Halitulijallaa,

viikonloppu on mennyt meikäläiseltä ohi ihan vilauksessa. Eipä se tietenkään ole mikään ihme, sillä pääasiassa olen harrastanut eräänlaista etäleireilyä.

Osallistuin nimittäin taas puolentoista vuoden tauon jälkeen naisten valmiuskursseille. Alun perin niiden piti olla Haminassa, mutta koska korona, niin osa kursseista peruuntui ja loput pidettiin netissä.

No mullehan se sopi mainiosti: ei tarvinnut nukkua kymmenen naisen tuvassa, ei yläpetillä ainakaan, vaan mukavasti omassa sängyssä oman kullan vieressä. Suihkussakaan ei ollut suurempaa tungosta kuten noissa joukkopaikoissa tuppaa olemaan.

Meidän kurssilla oli noin kolmekymmentä naista eri puolilta Suomea, eri ammateista ja taustoista tulevia. Jossakin vaiheessa todettiin että koolla on kolme sukupolvea, sillä nuorimmat olivat reippaita parikymppisiä, vanhimmat virkeitä eläkeläisiä. Aiheena oli informaatiovaikuttaminen, josta välillä puhuivat varsinaiset asiantuntijat ja toisinaan taas me kurssilaiset. Nytpä on taas hyvät eväät lukea lehtiä, kuunnella uutisia ja seurata somekanavia.

Tänään toki hiukan harmitti, kun ulkona oli mitä upein ulkoilupäivä, mutta kurssi loppui sen verran ajoissa, että ehdin lähipoluille poimimaan viimeiset auringonsäteet talteen. (Kävin kyllä muinakin päivinä pikku happihyppelyllä. Korona-aikana on tullut liikuttua sen verran säännöllisesti, että viimeistään iltapäivän alussa lenkkarit alkavat huudella kutsuvasti eteisen nurkassa. Vesijuoksuakaan en panisi pahakseni, mutta toistaiseksihan uimahallit ovat ainakin pk-seudulla kiinni.)

Jossakin viikonlopun vaiheessa kuorokaveri lähetti mulle pohjalaismurteella kirjoitetun lukujärjestyksen ensi viikon varalle. Jäljennänpä sen tähän ihan alkuperäismuodossaan, toivottavasti aukeaa:
ma – Oo ylypiä ittestäs!
ti – Killuuta jolleekkii lähheiselles!
ke – Muista olla tolokku!
to – Kokkeileppa mennä johonkii pahki
pe – Ällyytäppä jottae ystävvääs
la – Kompiaispäivä! Rohomua ny oikee kunnolla!
su – Vejä lonkkaa ko o vappaapäivä

Näitä neuvoja ajattelin noudattaa. Kivvaa viikkova!

Käännän tähän tuon Tiinuliinun (keski/pohjois-)pohjalaismurteen lukujärjestyksen eteläpohojalaaselle  murteelle. Pohjanmaa kun kaikkiaan on pitkä ja siis murrekin muuttuu etelän ja pohjoisen välillä malkoisesti. 

ma – Oo ylypiä ittestäs!
ti – Kallaa jollekki likiselles!
ke – Muista olla tolokku!
to – Koitappa mennä jotaki päin!
pe – Höpäjä jollekki kaverilles
la – Murupäivä! Rohomua ny oikee kunnolla!
su – Verä lonkkaa ku o vapaapäivä.

Kiitos hauskoista lukujärjestyksistä Tiinuliinu ja memmilä. Murteet ovat kyllä suuri rikkaus!    

Rakas, viisas ja kaunis lapsenlapseni täyttää tänään 22 vuotta. Joskus mietin miten tyhjää elämämme olisikaan ilman häntä ollut niin paljon iloa ja onnea hän on tuonut elämäämme. Tosin myös huota, surua ja kyyneliä. Ehkä juuri se tekeekin hänestä niin kovin rakkaan.

Juuri nyt tällä entisellä teinillä, josta usein teille aikaisemmin kerroin, on kaikki hyvin. Huomisen murheet vielä piilottelevat kaukaisten vuorien takana. Tuuli tuo ne joskus tullessaan, mutta vie ne aikanaan myös pois. Sen on elämä minulle opettanut. Tästä hetkestä iloitsen. Itken sitten, kun taas on kyynelten aika.

Toissa päivänä kävelimme pitkästä aikaa mieheni kanssa meren rannalla. Tuuli oli hurja. Ylitsemme lensi kaksi joutsenta. Ihan vierekkäin kuin toisistaan suojaa hakien. Niin kuin me kaksi , onnellisina siitä, että olemme tässä yhdessä, kaksi elämän paluumatkan kulkijaa.

Muistojen Bulevardi soi taustalla. Monenmoiset muistot sydämessäni. Tänään ajattelen niitä ihmisiä, joille olen kiitollinen. Joilta olen saanut monia hyviä asioita elämääni. Vanhempiani, veljiäni ja ystäviäni. Kaikkein parhaiten muistan ihmiset, jotka ovat olleet lähelläni, kun olen kaivannut läheisyyttä ja antaneet minun olla yksin, kun olen halunnut olla yksin.



Toivottavasti tänään on mahdollisimman monella hyvä ja mukava päivä.

Tarkoittaako tuo tiistain "kallaaminen" soittamista? Sen etymologia olisi kiva tuntea - sehän on ilmeisesti peräisin englannista "call" vaikka enimmäkseen kai noissa murteissa on ruotsia pohjalla.

Moi mimmit! Se Sinitiainen ei lannistunut edes parin päivän poissaolostamme. Heti alkoi ikkunoihin koputtelu. Aamuvarhain se nokittelee makuuhuoneen ikkunoita, vaikka edessä on pimennysverhot. Ja kun nousen kahvinkeittoon, se on keittiön ikkunassa nokkimassa. Koko ajan saan pestä ikkunalaudoilta sen valkoisia jätöksiä. Huidoin eilen jo pyyheliinalla ikkunan sisäpuolelta, mutta tintti vain siirtyi seuraavaan ikkunaan. Kohta kokeilen pyydystää sen haavilla, panen pahvilaatikkoon ja vien autolla johonkin kauas?

Eilen katseltiin ikkunasta myös, kuinka kaksi peuraa ja yksi jänöjussi nyhtivät sulassa sovussa nurmikkoa pari metriä talosta. Ei häiritse niitäkään meidän huutaminen. Täytyy ostaa lisää peurakarkotetta ja kenties luopus nurmikonpidosta suosiolla. Kukkaketo tilalle?

Olen tehnyt pihatöitä ja ristiselkä valittaa. Justus on tarkastellut talon takaseinää, johon olen iskenyt isoja nauloja lumikolaa ja -lapioita varten. Eilen hankittiin koukkuja, joita hän nyt kiinnittelee. Viime viikon iso myrsky on siirtänyt PUOLI METRIÄ painavaa, vastakkain istuttavaa keinua. Täytyy odotella lisäväkeä, jotta se saadaan siirretyksi takaisin betonilaattojen päälle.

Eilen vietiin nojatuoli ja rahi verhoiltaviksi, pian saadaan varmaan ihan uutta vastaavat mökille takaisin. Mä leivoin sen palaneen sitruunatortun tilalle uuden ja siitä tuli oikein maukas. Paistoin myös parsapekonipiirakan ja siitä vasta hyvä tulikin! 

Nyt lähden istuttamaan orvokkeja pääoven vieressä olevaan muuripataan.

IL, vanha kansa sanoo, että linnut ovat tuonilmaisiin siirtyneiden sieluja ja niinhän Varpunen jouluaamuna-laulussakin lauletaan.

THL, "kalla" on ruotsia, vaikkakaan se ei tarkoita soittaa, vaan kutsua. Käännökset kuitenkin ovat saattaneet syntyä vähän epäjohdonmukaisestikin, mikä usein tulee ilmi murteissa. Monesti olen arvuutellut murresanojen merkitystä ja veikannut väärin, koska olen johtanut sen suoraan ruotsista tai englannista. En ole mikään kielitieteilijä, mutta todennäköisesti "kallaaminen" kuitenkin pohjaa englannin call-verbiin, sillä kyllähän murteissa on runsaasti englannista johdettuja sanoja, kun rannikkokaupunkien satamiin tuli englantilaisia laivoja. Esim. Rauman murteessa on paljon englannista johdettuja sanoja.

Meillä on viikon verran podettu mies-noidannuolta! Minkähän takia kaikki vaivat, nuhasta lähtien, ovat miehillä paljon pahempia kuin naisilla 🤔 Meirämmiähelle tuli yhtäkkiä viime viikolla selkä kipeäksi ja jokainen selkäänsä joskus potenut tietää, että kun selkä on kipeä, kaikki selän lihaset kramppaavat ja lopulta se tuntuu vatsalihaksissakin. Pari päivää olin myötätuntoinen ja yritin antaa hyviä neuvoja esim. sängystä nousuun. Meirämmiähellä on aina ollut tapana nostaa itsensä pystyyn suoraan vatsalihaksilla, vaikka paljon terveellisempää (ja helpompaa) olisi nousta kylki edellä. No, nythän suoraan nousu ei tietenkään onnistunut ja kun itse opin aikoinaan sairaalassa leikkauksen jälkeen nousemaan kylki edellä ja olen käyttänyt sitä sen jälkeen koko ajan, yritin neuvoa sitä meirämmiähellekin. Eihän se oikein tahtonut ottaa tuulta, kun "kyljelle kääntyminen sattuu"! No, tietenkin sattuu 🙄 Kerran hän jopa laskeutui polvilleen lattialle ja nousi siitä sitten sänkyä vasten ylös, mutta minun mielestäni se oli kyllä jo vähän liioittelua! Kun kaikkinainen ylösnousu tapahtui aina hirmuisen kiroilemisen avulla ja huomautuksella "että voikin selkä olla jäykkä", niin myötätuntoni alkoi hiipua ja tilalle tuli vali vali-tunnelma! 

No, eilen sitten menimme lääkärille. En osallistunut keskusteluun sen enempää, mutta lääkäri alkoi vaivan kuvauksen perusteella epäillä divertikuloosia, kun meirämmiähellä oli aamulla hieman lämpöäkin. Ko. vaivan yleisin aiheuttaja iän lisäksi on ummetus, jota meirämmiäs ei ole eläessään potenut, mutta toki kaikki mahdollisuudet pitää tutkia. Hän sai lähetteen verikokeisiin, jossa otettiin normaalit kokeet sekä CRP ja tulos oli kaikinpuolin hyvä. CRP oli vain 11, joten divertikuloosi ei tullut kyseeseen, sillä silloin arvo olisi ollut yli 40. Minun teki niin mieli kysyä noidannuolesta, mutta lääkärithän eivät tunnetusti tykkää potilaan omista diagnooseista, joten olin siis hiljaa. Lopulta meirämmiäs sai reseptin lihaksia rentouttavasta kipulääkkeestä noidannuoleen sekä neuvon kävellä ja levätä sopivissa määrin. Kysyin olisiko siitä apua, jos meirämmiäs makaisi lattialla jalat 90 asteen kulmassa tuolilla, minkä itse aikoinaan ristiselkävaivoja potiessani totesin hyväksi rentoutumiskeinoksi. Sain vinon vilkaisun sekä vastauksen, että yhdelle sopii kova alusta ja toiselle pehmeä! No, minun mielestäni sitä olisi voinut kokeilla, mutta arvaatte varmaan, ettei meirämmiäs siihen tule ikinä suostumaan, kun lääkäri ei kehottanut niin tekemään 🙄 Lääkettä pitää ottaa 1 tabletti aamulla ja päivällä sekä kaksi yötä vasten. Kysyin aamulla helpottaako yhtään, sillä tosiasiahan on, että noidannuoli yleensä alkaa itsestäänkin helpottaa noin viikossa, mutta kuulemma jäykkä on yhä eli vali vali-tilanne jatkuu! Lääkärissä käynti labroineen maksoi yli 180 euroa, mikä olisi säästynyt, jos meirämmiäs olisi edes yrittänyt kokeilla minun ohjeillani (olin jopa luvannut hieroa selkään kipugeeliäkin), mutta vaimohan ei tietenkään mistään mitään tiedä ja eipähän tuosta konkurssia seurannut!

Ihmisiä näytti olevan paljon enemmän liikkeellä kuin viime aikoina yleensä. Ilma oli aurinkoinen ja lämmin, joten se varmaan vaikutti osaltaan. Bussissa oli kyllä mennen tullen kaikilla maskit, vaikkakin matkustajia oli yllättävän paljon. Totesin, että kohta pitää saada käyttöön ohuempia takkeja, kun talvitakissa tuli suorastaan kuuma, mutta täytynee odottaa kunnes meirämmiähen selkä on parempi, sillä tuossa kunnossa hän ei pysty menemään ullakolle. Minähän en ole siellä kertaakaan käynyt, kun en voi laskea oikeaa polvea lattiaa vasten ja se on ainoa keino siirtyä tikkailta lattiatasolle. Pois tullessakin on ensin pakko mennä polvilleen, kun en kyykystä pääse istuma-asentoon. Sitten en kyllä tiedä, mitä teen, jos meirämmiäs ei enää ullakolle pääse. Täytyy varmaan palkata avuksi "aviomiespalvelu" 😄

YLE teemalla on näytetty puolen tunnin jaksoja vanhasta Ällitälli-ohjelmasta, jota Heikki Kinnunen ja Leo Lastumäki tekivät kauan sitten. Laitoin niitä tallennukseen ja katsoimme yhden jakson eilen. Outoa kyllä hyrähdimme monessa kohdassa, mutta enemmänkin näyttelijöiden ilmeille ja esiintymiselle yleensä kuin varsinaisesti vitseille. Etenkin Lastumäen esiintyminen oli hienovaraisen herkullista ottaen huomioon, että hän oli niin kookas.  Muistan hänen itsensä joskus monimielisesti sanoneen, että hän oli "Suomen suurin näyttelijä"!

Meiltä on lumet käytännöllisesti katsoen kokonaan hävinneet pihalta. Yhdessä nurkassa, mihin aurinko ei juuri paista, on vielä vähän jäljellä. Valittelin meirämmiähelle, että kaikkien pensaiden juuret ovat todella epäsiistin näköiset, kun niissä on monen vuoden ajalta pitkää kuivunutta heinää. Meillä on sellaiset pitkävartiset sakset, joissa terä kääntyy varteen nähden 90 asteen kulmaan ja joilla on helppo siistiä sellaisia paikkoja, joihin ruohonleikkurilla tai siimaleikkurilla pääse. Kysyin eikö niillä voisi yrittää leikata kuivaa heinää ja sitten vain kerätä sitä pois. Kuulemma se on  periaatteessa mahdollista, saa nyt sitten vain nähdä onko se sitä myös käytännössä. Tämä ei siis ollut ensimmäinen kerta, kun asiasta mainitsin, mutta tähän mennessä ei periaate ole vielä kääntynyt käytännöksi! Ihan oikeasti en ymmärrä, miksi meirämmiäs halusi rivitaloon ja pihan, kun hän ei siellä mitään tee. Näiden 19 vuoden aikana voi melkein laskea kahden käden sormilla ne kerrat, kun olemme edes yrittäneet istua pihalla juomassa kahvia tai muuten vain. Siellä on aurinkoisella ilmalla ihan liian kuuma istua 15 minuuttia kauemmin enkä minä erityisemmin tykkää syödä ulkona sanan varsinaisessa merkityksessä. Puutarhanhoidostakaan ei voi puhua, vaikka hän sinne on joitakin kukkasipuleita istuttanutkin. Ainoa vuotuinen homma on laittaa maahan kymmenkunta samettikukkaa, isoon astiaan viisi pelargoniaa ja amppeliin muutama orvokki. Lisäksi tulee ruohon leikkaaminen, mutta sekin on vähentynyt sitä myöten, kun piha on sammaloitunut! Kuistikaan ei ole erityisemmin ilo silmälle, kun lattialaudat ovat alkaneet harsuuntua eikä kalusteitakaan ole öljytty vuosiin. Tänä kesänä aion vaatia, että vanha rikkinäinen muovipöytä ja kaksi pinttynyttä muovituolia viedään jäteasemalle, kun hienovarainen huomauttelu ei ole vaikuttanut mitään. Samalla voi sitten viedä myös rikkinäisen printterin ja muuta pientä sälää, jota on nurkkiin kertynyt!

Huomasin juuri, etten ole kirjoittanut mitään iloisen positiivisia asioita, mikäli Ällitälliä ei lasketa. No, tämä oli nyt tätä ja katsotaan sitten seuraavalla kerralla, josko olisi jotain iloisempaa. Ainakaan en tällä kertaa paasannut koronasta - täytyihin se nyt kuitenkin edes kerran mainita 😆

Mukavaa tiistain jatkoa kaikille 😃

Menna - lähinnä mietin kuinka vanha sana tuo "kallaaminen" on.
Rauman murteesta en tiedä mutta me täällä Raumalla puhumme Rauman Giältä ja toki siellä jokunen sana on varmaan englannistakin, mutta kyllä ruotsi on selvästi ensisijainen lähde. Näin kun oma ammatti liittyy nimenomaan kieleen/kieliin, niin kiinnostaa tämmöiset "omituisuudet".

Menna oli minusta diagnoosissaan oikeassa. Divertikuliitti diagnosoidaan niin, että painettaessa vasemmalle alavatsalle potilas rääkäisee vapaavalintaisen kirosanan ja yrittää potkaista lääkäriä. Appendisiitti eli umpilisäkkeen tulehdus diagnosoidaan painamalla oikealle samaan kohtaan vähän napaan päin samoin tuloksin. Vävy karjaisi aikoinaan "S..t..". Tällöin hoitaja jo uskoi, että on appendisiitti, mutta lääkäri ei vielä. Tytär kertoi hävenneensä silmät päästään, kun joutui käyttämään ällön äiti on erikoislääkäri - kortin ja sanoi, että äiti kyllä puhelimessa jo sanoi, että tämä on umpilisäkkeen tulehdukselta vaikuttava. Saivat happamalta lääkäriltä Hesassa lähetteen vihdoin kolmen yrityksen jälkeen Meilahteen. Toipui leikkauksesta hyvin.
Joskus lääkärille vain täytyy olla vähän suora. Jos hän on hyvä, hän kyllä kestää sen. 

Mieheni kotopuolessa eteläpohojalaaset sanoovat jotta pirahuta jollekin likiseelles. Tuo kallaa -muoto on siellä ihan tuntematon tai en ole ainakaan koskaan kuullut sitä käytettävän.

Ymmärrän Menna turhautumisesi miehesi selkävaivaa kohtaan. Meillä on vähän samoin, paitsi ettei lääkäriin viitsitä mennä kuin pää kainalossa. Liikunta ei tunnu sopivan ikääntyneelle miehelleni. Viime keväänä sauvakävellessä murtui varvas (tai sitten siitä katkesi verisuoni), syksyllä kuntopyörällä kipeytyi polvi. Nyt hän aloitti varovaisesti sauvakävelyn uudelleen. Noin kolmannella kerralla hän jo sivakoi reippaasti 3 km. Seuraavana päivänä jalkapohja oli niin kipeä, ettei sille oikein sietänyt astua, koko jalkaterä turposi ja kipu levisi pian pohkeeseenkin. Pelkäsin veritulppaa, mutta lääkärille en saanut suostumaan. On kuulema jo vähän parempi.

Olen valloittanut Lintuvaaran takaisin hiihtäjiltä. Tosin kuntoreitti on varjokohdissa latupohjan jäljiltä  vielä paksun jää/lumihyhmän peitossa, mutta sauvoilla suoriutuu niiltäkin osin liukastumatta. Ihana hengittää raitista ilmaa ja mäntyjen tuoksua. Kunto kasvaa, kun iPhonen ilmoittamia kerroksia tulee yli 4 km:n lenkille 17-19. Joskus täytyy hetkeksi pysähtyä puuskuttamaan. Pientä jännitystä tuo Espoossa liikkuva susi. Kuntoreitti on talvea lukuunottamatta aika hiljainen, joten siellä olisi suden hyvä lymyillä ja saalistakin varmaan piisaisi. En nyt ihan tosissaan sitä kuitenkaan pelkää.

Eilen jäniksiä säntäili tontilla ees taas. Menin lasiterassille päiväkahville ja huomasin metrin päässä lasin toisella puolella pienehkön, laihan jäniksen. Katsoimme hetken toisiamme yllättyneinä, kunnes jänis vetäytyi nurkalle etsimään tuoretta ruohoa. 

Viihdymme mainiosti omakotitalossa ja harmittelemme vain, ettemme jo aiemmin tulleet sellaista hankkineeksi. Olimme jo asettuneet Lauttasaareen kerrostaloon eläkepäiviä viettämään, mutta tilaisuuden tullen (ja poikamme perheen takia) vaihdoimme tähän. Tontti on vanha rintamamiestontti, joka on jaettu kolmeen osaan. Se rajautuu naapurien pensasaitaan ja osin lauta-aitaan ja takapihallamme on vain nurmikkoa. Automaattileikkuri pitää nurmikon siistinä. Istutukseni ovat terassilla ruukuissa, samoin kuin etupihalla ulko-oven portaalla. Sen edessä kulkee kaikkien kolmen talon pihatie.Talomme on yksikerroksinen, joten mitään kiipeämistä ei ole. Lumen kolaus ja haravointi ovat vain hauskoja, kuntoa kohottavia puuhia. Uskon, että selviämme tässä lopun ikää, ellei jokin sairaus tai dementia vie hoivakotiin.

Voi Jumbojet, miten kauniisti kirjoitit nyt jo aikuiseksi varttuneesta lapsenlapsestasi, ja elämästä yleenä. Muistan vielä, miten kerroit kuinka hän 12-vuotiaana mietti, mahtaisiko hän rakastaa tulevaa pikkuveljeään. Vaikea uskoa, että siitä on jo 10 vuotta!

Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

Merelle, peurakarkotin on veteen sekoitettavaa jauhetta, liuosta kaadetaan vaikka kastelukannulla "näkymättömäksi aidaksi" sen alueen ympärille, johon ei haluta peuroja. Toimii useamman viikon, mikäli ei ole kovia sateita. Sitä saa rautakaupoista ja esim. Hankkijalta. Riittoisa paketti vähän yli 20,-.

Mitä mä teen tuon omituisen sinitiaisen kanssa? Eilen pidin puutarhatöistä taukoa ja istuin lähikoivun edessä terassilla. Lintu ajoi kaikki talitiaiset koivusta riippuvasta ruokinta-automaatista pois, ne eivät saaneet olla koivun oksillakaan. Talitiaiset ovat isompia, mutta sekään ei näytä sinitinttiä häiritsevän. Sitten se pörhisti sulkansa edessäni niin, että näytti ihan pieneltä pallolta. Ja seuraavaksi lensi koivun rungossa olevaan pönttöön, tuli ulos ja pörhisteli. Selitin, etten mä mitenkään mahdu sinne pönttöön ja Jussikaan ei tykkäisi, jos alkaisin linnun kanssa pesäntekopuuhiin.

Menna, jos se lintu yrittää tuoda tuonpuoleisista jotain viestiä, niin en minä oikein ymmärrä, keneltä. Jos se olisi mun mieheltä, luulisi linnun nokkivan Jussia?

Pesukone pyörittää talvivaatteita, optimistisesti uskon, ettei niille ole enää käyttöä.

Ja sitten vihje kaikille, jotka tykkää ommella tai edes katsella, kun toiset ompelee. Areenassa Suuri Ompelukisa, brittiohjelma, joka ainakin minusta on hauskaa seurattavaa. Tavalliset ihmiset ompelevat tavallisia vaatteita ja vihjeitä ja niksejä saa roppakaupalla.