Heippa ja kiitoksia kirjoituksistanne. 

Tulimme maanantaina kaupunkiin. Pyykkiurakan jälkeen alkoi raivausurakka, joka yhä jatkuu tänään kinkun paiston lomasta. Normaalisti meillä olisi tänään alkuillasta alkava hautausmaakierros (4 paikkaa), joka on mukava perinne, mutta vie paljon aikaa. Tänä jouluna sytytämme hautakynttilät pihalla, kun palaamme joulupäivänä takaisin maanpäälliseen paratiisiimme.

Hommaa on ihan suunnattoman paljon, kun on hölmönä kerännyt tavaraa ja säästänyt vaikka mitä. Onneksi pihalla on iso lava ja eilen kävimme taas sorttiasemalla viemässä elektroniikkaa samalla reissulla, kun kiersimme viemässä sinappia ja salaattikastiketta. 

En nyt muuten kommentoi, mutta kuusenkynttilöistä on pakko. Ostin ehkä neljä - viisi vuotta sitten sellaiset kauko-ohjattavat kynttilät. Suurin syy ostopäätökseen oli se, että kynttilät olivat ilman johtoja - jokaiseen laitetaan patteri sisälle. Myöhemmin ostin vielä lisää pienemmän lisäpaketin. Tyttärelle ostin myös sellaisia (kullan värisiä). Hankkivat myöhemmin isomman kuusen ja harmitteli, kun ei viime vuonna enää saanut kuin valkoisia vastaavia. Minusta ne ovat tosi kätevät. Tämä on nyt tietty toinen joulu, kun ovat käyttämättä. Pattereita niihin menee paljon, mutta viemme patterit aina sitten joulun jälkeen mökille. Riistakamera vaatii kerralla paljon pattereita. 

Tänään tosiaan vielä tavaroiden läpikäyntiä, kunhan saan ensin muutamat listat valmiiksi. Poikamme menee tänään isäni luokse ja käy matkalla katsomassa äitiäni. Tekivät eilen avokkinsa kanssa kotitestit vielä varmuuden vuoksi. Avokkinsa lähtee kauemmas pk-seudulta vanhempiensa luokse. Tytär ja vävy olivat (ovat edelleen) aikeissa tehdä vielä varmuuden vuoksi kotitestit, mutta ovat olleet loppu heidän lähiseudullaan jo muutaman päivän. Eilenkin tytär kiersi kaikki kaupat testejä kysymässä. Apteekkiin oli tullut lisää, mutta kaikki olivat menneet saman tien. Onnekseen yksi ystävänsä on ostanut pari ylimääräistä ja saa ne, jos ei löydä tänään lähempää kaupoista. 
Muuten tytär ja vävy peruivat kaikki menonsa tältä ja viime viikolta.

Huomenna lähdemme sitten hyvissä ajoin liikenteeseen. Ensin ajamme tyttären luokse, jonne jätämme kalat, mädit ja kinkun sekä lahjat ja vaatetusta ym. rekvisiittaa ja otamme hauvavauvan mukaamme. Sieltä suuntaamme sitten vanhempieni luo, jossa äidin pitäisi olla puolen päivän aikaan. Eilen tuli hoivakodista yleinen viesti vierailuista. Viestissä oli selvästi otettu huomioon heikentynyt koronatilanne. Toivossa elämme, että kaikki olisivat terveinä huomenna ja saisimme tavata. Vanhempieni luota ajamme sitten tyttären ja vävyn luokse syömään ja viettämään iltaa. Voi kun odotan sitä. Viime joulunahan olimme 1. kertaa kahden mökillä, kun tyttären ja vävyn suunnittelma omaehtoinen karanteeni ei töiden vuoksi onnistunut. 

On tämä erilaista kuin ennen, kun keräännyimme meidän luonamme isolla porukalla aattoiltana ruokailun jälkeen nauttimaan kahvista sekä herkuista ja ennen kaikkea yhdessäolosta. Koko elämäni aikana jouluun on kuulunut iso joukko lähisukua. Saapi nähdä, kuinka pitkään menee ennen kuin sellaisen joulun voi taas järjestää. Toivossa on hyvä elää. 

Joulupäivän aamuna suuntaamme sitten auton nokan pois pk-seudulta. Vielä vähän pitää katsella, kuinka paljon lunta tänään on tulossa, että tarvitseeko vielä tilata aurausta.

Minulla olisi ollut ihania joulurunoja, mutta ne eivät ole päässä muisissa ja kirjalliset versiot eivät ole täällä kaupungissa. 

Toivotan teille kaikille oikein ihanaa ja rauhallista joulun aikaa. Toivon myös terveyttä ja rakkautta ympärillenne. 🥰

Terveiset usvaisesta Alteasta, lämpötila +14. Kohta rynnistetään jouluruokaostoksille. Eilen aamulla Hesan kentällä oli melkoiset ruuhkat. Meillä oli vain käsimatkatavarat, ja olimme maksaneet niistä 10 euron lisämaksun, joten pääsimme ekojen joukossa koneeseen. Kuulostaa helpolta, mutta oikeasti tähän sisältyi paljon sekavuutta, väärän portin ohjetta, virkailijan häviämistä kesken kaiken. Lento sujui ilman kuoppia, Heviteini nukahti minuutti lähdön jälkeen ja heräsi laskeutumisvaiheessa, Juniori käytävän toisella puolella katseli leffaa. Alicanten kentällä oli kaksi jonoa, toinen fast connect meille, jotka olimme täyttäneet Espanjan terveysviranomaisten kaavakkeet niihin liitettyine koronapasseineen ja toinen, jossa dokumenttien tekoon autettiin. Iker oli tullut vastaan ja se nosti niin hurjan älämölön, että ympärillemme sangen ruuhkaisessa hallissa muodostui kivasti tilaa.

Pian huristeltiin tunnin matka Alteaan. Tytär oli tehnyt eväitä ja leikittiin autossa retkelläoloa. Koti oli koristeltu erilaisin kukkasin, meidän makkarissa oli valtava kimppu eukalyptyksen oksia, joiden tuoksu tekee hyvää mun astmalle. Joka pöydällä oli joku kaunis asetelma ja marmorilattiat olivat kauniita mattoja täynnä, jotta Ikerin olisi helpompi kävellä. Lounaaksi vävy valmisti hampurilaiset ja sitten me vanhukset vetäydyimme tunnin nokosille. 

Myöhemmin kuuntelimme sivusta sen selvittelyä, missä jouluaatto oikein vietetään. Vävy oli ostanut jopa uuden pöydän ja tytär pöytäliinat lautasliinoineen, että kaikki mahtuisivat ja sopinut, että kaikki halukkaat voivat aattona tulla. Vaan vävyn veli lähetti oman suunnitelmansa, joka alkoi aattoaamusta klo 9 puurolla ja jatkui tuntiohjelmana saunomisineen, lounaineen, suomalaisen joulurauhan julistuksineen ja Vatikaanin joulumenojen seuraamisineen. Hän ei ollut miettinyt hetkeäkään, kuka ne ruoat tekee ja siistii jälkeen päin, mutta ohjelma oli tiukka ilta yhdeksään asti. Tytär ilmoitti, ettei se ollut mitä sovittiin ja hän ei ala aattona noin kiireiseen ohjelmaan. Vävyn vanhemmat saapuvat tänään ja tilanteen selvittely jatkunee.

Tänä aamuna Justus pelasti meidät hirmuiselta pedolta, joka kiipeili toisen kylppärin katossa. Otin siitä kuvan ja lähetin Justuksen miniälle, joka ammatikseen tutkii kaikenlaisia öttiäisiä ja hän kertoi sen olevan varastohämähäkki, jonka purema tuntuu ampiaisenpistona, mutta joka syö kaikkia pienempiä örkkejä. Tytär kieltäytyi menemästä suihkuun, koska hämähäkki voisi pudota päähän, joten Justus pitkällisten kokeilujen jälkeen sai sen pyydystettyä muovikippoon. Hämähäkki heitettiin brittinaapureiden puutarhaan, eivät ole olleet loma-asunnossaan koko korona-aikana.

Luulen, että alkavat olla jo valmiita lähtöön. Heviteini jää Ikerin kanssa kotiin.

No huh, IL, pitäkäähän päänne. Eikö vävyn veljellä ollut aiemminkin joku ihme suunnitelma mistä joskus kerroit.

Joulurauhaa kaikille tähänkin ketjuun.

Vielä kerran ennen rauhoittumista heips kaikille!

Sen verran kerron siivoamisesta ja muusta ohjelmasta, että tarkoitus oli aloittaa siivoaminen jo viime viikolla, mutten sitten kuitenkaan aloittanut 😒  Se tarkoitti sitä, että maanantai meni imurin hurinassa. Olin tilannut meille molemmille hiusten leikkauksen tiistaiksi puolilta päivin, joten aamupäivällä ei ehtinyt tehdä mitään. Sitten kun piti lähteä partauriin, auto ei liikahtanutkaan! Moottori kyllä käynnistyi, mutta siihen se sitten jäikin. Ehdin jo ottaa puhelun kampaajalleni ja kertoa, ettemme millään ehdi ajoissa, kun naapuri ajoi katokseen. Hän tarjoutui heittämään meidät parturiin ja otimme tietenkin tarjouksen kiitollisina vastaan. Näköjään muuallakin on joulumieltä kuin Pikselillä 😇

Meidän oli tarkoitus käydä ruokaostoksilla parturin jälkeen, mutta eihän sitä voinut ilman autoa tehdä, joten tulimme sitten bussilla kotiin ja minä jatkoin siivoamista. Eilen aamulla meirämmiäs meni kokeilemaan autoa ja lähtihän se liikkeelle, kun hän painoi vähän kaasua! Normaalisti ajamme ulos katoksesta vain pelkästään automaattivaihteiston omalla vedolla jarrua käyttäen, mutta nyt oli pakko painaa kaasua ja auto lähti liikkeelle kauhealla paukahduksella. Ilmeisesti renkaat olivat jotenkin jäätyneet ja se olisi varmaan onnistunut edellisenäkin päivänä, mikäli meirämmiäs olisi painanut kaasua. Kävimme sitten kaupassa (saimme apteekista koronatestejäkin!) ja sitten minä taas jatkoin siivoamista. Tänään vielä puhdistin lieden sekä tiskipöydän ja nyt meillä on vaihteeksi taas suorastaan ärsyttävän siistiä 😁

Kipa. meillä ei koskaan ole ollut suuria sukujuhlia, kun ei satu olemaan sukua! Isovanhempieni eläessä he tulivat aina meille jouluksi, mutta sittemmin olimme vain oman perheen kesken. Äidin eläessä menimme meirämmiähen kanssa aina hänen luokseen jouluksi, mutta sen jälkeen olemme olleet kahden lukuunottamatta niitä jouluja, jolloin serkkulikkani on tullut meille ja kerran myös ruokarajoitteinen kälynikin oli meillä jouluna silloin vielä joukossamme olleen koiransa Mörkön kanssa. Siihen aikaan hänellä ei vielä ollut ruokarajoitteita, joten joulu onnistui hyvin. Nyt en oikein innokkaasti häntä meille moneksi päiväksi toivoisi (hyi kun olen ilkeä!), sillä todennäköisesti kaikki meidän jouluruokamme olisivat hänelle sopimattomia!

Merelle, me emme ole ainakaan toistaiseksi syöneet mämmiä jouluna, mutta eihän se ihan mahdottomalta kuulosta. Ties vaikka joskus kokeilisimme! Eräs toinenkin tuttu kysyi meiltä ihan samaa, joten hyvin on meidän mämmiharrastuksemme levinnyt ihmisten tietoisuuteen 😋

Toivotan teille kaikille yhdessä ja erikseen, missä sitten olettekin, mitä ihaninta joulunaikaa. Syökää ja nauttikaa elämästä ja toisistanne  ja kerätkää tarmoa uudelle vuodelle 2022, minkälainen se sitten tulee olemaankin 🥰

      

Kiitos hauskoista kirjoituksistanne!

Käly pääsi maanantaina sairaalasta ja lähetettiin toipumaan nykyisen kotikuntansa vanhusten palvelutaloon (93-vuotiaan sisarensa suureksi helpotukseksi). Ensin potilas oli ollut vastahakoinen, koska joku kylässä asuva pappa oli leikkauksen jälkeen siellä toipuessaan saanut koronan ja oli löytynyt menehtyneenä tupansa lattialta. No, kylällä kiertää kaikenlaisia huhuja. Vanha "vaivaistalo", josta ei pois pääse, kammottaa näitä ikääntyviä. Sinne käly nyt kärrättiin ja, yllättävää kyllä, hän vaikuttaa tosi tyytyväiseltä oloihinsa, varsinkin kun "pojat" olivat jopa tuoneet R-kiskalta uusimman Sternin ja hommanneet unohtuneen kännykän laturin. Ruokakin tuntuu maistuvan, vaikka kotona ei koskaan halunnut syödä muiden ruoka-aikoina. Saa nähdä, kuinka kauan pitävät siellä. Hyvä puoli on, että nyt hän saa tutustua paikkaan, johon ehkä ennemmin tai myöhemmin joutuu muuttamaan.

Sain mukavasti siivoukset tehtyä, kun heräsin maanantaina jo klo 5 (😳 joulustressiä sittenkin?). Jossakin vaiheessa venäytin alaselkäni. Ristiselästä vetää vatsankin puolelle kylkiluiden alle. Minulla ei ole juurikaan selkävaivoja ollut. Burana tuntuu helpottavan oireita. Eiköhän tämä tästä.

Meillä on ollut pojan hommaama joulukuusi lasiterassilla, mutta vasta tänään pakkanen oli laskenut niin, että tarkenin sen koristaa. Pyysin miestä laittamaan valot, mutta näkyy se hänen tikkaille nousunsa olevan niin epävarmaa, että minun oli autettava kesken lakanoiden vaihdon.

Eilen kävimme joulun kauppa-asiat, mitä nyt kahvi unohtui. Hirvittää liikkua kauppakeskuksen tungoksessa. Olen siirtynyt FFP-maskeihin ja puhdistan käsiä tämän tästä. Huomenna on vain keittiön lattian ja eteisen pikainen jälkisiivous ja hautausmaalla käynti, josta alkaa joulumme. Menemme illaksi tyttäreni perheen luo keskustaan, ja joulu- ja Tapaninpäivinä he tulevat vuorostaan meille ja pojan perheen luo tänne Espooseen.

Toivon teille kaikille oikein ihanaa joulun aikaa 🥰🎄!

Hyvää ja tunnelmallista Joulua ihan kaikille.

Moi mimmit ja terveiset Espanjan joulupäivän rauhasta! Istuskelen vielä vuoteessa tätä kirjoittamassa, aamiainen toki nautittu.

Torstai kului suurimmalta osaltaan ruokaostosten teossa ja Juniori hätäpäissään kävi vielä jouluostoksilla. Aattona mä valmistin joulupuuron, jota perinteisesti ei nautittu terassilla, koska oli pikkuisen liian viileää. Justus sai mantelin ja Juniori oli ihan pettynyt. Käveltiin kaikki, Ikerkin, kilometrin päähän vuorta ylös vävyn vanhempien talolle. Se ylösnousu vie multa aina hengen ja jälleen vävyn isä oli portaidensa yläpäässä skumppalasi kädessään, jolla houkutteli minut raahautumaan viimeisetkin portaat.

Aurinko oli tullut esiin, joten istuskeltiin suihkulähteen vieressä tuhoamassa vihreitä marmorikuulia ja wienernugaata ja vaihdettiin kuulumisia vävyn sisaren ja veljen perheiden kanssa. Pieni 5-vuotias Lucas ihailee Junioria yli kaiken ja pian pojat hävisivät pelaamaan biljardia. Juniori on kiltti ja antaa pienen pojan välillä voittaa ja osaa jutella viisivuotiaan tasolla. Vuoden ikäinen Gabriel istui tiukasti isänsä sylissä, mutta uskaltautui silittämään Ikeriä ja nauroi hersyvästi, kun Iker lipaisi pojan poskea. Pojat puhuvat isänsä kanssa suomea, äitinsä kanssa italiaa ja päiväkodissa espanjaa ja isompi osaa jo varsin hyvin erottaa kielet toisistaan.

Me Justuksen kanssa oltiin tehty jo etukäteen skageröraa, viipaloitu graavilohi ja kuorittu perunat, mä keskityin pöydän kattamiseen, tytär ja vävy sulkeutuivat keittiöön. Tänä vuonna pöydän värit olivat kermanvalkea. kulta ja hopea, lisäksi napsin puutarhan sypresseistä hieman vihreää. Alkuun herkuteltiin punajuurikeitolla ja pääruoaksi kaikkea sitä, mitä yleensä on alkuruokana.

Kesken kaiken yläterassilla kilahteli joku kello! Pojat ryntäsivät katsomaan ja kellosta lähti naru alaterassille. Ja kun sitä tarpeeksi seurattiin, se päätyi ison kylppärin poreammeeseen, josta löytyi muutama joulusäkki! Pojat olivat jakaneet lahjakasat jokaisen nojatuolin viereen pinoihin, ennen kuin me aikuiset ehdittiin tyhjentää lautasiamme. Miten hauskaa oli seurata näiden murkkuikäisten leikkisää asennettaa joulupukkijuttuihin! Lahjat avattiin vuorotellen, luettiin vihjailevat saatesanat ja ihasteltiin sisältöä. (mitä mun pitäisi ajatella siitä, että sain kasvojen ryppyjen siliämislaitteen, lahjakortin kauneushoitolaan jne).

Jälkiruoka -bayliespannacotta - nautittiin vasta puolilta öin ja sitten istuttiin vielä tyttären ja vävyn kanssa juttelemassa syntyjä syviä myöhään yöhön.

Tänään, kunhan jaksetaan pukea, ajetaan rantakaupungille, jossa meidän jalkavaivaisten (Ikerin, Justuksen ja minun) on helppo tasaisella tepsutella. Mä ajan sitten vuorelle takaisin, tytär ja vävy haluavat haasteellisempaa liikuntaa ja kiipeilevät kotiin. Illaksi suunniteltu lautapelejä ja leffaa.
Kyllä joulutunnelma täälläkin tulee, vaikkakin olen saanut ihania lumikuvia Suomesta.

Nyt tulee tästä päivästä juttua. Jaksatteko?
Aamulla aurinko helotti ja kahvit juotiin terassilla 30 asteen lämmössä. Pesin kaksi koneellista pyykkiä, kun sain kaiken alaterassille kuivumaan. Meillähän työnjako menee niin, että muut hoitavat ruokapuolen ja minä pyykkihuollon. Tykkään huoltaa vaatteita, silitänkin alaterassilla merelle tillitellen.

Tytär ja vävy mielivät vuorille patikoimaan. Menköön, sitä paremmalla tuulella ovat. Veimme heidät Pablolla (Grand Picasso, siitä saanut lempinimensä) jonnekin 350 metriä meren pinnan yläpuolelle karulle vuorenrinteelle. Jatkoivat matkaa varustautuneina sauvoin, repuin ja kameroin. Me ihastelimme vuorilta avautuvaa maisemaa ja sitten ajelimme hiljaista vauhtia takaisin kotiin, jossa pojat tuskin olivat huomanneet poissaoloamme.

Tytär oli laittanut puhelimeeni valmiiksi naviin osoitteen, josta heidät piti mennä hakemaan kolmen tunnin päästä. Pakattiin pojat ja Iker autoon ja lähdettiin. Ensin leppoista tietä sitruunalehtojen läpi, sitten alkoi vuorille nousu. Tytär oli sanonut, että aja vaan, vaikka jossain vaiheessa tuntuu, että olet eksyksissä. Justus kuulutti vähän väliä: 500 metriä, 550 metriä jne. En uskaltanut katsoakaan alas vuorelta ja jännitin koko ajan, jos tulisi auto vastaan kapealla tiellä. Lopulta tultiin parin ikivanhan talon luo, navi näytti vielä kilometrin matkaa, vaikka tie muuttui poluksi. Minä tuumin, että tää on varmaan se paikka, mistä tytär kertoi ja jatkoin hipihiljaa etenemistä. Kunnes tie vaan loppui ja Juniori ilmoitti takapenkiltä viisaasti, että ollaan ajettu harhaan.  Samaan syssyyn vävy soitti, että olivat valinneet väärän polun ja viivästyvät ainakin puoli tuntia.

Minä mietin, ajanko Pabloa kääntäessäni vuorenseinää päin vai rinnettä alas. Peruutuspeili huusi ja ulvoi ja näyttö vilkkui kirjavana. Kaikki kolme miespuolista karjui ohjeita, kunnes huusin voimieni täydeltä heitä tukkimaan suunsa ja poikien mukaan taisin paria voimasanaakin käyttää. Ja sainhan minä sen ison koslan käännetyksi. Sillä oikealla parkkipaikalla oli autoja pilvin pimein. Kuskit huutelivat ohjeita parillakin eri kielellä. Joku uusi tulija päätteli minut espanjalaismummoksi ja tuli kysymään, saako siihen parkata. Auliisti lupasin, mutta hän tajusi kai ääntämisestäni, ettei puheisiini kannata uskoa ja meni kysymään lähellä seisoskelevalta lammaspaimenelta neuvoa. Paimen, vanha mies, kohautteli olkapäitään ja levitteli käsiään ja lampaat lähtivät kapuamaan vuorelle, niitä oli ainakin sata. Hieno herrasväki saapui avo-Audillaan ja tunki autonsa pieneen rakoon. Daami kantoi käsilaukkuaan kainalossa, korollisissa saapikkaissaan lähti "patikoimaan".

Vihdoin umpiväsynyt tytär ja reipas vävy saapuivat seikkailtuaan sen lammaslauman keskellä. Minä ojensin autonavaimet vävylle ja kieltäydyin ajamasta enää metriäkään. Vävy tajusi tehdä oikean tilannearvion ja ajoi suoraan lähimpään ravintolaan, jossa usein käymme. Iker sai luvan tulla pöydän alle. Kaikki tilasivat pitsaa ja kas kummaa, minä olin ainoa ajokortillinen, jolle ei ilmestynyt kuin pieni viinitilkka ja iso pullo vettä. Naapuripöydän puolitoista vuotias prima ballerina ihastui Ikeriin niin kovin, että siinä oli koiraparan korvatkin kovilla. Pikkuneiti huusi suoraa kurkkua, kun piti lähteä pois ja jättää koira ravintolaan. Iker sai muuten oman pitsansa ihan lautasella tarjoiltuna pöydän alle!

No minä sitten ajoin vuorta ylös ja mutkaisia teitä pitkin, vävy inisi takapenkillä ja näytteli kauhuissaan olevaa ja pojilla oli lystiä. Kotona rauhoituttiin ja katsottiin yhdessä hauska leffa.

Me annoimme elämyslahjoja l. jokaisella on oma erityispäivänsä, jolloin saa valita eri vaihtoehdoista mitä tehdään,mihin mennään ja missä syödään. Huomenna on Juniorin päivä, ajamme Alicanteen Niken outlettiin ja syödään siellä hänen lempiravintolassaan. Ja TIETENKIN mennään Benidormin lähelle ajamaan kartinkia. Saa nähdä, uskallanko minäkin?

Kiitos IL hauskoista kuvauksista sieltä etelästä. Varsinkin tuo ajelusi vuoristoon sai mielikuvituksen liikkeelle ja melkein näin kapean polun ja kauhistelin, että miten pääset kääntymään takaisin. Huh!

Minä olen nyt NIIN ärsyyntynyt tulliin ja postiin, että taidan lopettaa kaikenlaisten lähetysten lähettämisen ja vastaanottamisenkin. Alkukuusta sain japanilaiselta ystävältä paketin, joka piti tullata näiden uusien sääntöjen mukaan. Menin tullin sivuille ja kaikki toppas siihen kun en tiennyt, mitä paketissa on ja mitä maksoivat. Onneksi sentään lähettäjän nimi oli selvillä. Soitin tulliin ja postiin ja ohjeeksi sain, että kysy lähettäjältä mitä siellä on ja minkä arvoista. Eikö ole vähän noloa kysyä joululahjaa ja sen arvoa. Lähettäjä oli kuitenkin tehnyt sähköisen tulliluettelon ja lisäksi kirjoittanut paketin päälle ihan niin kuin täälläkin tehdään nyt. Mutta kun minä en sitä pakettia näe, en voi tullata ilman noita tietoja. Onneksi tämä ystävä on sen verran jalat maassa tyyppi, että kehtasin kysyä tiedot ja sain viimein sitten pakettini. 

No jouluviikolla tuli taas tulli-ilmoitus postilta ja nyt ei edes lähettäjä ollut selvillä, vain, että paketti tulee taas Japanista. Ajattelin ensin, että se on vaan siitä samasta paketista ilmoitus jotenkin toiseen kertaan, mutta tässä oli eri lähetystunnus. Yritin tullin sivuilla tullata, mutta taas toppas siihen, että olis pitänyt tietää sisältö ja arvo. Soitin tulliin ja sanoin, että en tiedä keneltä paketti on ja vaikea edes arvata kun minulla on Japanissa useampi ystävä. Sanoivat, että enkö voi heiltä kysyä. Sanoin suoraan, että en kyllä voi. Eikö ole hirveän noloa kysyä ihmisiltä, että oletko lähettänyt minulle joululahjan Ja sitten, jos ei olekaan, tuntuu kuin olisi kerjäämässä lahjaa itselleni. No tulli antoi sitten postin puhelin numeron, josta voisin tiedustella tietoja paketista. No ei siinäkään numerossa mitään osattu sanoa muuta kuin, että paketti lähtee takaisin 11.1, jos sitä ei ole tullattu. Lupas kuitenkin yrittää selvittää lähettäjätietoja ym, mutta ei ole mitään kuulunut. 
Tänään kauppareissulla kävin omassa postipisteessä kysymässä ja he antoivat toisen postin palvelunumeron tulliasioihin. Soitin sitten sinne pitkän puhelun. Puhelu nauhoitetaan, mutta viis veisasin siitä, annoin kyllä mielipiteeni. Tällä kertaa sentään selvisi kaupunki, josta paketti on lähetetty, joten lähettäjämäärä pieneni kahteen ja niistäkin toinen on se varmempi tapaus.
Kun sanoin, että tiedän varmasti, että japanilaisiinkin paketteihin pitää tehdä sähköinen tulliselvitys ja vielä paketin päälle tiedot niin ihmettelen, että miksi minun tarvitsee tietää. Luulisi, että  noilla sähköisillä tiedoilla se yhdistettäisiin lähetystunnukseen ja tullatessa riittäisi vastaanottajalla tuo tunnus. En siis vaan ymmärrä, miksi tänä ylenmääräisenä digitalisaatioaikana kaikki menee vaan vaikeammaksi? 
Lähetin nyt sitten testisähköpostia tuolle oletetulle lähettäjälle, jotta tietäisin, onko mulla edes enää voimassa olevaa sähköpostiosoitetta. En hänen kanssaan ole niin tiiviisti yhteyttä pitänyt. Ensimmäinen pomppi takaisin, mutta toinen osoite ilmeisesti on olemassa, koska mitään ei palautunut. Toivon, että saan nyt sitten hänen avullaan paketin perille...

Nämä japanilaiset ystävät ovat siis sitä perua kun meillä asusteli töissä ollessani japanilaisia tyttöja, jotka työskentelivät koulullamme ns. apuopettajina. Heistä tuli hyviä ystäviä ja pari kertaa olen käynyt Japanissakin ja tavannut heitä. Heidän kauttaan on sitten ystävät lisääntyneetkin ja huhtikuussa -20 meidän piti mennä häihin Japaniin ja samalla tavata muitakin ystäviä. Korona vaan esti matkan ja tuntuu, että päässeekö tuota enää koskaan matkustamaan sinne asti. 

Tulipas vuodatusta. Kiinnostaisi vaan tietää, että onko muilla ollut samanlaisia ongelmia näiden nyky säännösten kanssa? Sovin jo tämän eka paketin lähettäjän kanssa, että emme lähetä enää paketteja, riittäköön postikortit. Niistä voivat ainakin lukea sisällön.

Aijaijai, Kivikasa. Vanha rouva neuvoo: Homma hoituu kansainväliseen tyyliin niin, että arvo on 20 € ja sisältö on clothes tai cosmetic items. Ja eikun rullaamaan. Nuo ovat ns virallisia kysymyksiä,että onko timantteja, huumeita tai aseita. Ja joku muutaman kympin japanilaisen lahja ei kiinnosta pätkääkään tullia,mutta se ei saa sanoa, että lätkäise siihen jotain, joka on se oikea neuvo. Eli ei kun lätkimään! Ja paketti pyörii!