Menna, ikäviä uutisia. Onneksi saitte diagnoosin miehesi sairaudesta hyvissä ajoin. Hyvä hoitosuunnitelma, lääkitys ja seurantakäynnit auttavat varmasti paljon. Voimia teille kummallekin.

Kivikasa, tsemppiä ja toipumista koronasta mahdollisimman pian. Mikä on miehesi tilanne? Me mieheni kanssa emme saaneet tartuntaa vaikka sekä pikku kaveri, joka meillä on säännöllisesti joka päivä, tytär ja vanhin lapsenlapsistamme koronaan sairastuivat.

Tyttärellä tauti on ollut pahin huolimatta kolmesta rokotuksesta. Hankalinta on ollut se, että hän väsyy tosi helposti. Hän on aina liikkunut paljon: käynyt kuntosalilla, voimistellut, ratsastanut, mutta koronan jälkeen muutaman kilometrin reipas kävelykin on nostanut sykkeen pilviin ja kävelylenkin jälkeen hän on ollut tosi uupunut. Tätä on jatkunut muutaman viikon, mutta nyt on olo alkanut hieman helpottaa.

Kipa, aivan hurjalta kuulostaa tuo kotinne ja autotallin tyhjennys- ja suojausoperaatio. Onneksi teillä on tuo mökkinne.

Suupaltin humputteluviikko kuulostaa ihanalta ja on varmasti tehnyt hyvää kaiken keskellä

Minä sitten nautin lukiessani IL kuvauksiasi elämän arjesta rakkaan Justuksesi kanssa, Ymmärrän sinua tosi hyvin onhan minunkin mieheni hämäläinen ja minä nopeasti asioita tekevä stadilainen.

Tiinuliinu, kiitos monista hyvistä linkeistä ja jutuista, joita sekä tällä palstalla että facessa olet jakanut.

Pikku kaveri 8v ei ole ollut tietoinen Ukrainen sodasta eikä siitä siis ole mitään kysellyt . Eilen hän alkoi katsoa tallennettuja Paavo Pesusieni jaksoja telkkarista ja kun hän avasi TV:n oli uutislähetys meneillään ja näkyviin tuli kuvia tuhotusta Ukrainan kaupungista.

- Mummu, miksi tuolla on noin sotkuista? Miksi siellä on rikottu taloja? hän kysyi. Olisin mielelläni vain sulkenut TV:n ja todennut, että nämä ovat aikuisten juttuja, mutta toisaalta ajattelin, että jotain on sanottava, kun toinen sinnikkäästi jatkaa: - Mummu, kuka on hajottanut noi talot? Asuiko niissä ihmisiä? Oliko se joku myrsky? Sano!

Pörrötin lapsen tukkaa, annoin päälaelle suukon ja sanoin: - ”Kyllä siellä asui ihmisiä, mutta he ehtivät onneksi talosta pois ennen kuin talot hajosivat”. -Kuka ne hajotti? pikku kaveri jatkoi. - Siellä on sota ja silloin rikotaan toisten taloja, vastasin. - Mutta miksi? Miksi on sota? Kuka sotii? Voiko sota tulla tänne? - Siellä sotivat ihmiset, jotka eivät osaa jutella keskenään riitelemättä, vastasin ja jatkoin:- Meille ei ole tulossa sotaa. - Ai kun meillä osataan jutella ja sopia asioista eikä heti lyödä, jos ollaan eri mieltä, hän totesi. - Just niin, mutta katsotaan nyt Paavoa...

Sillä kertaa keskustelu lopui siihen. Vanhimman lapsenlapsen kanssa käytiin samasta teemasta hieman erilainen keskustelu: - Aivan hullu tuo Putin, idiootti, vaikka mä en hyväksy väkivaltaa niin melkein toivoisin, että joku kävisi sen tappamassa. Suomessa on ihan turha kuvitella, että kun ollaan oikein kiltttejä Venäjä ei tänne hyökkää. Mä en tota Nato hommaa oikein tajua, mutta olen silti sitä mieltä, että siihen pitäisi liittyä.Eihän me muuten pärjätä vai mitä sä ajattelet mummu?
Ja sitten minä vastasin mitä ajattelen ja juttelimme teemasta melkein tunnin. Ihanaa, kun näiden lastenlasten kanssa saa jatkuvasti olla itsekin ymmällä ja miettiä asioita vähän joka kantilta.

Juuri nyt katson ikkunasta ulos. Aurinko paistaa. Suuri parvi lintuja on tullut lintulaudalle. Sydän on täynnä rakkautta omia läheisiä kohtaan, mutta myös niitä ihmisiä kohtaan, joiden koti on rikottu, koska ei ole osattu keskustella asioista. Koska yltiöpäinen kansalliskiihko voi olla muutakin kuin jääkiekkovoiton juhlimista. Koska yksinvaltias harvoin ymmärtää edes oman kansansa tuntoja vaan kuvittelee tietävänsä kaiken paremmin kuin muut. Koska ihmisten hulluus voi väliaikaisesti tukahduttaa viisauden. Ja silti haluan uskoa siihen, että jonain päivänä kaikki on taas paremmin. Jonain päivänä.

Mukavaa päivää itse kullekin.

Kiitos Jumbojet ja muutkin toivotuksista. 
Koputan puuta ja sanon voivani hyvin. Tällä hetkellä olo on ihan normaali. Mutta yllätyksiähän voi tulla kuten pojalle, jolta kaikki varsinaiset oireet oli hävinnyt, mutta sitten yllättäen hävisi häneltä haju- ja makuaisti. Vaimoltaan ei ihan niin totaalisesti. He vaan nyt ihmettelevät, että mistä tietää, jos pikkuiseltakin on aistit hävinnyt? Sanoin, että testatkaa vaikka sitruunalla, eiköhän suu mene muikeaksi, jos maistuu liikaa. 
Heillä on myös vaikeuksia havaita, milloin vaippaan on tullut isompaa tavaraa  Tähän asti kumpikin on jo kauas asian huomannut, nyt joutuvat kurkistamaan 😄 Muuten voivat kaikki hyvin.

Miehellä oireet jatkuu ja juuri huomasi tuloksen tulleen puhelimeen: positiivinen.  Ei hänellä kuumetta ole, mutta nuhaa ja yskää. Kevyellä kävelyllä käytiin tänään.

Otamme siis vaan rauhallisesti kun ei ole mitään kiirettä mennä minnekään.
:
IL: minua huvitti nuo Justuksen kasat. Meillä on samanlainen kaiken tärkeän kasaaja. Nyt kun ei ketään käy juuri koskaan, en ole viitsinyt välittää, vaikka keittiön pöytä on välillä yli puolet alasta kasojen peitossa. Yritän pitää "omaa" puoltani siistinä 😄 Tosin nyt on minullakin on muutama kasa: kangasta ja kaavat...

Kiitoksia tsemppitoivotuksista ❤️

IL, meirämmiäs suhtautuu asiaan ihan hyvin, alkoi ottaa lääkettä mukisematta ja on sitä mieltä, että ellei hän jossain vaiheessa pysty ajamaan autoa, niin sitten ei muuta kuin kortti pois. Ajamisesta luopuminenhan on monille miehillä todella tiukka paikka, mutta yleensä he myös suhtautuvat autoihinsa melko tunteella. Meirämmiäs on aina ollut sitä mieltä, että auto on vain väline päästä paikasta A paikkaan B ellei sinne muuten pääse, joten siitä ei varmaan mitään ongelmaa muodostu.

Jotenkin huvitti lääkärillä, kun hän hyvin perusteellisesti kyseli mm., miten meirämmiäs nykyään osallistuu kotitöihin. Peseekö pyykkiä, tiskaako jne. No, entisessä elämässään hän tietenkin pesi pyykkiä ja tiskasi, mutta meidän yhteiselomme aikoina minä olen ne tehnyt. Tuskin hän edes osaisi pyykkikonetta käyttääkään. Minä puolestani inhoan tiskaamista ja meirämmiähen mielestä miehet eivät tiskaa, joten siksi meidän ensimmäinen yhteinen hankintamme olikin pieni tiskikone. Tässä nykyisessä asunnossamme on iso tiskikone, jonne keräämme viikon tiskit. Minä senkin olen hoitanut alusta lähtien ja mikäli meirämmiäs laittaa tiskikoneeseen jotain, se yleensä menee ihan väärään paikkaan ja joudun järjestelemään kaiken uudestaan. Diagnoosissa on hyvin perusteellisesti kirjattu ylös nämäkin asiat ja mietin, että onko esim. pyykkäämättömyys jokin dementian oire, ellei sitä ole koskaan tehnyt 🤔  Imurointi kyllä sujuu kuten ennenkin!

Jostain syystä nukuin viime yönä tosi huonosti. Siis minä, joka olen nukkumisen valioluokkaa 😲 eikä nyt edes ole täysikuukaan! Sotauutisista se ei kuitenkaan johdu, kun en niitä kovinkaan ahkerasti katsele. En myöskään lue kaikkea mahdollista netissä. No, eihän kaikki aina suju samalla tavalla ja varmaan ensi yönä sitten uni tulee taas normaalisti. Sain vihdoin puuttunutta kolesterolilääkettäkin parin viikon tauon jälkeen, joten siinäkin suhteessa elämä on palannut uomiinsa. Tänään sain myös tilattua itselleni silmälääkärin ja on mielenkiintoista nähdä, millaiset silmänpaineeni nyt ovat. Minullahan on synnynnäisesti korkeahkot paineet eikä siitä ole ainakaan vielä aiheutunut mitään vaurioita silmiini. Paineita pitää kuitenkin seurata, etteivät nouse niin korkealle, että sitä pitäisi alkaa lääkitä.

Mukavaa viikon jatkoa kaikille 🙂

Miehen kanssa ollaan sairastettu nyt ihan olan takaa. Ensin korona iski minuun ja olen ollut kuin jäätävässä flunssassa. Luulin sen jo menneen ohi, mutta nyt iski taas nuha ja väsymys. Hajuaistia minulla ei ole ollut yli viikkoon.
Mies sai sitten noron ainoana tässä huushollissa ja oli pari päivää sairaalassa nesteytyksessä. Eilen pääsi kotiin. 
Onneksi nuorempi poika avokkinsa kanssa oli täällä just sopivasti. Poika laittoi ruokaa ja ulkoilutti koiria. Lähtivät eilen kotiinsa. 

Tänään tulee tyttären vilperi yöksi. Tytär menee avokkinsa kanssa hotelliin yöksi. Tytär täyttää tänään 30 vuotta. Hänellä kuusi viikkoa laskettuun aikaan. 

Tervehdys 🥰

Kiitoksia taas kirjoituksistanne. 

JJ, osasit niin kauniisti vastata pikkumihelle huolta aiheuttavista kysymyksistä. Samoin kuin käydä keskustelua nuoren neitosen kanssa. Ja kirjoituksesi "loppulausahdus" oli taas niin lämmin ja viisas. 
Ihme ja kumma, että säästyitte koronalta. Onneksi 😇. Koville tuntuu tauti ottaneen tyttäresi kohdalla, vaikka on vielä nuori ja kolme rokotusta. Toivottavati voimat palautuvat pian.

Kivikasalle ja miehelleen myös pikaista paranemista. Vieläkö sinulla on maku- ja hajuaisti tallella? Tästä Omikron-muunnoksetahan on kirjoitettu, että ei vie noita edellä mainittuja aisteja niin usein kuin aiemmat versiot. Hyvä, että miehesi sai virallisen vahvistuksen viruksesta. 

Menna, olitkin mielessä, kun viimeksi kirjoitin tänne. Oli tarkoitus kysyä kuulumisia, kun edellinen viestisi oli kirjoitettu ennen lääkäriin menoa. Onneksi saitte diagnosin noin ajoissa. Sitähän korostetaan, kuinka tärkeää sen havaitseminen on juuri alkuvaiheessa, jolloin lääkkeillä voidaan vielä hidastaa etenemistä. Voimia teille joka tapauksessa. Onneksi teiränmies suhtautui asiaan noin hyvin.

IL, ymmärrän "kasakammosi". Ei se nyt varmaan sentään kammo sinun kohdallasi ole, mutta minulla taitaa olla. Itselläni on sekä kaupunkikodissa että täällä yhden keittiön kaapin alahylly sellainen, johon kerään kaikennäköistä ja josta siippanikin välillä huomauttaa. En kyllä kestä kasoja missään - paitsi työhuoneen pöydällä. Siinäkin on onneksi (myös täällä) lokerikot, johon saa kaikenlaiset paperit tungettua. Nyt sen päällä on kuitenkin putkiremppakansio ja rakkaan siippani tavaroita, jotka liittyvät tuohon uuteen puunpolttokynällä tehtäviin "taideteoksiin". Niille ei muuta paikkaa löydy ja kun ilmat lämpenevät, niin uskoisin, että paljon siitä siirtyy tavaraa hänen verstaalleen.

Suupaltin humputteluviikko kuulosti ihanalta. Minunkin teki mieleni heti tuonne Bulevardin kukkakauppaan. Ruokapöydällä on tällä hetkellä todella kaunis monivanainen orkidea (ollut jo kauan) ja maljakko, jossa on kaksi kimppua pinkin väriä oksaneilikoita. Ne on ostettu jo 24.2. ja ovat auenneet tosi upean näköisiksi. Sohvapöydällä on maljakko, jossa on kolme isoa vaaleanpunaista liljan oksaa sekä samanvärisiä oksaneilikoita muutama kimppu. Ne ostin maanantaina itselleni naistenpäivän kunniaksi ja silmien iloksi. Liljat ovat kauniista auenneet osa neilikoista on vielä aivan nupullaan. Minähän olen kukkafriikki.... Hyvä, jos siskosi rokotuksen puutteesta huolimatta selättää kohtuudella koronan.

Tiinuliinu,  on varmasti ihanaa saada jälkikasvua sinne "kyläilemään". Hauskoja yhdessäolon hetkiä teille. 

Meillä on kauppapäivä suunnitteilla vasta torstaille. Varasin myös yksityisestä labrasta ajan kahteen testiin, jossa mitataan immuunivastetta koronaa vastaan. Kannan huolta siitä, miten rokotukset ovat minuun "tehonneet", kun ensin oli se kortisonilääkitys (on siis vieläkin), joka jo heikentää immuunivastetta ja nyt on vielä tuo solunsalpaaja, jolla sama vaikutus. Enpä tiedä, milloin uskallan vastaavaa humputteluviikkoa kokeilla kuin mitä Suupaltilla oli. 

Minusta THL on suoraan sanottuna aivan pähkähullulaitos, jos se poistaa tässä vaiheessa maskisuosituksen. Puhuvat ymmärtääkseni vielä ihan pötyä tiedotustilaisuudessaan (kolmen viikon tauon jälkeen oli tämän viikon torstaina), kun väittävät tartuntojen määrän laskevan ja kuolemien määrän laskeneen. Tilastot viimeksi mainittujen osalta näyttävät juuri päinvastaista..... ja tartuntojen määrästä on vaikea kenenkään tietää mitään, kun niin harva pääsee virallisiin testeihin. Tilaisuudessa STM:n edustaja toi kuitenkin julki, että jätevesien määrästä havaittujen virusmäärien lasku on pysähtynyt Helsingin ja Espoon osalta - taisi vielä sanoa, että ehkä suunta on toisenlainen. Kaikilla muilla mittauspisteillä virusmäärät jätevesissä ovat edelleen kohonneet. Toki sekin sanottiin, että virusta voi erittää vielä kolme viikkoa sairastumisen jälkeen. Alkuviikon Hesarissa (nykyään kerran viikossa julkaistava tilasto) oli mm. täällä Etelä-Savossa ilmaantumisluku peräti lähes 5000. Tuntuu aivan kauhealta. Se ei ole verrattavissa moniin muihin Suomen alueisiin, koska monessakaan paikassa ei enää testata niin kuin täällä. Nyt sitten vielä, kun kaikki rajoitukset on poistettu (en vastusta ajatusta), niin maskin/hengityssuojaimen käytön suositus olisi kyllä enemmän kuin paikoillaan. Vielä bonuksena perään meillekin on tulossa jatkuvana virtana nyt pakolaisia Ukrainasta eikä siellä ole rokotekattavuus Suomen tasolla. Ja matkallaan tänne ovat olleet monenlaisissa oloissa, joissa koronaviruksella on hyvät tartuntamahdollisuudet. Tämän päivän Hesarissa (tai sitten joku muu lehti) oli nyt WHO:lta tullut varoitus koronan leviämisestä tämän pakolaisvirran mukana. 

Olemme nyt taas pitkään tilanneet ruokatavarat noutona Mikkelin Cittarista, mutta nyt menemme ihan oikeasti kauppaan. Oma labra-aikani on niin aikaisin (pitiköhän  olla siellä jo 7.45), että joudun laittamaan kellon varmaan viideksi soimaan. Matkaan pitää varata noin tunti ja 10 minuuttia.  Noutotavaroita ei voi hakea ennen klo 11. Sinänsä ihan hyvä, niin voin hakea samalla täydennystä ruokatavaroihin - vaikka kyllä meillä nytkin ruoka riittäisi kolmen vrk:n sijaan varmaan kolmeksi viikoksi. Apteekista sain viestin, että joditabletit ovat tulleet. Lähetän sitten kirjekuoressa lapsille siitä purkista, kun niitähän otetaan vain yksi, niin hyvin riittää. Pankkiautomaatillla olisi nyt pakko muistaa käydä ja rakas siippani on ajatellut tilaavansa öljyn vaihdonkin tuolle päivälle (IL:lle tutusta autokorjaamosta). 

Tänään meillä on suunnitteilla tehdä rantakallion nuotiopaikalle tuli ja paistaa siinä makkaraa. Kesäkeittiössä olemme sen tämän vuoden puolella tehneet, mutta emme vielä rantakalliolla. Oli tarkoitus lähteä jäälle kävelemään, kun kuvittelin, että olisi jo hankikanto. No ei ollut, siippani testasi. Lenkki on sitten tehtävä ihan teitä pitkin. Odottelen vielä hetken, että vähän tulisi lämpöasteita ja tiet eivät olisi niin jäisiä. 

Äiti on saanut tällä viikolla ehkä yhden tai kaksi pientä TIA-kohtausta. Ei sinne lääkäriä ole kutsuttu, mutta oli hoitajien arvio, kuten minunkin. Eilen kuitenkin taas puhelimessa vastaili johonkin ja oli innostunut katsoessaan lähettämiäni kuvia. Huoli kuitenkin mielessä koko ajan. 

Voi kun siellä Ukrainassa saataisiin aikaan jonkinmoinen pitävä tulitauko, että siviilejä voitaisiin evakuoida. Eilen kun luin Niinistön viesti Ukrainan presidentille, tuli taas tippa linssiin, kun liikutuin niin kovasti. Sotaa koskevia videoita tms. en katso lainkaan. Nukun huonosti, kun asia painaa mielessä. Ei siihen auta sekään, että en seuraisi lainkaan uutisia. Minuun on varmasti kotoa iskostettu sellainen uutisnälkä, että siitä ei hevin pääse eroon. 

Nyt yritän kovasti painaa ikävät asiat takasyrjään ja keskittyä tähän kauniiseen talvipäivään. Muutama siisti sisähomma ja sitten ulos. Iltapäivällä lämmitämme saunan. Tunnen jo nenässäni tuoksun, kun heitän löylyä ämpäristä, jossa on ollut likoomassa kuivatettuja koivun oksia. 

Voikaa hyvin. Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne. 🥰😇

Japena, olimme näköjään samanaikaisesti kirjoittamassa. Kyllä teitä on koeteltu. Tsemppiä ja kaikkea hyvää sinne. Pikaista paranemista. 🥰

Kipa: Kiitos toivotuksista. Aistit on vielä tallella meillä kummallakin. Vointikin on ihan hyvä, mies vielä vähän yskii, mutta sanoi voivansa paremmin. Minä olen ollut oireeton jo viisi päivää. 

Eilen illalla katsoin www.apteekki.fi ja huomasin, että meidän seuduilla nyt apteekissa on saatavilla taas joditabletteja. Lähdinkin heti aamusella kävelemään apteekkiin. Ja olihan siellä niitä. Näytti olevan naapurikylienkin apteekeissa. 

Aurinko paistaa, joten oli kiva tehdä tuo pikku kävely kylälle. Ajattelimme ajella tänään naapurikuntaan meren rannalle. Siellä on jo jonkin aikaa sitten ollut  komeita ahtojäitä. Jospa niitä olisi vieläkin, tuskin ainakaan sulaneet on. Jospa ottaisin termariin kahvia ja oltais olevinaan retkellä. 

Nuorempi tytär lähetti viestiä ahdistuksestaan. Heillä on viimeisen kolmen vuoden aikana ollut monenlaista ikävää asiaa ja eilen oli työpaikalla ollut palaveri, jossa oli kerrottu yhden työkaverin yllättävästä kuolemasta. Tytär ei tiennyt syytä, mutta kamalaahan se on varsinkin kun on kysymys suht nuoresta ihmisestä.😢 Voi kun olisivat lähempänä, että voisi mennä ja halata lujasti.❤️ Tuntuu, että tämä vuosi varsinkin on alkanut niin ikävillä uutisilla ja ihan pelottaa aamusin avata telkkaria tai nettiä kun ei tiedä, mikä on tilanne maailmassa. 

Kaikesta huolimatta aurinkoista ja mukavaa viikonloppua. 

Moro, pitkästä aikaa, no en ole lukenut teidän kirjoituksia, kun en näe niin pientä tekstiä, en edes omaa kirjoijusta, mutta toivottavasti menee jotenkin oikein, kyllä mulla on niitä aikoja ,kun painetta mitataan, mutta kun lukemat pitää olla jotain suurta kaihin kanssa, mutta jos nyt nousisi paineet niin isoksi, että on pakkoo leikata. No  harrastuksia olen kyllä hoitanut, niin kuntsit ,pelit ja uimaahallin, no ens viikolla on ensimmåiset kevään kilpailut ja siitä se sit lähtee.  ens pyhänä on mun henkilääkärin juhlat, olisi ollut jo Tammikuussa, mutta korona esti, no ne on isott juhlat, on jaettu neljään osaan, kun ei mahdu kerralla kuin toista sataa, no mä meen laulajien porukassa, no olen saman vuotinen, mutta mä täytän jouluna, en voi tarkistaa kuinka pöhlösti  ollen kirjoittanut, mutta älkää vastatko mulle, kun en pysty lukee, mutta Hyvää tulevaa kevättä KAIKIL,, ,  😍😍😍😍😍

Mielialaosastolta, moi!

Koska Andalucian aamu valkeni pilvisenä, taidan kertoa viime viikon retkestämme. Eilenkin satoi melkein koko päivän, mutta mielialaahan se ei masentanut. Sekä UK:lla että mulla on jotain työntapaista takataskussa (ja taitaa olla muissakin taskuissa). Istuttiin siis läppärien takana ja siunailtiin että on se hyvä, että paikalliset saavat vesivarastonsa täyteen. Ulkona nimittäin tuli vettä kuin ämpäristä – kun täällä sataa niin silloin tosiaan sataa, kuten esim IL hyvin tietää.

Muuten – mites Kivikasa ja Japena? Joko te alatte olla kunnossa, ja lähipiirinne myös?

Varautumisjutuista ja kaikenlaisista kasoista olette näköjään kirjoitelleet. Mitä edellisiin tulee, niin joditabletteja meillä ei taida olla. Menivät vanhaksi kun ne oli kai hankittu joskus viime vuosituhannella, jolloin kävin väestönsuojelukurssin. Mutta ruokaa on ja patteriradio, ja molemmille muutama taskulamppu. Ja vettähän pitää aina olla vähän jemmassa, minkä me veneilijät (merivettä ei voi juoda) ja taloremontteihin tottuneet (aina joku juuri muuttanut haluaa vaihtaa keittiönsä paikkaa) hyvin tiedämme. Kasoja taas meidän taloudessa muodostavat molemmat; niitä siivotaan (jos siivotaan) yleensä joulun ja pääsiäisen alla.

Mutta se perjantairetki. Täällä on muutamia suomalaisia retkenjärjestäjiä, tuoreimpana tulokkaana nuorehko reipas nainen, joka on erikoistunut pienille porukoille tarjottaviin luontoelämyksiin. Siispä UK + mä ynnä toinen eläkeikää lähentelevä suomalaispariskunta hyppäsimme heti aamusta hänen kyytiinsä. Iloinen oppaamme huristeli Ojenin kansallispuistoon, jonne on suunnilleen tunnin ajomatka. Auto parkkiin ja menoksi!

Oli oliivilehtoa, eukalyptusmetsikköä, pinjapuita. Ja maassa mateli sadoittain männynkulkuekehrääjiä, karvaisia toukkia jotka muodostavat metrien mittaisia jonoja matkallaan en-tiedä-mihin. Kai ne kaivautuvat johonkin koteloitumaan ennen kuin muuttuvat perhosiksi. Kyseiset ötökät ovat tosi myrkyllisiä – muutama vuosi sitten satuin vahingossa istahtamaan sellaisen päälle, ja takareidessä oli punoittava kirvelevä ihottuma monta päivää.

Koska perjantaikin oli pilvinen, ei vuorenrinteeltä nähty minkäänlaisia maisemia, paksua pilveä vain. Se oli noin puolessa kilometrissä, me ehkä kilometrin korkeudessa. Välillä pysähdeltiin ja syötiin eväitä, ja reilun seitsemän kilometrin mittaisen, sekä ylä- että alamäkiä sisältäneen reissun kruunasi kahvihetki espanjalaisen aatelissuvun kartanossa, josta on tehty erämaahotelli.

Olemme ilmoittautuneet kyseisen leidin mukaan toisellekin patikalle. Sitä odotellessa taapertelemme täällä kotinurkissa ja ihastelemme mimosankukkia, joita puistoissa ja joutomailla on vähintään riittävästi. Eilen hemmottelin itseäni menemällä niska- ja selkähierontaan. Nyt olen notkea kuin nuori norsu!

Mukavaa viikonjatkoa ja iloista mieltä kaikille!

Tiinuliinu: Me voimme jo kaikki hyvin. Mies vielä vähän köhii, mutta kehuu voivansa päivä päivältä paremmin. 
Pojan perhe voi myös hyvin, paitsi pojalla ne haju- ja makuaisti vielä karkuteillä.

Kävin tänään hiihtämässä toisen kerran tälle kaudelle. Lähinnä kuullostelin, että miten selkä taas reagoi. En hiihtänyt kuin ehkä 3 km tasaisella ja kaikki meni hyvin. Ehkä huomenna menen uudelleen. Torstaina on hieroja, joten hän saa sitten taas vatkata jumittunutta selkääni. Sain häneltä luvan tulla kun sanoin, että olen ollut oireeton huomenissa jo viikon. 

Nyt on kyllä niin ihanat aurinkoiset päivät, että kävin jo haistelemassa terassilla, voisiko mennä sinne päiväkahville. Kävelyilläkin on ollut niin kiva käydä kun linnut laulelee jo iloisesti.  

Nyt on piimäkakku uunissa. Eilen tein jo yhden kun jääkaapissa oli pari viilipurkkia ja kermaakin mennyt ohi parhaista päivistä. Se eilinen kakku oli niin hyvää, joten tein toisen kun kerta aineksia oli. Tytär jo haaveili kakusta, joten pakastan tän toisen pääsiäiseksi, jolloin nuoriso kokoontuu tänne. 🥰

Mukavaa ja aurinkoista viikkoa kaikille.