Huh kun on aika vierähtänyt. On ollut monenlaista kiirusta tässä. Parilla viikolla ajelin hoitamaan pikku Murusta kun ensin hoitopaikassa sairastettiin ja sitten Murunen itse tuli flunssaan. No kivahan hänen kanssaan oli olla.
Kotona olen puuhaillut leikkimökin maalaushommissa. Tänään sain melkein valmiiksi, mutta sitten loppui maali. Loput maalaan sitten noin kolmen viikon päästä. Olemme nimittäin iltapäivällä lähdössä junalla Helsinkiin ja huomenna on aamulento Lontooseen. Pitkästä aikaa sinne. Menemme miehen siskolle lähelle Birminghamia. Sieltä sitten teemme pikku retkiä siskonsa autolla. On vielä muutama veneeseen liittyvä asiakin hoidettavana parissa paikassa.

Viikonlopuksi menemme miehen velipuolelle itä-Englantiin ja siellä on kuulemma luvassa puistopiknikkiäkiin Elisabetin juhlahumun nimissä. 😄 Mies ei ole yhtään kiinnostunut kuninkaallisista, mutta minusta on hauskaa kun satumme sinne juuri tähän aikaan.

Mutta nyt en ehdi enempää tarinoida. 
Mukavaa juhannuksen odotusta kaikille. 

Oi kivikasa, mukavaa Lontoon reissua teille!

Meillä satelee. Eilen jopa ukkosti iltasella ja mietin, että näinköhän tänäänkin? Päänsärky tietää yleensä ukkosta.
Pitänee viedä isäntä kohta kasvihuoneeseen istuttaan loput kasvit.

Mukavaa viikkoa kaikille!

Kiitos myötätunnosta sapetusongelmani kanssa ja muutenkin.

Leikkaus toteutui lauantaina iltamyöhällä. Asiaan taisi vaikuttaa iäkäs kokenut hoitaja joka lähti huoneestani ja sanoi että ei noin voi ihmistä odotuttaa. Muutaman minuutin kuluttua hän palasi ja sanoi että nyt lähdetään heti ja kärräsi minut leikkuriin saman tien. Siellä oli vielä siivous käynnissä edellisen leikkauksen jäljiltä mutta hän sanoi että parempi kun olen jonossa valmiina.
Aamuyöllä minut kärrättiin takaisin osastolle ja iskettiin niin vahvat myrkyt suoneen että nukuin lähes viisi tuntia putkeen. Nyt ei sapeta kun ei ole sappeakaan. Tosin samanlaista kipua kuin ennen leikkausta oli vielä eilenkin ajoittain, joka johtui lääkärin mukaan hiekasta joka ei ollut vielä poistunut kokonaan elimistöstä. Sunnuntaina oli kierrolla ulkolainen lääkäri joka olisi halunnut kotiuttaa minut heti, eli noin 12h leikkauksesta. Lääkärin poistuttua hoitaja sanoi että hän ei suosita kotiin lähtöä eikä minun ole pakko lähteä jos en halua. olin vielä nukutuksesta ja vahvoista tropeista ihan pöllyssä niin päätin jäädä vielä yhdeksi yöksi. Eilen kotiuduin puolen päivän jälkeen ja kävin vielä vetämässä kokouksen naapurissa. 

Tämä päivä on mennyt pääosin läppärillä, puhelimessa ja levätessä. Ystävät kyselevät kuulumisia ja lisäksi järjestötoiminnassa on hektisiä hetkiä asukkaiden muuttojen vuoksi joten puhelin on soinut ahkeraan. Leipä minulta oli päässyt loppumaan, mutta päivä meni hyvin ilmankin ja illalla leipasin pienen satsin sämpylöitä kun katsoin sen helpommaksi kuin kaupassa käynnin. Eilen kävin apteekissa ja hain samalla kaupasta diettiini sopivaa valmisruokaa. Minulla on nyt vähän saman tyyppinen ruokavalio kuin Japenalla, mutta annokset reilummat. enkä saa syödä vähään aikaan tuoreita kasviksia, rasvaisia, käristettyjä tai kokolihaa sisältäviä ruokia. 
Autoon meno ja poistuminen on oma operaationsa kun vatsaan tehdyt reiät ovat vielä melkoinen kipeitä.
Muuten on toipuminen edistynyt melko hyvin. Kivut ovat jo helpottaneet huomattavasti sunnuntaista vaikka ensimmäisen parasetamolin otin vasta iltapäivällä.

Jääkiekkoa katsoin sairaalassa ja sunnuntain finaalipelin sain katsottua varsinaisen peliajan loppuun, mutta sitten olin nukahtanut ja heräsin kahdelta yöllä telkkarin pauhatessa. Täytyi katsoa puhelimesta miten jatkoajalla kävi, ja hyvinhän se meni. Totesin tulleeni vanhaksi kun katselin eilistä mitalijuhlaa telkusta enkä tuntenut esiintyjiä enkä varsinkaan heidän laulamiaan biisejä. Onko biisi sanakin jo todistus boomerina olemisesta? 

En tiedä yhtään milloin pääsen etämiehen mökille. Toivottavasti edes juhannukseksi. Siellä olisi kahden tehtäviä töitä mutta eihän minusta nyt ole mitään apua kenellekkään pariin viikkoon kun raskaiden tavaroiden nostaminen kielletty. Yritin kysellä mikä on liian painava nostettavaksi mutta en saanut vastausta. 
Taloyhtiöstäkin ovat työkykyiset vähissä, paikalla on vain meitä rampoja. Ruohonleikkuri vaatisi pientä huoltoa ja nurmikko ajoa, mutta on vaan odotettava milloin terveet palaavat matkoiltaan.

Tänään täällä on sadellut piiiitkästä aikaa. Kukkapenkit kaipasivat vettä kun kotiuduin ja onneksi sitä tuli tänään taivaalta joten ei tarvitse pyytää ketään kastelemaan. Etämiestä en ilkeä pyytää avukseni kun hän on odottanut niin hartaasti mökkikauden alkua, joten nauttikoon nyt yksin  rannalla olosta. Valitteli kyllä että yksin mökillä ei ole niin kiva olla kuin kaksin. Lieneekö ollut tosissaan.

Nyt etämies soittaa joten täytyy jatkaa etäseurustelulla. Voikaa Hyvin.

Terveiset sateisesta saaresta. Kivikasa, innokkaana odottelen taas kertomuksiasi Englannista. Ja Japenan leikkauksenjälkeinen elämä kiinnostaa, kuin myös Mustikkaposken toipuminen. Itse olen vielä räkäinen, yskäinen ja aivastelevainen, Menna silloin ei satanut, kun aloin istuttaa kukkasia ja halusin tehdä sen loppuun, vaikka alkoi sataa. Ehkei olisi pitänyt.

Peruutimme tiistain lähdön ja saimme veneen kuljetuksen keskiviikolle. Siinä välissä oli vielä säätöä, kun ajoleikkurini sähköisesti säädettävä teränsäädin ei toiminut. Soitin ostopaikkaan, pian saapui kaveri ihmettelemään, vei rakkineen mennessään. Kohta tuli soitto, että saadaanko tuoda heti takaisin, kun meillä on niin vähän tilaa. No piuha oli mennyt jostain syystä poikki (olisivatko kiljukaulat ajelleet kantojen päällä?), uusi vaihdettu ja taas toimii.

Justuksen peräkärrissä oli hänen ostamansa ajoleikkuri, sekä minun hänelle lahjaksi antamani tulipesä, valtava istutuslaatikko yrteille, paljon viinilaatikoita ja mitä lienee. Autosta oli takapenkit alhaalla ja joka paikassa kasseja. Talven jäljiltä on vietävä kaikki elintarvikkeet, liinavaatteet, omat vaatteet, voi sitä listan pituutta.

Perille päästyämme totesimme, että mantereen laituri uiskenteli 15 cm veden alla ja oli huolestuttavan liukas. Justus ajoi leikkurin pois kärristä, lähti vastaanottamaan venettään yhteissatamasta ja minä rupesin leikkaamaan hänen poikansa tontilta ruohoa. Alue on iso ja voikukat terhakkaan isoja, joten hommaa riitti. Pojan perheellä on Amerikasta ystäviä, käyvät Tallinnassa ja muualla, Pojan perhe yöpyy Justuksen kodissa ja antavat oman kotinsa vierailleen. Ei siis lähiviikkoina apua mökkitöissä tai laiturinlaitossa.

Hiljalleen "hiihtelemällä" saimma osan tavaroista veneeseen, loput ahdettiin rantasaunaan haettavaksi myöhemmin. Perillä todettiin, että osa laiturista tervehti meitä ihan väärästä paikasta, onneksi oli ajelehtinut oman saaren rantaan. Kamat laiturille, siitä sitten vähitellen kannoimme niitä ylös mökille, Justus toi painavimmat kottikärryillä. Polut olivat käpyjä ja roskia täynnä, joten haettiin lehtipuhallin. Ei toimi, bensaletku haljennut. Harja löytyi. Iso puu oli kaatunut saunan viereen, ei sentään saunan päälle, mutta istuttamani tuivion se oli ruhjonut. Vettä ei saatu, kun järvessä ollut vesiletku oli lähtenyt kenties jäiden mukana omille teilleen. Pääsimme perille niin myöhään, että makuuhuonetta ei ehtinyt enää yöksi saada lämpimäksi, joten nukuimme päätalon sohvalla. Olin niin poikki, että nukahdin, vaikka oli valot ja telkkari päällä.

Mä olen viimeisten viikkojen aikana nukkunut niin monissa eri paikoissa, että yöllä herätessäni täytyy hetki miettiä, missä olen ja mihin päin on lähdettävä pissalle. Kuten viime yönä, jolloin nukuimme jo makuuhuoneessa. Käännyn ja seinä edessä, sekunnin murto-osassa järkytyin; missä olen ja sitten vasta muistin.

Eilen siivosin makuuhuoneemme perusteellisesti. Nyt neljäntenä yhteisenä kesänä sain jo luvan järjestellä huonekaluja uudestaan, Justuksella kesti kauan antaa tehdä muutoksia asioihin, jotka ovat aina olleet tietyllä tavalla. Vaan nyt hänkin myöntää, että huone vaikuttaa avarammalta ja toimivammalta. Pesin keittiön kaapit ja järjestelin tuomamme kuivamuonat kaappeihin. Ja illalla pääsimme vihdoin saunaan!

Tänäänkin sataa ja tuulee. Taidan silti mennä siivoamaan tiskauspaikan ja huussin. Sain vertaistukea ystävältä, joka "raataa" omalla mökillään. Sitten kun kalusteet on pesty, pihakukat istutettu, allas täytetty ja kaikki valmista, lapset ilmestyvät nauttimaan mökillä olosta. Vaan kun hän soittaa tarvitsevansa apua, on aina tärkeämpiä kiireitä. Meilläkin on tuttavaperhe (eivät edes ystäviä), joka pyytelee vähän väliä, saisivatko tulla mökille lomailemaan. No eivät saa, mä en jaksa emännöidä ihmisiä, jotka tulee valmiille ja odottaa täyshoitoa. Olen sanonut suoraan, että meillä on molemmilla mökeillä niin paljon maalaushommia ja muita töitä, että ei vaan ehdi emännöidä. Siihenhän voisi vastata, että no jospa mä huolehtisin ruokailuista... mutta ei vaan tällaista tarjousta kuulunut!

Kyllä me välillä ihmetellään Justuksen kanssa, että kuinka kauan me oikein jaksetaan kahta mökkiä pitää, varsinkin kun on tämä venematka ja jatkuva tavaroiden kantaminen. No, mieli voi muuttua, kunhan aurinko paistaa!

Mielialaosastolta, moi!
 
Kiitokset onnitteluista, UK:n ja mun pitkäaikainen yhteiselo on taas tällä viikolla jatkunut sen verran vauhdikkaana että vasta nyt ehdin edes vilkaisemaan foorumille. Ehkä kuitenkin ehdin toivottaa Kivikasalle hyvää Englannin-matkaa?

Omituista, miten aika kuluu niin äkkiä. Vastahan kuningatar vietti Silver Jubileeta eli vallassaolonsa 25-vuotispäivää. Osuin tuolloin olemaan työmatkalla Englannissa ja juhlahumu oli jo silloin mitä melkoisin, joten voin vain kuvitella mikä hullabaloo Lontoossa on nyt.

Jokseenkin huimalta kuulosti myös IL:n ja Justuksen mökillemeno. Meillähän on samantyyppiset roudaushommat meneillään veneen kanssa, pienemmässä mittakaavassa tosin, eivätkä laituritkaan ole liikkuneet. Mutta kun veneen kevätkunnostukseen yhdistyy kerhon 125-vuotisjuhlajulkaisun osittainen toimitustyö, niin pientä kiirettä pitää ja välillä väsyttää.

Onneksi kuitenkin reagoin jaksamattomuuteen muinaisen setterimme tavoin. Kun miehet metsästivät, koira juoksi ulkona koko päivän ja matkaa kertyi kymmeniä ja taas kymmeniä kilometrejä. Kämpälle päästyään se ei tiennyt, mitä tassua olisi ontunut kun kaikki olivat tasaisen kipeitä. Hyvän yöunen jälkeen setteri oli kuitenkin taas aivan uudenveroinen!

Setterimenetelmä on tullutkin tarpeeseen tällä viikolla. Kuten olen joskus kai kertonutkin, pyörähtelen tuolloin tällöin Naisten Valmiusliiton ympyröissä kun siellä on kivoja koulutuksia ym tapahtumia. Nyt tulin ilmoittautuneeksi Puolustusvoimien lippujuhlan päivän paraatiin vapaaehtoisten maanpuolustajien joukkoon.

Esiintyminen edellytti kahden illan marssiharjoittelua Santahaminassa, ja kävelymatkaa kertyi sekä tiistaina että perjantaina hyvänlaisesti. Lisäksi treenattiin kaikenlaisia käännöksiä ynnä asentoja ja lepoja – nuorilta sotaväen käyneiltä naisiltahan ne sujuivat sutjakasti mutta hyvin me mummelitkin (joita kuitenkin melkoinen osa osastosta oli) pärjättiin.

Ja olihan se makeaa matkustaa paraatipäivänä poliisisaattueessa kymmenien bussien letkassa Santahaminasta Senaatintorille, karjua toistatuhannen muun huutajan kanssa Hyvää Päivää Herra Tasavallan Presidentti ja marssia pitkin pääkaupungin pääkatuja kymmenientuhansien katsojien ohi. Tahdissakin taidettiin pysyä, ja sadekuuro saatiin niskaan vasta kun koko marssireitti oli tallustettu, lippu rullattu ja kaverit moikattu.

Arvelen ansainneeni valkoviinilasillisen tai ehkä jopa kaksi.

Toipilaille toipumista, kipuisille lievitystä, kesäaurinkoa kaikille!

Moikkuli!

IL, komppaan mökkimietteitäsi, vaikka meillä ei ole kuin yksi mökki. Kävimme päivänä muutamana taas meirämmiähen kanssa keskustelua mökin kohtalosta. Toisin kuin Mustikkaposken etämies, meirämmiäs ei viihdy mökillä yksikseen enkä minä häntä sinne enää yksin päästäisikään jo pitkän ajomatkankin vuoksi. Ymmärrän kyllä, että siitä on vaikea luopua, kun sitä on omin käsin ollut rakentamassa, mutta näineen siitä ei ole kuin kuluja. Sitäpaitsi vaikka joku mökin kaikessa vaatimattomuudessaan kelpuuttaisikin, niin käyttämättömänä se menee vähitellen niin huonoon kuntoon, ettei sille kannata tehdä muuta kuin panna katerpillarilla nurin. Kaksi vuotta sitten, kun meirämmiäs kävi siellä viimeksi, tontti oli jo niin metsittynyt, että sen raivaamiseksi tarvittaisiin ammattitaitoinen metsuri kunnon välineineen. Ei ihan halpaa lystiä sekään. Tontti toki on hyvä rantatontti ja siellä päin Saimaa on puhdas ja kalaisakin, joten tontista jonkin verran rahaa saakin, vaikkei mökistä saisikaan. Ehdotin meirämmiähelle pikaista yhteydenottoa paikalliseen välittäjään ja onneksi nykyään paljon pystyy hoitamaan puhelimitse ja sähköpostilla, niin että vasta kauppakirjojen tekemistä varten tullee tarvetta mennä paikan päälle, kunhan hän nyt vain ryhtyisi tuumasta toimeen 🙄

Meillä alppiruusu kukkii upeana ja atsalea availee kukkiaan kovaa vauhtia. Syreenitkin ehtinevät täyteen kukkaan jo ennen juhannusta. Tulppaanit eivät kuitenkaan ole alkaneet kukkia yhtä lukuunottamatta, vaikka vartta on noussutkin. Viimeisimmät istutettiin pari vuotta sitten eivätkä ne kukkineet viime kesänäkään. Saimme ne kaupantekijäisinä ostettuamme skilloja ja lumikelloja, mutta taisivat olla sekundasipuleita ☹️ Sen verran on tullut vettä, että nurmikko kaipailee jo ajamista ja kuistin kalusteet pitäisi puhdistaa pölystä ja linnunkakasta! Olen tuuminut, että meidän pitänee hankkia kalusteille suojapeite, niin ei olisi niin paljon työtä keväällä.

Taloyhtiössämme oli varsinainen yhtiökokous tiistaina ja onneksi meillä on sekä hyvä hallituksen puheenjohtaja että osaavainen isännöitsijä, joten niin talous kuin muutkin asiat ovat hyvällä tolalla ja kokous sujui hyvässä ilmapiirissä. Yhteen asunnoista on tulossa kesän aikana uudet asukkaat, eläkeläispariskunta, josta mies osallistui jo kokoukseen. Vaikutti ihan mukavalta ja toivon ainoastaan, ettei heillä ole isoa laumaa yökyläileviä lastenlapsia, kun he tulevat meidän seinänaapureiksemme 😆

Ei sattunut Tiinuliinu silmään paraatijoukoista, vaikka kovasti yritin etsiä, kun uumoilin, että hän saattaa siellä mukana olla. No, onneksi meillä on facebook 😉 Katselimme sekä suoran ohimarssiosuuden että pidemmän, enemmän asiaa sisältäneen koosteen. Olisi ollut ihan kiva olla kadun varrella paraatia katsomassa, kun oli niin hyvä ilmakin. Tuomiokirkon portailla olen jokusen kerran itsekin päässyt tilaisuutta seuraamaan, kun kaikki halukkaat Pääesikunnasta sinne pääsivät. Täällä Tampereellakin järjestetään joka vuosi sekä lippujuhlapäivänä että itsenäisyyspäivänä varuskunnan paraati, jossa meirämmiäskin aikoinaan oli marssimassa useammankin kerran. Silloin vielä paraatia tuli mentyä katsomaan, mutta nyt emme ole enää vuosiin viitsineet mennä.

Mukavaa sunnuntaipäivän jatkoa kaikille. Toivottavasti potevien toipuminen jatkuu eikä uusia vaivoja tule kellekään ja mökkeilevät/matkustavat nauttivat suotuisissa oloissa 😃

Voi hitsi kun sain äsken pitkät tarinat lähes valmiiksi niin teksti katosi johonkin.
Heleää helluntaita siitä huolimatta. Nyt tulee lyhennetty versio.

Tiinuliinu, paraati oli vaikuttava, hienoa kun sait olla osana sitä. Kuten fasessa hehkutin niin lapsenlapseni oli myös marssimassa Karjalan prikaatin joukossa.

Menna, etämieskin valitteli viimeeksi eilen illalla että mökillä ei ole kiva olla yksin. On tulossa luokseni maanantaina, kun en vielä uskalla lähteä lähes leiriolosuhteisiin hänen mökilleen.
Me olemme käyneet samantyyppisiä keskusteluita mökin tulevasta kohtalosta. Siellä olisi tehtävä paljon remonttia eikä hän enää pysty tekemään kaikkea itse kuten nuorempana. Hänen hämäläinen luonteensa vaatii pitkää totuttelua ajatukseen, joten on aloitettava asian työstäminen ajoissa.

IL, teillä noita seikkailuja riittää. Onneksi selvisitte ehjin nahoin Justuksen mökille, toivottavasti tautikin alkaa hellittää.

Japena, en ihmettele yhtään kun väsyttää noilla ruokamäärillä protskusta ja vitamiineistä huolimatta.
Kesäloman alkaminen vie vielä rauhallisemmat aamupäivät joten voimia toipumiseen.

Minä olen toipunut mielestäni nopeasti omasta leikkauksestani. Kyyristely ja nostelu on edelleen vähän haasteellista ja nostoraja on vielä kolme kiloa. En tosin kuljeksi puntari käsissä vaan yritän käyttää maalaisjärkeä. Eilen laitoin ensimmäistä kertaa nauhalenkkarit jalkaan torille lähtiessä. Nauhojen sitominen oli tosi haasteellista, mutta onnistui viimein. Pistokkaat ovat kovassa käytössä.
Ostin torilta savulohta suoraan uunista sekä paikkakunnan mansikoita nam, nam ja vielä kerran nam. Alan vähän kerrassaan testata mitä vatsa kestää kipuilematta ja lohi ei ainakaan aiheuttanut kipua.
Kummityttö toi minulle ison kassillisen ajankulua jotta unohtaisin rästissä olevat puutarhatyöt.
Kassissa oli äidin ja isoäidin tallettamia valokuvia, lehtileikkeitä, hää- ja hautajaiskutsuja ja kirjeitä.
Pari päivää meni niitä tutkiessa huomaamatta. Irtokuvat järjestelin vuosikymmenten mukaan pinoihin. Töitä riittää vielä piiitkäksi aikaa, ehdin kyllä toipua tästä vaivasta ennen kuin ne on edes osittain järjestetty.

Hyvää pyhäpäivän jatkoa ja mukavaa alkavaa viikkoa.

Tervehdys 🥰

Kiitoksia kirjoituksistanne. Ei niitä kyllä ihan kauheasti täällä ole, mutta en voi valittaa, kun en ole juuri itsekään kirjoitellut. Kuten edellisessä lyhyessä viestissä mainitsin, niin läppärini on reistaillut ja olen nyt pääosin yrittänyt saada aamuisin Hesarin siitä luettua. 

Viime viikolla oli kohtalaisen vilpoisaa. Kalaa ei juurikaan tullut verkoilla. Päivät menevät ihan käsittämätöntä vauhtia. Kesäkukkia olen jonkin verran istutellut ja joitakin siemeniä laittanut itämään. Laatikkoperunat kasvattavat ainakin vartta. 

Teimme pikavisiitin pk-seudulle viikonloppuna. Lähdimme täältä lauantaiaamusta ajamaan suoraan tyttären ja vävyn luo. Siippani oli menossa vähän heidän terassiaan fixaamaan, kun on kahden talven jälkeen mennyt hieman vinoon. Onneksi sääennusteet eivät pitäneet paikkansa ja ilma oli suurilta osin aurinkoinen. Yksi ainut lyhyt sadekuuro yllätti. Siippani ja vävymme ryhtyivät hommiin heti ja lähtivät aika pian rautakauppaan ostamaan vähän lisää puutavaraa ja ruuveja. Minä lähdin tyttäreni kanssa äitiä katsomaan. Isäni treffasimme siellä äidin hoivakodin parkkipaikalla (oli jo käynyt tietty aiemmin äidin luona) ja isä sai saunaansa siippani tekemän uuden penkin. Äidin luona oli ihana taas käydä. Äiti taisi kyllä enemmän odottaa hauvavauvan vierailua kuin minun ja tyttären.... 

Kun sitten illan suussa kauppareissun jälkeen saavuimme tyttären luokse, miehet olivat jo lopettaneet hommat siltä päivältä ja katsoivat fudismatsia. Ei kyllä jäänyt paljoa hommia seuraavaksi päiväksi. Saimme fudismatsin aikana ruuan valmiiksi ja olipa taas ihana istua iltaa yhdessä ruokapöydän ääressä. Alunperin poikamme oli tarkoitus tulla myös sunnuntaina auttamaan. Hän sai kuitenkin perjantaina positiivisen koronatestituloksen, joten se ei olisi nyt onnistunut ja onneksi ei ollut tarvettakaan. Poika varmaan sai tartunnan, kun olivat baarissa katsomassa Suomen lätkämatseja edeltävänä lauantaina ja sunnuntaina. 

Täällä on ollut mukava ilma sekä eilen että tänään. Rakas siippani urakoi tänään päämökin ikkunoiden kimpussa ja nyt on sitten sekin homma aloitettu. Täällähän on ikkunoita tosi paljon. Seuraavana varmaan vuorossa lasitetun terassin ikkunat. Aina pelkään, kun on tikkailla toooosi korkealla kohdassa, jossa on kiinteät lasit yläilmoissa. On kyllä nyt jo joitakin vuosia pitänyt onneksi turvaköyttä siinä hommassa. Sitten on vielä kesäkeittön ikkunat, saunan terassin ikkunat, vanhan mökin ikkunat ja nukkumamökin ikkunat.... Usealle päivälle jakaa aina hommat. 

Ulkona on noin 20 astetta. Ihanteellinen lämpötila meille. Pieni tuulen vire, niin että kuivumassa olevat lakanat varmaankin ovat pian jo kuivia ja narulle tulee tilaa koneessa pyöriville pyykeille. 

Ostin sunnuntaina tänne tullessamme muikkuja ja odotan kieli pitkällä, että saisin illallisella herkutella muurinpohjapannulla paistetuilla muikuilla. 

Paranemisia kipuileville (luen itseni tähän joukkoon) ja toipilaille. Oikein mukavaa kesäistä viikon jatketta. Järvenpinta kimaltelee niin kuin siinä olisi miljoona timanttia. 

Moi mimmit ja terveisiä Orivedeltä. Päivät kuluvat vauhdilla, kun tekemistä on enemmän kuin ehtii tehdä. Mutta nyt kaksi isoa mattoa on pesty, voi että mä tykkään läträtä veden kanssa laiturilla, painepesurilla tulee puhdasta, järvenselkää on kiva katsella ja Justus tuo välillä virkistystä omien hommiensa lomassa.

Tänään käytiin leikkaamassa mantereen puolen nurmikko. Uudella ajoleikkurilla meni 2,5 tuntia, joten tiedätte, että leikattava alue on melkoinen. Justus taisi väsyä, ajoi marjapensaan rautaiset tuet mutkille. Komensin tauolle ja lohdutin, että vasta-alkajille nyt käy tällaista, ennen kuin opit leikkurin rajat. Ja sitten hyppäsin itse rattiin ja peruutin, en saanut pakkia pois päältä ja tapoin parimetrisen päärynäpuun. Mullahan on itselläni nelivetoinen, jossa on ohjaustehostin ja pakki hoituu jalkapolkimella. Tässä on käsivaihteet eikä mun pää ymmärtänyt käyttää sitä ajoissa. Tunnustin heti tekoni Justuksen miniälle, jonka istuttamat ne päärynäpuut ovat. Hän sanoi, että ei hätää paitsi että se jäljelle jäänyt tarvitsee toisen, koska ovat ristipölytteisiä. Nyt ollaan netistä etsitty, mistä sellainen oikeanmerkkinen päärynäpuu löytyisi. Justuksen poika tuumi, että mitäs jos jättäisitte ruohonleikkuun meille...

Olen seuraillut sivusta tämän hämäläisen mieheni ajatuksenjuoksua. Tämä on nyt neljäs kesä, kun hän pohtii saunanmaalausta. Joka kesä hän kysyy pojaltaan, minkäväriseksi sauna maalattaisiin ja joka kerta poika sanoo, että talon kanssa samaa väriä. Ehdottelin jo toukokuussa, että ostaisit sitä maalia, minä mielelläni maalaisin alaosia ja poikasi ja pojanpojat sitten ylemmät. Ja enkös mä eilen kuullut. kun mies soittaa pojalleen, että minkäs värinen saunasta pitäisi tehdä?

Meillä on ihan erilaiset rytmit. Minä melkein teen jo, ennen kuin mietin ja mies miettii, miettii ja miettii. Tänä vuonna sain sentään vaihtaa meidän makuuhuoneen kalustusta, olen pehmitellyt tällaista isoa muutosta jo kolmena kesänä. Mutta kun arkkitehti on sen tietyllä tavalla suunnitellut, ei sitä voi kaappien paikkoja noin vain vaihtaa. Minä jo hieman kiivastuin, että ei ne arkkitehdit mitään jumalia ole, voihan sitä käytännössä huomata jonkun toimivan paremmin toisella tavalla. Ja kun arkkitehti aikanaan sanoi, että talojen sisäpihalla pitää olla valkoisia kukkia, niin sitten istutetaan joka kesä vaan valkoisia kukkia sementtiruukkuihin.

No onneksi mä voin riehua omalla mökilläni ihan niin kuin parhaaksi näen. Tänään muuten nähtiin kauhea tragedia. Liiterissä oli mustarastaan pesä ja pesässä kolme poikasta. Vaan aamulla musta minkki hiipi liiteriin ja vaikka Justus harvinaisen nopeasti juoksi apuun, poikaset menehtyivät. Joo mä ymmärrän, että se on minkin luonne, mutta ne pienet avonokkaiset poikaset!

Nyt mä lähden saunaan. Laituria ei muuten vieläkään ole asennettu, olen pari kertaa pyytänyt, että kun olisi portaat, niin pulahtaisin järveen. Mutta asiaa täytyy pohtia ensin tarkkaan ja sitten asentaa ne laiturikappaleet täsmälleen samoin kuin edellisinä vuosinakin.

IL, jotenkin niin tuttua tuo jahkailu. Minä olen jo tekemässä kun toinen pähkäilee että varttoos vähän.