Paranemista Kivikasalle ja muille sairaille.

Tiinuliinulle toivottelen kivoja patikointiretkiä ja leppoisia hetkiä auringossa.

IL:lle onnea Kelan selättämisestä. Teillä niitä juhlia ja juhlan aiheita riittää, voi kumpa minäkin vielä muistaisin miten juhlitaan. Itse olen viettänyt paljon enemmän juhlia keittiössä tai tajoillessa kuin salissa istuen. Oppiskohan vanha koira vielä uusia juttuja.

Toivottavasti Kipa on pysynyt pystyssä liukkailla mökkiteillä ja poluilla. Minä en ole uskaltanut ulos ilman nastakenkiä paitsi hiihtämään lähtiessä. Teillä on varmasti hyvät ulkoilumahdollisuudet kun jäälläkin on hankikanto eikä liukkauskaan ole siellä haittana.

Minäkin olen pitänyt kotona jonkin sorttista hätävaraa, joskin viime aikoina täydentäminen on vähän jäänyt kiireiden takia.
Nyt suunnittelin kauppaan lähtöä. Ostoslistakin on jo tehty, mutta unohduin tähän koneelle kun vastailin sähköposteihin.

Nyt täytyy kyllä kehua poikkeuksellista reippauttani, josta annoin itselleni papukaijamerkin. Olen hiihtänyt kahdeksan päivän aikana ainakin 50 km, vaikka kolme päivää on jäänyt suksimatta. Lisäksi kävelykilometrejä on kertynyt samana aikana yli 20. Eilen oli etämiehen jalat jo niin jäykkinä hiihtämisestä että tehtiin kävelylenkki pääosin jäällä moottorikelkkojen urilla.

Olin keskiviikosta tähän aamupäivään etämiehen luona ja siellä tuli hiihdeltyä
Saimaan jäällä hyvillä laduilla ja hienossa auringon paisteessa. Kun tänään palasin kotiin niin kävin vielä vetäisemässä 5km:n lenkin kotijärven jäällä. Siellä oli aamun pienen lumisateen ja tuulen jäljiltä ladut tukossa, joten jouduin hiihtelemään ladun vieressä hankikannolla. Eikä yksin hiihtämisessä ollut sellaista hohtoa kuin yhdessä taivaltaessa.

Tänään olen soitellut muutamalle ystävälle kysellen kuulumisia. Myös kummitädilleni soittelin. Hän on 87-vuotias ja ikäisekseen vielä melko hyväkuntoinen ja asuu yksikseen Lappeenrannassa. Kutsui kovasti käymään kun juttukavereita ei ole ollut kotona pitkään aikaan. 

Osa päivästä meni Ukrainan sotapakoilaisten majoitusta valmistellessa. Sähköposti on laulanut perjantaista lähtien asian tiimoilta ja palaverit jatkuu vielä tänä iltana sekä huomenna.
Valmistelut on saatava tehtyä tulee sitten asukkaita tai ei.

Tänään olen jättänyt sotatilanteen vähemmälle seuraamiselle, sillä nyt tuntuu että täytyy alkaa suojella jo itseään jotta pysyisi tolkuissaan.

Kaikesta huolesta huolimatta hyvää viikkoa vietätte sen sitten ahertaen tai eläkeläistyön parissa. 

Mielialaosastolta moi,
ja kiitokset kaikista lomatoivotuksista!

Espanjan Aurinkorannikolla mieliala on korkealla (ainakin tässä mun lähiympäristössä) huolimatta siitä että UK onnistui pyydystämään pikkuflunssan (onneksi ei sentään koronaa) joten pari päivää on kimpassa kotoiltu. Mä olen tehnyt minilenkkejä, käynyt kaupassa ym. mutta pitemmät patikoinnit odottavat toipilaan tokenemista. Tänään tosin vähän käytiin yhdessä ulkosalla, mutta pikku sadekuuro ajoi sisätiloihin.

Ikävä kyllä sadekuuro oli hyvin pieni; paikalliset odottavat reilumpia sateita koska vesivarastot ovat vähissä. Enteillään, että ellei sateita nyt kevätkuukausina tule, Andaluciaan iskee viimeistään kesällä vesipula. Käytännössä tämä saattaa tarkoittaa jopa veden säännöstelyä eli suihkuun pääsisi vain tiettyinä vuorokaudenaikoina/viikonpäivinä. Vastaavia järjestelyjähän on ollut eri maissa erityisesti poikkeusaikoina. Useimmiten kuitenkin on säännöstelty lämmintä vettä eli energiankulutusta.

Mustikkaposkea ihailen nyt ihan hirveästi. Hiihtokilometrien lisäksi tuosta sun yhteiskunnallisesta aktiivisuudesta. Toivottavasti pakolaiset eivät tule tarvitsemaan pitkäaikaismajoitusta = Ukrainan sota loppuisi mahdollisimman pian.

Ällistyneenä katselen sitä informaatiota, mitä tilanteen ympärillä liikkuu, vaikka yritänkin rajoittaa viestimien ja viestijöiden määrän mahdollisimman vähäiseksi. Ylen uutisten ja Helsingin Sanomien lisäksi seuraan Twitterissä ja Facebookissa muutamia luotettavaksi luokittelemiani lähteitä ja jaankin jonkin verran heidän kommenttejaan. Tällä viikolla menen muutamaan kyberturvallisuuden ja informaatiovaikuttamisen vebinaariin, ja mielialaosaston vaikuttamisyrityksenä jaan teille linkin Naisten Valmiusliiton webinaariin, joka käsittelee muutostilanteita ja niistä selviytymistä.

https://naistenvalmiusliitto.fi/ajankohtaista/nastaisku-webinaarisarja-kaynnistyy-torstaina-teemalla-muutostilanteet-ja-niista-selviytyminen/?fbclid=IwAR0oR83TWpc76ca8LqG-LmZcJ_mr-c5BXQYhq7qt3cJ6HgFbHDENLWZSxzA

Vahva suositus tälle tilaisuudelle! Jos joku ei tiedä, mikä Naisten Valmiusliitto on, niin kyseessä siis valtakunnallinen yhdistys, joka tarjoaa naisille turvallisuuskoulutusta erilaisten tilanteiden varalta. Jäsenjärjestöinä mm. Marttaliitto, jonka kautta meikämurmelikin on toimintaan tutustunut ja siihen osallistunut. On arjen turvallisuutta, itsepuolustusta, ensiapua, etsintää, vesilläliikkumista… ja sit näitä henkisen varautumisen kursseja.

Useisiin kursseihin osallistuneena uskallan suositella. Itse en just tuohon tilaisuuteen pääse, kun olen samanaikaisesti yhdessä informaatiovaikuttamisen webinaarissa, mutta menkää muut. Saattaa tuosta tulla tallennekin, ainakin sitä on pyydetty.

Oho, tulipas pitkä päivitys vaikka tulinkin vain sanomaan HYVÄÄ NAISTENPÄIVÄÄ – huomennahan se jo on! Ja kivaa viikkoa, kirjoitellaan!

PS. Kivikasalle ja lähipiirilleen pikaista paranemista!

Kiitos toivotuksista. En uskalla vielä tuulettaa, mutta lauantaina oikeastaan oli pahin päivä, sen jälkeen ei kuumetta ole ollut ja enää harvakseltaan edes yskittää. Olen käynyt eilen ja tänään kävelyllä, ettei tulppa pääsisi yllättämään. Ja jaksan muutenkin olla jalkeilla, että tuntuu ihan normaalilta elämä. Pelottaa vaan, että voiko tää mennä näin pienillä vaivoilla?

Miehellä oli tänään kuumetta ja flunssaoireita. Hän teki testin, mutta se oli negatiivinen. Ehkä teki liian aikaisin... Pitää hänen varmaan huomenna tai ylihuomenna tehdä uusi testi? 
Onneksi ei tarvi mennä minnekään ja ruokaakin on tarpeeksi. Tk:ssa sanoivat, että viisi päivää kotosalla ja jos ei sitten ole oireitä, voi jatkaa normaalisti. Jos vielä oireita, pitää jatkaa pitempään. Eli luulen, että torstaina minä sitten olisin vapaa. Vaikka tässä minä kai kotosalla kökötän siitä huolimatta. 
Peruutin luonnollisesti huomisen vesijumpan ja keskiviikon pilateksen. Jospa ensi viikolla uskaltaisi taas mennä?

Pojan perhekin on jo toipunut. Miniä sanoi vielä olevansa vähän väsynyt ja pikkuinen on nukkunut vähä pitempiä unia. Hän oli kuitenkin pirteä itsensä kun tuossa alkuillasta soitin videopuhelun.

Kävin äsken postilaatikolla ja siellähän satoi lunta taivaan täydeltä. En viitsinyt sanoa miehelle mitään kun hän heti miettii huomisia lumitöitä. Saa nyt ainakin yön rauhan ja parannella itseään. Toivottavasti hän pääsee oireistaan yhtä vähällä kuin minä, jos se nyt hälläkin tuota koronaa on kuten vahvasti epäilenkin. 

Hyviä öitä ja pysykää terveinä. 

Hyvää Naistenpäivää meille kaikille upeille naisille! 

Eilen just totesin, että jos nainen ei ennakoi, niin mitään ei ehkä tapahdu. Oltiin mökiltä lähdössä ja minun piti ehtiä vesijumppaan. No Justus istuskelee kaikessa rauhassa uppoutuneena puhelimensa selailuun. Minä keräsin astiat koneeseen ja pikaohjelma päälle, petasin petit, keräsin läppärit kasseihinsa, icebugit mukaan, kastelin kukkaset. Sitten jo nätisti ehdotin, että voisitsä lueskella noita juttuja sillä aikaa, kun mä olen jumpassa. Kun nyt pitäisi pukea päälle. Siitä mies pukemaan, kunnes löysin hänet istuskelemassa vierashuoneessa ja nyppimässä sukistaan Ikerin karvoja vailla minkäänlaista kiirettä.

Minä keräsin ruoat kylmälaukkuun ja loput kassiin, lastasin kaikki kassit ja roskat ulkoeteiseen autoon kannettavaksi. Ja löysin Justuksen kodinhoitohuoneesta näpräämästä taskulamppua, jonka patteri oli jotenkin sulanut kiinni. Edelleen nätisti kysyin, onko tuo ihan pakko juuri nyt tehdä, että tavarat olisi valmiina autoon vietäväksi. Ja tämä hymyilee suloisesti, että ai niin.

Sillä aikaa, kun hän puki ulkovaatteita, minä kannoin suurimman osan tavaroista jo autoon. Pari eka kilometriä istuin ihan hiljaa ja yritin tolkuttaa itselleni, että kun mies on Hämeestä, se ei toimi niin kuin minä. Sitten alkoi naurattaa, kun mies vaan hyräili ihan tyytyväisenä radion mukana vailla mitään ymmärrystä siitä, että olin pikkuisen kiukkuinen.

Hänen tyttärensä on kyllä kertonut isänsä olleen aina viimeinen joka lähdössä, joten ei tämä dementiaa ole. Mulla on systeemi, että jos pitää olla jossain klo 14, puran taakse päin sitä niin, että autotalliin pitää lähteä 13.30, jotta ehdimme perille. Joten ulkovaatteita on alettava pukea 13.20. Joten suihkuun sun pitää mennä 12.30 jne. Onkohan se mun sihteeriluonne, joka tottui aikanaan aikatauluttamaan pomon päivän? Annoin vaan seuraavan palaverin paperinipun käteen ja neuvoin neukkarin numeron.

Mutta jonakin päivänä minäkin vaan lueskelen Hesaria yöpaita päällä ja seuraan, milloin mies älyää, että eikö meidän pitänyt olla jossain?

Toisaalta, eilen jumpasta tultuani Justus oli käynyt kaupassa ja ruoka oli valmiina, ne on niitä arjen iloja!

Hyvää naistenpäivää kaikille teille <3 

Kiitoksia kirjoituksistanne. Niitä on taas tullut paljon, että lyhyesti kommentoin muutamaa.

Kivikasa, pikaista paranemista. Onpa ihanaa, jos se korona noin nopeasti menee ohi. Saa nähdä, miten miehesi kanssa käy. Kerro sitten, selvisikö yhtä helpolla.

IL, suunnitelmallisuus on varmaan meillä molemmilla perusluonteessa. Hätävaraa minulla on täällä mökillä aina tilanteesta riippumatta. Viime kesänä ostimme agregaatinkin, josta riitti virtaa kolmelle jääkaapille  ja kahdelle pakastimelle. Järvestä saa sitten vettä, jos sähköä ei ole. Bensatankki ei kyllä ole aina täynnä ja tarkoitus oli nostaa käteistä ihan varmuuden vuoksi, mutta unohdin. Eilen soitin kylän apteekkiin ja kyselin joditabletteja. Ne olivat loppu. Saavat mahdollisesti joskus ensi viikolla uuden satsin. Kaupungissakin on "normioloissa", lue ennen koronaa, ainakin ruokapuolta hätävarana aika lailla. Nyt siellä ei ole mitään. Kerron siitä kohta lisää. 

Tiinuliinu, kiitos tsemppilinkeistä ja ajatuksista. Oli pakko kertoa rakkaalle siipalleni teidän Espanjan lähdöstä. Siitä näkee, että lyhyessäkin ajassa ehtii paljon. Onneksi huomasit tilanteen "ajoissa". Ihania päiviä siellä auringossa ja välillä sateessakin. Täällä tulee tällä hetkellä oikein kunnolla lunta, mutta huomisesta alkaen pitäisi auringon pilkistää melkein päivittäin. 

Suupaltti, miten siskosi sairastama korona meni. Siis ihan uteliaisuudesta kyselen, kun on muistikuva, että kerroit hänen olevan ilman rokotteita. 

Meillä oli pikapyrähdys pk-seudulla. Työntäyteinen sellainen. Lähdimme täältä perjantaiaamusta. Perjantaina pesin neljä koneellista pyykkiä... Täällähän en voi talvella pestä, kun kone ei ole lämpimässä tilassa. Sen lisäksi "pakkasimme" yhden makuuhuoneen valmiiksi. Kyllä on ihan mieletön urakka. Ensin saada kaikki "tavara" mahdutettua pieneen tilaan, lamput irti, verhot irti, kaikki irti... Muovittaminen ja teippaaminen vasta aikaa vievää olikin. Mehän olemme aloittaneet hommaa jo useimmilla käynneillä ja edellisellä muovitimme osan olohuoneesta ja makuuhuoneestamme sekä tyhjensimme vaatehuoneen lähes kokonaan. Lauantaina heräsimme aikaisin ja jatkoimme hommia. Sitten kävimme isäni luona ja sieltä menimme Nummelaan äitiäni tapaamaan. Sitten taas kaupunkikotiin raatamaan. Teimme hommia varmasti kymmeneen asti illalla. Sunnuntaina heräsimme molemmat jo viiden aikoihin ja aamiaisen jälkeen alkoi taas hommat. Makuuhuoneen laitoimme valmiiksi. Sänky piti kääntää "kyljelleen", joten seuraavan yön nukuin olkkarin lattialla (oli sentään oma patja) ja siippani nukkui työhuoneessa. Sunnuntaina lähdimme sitten myöhään iltapäivällä peräkärryn kanssa (oli ollut autotallissamme lämpiämässä) viemään isoja palmuja hoitoon. Kaksi veimme tyttären luokse (plus kaiken varalta siippani tumma puku ja oma musta pleiseri ja paitapusero) ja yhden veimme ystävämme luokse. Sitten tultuamme takaisin sekasorron keskelle siippani alkoi tyhjentää autotallia peräkärryyn. Alunperin oli ollut ajatuksena, että veisimme peräkärryn tyttären ja vävyn autotalliin (kahden auton talli, mutta myivät toisen auton pois), mutta saimme hiljattain tietää, että autotallit ovat pois käytöstä ehkä elokuun loppuun, joten päätimme tuoda autotallin tavarat tänne. Siippani oli varma, että mahtuvat kaikki peräkärryyn, mutta minä taas ajattelin, että eivät mahdu. Kolme laatikkoa taisi sitten päätyä parvekkeellemme. Saimme sunnuntai-iltaan mennessä melkein kaiken tehtyä. Maanantaina heräsimme taas kukonlaulun aikaan ja jatkoimme hommia. Muovitus on hidasta ja meinasi muutaman kerran tulla vähän eripuraa, kun olen niin pikkutarkka.... Jääkaappi ja pakastin piti tyhjentää.... pakkasessa ei ollut juuri mitään, sienet sieltä vein jo lauantaina isälleni. Kyllä on vaikeaa tyhjentää ja muovittaa kaikki. Lopussa huomasin, että olimme unohtaneet jättää jätesäkkejä... minun oli tarkoitus laittaa imuri sellaiseen. Onneksi oli vielä muovirullaa ja teippiä. Imuri pääsi niiden sisään. Sakset pussissa parvekkeelle. Eteiseen jäi matkalaukku ja pyykkikassi lakanoista ja käsipyyhkeistä, jotka tytär hakee heille. Siellä todennäköisesti yövymme ja varmaan kerran isäni luona, kun pk-seudulla käymme. Poika hakee eteisestä kameran jalustoja. Jompikumpi laittaa sitten pakastimen ja jääkaapin ovet kiinni. Remppa omassa huoneistossamme alkaa vasta noin kuukauden päästä, mutta kun autotallitkin piti nyt tyhjentää ja meteli remontin aikana on aivan kauhea, niin saman tien teimme hommat loppuun asti. Eilen sitten lähdimme noin puoli 11 aikoihin ajalemaan hitaasti tänne mökille. Ostin pikkolopullon skumppaakin sen kunniaksi, että saimme kämpän pakettiin, mutta se jäi eilen juomatta. Jospa tänään.... Minua stressasi tuo homma kovasti ja sen suhteen olo on nyt keventynyt huomattavasti. Suunnittelin etukäteen kaiken, miten toimimme ja missä järjestyksessä, niin homma eteni nopeasti. Yöunet jäivät kyllä vähiin. Sunnuntai-iltana oli vielä noustava patjalta ylös ja kirjoitettava muistilappu seuraavan aamun hommista. Lapun tehtyäni ja puolikkaan nukahtamislääkkeen jälkeen sain nukuttua sentään 5 tuntia. Joskus juhannuksen aikoihin meidän asunnon pitäisi aikataulun mukaan olla valmis. Vielä en stressaa kämpän siivouksesta ja tavaroiden paikoilleen laittamisesta. 

Kyllä oli aivan ihanaa tulla eilen tänne. Matka kesti kauan, kun oli niin painava lasti. Heinolan Cittarissa täydensimme ruokavarastoja, niin että tällä viikolla ei enää tarvitse kauppaan lähteä.

Ukrainan tilannetta olen seurannut aika paljon ja kyllä ahdistaa, täytyy myöntää. Uutisista, kun näen jotain kuvanauhoja, niin usein alkaa itkettää - joku surusta tai liikutuksesta. Toisinaan tunnen taas ihan hirveää raivoa yhtä ihmistä kohtaan. Enpä muista, että olisin koskaan tuntenut vastaavanlaista. Se on upeaa nähdä, miten paljon ihmiset ovat halukkaita auttamaan ukrainalaisia niin monin tavoin. Tosi isot summat rahaakin on kerätty niin lyhyessä ajassa. Suomalaisten on Venäjän naapurina helppo asettua ukrainalaisten asemaan. Toivottavasti sota loppuisi pian eikä leviäisi laajemmalle. Onneksi meillä on niin viisas presidentti, joka osaa hoitaa ulkosuhteita loistavasti. 

IL, lopetit toiseksi viimeisen kirjoituksen niin kauniisti mummosi sanoihin. Yhdyn niihin. 

Terveyttä, voimia ja hyvää mieltä kaiken tämän mielettömyyden keskellä. Onneksi huomisesta alkaen on luvattu sitä valoa ja aurinkoa. Voikaa hyvin. 🥰😇

Hyvää naisten päivää kaikille ihanille naisille. Miehille muuten vaan kivaa päivää

Raportoinpa tänne koronatuntemuksia. Viime yönä nukuin tosi huonosti, en paljon yhtään, ainakin siltä tuntuu. Yöllä mua pyörrytti, että en uskaltanut nousta edes sängystä. Maailma vaan pyöri kun avasin silmät. Ällöttävä tunne! Voi tietysti johtua jumissa olevasta niskastakin, mutta yöllä varsinkin oli vähän pelottavaakin. En viitsinyt miestä herättää kun hänkään ei ole kunnossa.

Tänään soitin ajan miehelle viralliseen testiin kun tyttäreni sanoi, että hänen olisi hyvä saada virallinen todistus sairastetusta taudista, varsinkin kun haaveilee matkasta Englantiin keväällä. Hänellä kun ei ole vielä kolmatta rokotetta eikä sitä nyt edes kannata ottaa, jos on korona. 
Eivät oikein ensin meinanneet antaa aikaa, mutta kun siinä aikani selitin ja solkkasin, antoivat ajan. Kohta pitääkin lähteä sinne ajelemaan. Toivottavasti ei olis koronaa, mutta pahoin pelkään, koska oireet ovat ihan samat kuin minulle. 

Oma olo on taas ihan ok. Vielä tulee yskänkohtauksia silloin tällöin, mutta nenä ei ole tukkoinen eikä mitään kauheaa limaköhääkään ole. Se on sellaista ärsytysyskää kun alkaa jotenkin kutittaa ja sitten on pakko yskiä.

Eipä tässä muuta tällä erää.

Tervehdys kaikille!

Kipa, on teillä ollut melkoinen urakka kaupunkikotinne tyhjentämisessä ja paketoinnissa. Turha kuitenkaan miettiä tulevaa purkamista ja järjestelyä. Se kyllä hoituu sitten, kun sen aika on ja kokemuksesta tiedän, ettei se tunnu niin rasittavalta, kun tietää kaiken olevan sitten taas kunnossa - ainakin toistaiseksi!

Tiinuliinu, teidän lähtönne sujui todella sukkelasti. Siinä sen näkee, kun asiat on hyvin suunniteltu, niin hommahan on jo puoliksi tehty! Sitä vain mietin, että aikaistuiko teidän lähtönne matkatoimiston taholta vai olitko alunperin merkinnyt lähtöpäivän väärin? Jos vika oli matkatoimiston, niin aika huonoa tiedottamista heidän taholtaan. Onneksi pääsitte kunnialla perille ja saatte nyt nauttia ilman tuiskuja ja liukkautta 🤗

Meidän ei kannata lähteä mitään pakoon mökille, kun siellä kaikki, paitsi puucee, toimii sähköllä! Siis kotona ollaan, tuli mikä tuli. Ilmeisesti emme todellakaan ole huolestuneita, kun emme ole mitään varmuusvarastojakaan keränneet ja auton tankkiakin on ollut tarkoitus mennä täyttämään jo pidemmän aikaan, kun olemme seuranneet hintojen nousua. Vaikka tuon naapurikahjon touhuja on saanut jo pitkään seurata, niin kyllä nämä nykyiset toimet ovat vaikeasti käsitettäviä. Toivottavasti kaikki pakotteet saavat talouden pikaisesti niin pyllylleen, että sotiminen käy mahdottomaksi, vaikka Venäjän kansahan siinä tuleekin kärsimään. Ja toivottavasti oikeaa tietoa saadaan välitetyksi kansalle. Toisaalta, järkiporukka kyllä tietää mitä siellä tapahtuu, mutta järki pitäisi saada iskostettua myös heihin, jotka yhä edelleen kannattavat hullua johtajaansa!

Meirämmiähellä sitten diagnosoitiin varhaisvaiheen Alzheimer ja aloitettiin lääkitys etenemisen hidastamiseksi. Ensin kuukauden verran hän syö ihan mietoja kapseleita, sitten kuukauden vähän vahvempia, jonka jälkeen alkaa sitten varsinainen, toistaiseksi voimassa oleva lääkitys. Autoakin hän saa ajaa, mutta kuulemma sitten myöhemmin asiaa tullaan seuraamaan. Noin puolen vuoden päästä on seuraava kontrollikäynti ja tässä välissä hoitokoordinaattori (hieno termi!) tulee keskustelemaan hoitoon liittyvistä asioista. Hyvä, että asia saatiin selvitettyä ajoissa, niin tilanteeseen sopeutuminenkin on helpompaa.

Täällä sateli hiljuksiin lunta aamupäivällä ja vieläkin tulee jokunen hiutale. Jokohan tämä alkaisi olla sitä "vanhan lumen surmaa"? Ei silti, lunta on kyllä niin paljon, ettei se ihan hetikohta häviä. Mahtaisikohan olla vappuun mennessä sulanut tai ehkä juhannukseen?! Mistä puheenollen, ostimme kermaa ja ajattelimme syödä lähipäivinä viimeisen mämmituokkosen pois kuleksimasta ennen pääsiäistä ja uutta satsia 😋

Mukavaa viikon jatkoa kaikille ja koettakaahan parantua/pysyä terveenä 😃

Moi,

Mennalle tässä vain vastailen. Varmaan pysäyttävä uutinen tuo Alzheimer, mutta hyvä että diagnoosi tuli ajoissa. Ja hoitosuunnitelma, lääkitys ja kontrollit pitävät tilanteen hallinnassa. Jaksamista teille molemmille!

Kysyit että vaihtoiko matkatoimisto lennot. Ei kun lentoyhtiö. Me emme ole reissussa minkään toimiston kautta, vaan lennot ostettiin Norwegianilta suoraan (normaalisti lennetään Finnairilla mutta tällä kertaa toi N. oli paljon edullisempi). Kun ällistyksestä toivuttiin, kaivettiin sähköpostista esiin alkuperäinen matkadokumentti ja todettiin että keskiviikkona oli lähtö. Siitä, milloin se on muutettu tiistaiksi, ei siis tosiaan ole mitään havaintoa. Mahdollista on, että muutoksesta kertova sähköposti on mennyt roskapostikansioon koska postiohjelma on luullut sitä mainokseksi (jotenkin outo otsikointi? Tarjous tms?)

No, opittiinpa tästä se että kaikki sähköpostit kannattaa avata eikä toimia pelkän otsikon pohjalta (ihan hyvä tapa muutoinkin, esim. iltapäivälehtien lukemisessa 😉)

Mehän asutaankin täällä ihan normi kerrostalokolmiossa, kotoisampaa kuin hotellielämä. Ja mahdollisuus majoittaa vieraita; ensi viikon lopulla on muutamaksi päiväksi tulossa teekkarineito ja pikkuveljensä.  Sitä ennen runsaasti reippailua.

Hyvää naistenpäivää - vielähän sitä on jonkin verran jäljellä!
Ja toipumistoivotukset Kivikasalle!

Hyvää naistenpäivän iltaa Ihanaiset !

Kipa, systerini voi kohtalaisesti, kun viimeksi kysyin. Hän ei tykkää jos hössötetään niin olen pitänyt matalaa profiilia 🤭🙂. Joutui hän hakemaan lisää sairaslomaa, kun on toiminut vammaisen avustajana kahdesti viikossa eikä sinne voi sairaana mennä. Samaa kertoi kuin monet muutkin, että olotila vaihtelee kurjasta kohtalaiseen. Olen helpottunut, ettei systeri sairaalaan joutunut.

Tiinuliinulle taas kiitos linkistä naisten maanpuolustukseen. Toivottavasti muistan siihen torstaina osallistua. Meillä laivayhtiön viestejä menee joskus suoraan roskapostiin vaikka muuten tarjoukset tulevat oikeaan osoitteeseen, omituista. Hienosti selvisitte kuitenkin reissuun.

Menna, huh, ikäviä uutisia, onneksi löydettiin tauti ajoissa ja miehesi sai lääkityksen.

Tämä viikko on pitkästä aikaa humputtelua 🤗. Eilen kokoontui eläkeläisporukka ekaa kertaa lähes kahteen vuoteen. Tänään olin ystävättären kanssa Sinebrychoffin taidemuseossa, syömässä ja höpöttämässa. Kotimatkalla piti käydä ihanassa pikku kukkakaupassa Bulevardilla, taidenäyttelyn ja naistenpäivän innoittamana. Siellä oli ihan tajuton määrä erilaisia kukkia, pää meni ihan sekaisin. Sinne pitää mennä toistekin. Lauantaina päästään vihdoin oopperaan katsomaan Sibelius balettia ja sunnuntaina mennään lapsenlapsen 17v synttäreille. Ihanaa vaihtelua !

IL, nauratti tuo Justuksen haahuilu. Minä olen viime tipassa lähtijä, onneksi isäntä on hätähousu niin ollaan ajoissa perillä. Systeri on myös viimetipan mimmi ja tottunut siihen, että joku toinen pitää huolen aikatauluista mutta nykyinen elämäntoveri on samanlainen haahuilija niin eivät tahdo ehtiä ajoissa minnekään ☺️.

Menna, hienoa, että miehesi pääsi ajoissa hoitoputkeen. Lääkityksellä saatte todennäköisesti monta hyvää vuotta vielä yhdessä. Miten miehesi suhtautuu tietoon? Minun isälläni oli sairastuttuaan hetken masennusta, kun oli juuri menettänyt äidin, joka sairasti Alzheimeria yli kymmenen vuotta.

Kipalla oli ja on vielä valtava urakka tehtävänä. 

Suupaltti, mun alkoi niin kovasti mieli sinne Bulevardin kukkakauppaan, että kun tänään mennään muutoinkin kaupungille, on ehkä pistäydyttävä siellä nuuskimassa tuoksuja.

Me innostuimme eilen siivoamaan Justuksen kaupunkikodin, kun illemmalla tuli yksi bonuslapsenlapsi syömään ja suunnittelemaan juhliani. Justuksella on pitkä ruokapöytä, johon hän keräilee kaikenlaista "tarpeellista". Minä en voi siitä mäkättää, koska kyseessä on hänen kotinsa. Nyt kuitenkin pyysin, että pöytä on saatava esiin. Samalla taidemaalariystäväni sattui soittamaan ja kerroin hänelle meneillään olevasta operaatiosta. "Sinä olet sitten ahdasmielinen ihminen, kyllä toinen saa pitää kasansa!", kiljui ystäväni, jolla on itsellään aina kasoja siellä täällä. Naureskelin pitkin iltaa, kun liitin minusta mainittuihin adjektiiveihin tuon ahdasmielinen. Eräs entinen ystävä haukkui ihan tosissaan kerran minut lyttyyn sen takia, että olen aina liian hyväntuulinen.

No pöytä tyhjeni ja laitoin siihen nopeasti kolme samanlaista kaitaliinaa poikittain, esikkoasetelman ja varmuuden vuoksi vielä katoin lautasetkin, ettei vain pienintäkään paperipinoa ehtisi ennen iltaa imestyä.

Bonarityttö tuli, söi parikin lautasellista Justuksen loihtimaa sinappikanaa. Käytiin tekemäni ennakkosuunnitelmia läpi, tyttö omi itselleen joitakin vastuualueita ja hihitteli etukäteen niille yllätyksille, joita ovat toisten bonuslastenlasten kanssa suunnitelleet. Voi miten rakastankaan ylläreitä! Sanoin ohjeeksi, että ylistäviä puheita mammasta ei voi koskaan olla liikaa! Mä tunnen itseni niin onnelliseksi näiden bonuslastenkin takia, kohta kolmekymmentä vuotta saanut olla heille mamma ja kaikki edelleen elämässäni mukana.

Heviteini on aika ahdistunut sotatilanteesta. Hänhän on jo muutaman vuoden ollut valtavan kiinnostunut sota-asioista ja tietää vaikka mitä eri maiden sotakoneistoista. Hän lukee netistä suoraan esim. Naton sivuja, joissa Suomea koskevaa tietoa ei ole yhtään pehmennetty kuin suomalaisissa twiiteissä. Vanhempansa juttelevat paljon hänen kanssaan ja opastavat suhtautumaan kriittisesti netistä pursuaviin tietoihin. Juniori taas ihmettelee, kun koulussa ei yksikään opettaja mainitse sanallakaan sotaa, joten oppilaat puhuvat keskenään sitä sun tätä välitunneilla.

Tyttärellä on kiirettä ja stressiä, hänhän on Sanomilla töissä. Kirjeenvaihtajat on kutsuttu Venäjältä kotiin ja koko Sanoma-talo on yhtä mehiläispesää yötkin läpeensä.

Kohta kaupungille, pitää hakea 60-vuotta täyttävälle veljelleni lahjakortti ja eka kolmen kuukauden lääkesatsini apteekista. Siihen meneekin kolmasosa eläkkeestä, kun alkuvuodesta ei helpotuksia ole.

Silti, mimmit, valoisia päiviä ja positiivista mieltä!