Aijaijai, Kivikasa. Vanha rouva neuvoo: Homma hoituu kansainväliseen tyyliin niin, että arvo on 20 € ja sisältö on clothes tai cosmetic items. Ja eikun rullaamaan. Nuo ovat ns virallisia kysymyksiä,että onko timantteja, huumeita tai aseita. Ja joku muutaman kympin japanilaisen lahja ei kiinnosta pätkääkään tullia,mutta se ei saa sanoa, että lätkäise siihen jotain, joka on se oikea neuvo. Eli ei kun lätkimään! Ja paketti pyörii!

Koshkoi Minun tuurillani kuitenkin olisi petossyyte oven takana kohta🤣 Minä nyt vielä kilttinä tyttönä yritän selvittää asiaa. 
Mutta eikö tuolta koko hommalta mene pohja pois, jos tullikin olisi sitä mieltä, että kirjoita mitä lystäät ja saat pakettisi?😕 
Minä en vaan tykkää, että systeemi on mennyt sellaiseksi, että digitaalisesta sisältöilmoituksesta huolimatta paketin saajan pitäisi vielä tietää mitä siellä on? Kenelle se pakollinen digitaalinen  tieto sitten on mennyt? Varmasti jompi kumpi, tulli tai posti, saa sen jostain ja turhat tullaukset vois poistaa. Mutta työllistyyhän siinä taas kymmeniä ihmisiä niin kuin uutisissa oli kun tämä uusi systeemi alkoi. 

 Moi!
Ei tästä mun somepaastostani tämän pitempää tullut.

Kiitos kuulumisista, ainakin IL:llä tuntuu olevan melko vauhdikasta menoa. Ja Karmalen syvään paheksuntaan yhdyn – mulla tosin ei ole ollut odotettavissa ulkomaanpaketteja, mutta muutenhan tuo posti tuntuu toimivan vähän miten sattuu.

Kas nimittäin viime viikon Suomen Kuvalehti, joka tavallisesti tulee torstaisin, putosi postiluukusta tänään klo 17.30. Lehden puuttuminen aiheutti tietenkin melkoisia vieroitusoireita koko joulunpyhien ajaksi, koska olen lukenut sitä vuodesta 1926 (ensimmäiset vuosikymmenet lapsuuskesien sadepäivinä mummolan ullakolla).

Samassa nivaskassa tuli myös OmaPosti-ilmoituskirje, jonka mukaan pakettini oli noudettavissa 24.12. saakka, jonka jälkeen se palautuisi lähettäjälle. Olivat kuitenkin ilmoittaneet saman asian tekstiviestillä, ja sen perusteella osasin mennä kyselemään ko. lähetystä ja sainkin sen. Sen sijaan UK:n kotimaisesta verkkokaupasta jouluilokseen tilaama tekninen vempain on matkalla edelleen kuten on ollutkin viimeiset kolme viikkoa. Viimeksi se on nähty lajittelukeskuksessa, joka sentään sijaitsee Uudellamaalla eikä esim. Rovaniemellä.

Joulua on meillä vietetty kuten Turun joulurauhanjulistuksessa kehotetaan, hiljaisesti ja hartaudella (vai miten se menee?) Vihreitä kuulia kuten muutakin syötävää oli suunnilleen sopivasti ja pukki oli osannut valita mieluisia kirjoja. Suvun nuoriso piipahteli jouluaattona puurolla porrastetusti, jolloin touhun arvioitiin olevan terveysturvallista ja kaikilta ehdittiin kysellä kuulumiset. Ja koska ”joulu on aikaa, jolloin samat ihmiset kokoontuvat eri paikkoihin syömään samoja ruokia” kuten muuan sukulaismies asian määrittää, kinkkua ja kaloja on maisteltu vähän siellä sun täällä. Mutta ulkoiltukin on, pikkupakkasesta huolimatta.

Ainakin pk-seudun elokuvateatterit sulkeutuvat huomenna kolmeksi viikoksi. Niinpä kipaisin tänään katsomaan filmin nimeltä Spencer. Kertoo onnettoman prinsessa Dianan joulunvietosta Sandringhamin linnassa joskus 1980-luvulla. Siitä opin, että Englannin kuninkaallisen perheen perinteisiin kuuluu, että joulun aikana jokaisen on lihottava vähintään kolme paunaa eli noin 1,4 kg. (Varmistavat tuloksen punnituksella ennen ja jälkeen.)

Diana-parka ei elokuvassa lihonut riittävästi. Omalta kohdaltani olen osuuteni tehnyt, vaikken kuninkaalliseen perheeseen kuulukaan.

Loistokasta loppuvuotta!

Kivikasa, mä lähetin ennen joulua paketin Saksaan. Ihmeteltiin molemmin puolin, missä se viipyy. Seurantakoodi kertoi, että paketti kulki Hesan postista Vantaan ulkomaan postiin viisi päivää. Hei haloo.

Tästä päivästä ei ole vauhtia puuttunut. Juniori halusi kartinkiin, joten sinne. Benidormin lähellä on rata ja jotenkin huomasin osallistuvani ajoihin. Kerron siitä teille yksityiskohtaisesti, jos joku teistä innostuisi samaan, niin tietää, mitä on edessä. Ensin sovitat kypärämyssyn ja kypärän päähäsi. Huomaat, että silmälasit eivät sovi kuvioon, joten joudut ajamaan puolisokeana. Sinut komennetaan lähes maantasalla olevaan autoon, johon polvivaivaisena oli hieman vaikeahkoa pujottautua. Kypärän takia et pysty laittamaan turvavöitä ja tarvitset nuoren miehen apua. Saman tien hän vetää rakkineen käyntiin ja osoittaa radalle. Ilman ensimmäistäkään ohjetta, miten kuuluu toimia. Auto kulkee pari metriä ja sammuu, koska nostit jalkasi kaasupolkimelta. Vihdoin lähtöalue lähestyy, mutta et saa autoa hiljenemään, koska olet tottunut ajamaan automaattivaihteella eikä vasen jalkasi ymmärrä painaa jarrua. Saat auton pysähtymään kahden auton väliin, joista vävysi ja nuori lapsenlapsesi katselevat sinua hämmentyneinä.

Vyöryt eteenpäin kauhistuneena, kummaltakin puoleltasi sujahtaa tyttäresi ja vanhempi lapsenlapsesi ohi. Jarrutat kaarteissa ja rukoilet itseksesi, ettet ajaisi suojavalleja päin. Kierroksen jälkeen vilkutat miehellesi, joka kuvaa minkä ehtii ja jälkeen päin todetaan, että kahdestakymmenestä kuvasta kahdeksassatoista on pelkkää asvalttia. Vanhempi lapsenlapsi ohittaa sinut mutkassa ja hänen autonsa pyörii ympäri. Vain hidas vauhtisi ja jonkinlainne reaktiokykysi estävät kolarin ja kuin ihmeen kautta pujahdat ohi osumatta. Kuudennen kierroksen jälkeen mietit, voiko radalta poistua kesken kaiken. Nuorempi lapsenlapsi ajaa viisi kierrosta edelläsi ja vilkuttaa ohi hurahtaessaan. Vihdoin ruutulippu heiluu ja pääset joten kuten varikolle. Et osaa avata turvavöitä, tytär tulee auttamaan. Et pääse autosta ylös, tytär kiskoo käsistä. Et saa kypärän kiinnitystä auki, tytär avaa. Kävelet tutisevin jaloin pois ajoalueelta ja avaat suusi sanoaksesi, ettei ikinä enää. Vaan kaikki ovat kädet levällään ottamassa sinua vastaan ja riemuitsevat, että olet oikea voittaja, kun uskalsit kokeilla!

Summa summarum, nyt katselen Juniorin ajamista aivan eri silmin. Hän vaatii revanssia, koska vävy voitti sekunnin sadasosalla. Vävyn paras kierros oli 29 sek, kun minun parhaani oli 50 sekkaa. Ehkäpä maailma ei ole minussa menettänyt minkäänlaista formulakuskia, mutta olin sentään vanhin naispuolinen, joka koskaan on sillä radalla ajanut.

Menimme lounastamaan Alicanten rantakadulle, Iker makoili taas pöydän alla. Eräs koiraneiti teki sille kovasti itseään tykö, mutta Iker ei ollut kiinnostunut. Ihmettelimme kymmenmetristä jouluseimiasetelmaa, jossa vahvasti meikattu, kultakiharainen jeesuslapsi makoili vanhempiensa keskellä, Josefilla oli maaninen, pelottava kiilto silmissään. Vävy kertoi, että puuhahmot poltetaan uutena vuotena.

Tuskin pääsimme kotiin, kun kiljukaulat jo hyppäsivät naku-uinnille hyiseen altaaseen. 

Huomenna ohjelmassa putkimies (autotallin vesihana vuotaa isosti), Pablon katsastus, tyttären kynsihoito jne. Me Justuksen kanssa kenties pakenemme kaupungille näyteikkunaostoksille ja tietenkin käymme tiistaimarkkinoilla oliiveja ostamassa.

Tervehdys <3 

Kiitoksia kirjoituksistanne. Postin kanssa asiointi on kyllä monin tavoin hankalaa. Meidän on maaliskuussa käännettävä "virallisesti" posti tänne, kun kaupunkikodissa alkaa meidän rapussa putkiremppa. Silloin posti ei kuulemma jaa ko rappuun, vaikka meilläkin remppa alkaa kahdessa eri osassa, kun on putkistot kahdessa linjassa. Taitaa olla yksi viimeisimmistä kerroista, kun joitakin vuosia sitten vielä käänsin postit noin puoleksi vuodeksi aina tänne. Ei ollut ihan ilmaista lystiä ja kaiken kukkuraksi tällä kerralla posti vielä toimitti oman laskunsa postin siirrosta tilapäisosoitteeseen meidän varsinaiseen kaupunkiosoitteeseen. Nyt tulee niin vähän paperista postia, että emme ole sitä enää siirtäneet. Tytär tai tätini käyvät säännöllisesti vettä laskemassa hanoista ja tytär vielä kukat kastelemassa. Ilmoittelevat samalla, jos on tullut postia ja tietokin on helppo välittää, kun ottaa vain kännykällä kuvan ja lähettää whatsappilla eteenpäin. Sen luin eilen, että pk-seudulla on jäänyt suuri joukko joulukortteja jakamatta - henkilöstöpulaa ja joku kone vielä simahtanut. Ehkä kortit tulevat ennen ensi joulua. 

IL:n jännittävästä rallista luin jo naamakirjasta. Olet kyllä huitsin rohkea. Kiva idea teillä (muistan, että on ollut aiemminkin), että kukin saa yhden päivän ajan valita mieleisensä ohjelman.

Meidän jouluaatto sujui suunnitelmien mukaan, paitsi että äitini alkoi oksentamaan saatuaan hiukan ruokaa suuhunsa. Kaikilla oli tietty kova huoli äidistä ja tuossa tilanteessa lisäksi itsestään ja muista, joita oli tapaamassa vielä joulun aikaan. Veljeni perhe oli ehtinyt juuri lähteä ennen ädin huonovointisuutta ja olivat menossa veljeni anopin luokse ja sieltä vielä tämän siskon luokse. Me pelkäsimme, että emme vaan veisi tautia eteenpäin tyttärelle ja vävylle, kun olivat seuraavana aamuna lähdössä vävyn vanhempien luokse ja siellä on ollut senkaltaista sairautta, että ei kyllä vatsatautia kaivattaisi. Onneksemme äiti parani nopeasti (ei ollut noroa) eikä kukaan muukaan saanut tartuntaa. Äidin yksikössä oli kyllä vatsatautia liikkeellä, joten isänikin piti vierailutaukoa - samoin poikamme, joka kammoaa vatsatautia yli kaiken. Lisäksi on nyt viikolla tärkeitä työhommia, jotka vaativat ihan fyysistä paikallaoloa. Isä oli jo eilen äidin luona ja puhelimessakin äiti kuulosti pirteältä. Vanhempieni luota lähdimme sitten hauvavauvan kanssa (olimme hakeneet sen aamulla ja vieneet ruokia ja lahjoja tyttären ja vävyn luokse) kohti tyttären ja vävyn kotia. Kyllä nautin joulusta harvinaisen paljon (olen siis jonkinlainen joulufriikki), kun oli yksi vuosi ikään kuin jäänyt väliin. 
Ensin vähän ehostimme tyttären kanssa itseämme. Hänellä on hulppeat tilat ja "meikkihuone", jossa on hyvä laittautua. Sitten aloimme puuhastella ruokien kanssa. Sitä oli paljon ja se oli hyvää. Melkein meni kieli mennessään. Minusta oli ihanaa, että tytär ja vävy olivat paistaneet karjalanpiirakoitakin ensimmäistä kertaa elämässään. Hakivat meiltä pikkukaulimen, jonka aikanaan sain edesmenneeltä tädiltäni juurikin karjalanpiirakoiden tekoa varten. Hyvä, että tuli pitkästä aikaa käyttöön. Söimme, kuuntelimme musiikkia, jaoimme lahjoja, söimme taas ja pelasimme pelejä. Aika hurahti kuin siivellä. Oli niin ihana joulu. Sitä jäin kaipaamaan kaikesta huolimatta, että muutamat läheiset, jotka ovat kuuluneet jouluihini koko ikäni, jäivät nyt näkemättä. Ehkäpä ensi vuonna sitten.

Joulupäivän aamusta lähdimme ajamaan takaisin tänne Savoon. Oli ihanaa tulla. Tavaraa oli vaan ihan kauheasti, kun kaupunkikodistakin tuli jotain "ylimääräistä" tänne. Sain lopulta kaikki paikoilleen. Kylmää on ollut. Öisin pakkanen laskenut alle kahdenkympin. Lenkkejä olemme tehneet ja siippani on tämän päivän askarrellut lumilyhtyjen kanssa. Tänään on aikomus lämmittää sauna, pakkasen odotetaan laskevan hiukan iltaa kohden. 

Eilen tein piiiiitkästä aikaa kaksi päivitystä naamakirjaan. Joulutervehdyksen ja ihan jotain pientä olen laittanut parin vuoden sisään, mutta pääosin siitä lähtien, kun korona tuli tännne ja pm Sanna Mariin kielsi mökkeilyn, lakkasin laittamasta päivityksiä naamakirjaan. Nyt en enää välitä bilettäjä Sannan mielipiteistä enkä varsinkaan koe enää huonoa omaatuntoa, kuten aluksi hölmösti tein. Minkä voin, kun olen tällainen ylitunnollinen ääliö🤣. No, nyt on laitettu paljon kuvia ja sepustuksia joulustamme. Olen niin kiitollinen, että minulla on vielä molemmat vanhemmat elossa ja varsinkin isäni on tosi hyväkuntoinen. Nyt häntä kyllä harmitti kovasti, että ei pääse uimahalliin vesijuoksua harjoittamaan ja harmittelijoita oli eilen (halli toistaiseksi viimistä päivää auki) useita. Mietin juuri, että kun lasten ja nuorten harrastuksiin ei haluta puuttua, niin eikö senioreidenkin kohdalla olisi voitu osoittaa jotain maltillisuutta. Moni ei vaivojensa vuoksi enää voi harrastaa muuta kuin vesiliikuntaa. Jos olisi vaadittu kolmen rokotuksen todistus, jonka turvin olisi päässyt halliin (ja tietty sellaiseen aikaan, että siellä ei olisi muita) kohentamaan kuntoaan ja virkistämään mieltään. Usea näistä iäkkäistä on jo leskiä tai puoliso on hoivakodissa, joten ovat liikunnan lisäksi tärkeitä sosiaalisten kontaktien vuoksi. Tällä erää asialle ei voi mitään. Pitänee soittaa isälleni kahden kerran sijasta kolme kertaa päivässä. Ja hän kyllä pärjää, jos käy kerran päivässä äitiä katsomassa ja kaupoilla ja telkkarista tulisi tarpeeksi urheilua. 

Meillä pitäisi kohta olla päivälenkin aika, mutta siippani nukahti tuohon sohvalle.... On touhunnut ulkona jo parisen tuntia. 

Hyviä vointeja kaikille 🥰😇

Kivikasa, no minullahan oli se varsinainen sekoilu vuosi sitten Englannista tulevan paketin kanssa. Vuodesta 1965 olemme sikäläisen ystäväni kanssa lähettäneet toisillemme joululahjoja ja olin tosin jo muutaman vuoden miettinyt, että olisi parempi lopettaa, kun joka vuosi oli vaikeampaa keksiä sopivaa lahjaa (ne sinun pussukkasi olivat muuten menestys!). Brexit sitten teki päätöksen puolestamme emmekä enää lahjoja lähettele.

Siinähän siis kävi niin, että ystäväni lähetti paketin jo pitkästi marraskuun puolella, mutten koskaan saanut saapumisilmoitusta, vaikka käytössäni on jopa OmaPosti-sovellus. Paketti tietenkin palautui lähettäjälle, joka ihmetteli sähköpostilla, miksen ollut noutanut lähetystä. Kerroin hänelle tietämättömyydestäni ja hän sitten lähetti paketin uudestaan, mutta kun vuosi oli jo vaihtunut ja brexit astunut voimaan, niin väliin tulivat tullimuodollisuudet! Meinasin ensin tehdä Koshkoit, mutta sitten tuumasin, että mikäli ystäväni oli joutunut ilmoittamaan asiat lähettäessään ja minä olisin ilmoittanut jotain ihan muuta, niin herra ties mihin sotkuun olisin joutunut. Niinpä sitten kysyin ystävältäni, mitä paketti sisälsi ja mikä sen arvo oli. Tullin asiakaspalvelusta minua neuvottiin lähettämään sähköpostilla tiedon paketin sisällöstä ja arvosta tiettyyn osoitteeseen ja pyytää lähetyksen vapauttamista, kun kyseessä oli alle 40 euron yksityishenkilön lähettämä lahja. Tein työtä käskettyä, jolloin sain sähköpostia tullitarkastajalta, joka kertoi käytännön muuttuneen vuosi aikaisemmin, joten enää pakettia ei voitu "vapauttaa", vaan se piti tullata. Minä tietenkin poltin totaalisti hihani. En ilmoittanut mihin hän saa tullinsa työntää, mutta sapekkaaseen sävyyn kuitenkin selitin saaneeni ohjeet heidän asiakaspalvelusta sen-ja-sen nimiseltä henkilöltä, jonka jälkeen tullitarkastaja lupasi vapauttaa paketin, mutta sanoi nuhtelevaan sävyyn, että vastaisuudessa kaikki EU:n ulkopuolelta tulevat paketit tulee tullata siitäkin huolimatta, vaikkei tullimaksua muodostuisikaan! Onneksi en koskaan tilaa mitään ulkomailta, joten en joudu leikkimään tullivirkailijaa 🙄

IL, kiitos ihanista seikkailukertomuksistasi! Varsinkin karting-juttua nauroin ihan ääneen ja luin sen meirämmiähellekin. Teidän joulunviettonne on varmaan ollut kaikin polin ihanaa, kun olette saaneet olla isolla porukalla yhdessä.

Meidän joulummekin sujui kivasti. Serkkulikkani tuli jo torstaina iltapäivällä ja sinä päivänä söimme pakkasesta sulattamaani kaalilaatikkoa, joka sai paljon kehuja. Rehellisesti täytyy tunnustaa, että aattona vallan unohdimme joulurauhan julistuksen, kun serkkuni käveli perinteisesti läheiseen cittariin ostamaan joulutähteä ja minä puolestani keittelin sillä välillä luumukiisseliä ja sekoitin lanttulaatikon odottamaan uuniin pääsyä. Olin kuitenkin laittanut kaukaaviisaasti julistuksen tallennukseen (kaipa se olisi Areenastakin löytynyt), joten katselimme sen sitten vähän myöhässä.

Jouluaterialla meillä oli kinkun ja lanttulaatikon lisäksi perinteisesti mätiä ja Skåne akvavitia, paria sorttia silliä, graavattua lohta ja siikaa sekä rosollia ja perunaa. Palanpainikkeeksi oli punkkua. Rauhallisesti syödä  mussuttelimme kaikkea ja istuskelimme sitten jutellen ja kuunnellen Raskasta Joulua sekä levyltä että telkkarista. Tapaninpäivänä kävimme tapaninajelulla molemmat ratikkalinjat päästä päähän sekä kahvittelimme Stockmannin uudessa bistrossa. Illalliseksi söimme karitsan paistia, josta tulikin hitaalla paistamisella alhaisessa lämpötilassa erinomaisen mureaa ja maukasta. Vihreitä kuulia ja suklaakonvehteja kului kiitettävästi 😏  Serkkuni lähti kotiin eilenehtoolla ja vaikka onkin ollut kiva taas pukeutua pieruverkkareihin ja lojua sohvalla, niin kyllä meillä oli kolmisinkin hauskaa. Sovimme jo, että serkkulikka tulee taas kesällä muutamaksi päiväksi, joten nyt on jotain odotettavaakin.

Koronarajoitukset kiristyvät melkein päivä päivältä ja sain juuri tiedon, että Tampere-talon uudenvuoden konsertti 3.1. on peruttu. Saa nähdä onnistuuko Tampere-talo buukkaamaan Schönbrunnin linnanorkesterin uudestaan myöhemmin vai saammeko rahat takaisin. Muutenkin kaikki paikat ovat nyt kiinni 2-3 viikkoa. Rokotekattavuuden noustessa olisi mielestäni jo aika alkaa miettiä hyväksyttävän riskin tasoa, sillä tuskin me pääsemme milloinkaan koronasta kokonaan eroon eikä ihmisiä voi loputtomasti vaatia luopumaan kaikesta elämästä eikä varsinkaan elinkeinoistaan. Ja kyllähän maan talouskin tässä alkaa jo sakata. Tietenkin normaalia varovaisuutta on suotavaa ylläpitää vastakin, mutta kaiken toiminnan kieltämiselle tuskin on enää perusteita pitkään.

Kipa. hyvä että äitisi toipui niin nopeasti eikä kukaan muu saanut tartuntoja. Taisin jo facessa sanoakin, että voisiko kyseessä olla vain jouluruokien aiheuttama reaktio hoitokodin yksinkertaisempaan ruokavalioon tottuneelle vatsalle. Onhan sitä tietenkin kaikenlaista tautia liikkeellä, mutta kun se ei norovirustakaan ollut. No, pääasia tietenkin, että kaikki voivat hyvin.

Vanhaa vuotta ei ole enää jäljellä kuin kolme päivää ja sitten täytyy taas opetella uusi vuosiluku. Minua huvitti, kun jo toisena vuonna peräkkäin en enää saanut Valituilta Paloilta uutta taskukalenteria, jollaisen olen saanut jo kymmeniä vuosia tilaajalahjaksi. Viime vuonna ihmettelin asiaa sähköpostilla ja muutaman päivän päästä posti toikin kalenterin, joten tein saman tempun nytkin ja kas, taas minulla on VP:n kalenteri käytössäni! Lehden tilauksen uudistamisen yhteydessä he lupasivat "huolella valitun" tilaajalahjan, mutten kuolemaksenikaan muista mikä se oli, joten tiedä sitten siitä huolellisesta valinnasta! Kerroin tämän myös lähettämässäni sähköpostissa sekä ilmoitin olevani täysin tyytyväinen, mikäli jatkossakin saan tilaajalahjaksi uuden kalenterin 😄

Toivotan teille kaikille oikein hyvää loppu vuotta, mutten vielä toivota muuta, kun oletettavasti palaan vielä foorumille ennen vuoden vaihtumista! Pysytään terveinä 🙂

Ja posti kulkee! 
Jos ei halua tehdä ihan puhdasta koshkoita paketin kanssa, niin lätkäisee 30 € ja feminine gift items. Aika likellä oikeaa menee. Ideahan on poimia huumeet yms. Itsellä paketti tuli from Netherlands vaikka kyllä se Kiinasta tuli. Niillä oli joku filiaali Hollannissa sitten kai.
Kyllä itse olen luopunut paketeista aika lailla,kun on niin hankalaa se tullaus. Esim kankaissa se maksaakin aika lailla.

Ihanaa, Menna, kun kommentoit mun kirjoitusta. Mä välillä mietin, että kirjoittelenko liikaa.

Periaatteessa meillä on täällä kivaa, mutta tänään oli sellainen päivä, että jopa minä suljin ison suuni välttääkseni suurta rähäkkää. Piti  katsastaa Pablo. Muistatteko, kun vajaa viisi vuotta sitten vein sen ensimmäiseen katsastukseensa, ja peräti kolme insinööriä tutki konepellin alustaa ja ilahtuneina ilmoittivat, että öljytikun päästä näyttäisi murtuneen puolen millin pala. Siitä seurasi kaikenlaista häslinkiä ja uusi katsastus. Juuri ennen koronaa satuin taas olemaan täällä katsastusaikaan, mutta viisastuneena vein Pablon citikalle, josta hoitivat kaiken 160 eurolla. Vävyn mielestä se oli pelkkää rahantuhlausta, mutta perustelin kuulleeni, että pomputtavat tahallaan ulkomaalaisia. Citikan viemänä meni läpi noin vain.

No vävyhän tuumi, että täydellistä espanjaa puhuvana hän hoitaa homman itse. Insinöörit pitkään auton kimpussa vikoja etsimässä ja tuomio tuli, että kun vetokoukku on poistettu, pohjaan on jäänyt rumia pellinpalasia, jotka pitää poistaa. Vävy ihmettelemään, että kun autossa ei ole koskaan koukkua ollutkaan ja miten sitä ei kahdessa edellisessä katsastuksessa ole huomattu. Inssit jyrkkänä, ei mene läpi ja entistä iloisempina, että oikea etuvalokaan ei oikein toimi.

Äkkiä citikan huoltoon, mutta olivat siestalla. Joten kahden tunnin päästä takaisin. Jotakin kai siellä auton alla tekivät tunnin verran ja sitten uudestaan katsastuskonttorille. Vaan olivat unohtaneet vaihtaa sen lampun. Siinä vaiheessa tilanne oli melkoisen kriittinen. Takaisin citikalle, jossa vävyn espanjankielitaito tuli täysin todistetuksi. Ja viime tipassa takaisin konttorille, jonne ehdittiin juuri ennen sulkeutumista. Huomenna olisi pitänyt maksaa koko 60 euron maksu uudelleen.

Koko tiistai on siis ajeltu edestakaisin melkoisen kireissä tunnelmissa. Heviteinin kummivanhemmat ovat lähistöllä golf-lomalla ja ehdottivat yhteistä päivällistä vanhassakaupungissa. Me ilmoittauduimme Ikerin hoitajiksi, odotimme kunnes perävalot näkyivät ja avasimme punaviinin. Huomisesta ei vielä tiedetä muuta kuin että vävyn Suomesta ajama Audi Q 7 pitäisi saada maalatuksi. Minun kantakorjaamoni (muutamien pikkuhaavereiden takia) maalari sairastui koronaan. Käytiin jo parissa paikassa kyselemässä, mutta Audi oli liian likainen arviointia varten. Ei voitu viedä pesuun,kun ei ollut kuusioavainta, jolla anoppiboxin telineet olisi saatu irrotettua.

Vävy huokasi äsken syvään, että kun joskus olisi sellainen loma, että kaikki sujuisi. Jospa edes tämä loppuloma, toivomme kaikki.

IL kirjoita ihmeessä. Jotenkin lohdullista tekstiä. Tuota kaikkeahan se yhdessäolot ja lomat ovat. Iloa ja harmeja. 

IL Et kirjoittele liikaa. 🙂 Hauska lukea teidän erilaisesta joulunvietosta. Ja sekin on lohdullista, että kaikki ei ole aina sileää valssia siellä lämpimässäkään 🙂Eli ihan normaalia elämää iloineen ja välillä pienillä "sählingeillä" höystettynä. 
Mukavaa loppu reissua teille. En muista, milloin olikaan tarkoitus palata....