IL, mielestäni olen nähnyt marketissa sellaisiakin kärryjä, joita voidaan käyttää pyörätuolin kanssa. En ole niihin sen paremmin tutustunut, mutta vaikuttaa siltä, että se laitetaan jotenkin pyörätuolin eteen, sillä siinä ei ole lainkaan työntökahvaa. Meidän Prismassa ne ovat yleensä parkkihallista tullessa ensimmäisessä aulassa, jossa on niitä lasten autokärryjäkin.

Olin eilen tosi ahkera, kun tilasin itselleni ajan 5. koronarokotukseen, gynekologille ja silmälääkärille. Ne ovat ensi tiistaista viikon välein, joten ei ainakaan äksöniä puutu. Olinkin jo miettinyt, koska kävin viimeksi gyniksellä ja allakasta löysin sitten merkinnän kolmen vuoden takaa, kun normaalisti käyn joka toinen vuosi. Se tuo korona sotki vähän kaikki aikataulut. Ei minulla muuten ole mitään varsinaista tarvetta mennä, mutta hormonilaastariresepti on jo mennyt vanhaksi, joten täytyy saada uusi ennen kuin laastarit loppuvat, se kun tietää uniongelmia.

Silmälääkärillä joudun käymään joka vuosi, kun lääkärini haluaa seurata silmänpaineitani, jotka ovat luonnostaan korkeat. Viime vuonna tehtiin silmänpohjan tutkimus ja hermopäiden kuvaus eikä mitään glaukoomaan viittaavaa kuitenkaan ole. Minulla on myös kasvamassa kaihi kummassakin silmässä ja niitäkin seurataan. Mitään näkemisongelmia ei vielä ole, mutta kun olen aina ollut valonarka, niin nyt häikäisyä ilmenee enemmän. Meirämmiäheltä leikattiin kaihi kummastakin silmästä viime vuonna ja hän ei tarvitse laseja muuten kuin lukiessa. Olen itse miettinyt, kummat lasit leikkauksen yhteydessä haluaisin ja olen vähän kallistumassa yleislaseihin, sillä silmäni ovat vuosikymmenten lasien käytön vuoksi muuttuneet pieniksi tihruiksi ja yleislaseilla saa sitten silmäpussitkin piiloon 😄  No, minulla on vielä aikaa miettiä.

Kämpässä leijuu ihana p*s......eiku.....kaalin haju, kun minulla on kaalilaatikko uunissa. Ostimme kauppareissulla myös mämmiä, kun Mikon Leivän mämmit ovat ilmestyneet myyntiin. Voi kyllä olla, ettemme jaksa sitä tänään kaalilaatikon jälkeen syödä, mutta onhan huomenna päivä uus! Ensi viikolla täytyy sitten ajella Mikon Leivän myymälään ostamaan taas pakkaseen mämmiä vuoden tarpeiksi, sillä eihän juhannus ole mitään ilman mämmiä 😋 

Viime päivinä on ollut todella kauniita, aurinkoisia päiviä ja taivas on ihan pilvettömän sininen. Bongasimme lintujen ruokintasäiliöltä tinttien seasta linnun, joka vaikutti keltasirkulta. Ne tulevat wikipedian mukaan näin maalis-huhtikuussa, joten ainakin sillä perusteella kevät on tulossa. Yö- ja päivälämpötiloilla on vielä tosi suuri ero, mutta kyllä auringossa riittää tehoa. Naapuritaloyhtiössä asuvan vanhemman pariskunnan nyt jo edesmennyt rouva tapasi näihin aikoihin jo aurinkoisella säällä istuskella pihalla lämpimästi pukeutuneena ja huopa jalkojen ympärillä ottamassa aurinkoa. Minä kun en kesällä jaksa istua auringossa, niin voisinkin alkaa talvipaistattelijaksi 😉  Kaipa siitäkin vähän D-vitamiinia saa.

Meillä oli tänäaamuna kello soimassa 7.15, kun klo 8 alkoi Australian F1 osakilpailu ja piti ehtiä syödä aamupala ennen sitä. Olen nyt haukotellut koko päivän, kun en ole nukkunut tarpeeksi. Ei silti, olen alkanut muutenkin heräillä siinä klo 9 kieppeillä, kun on niin valoisaa, mutta kun yleensä lopetan lukemisen yhden aikoihin, niin siitä tulee siltikin 8 tuntia, mikä kyllä riittää.

Toivottelen teille kaikille mukavaa alkavaa viikkoa 🙂

Tervehdys teille ja kiitos kirjoituksistanne.

Karmale, mukava kuulla että isännän toipuminen edistyy hyvin. Kärsivällisyyttähän toipuminen vaatii ja sitä meille ei ole jaettu tasaisesti.

Kivikasa, teillä oli kiva reissu perheen kanssa. On hienoa että teillä on mahdollisuus matkailla kolmen sukupolven voimin. 

Kipalle toivon terveempiä päiviä. Olet ollut ajatuksissani päivittäin. Toivottavasti vaivoihisi löytyy edes jotain helpotusta tutkimusten jälkeen. Kunhan kevät etenee ja tiet sulavat niin pääset paremmin liikkumaan pihalla ja mökkiteillä.
Teille on tulossa mukava pääsiäinen tyttären ja vävyn kanssa. Kunhan et vain väsytä itseäsi valmisteluissa. 

Suupaltti, hyvä kun sait miehesi kotiin. Onneksi uudet apulaitteet ovat helpottaneet oloa ja vointi on nyt parempi vaikka tosi rankka sairaus onkin kyseessä. Voimia koko perheelle.

IL, Justuksen kotiutuminen on onneksi teille molemmille kuten itsekkin kirjoitit. Olet kyllä sellainen ilopilleri ja tehopakkaus että saat vaivan kun vaivan parantumaan seurassasi. Kyllä se ruokapuolikin sinulta hoituu vaikka et ihan Justuksen veroinen superkokki olisikaan. Teillä oli kyllä melkoisen haasteellinen mökkireissu, mutta tulipahan hyvää harjoitusta pääsiäistä silmällä pitäen.

Täällä meilläpäin alkaa lumikuorma pikkuhiljaa vähenemään. 
Loppuviikolla yksi ponnistus tuli päätökseen kun vuokralaiset pääsivät muuttamaan johtamani yhdistyksen kahteen palvelukotiin.
En ymmärrä miksi ihmeessä täytyy byrokratiasta tehdä näin monimutkaista. Viime kuukaudet ovat menneet remonttien teettämisessä, valvomisessa ja eri viranomaistarkastuksissa. Ymmärrän kyllä että valvontaa pitää olla, mutta sitä en ymmärrä miksi näitä lupia ei voisi myöntää samoilla säännöillä ja yhdeltä luukulta. Vaikka uusi vuokralainen teki suurimman työn viranomaisten kanssa asioidessa niin kyllä siinä minunkin piti olla asennuttamassa jos jonkinlaista nippeliä ja nappelia aina uuden tarkastuksen jälkeen. Hommaa oli paljon mutta tein sen mielelläni kun saatiin asukkaita muutaman vuoden tyhjillään olleisiin tiloihin ja saadaan kaivattua vuokratuloa kulujen katteeksi. Samalla kunnan asukaslukukin parani jonkin verran niin hoitokotien asukkailla kuin työntekijöilläkin. Tämä on maalaispitäjässä harvinaista herkkua. Toisen yhdistyksen aikaa vievät kahvitushommatkin loppuivat viime viikonloppuun joten elän toivossa että omaa ja etämiehen kanssa yhteistä aikaa alkaisi jäämään enemmän. Muutama toiminnantarkastus on vielä tekemättä. Tänään tein yhden ja sen jälkeen jäinkin tähän konelle roikkumaan.

Etämies oli luonani tiistaista tähän päivään. Lähti iltapäivällä kotiinsa valmistautumaan huomisiin harrastuksiinsa. 

Aloitin eilen aamulla pääsiäisen valmistelun leipomalla rahkapiirakoita ja kakkua pakkaseen Kävimme myös tiluksilla tarkastamassa rakennuksia ja siivosimme ja poltimme roskia pihalla. Lunta on vielä jonkin verran, mutta rinteestä on viime syksynä kasatut risukasat jo osittain kuivina. Pitäisi käydä omenapuiden kimppuun mutta unohdin ostaa oksasahan viime kaupunkireissulla. Täytynee tehdä uusi reissu kaupunkiin vaikka en viitsisi nykyisin millään lähteä kauppoja kiertelemään vaan yritän ostaa kaiken mahdollisen omasta kyläkaupasta. Siellä onkin erinomainen palvelu joka on huomattu myös muualla sillä kauppa valittiin viime viikolla Kaakkoisen Suomen parhaaksi ko. ryhmän kaupaksi.

Olen päässyt liikkumaan lähes kivuitta vaikka polvi onkin turvoksissa ja vähän jäykkä. Askeleita on tullut puhelimen mukaan 6000-12000 päivässä. Aktiivisuusranneke hajosi jo ennen joulua enkä ole saanut aikaiseksi hankkia uutta.

Ilta mennee vaalituloksia seuratessa. Meillä päin on jännät paikat kun vaalipiiristä vähenee kaksi kansanedustajan paikkaa. Vaalipiirissä on kolme maakuntaa joten pahimmassa tapauksessa omasta maakunnasta lähtee kaksi edustajaa nykyisestä viidestä. En seurannut kovin aktiivisesti vaalitenttejä mutta sen mitä näin ei paljon mieltä ylentänyt. Melkoista päälle puhumista ja huutoa oli meininki. 
Äänestämässä kävin ennakkoon ja tällä kertaa annoin ääneni eri ehdokkaalle kuin edellisissä vaaleissa. 

Alkavalle viikolle on pari kokousta, perjantaina teatterireissu ja muun ajan taidan päästä keskittymään kodin raivaukseen pääsiäiskuntoon ja omenapuiden hoitoon. Saas nähdä kuinka ämmän käy. Etämies tulee loppuviikolla ja pääsiäisen vietämme enimmäkseen kahdestaan.

Hyvää pääsiäisviikkoa ja kesän odotusta.

Olen vähän elänyt omassa ympyrässäni huolesta sekaisin, joten jotkut asiat on menneet vähän ”ohitse”!

Suupaltin miehellä ikävä sairaus. Kävin vähän lueskeleen taaksepäin viestejä. En tosin sairaudesta kovin paljoa tiedä. Enkä nyt just osaa mitään lohduttavaa sanoakaan❤️
Toivotan kuitenkin kaikkea hyvää teille❤️

Mitä kuuluu JJn miehelle?

IL, ymmärrän niin sua. Kaikki asiat on nyt sun harteillas. Sama meillä. Isäntä yleensä hoitanut raskaimmat. Esim imuroinnin, mitä mun selkäni ei kestä. Nyt se on hällä kiellettyjen tekemisten listalla. Puukoppien kanto ym. Lumikolassa niitä sitten vetelen ja kannan rappujen edestä sisälle.
Nyt sitten vihoittelee mun lonkkani.
En silti halua valittaa, jos isäntä tuosta vielä tervehtyy.

Kipakin on huonossa kunnossa. Toivotaan, että lumien sulatettua pystyt ulkona liikkumaan paremmin❤️

Oltiin taas tänään mökillä. Minä olin ulkona koko ajan ja isäntä melkein sisällä oleskeli ja huilaili.
Ei jaksa vielä paljoa olla liikkeellä. Yleiskunto on niin heikentynyt.
Paino on kyllä hippasen noussut takaisin. Hoikka on aina ollut, mutta just katsoin päivällä, että housuistakin peffa roikkuu.
Ehkä kaikki pikkuhiljaa palautuu?
Uudet läpät toistaiseksi taitaa toimia ja tahdistin pitää sykkeet oikeanlaisina.
Jälkitarkastukseen tulee aika varmaan parin viikon kuluttua.

Kaikille kaikkea hyvää💕

Moi,
mites teille eilisissä vaaleissa kävi? Pääsivätkö ehdokkaanne eduskuntaan, saivatko suosikkinne riittävästi ääniä, pysyittekö hereillä valvojaisten loppuun saakka?

Mun kohdalla vastaus kaikkiin kolmeen kysymykseen on kyllä. Totuttuun tapaan eilen oli telkkari auki, samoin pari läppäriä ja kännykkää. Seurattiin sekä eri medioiden tulospalvelua että somea, joka mielestäni oli kyllä yllättävän vaisu. Tänäänkään ei ole erityisempää meteliä kuulunut, joten kaipa tässä kansanvalta on puhunut ja pulinat pois. Kiinnostavaa toki nähdä, miten hallitus muotoutuu ja mitä se loppujen lopuksi saa aikaan. Aikahan on edelleen… miten sen nyt sanoisi… jokseenkin haastavaa.

Voi että kun niin monella foorumilaisella on huolta puolisoistaan! Voimia teille kaikille toivottelen – muutahan näissä tilanteissa ei sivustaseuraaja voi tehdä.

Meillä juhlittiin viikonvaihteessa synttäreitä. Sattuu sillai hauskasti, että mä täytän vuosia maaliskuun viimeisenä ja Ukkokulta heti seuraavana päivänä. Isoja juhlia ei tällä kertaa pidetty, mutta koska huhtikuun eka osui olemaan lauantai, kutsuttiin molempien lapset ja lapsenlapset kakkukahveille. Mä olin leiponut lisäksi kolmensorttisia piiraita ja parit pikkuleivät, ja hyvinpä nuo tekivät kauppansa. Muutama perhe pakkasi piirakanpaloja ja pikkuleipiä evääkseenkin.

Olimme esittäneet toiveen: ei lahjoja ei kukkia. Toiveen jättivät täyttämättä vieraidemme lisäksi myös muutamat muut sukulaiset ym. ryhmät, joten lähettipalvelujen jäljiltä olohuoneen pöytä on nyt kuin kukkakaupan näyteikkuna.

Muilta osin elämä on ihan entisillä raiteillaan.

Aurinkoista pääsiäisen odotusta!

Moikkelis!

Minulla on ilmeisesti liian vähän tekemistä, kun ehdin kirjoitella melkein joka päivä, vaikkei ole asiaakaan 🙄

Suupaltti, myötätuntoni sinulle ja miehellesi. ALS ei todellakaan ole sairaus sieltä helpoimmasta päästä sen enempää potilaalle kuin läheisillekään. Meirämmiähen vanha opiskelukaveri sairasti sitä pitkään ja kaikkien vaikeiden fyysisten juttujen ohella mielestäni surullisinta on sairauden vaikutus ilmaisukykyyn, vaikkei se vaikuta mitenkään älylliseen puoleen. Voimia teille.

Vaalivalvojaiset on mielestäni turhaakin turhempi tapa tappaa aikaa, sillä tuloksenhan näkee sitten seuraavana päivänä sanomalehdestä ja siitä saa kuulla uutisissa ja Ö-studioissa monta viikkoa! Meillä oli kyllä telkkari auki, kun meirämmiäs halusi katsoa, vaikka minä olisin paljon mieluummin katsonut jotain tallennuksia. Sanoin hänelle, että mene seuraamaan valvojaisia makuuhuoneen (vanhasta huonosta) telkkarista, muttei mokoma suostunut. Minä sitten pelasi tabletilla erilaisia pelejä, lueskelin facebookia ja lopulta siirryin toiseen huoneeseen lukemaan kirjaa, kun kyllästytti toimittajien tyhmät kysymykset. Mielestäni paras oli se, kun heti ennakkoäänten julkaisun jälkeen Orpolta jo alettiin kysellä hallituksen perään!

Oma ehdokkaani pääsi läpi, meirämmiähen ei, mutta menihän ääni kuitenkin oikealle puolueelle. Täällä Tampereella SDP sai tavan mukaan eniten ääniä ja sitä jo facessa on haukuttu, kun kuulemma tyhmät ihmiset eivät ymmärrä mistään mitään ja pilaavat viisaampien mahdollisuudet! Eräs kaverini (ps) päivitteli Sanna Marinin suurta äänimäärää, mutta oli sangen kiitollinen, ettei tämä enää pääse pääministeriksi. Minä siihen sitten vastasin, että mieluummin Marin kuin Purra, johon hän puolestaan, jotta pidä sinä vain Sannukka siellä Tampereella ja nythän tällä on sitten aikaa bilettää ja tehdä kaikkea muutakin kivaa jauhojenginsä kanssa! En tosiaankaan jaksa käsittää, miten suuria tunteita Marin on kansassa herättänyt. Toisaalta, en tiedä yhtäkään hallitusta ja pääministeriä, jota ei olisi intohimoisesti haukuttu siitäkin huolimatta, että kansa on ihan itse käynyt vaaleissa äänestämässä. Nyt odotan mielenkiinnolla, minkälaisen hallituksen Orpo saa aikaiseksi ja kuinka nopeasti haukku alkaa 😆

Aurinkoista viikkoa teille kaikille!

Vein Justuksen pyörätuolilla äänestämään. Olen aina luullut, että kotikatumme on aivan tasainen, mutta jouduin toteamaan, että puoli kilometriä koululle oli hienonhienoa nousua. Hiki päässä työnsin. Koululla oli jonkinlainen luiskantapainen laitettu ulko-ovelle, mutta eteisen sisäovi oli kiinni. Eikä ihan helppo avata, pitää auki ja painaa pyörätuolin kynnysvipua ja työntää samalla tuolia. Vaalivirkailijat seurasivat kiinnostuneina ähkimistäni tekemättä elettäkään auttaakseen, vaikka äänestäjiä ei ollut paikalla yhtään!

Ehdokkaani pääsi läpi, samoin Justuksen. Ja tyttären sydänystävä Uudeltamaalta kirkkaasti. Häntä en helsinkiläisenä voi itse äänestää, mutta tein kyllä vaalityötä ja sain hänelle ainakin kuusi ääntä. Me seurasimme tulosiltaa, koska se on mielenkiintoista. Tytär ja vävy eivät jaksaneet lähteä ystävänsä vaalivalvojaisiin tällä kertaa, vaan tuijottivat telkkarista. Se ei taas miellyttänyt Zappaa, joka tökkäsi kaikki kuusi palloaan sohvan alle ja alkoi sitten ulvoa, ettei hänellä ole mitään, millä leikkisi. Vävy kurkotti pallot pois ja koira työnteli ne takaisin sohvan alle. Tätä jatkoivat sitten monen monituista kertaa.

Zappa oli lauantaina koulutuksessa kasvattajan luona. Se vaan käyttäytyy siellä aina niin mallikelpoisesti, ettei ongelmatilanteita saada esiin. Ajoivat sitten läheiseen ostoskeskukseen etsimään ongelmia, kasvattaja otti oman koiransa, että harjoitellaan ohitusta. Vaan koirat muistivat toisensa, alkoivat riemuissaan painia,nuoleskelivat toistensa suupieliä ja siinä oli se ohittamistreeni!

Tänään olen ahkeroinut, imuroinut, pessyt kylppärin ja pyyhkinyt pölyt, sillä huomenna tulee mieluinen vieras: kolmeviikkoinen lapsenlapsenlapseni (bonus). Olen kutonut pikkumiehelle nutun, myssyn ja tossut. Voi että miten hauskaa!

Minäkin seurasin vaalituloksen laskentaa, vaikka täytyy tunnustaa että otin pienet torkut kesken kaiken kun oikaisin sohvalle katselemaan.
Oma ehdokkaani ei mennyt läpi, epäilin sitä jo äänestäessäni mutta halusin muutosta puolueen sisällä.
Toimittajien kysymykset ovat kuin urheiluselostajien suusta, eli ei mistään kotoisin.
Kävi niin kuin pelkäsin että meidän maakunta sai luovuttaa paikkoja naapurimaakunnalle. Siellä osattiin keskittää aaniä paremmin kuin meidän nurkilla. Eli minun ja monen muun olisi pitänyt äänestää fiksummin.

Tänään sain aikaiseksi projektin joka on ollut jo pari vuotta samassa vaiheessa kun savolainen työmaa, eli aloittamista vaille valmis. Kirjoitin edunvalvontavaltakirjan siltä varalta että höperöidyn tai joudun muuten toisten hoidettavaksi. Tytär ja toisen tyttären tytär suostuivat ensi- ja toissijaisiksi edunvalvojiksi. Varalle pyysin työkaveria entiseltä työpaikalta. Nyt vielä allekirjoitukset minulta ja todistajilta niin se homma on hoidettu loppuun.
Hoitotahto pitäisi vielä tehdä hyviksessä niin ei tarvitse jälkeläisten pähkäillä niitäkään juttuja.
Ei minulla todellakaan ole aikomusta heittää vielä pyyhettä kehään, mutta olen nähnyt töissä sekä lähipiirissä vaikeita tilanteita kun joku sairastuu yllättäen niin että ei pysty huolehtimaan asioistaan. Mikäli kenelläkään ei ole valtakirjaa asioiden hoitoon moni tärkeä asia jää hoitamatta ja julkisen edunvalvojan saaminen saattaa kestää jopa yli puoli vuotta. Siinä ajassa on moni lasku ulosotossa ja sähkötkin katkaistu pahimmassa tapauksessa. Teillä muilla nämä jutut on varmaan hoidettu jo ajat sitten. Minun aikani tuntuu menevän muiden asioiden hoitoon ja omat jutut jää roikkumaan.

Huomenna aamulla lähden kuntosalille kuntoilemaan ja sen jälkeen suunnittelin lähteä käymään kaupungissa jos en keksi taas jotain tekosyytä jättää menemättä.

Suupaltti, voi miten kauniisti kirjoitit siitä, kun saitte miehesi kotiin ja voitte haaveilla vielä yhteisestä kesästä. Voimia teille, pitäkää toivostanne kiinni.

IL, sinunkin tilanteesi on nyt onnellisempi, kun Justus on kotona ja saatte olla yhdessä. Yhdessäolemisen arvon ymmärtää kunnolla vasta, kun joutuu olemaan erillään.

Karmale, toivon kovasti, että miehesi kunto pikku hiljaa paranee, ainakin hän jaksaa jo lähteä mökille vaikka siellä sitten lepäileekin.

Kipa, on hurjan rankkaa elää kivun kanssa. Voi kun saisit kipuihisi kunnon apua.

Meillä tilanteet vaihtelevat hurjan nopeasti Mieheni saa olla kotona aina joitakin viikkoja ja sitten taas joutuu sairaalaan. Milloin virtsatulehduksen, munuaisaltaan tulehduksen, verenmyrkytyksen milloin jonkun muun seikan vuoksi. Aina kun hän saa jotenkin elämästä kiinni tulee uusi takaisku- niin kuin juuri äsken. Pulssi oli vain 32, joten aamulla on varmaan mentävä taas päivystykseen. Mieheni kiroili ja sanoi, ettei tällaisella elämällä ole enää mitään merkitystä, kun ei mitään jaksa ja vähän väliä joutuu sairaalaan. Hän sanoi kokevansa itsensä täysin hyödyttömäksi.

Menin ihan lähellä, otin hänet tiukkaan halaukseen ja sanoin: Jokainen hetki, jonka olet tässä kotona on valtavan tärkeää minulle. Se, että istumme samassa huoneessa, katsomme telkkaria, luemme, kuuntelemme musiikkia, tuijotamme takkatulta...se on merkittävää, ei se mitä sinä pystyt tai et pysty tekemään. Olen onnellinen ihan vain siksi, että sinä olet siinä.

Aloin itkeä. En oikein voinut sille mitään. Hän huokasi ja sanoi: - Mennään heti aamulla päivystykseen". Häneltä se oli suunnilleen sama kuin hän olisi sanout: -Olet rakas minulle. Haluan jatkaa tätä taistelua.

Elämämme on jotenkin kapeutunut näiden sairauksien myötä. Hetki normaalia elämistä, joihin koko ajan liittyy pelkoa siitä milloin taas kaikki romahtaa. Käynti labrakokeissa ja taas pelkoa mitä siitä seuraa, useinmiten seuraa lähtö OYS:n päivystykseen ja sieltä sairaalaan. Kaikki muu jää väkisin jotenkin ulkopuolelle. Jopa nämä vaalit.

Mies äänesti ennakkoon ollessaan sairaalassa ja minäkin kävin ennakkoon äänestämässä. Ehdokkaani ei päässyt läpi ( tiesin sen jo äänestäessäni, mutta halusin äänestää juuri häntä) Puolueeni pärjäsi kohtuullisesti, mutta ei ollut kahden voittajan joukossa.

Hieman pelokkaana odotan hallitusneuvotteluja. Pelkään, että liian monessa asiassa joudutaan antamaan kompromissin vuoksi periksi minulle tärkeissä asioissa (kansainvälisyys, ihmisten välinen solidaarisuus, ilmasto jne.) , mutta toisaalta en usko, että kauhean isoja muutoksia pystytään tekemään kovin nopeasti.

On aika mennä nukkumaan. Sydän vielä täynnä kyyneliä. Ajatuksissa vain: Kunpa ei mieheni tarvitsisi lähteä sairaalaan....Niin tuttu ajatus. Joka iltainen huokaus. Eikä mikään asia juuri nyt tunnu yhtä tärkeälle kuin se, että mieheni saisi pysyä näinkin terveenä ja olla kotona.

Hyvää yötä.

Jumbojet, hyvää yötä, voimia ja siunausta sekä sinun että miehesi elämään. Älkää antako vielä periksi. 💔

JJ❤️voi sentään! Ymmärrän niin miestä ja uskon että turhauttaa. Sama se oli täällä.
Meillä miehelle jouduttiin laittamaan tahdistin kun pulssi oli samaa luokkaa.
Ja itsekin jo tuskaili kun koko ajan jotain ilmenee. Mutta hyvä kun kuitenkin tutkivat mikä mitäkin aiheuttaa.
Ja luulen kyllä, että miehes päätyy nyt kuitenkin sairaalaan hetkeksi tuon alhaisen pulssin takia.
Mutta sitten entistä ehompana kotio takaisin.
Kaikkea hyvää teille. Jakselkaahan ja jaksa sinäkin❤️

Mutta kyllä tulee itsellekin pelko, että mitä seuraavaksi?
Isäntä kyllä jaksaa jo olla jalkeilla enemmän. 
Ollaan nyt joka päivä ajeltu mökille kun on tuossa ihan lähellä. Hän saa siellä pikku puuhia tehdä.
Mitä nyt jaksaa?
Muisti vielä hiukan temppuilee ja mielialakin välillä vaihtelee. Mutta kuulunee isoon leikkaukseen.
Onneksi kevät piristää häntä.

Tänään oli erikoislämmin päivä kun ei yhtään tuullut. Piti pari kertaa kömpiä sisälle vilvoittelemaan, kun oli jo liiankin kuuma ulkona istuksia. Takin otin pois päältä, mutta enempää ei kannata vielä riisua. Maa kumminkin hohkaa kylmää ja muutenkin selkävaivainen.

Pojan porukka tulee to iltasella mökille ja lauantaina lähtevät kotio.
Me ei jäädä vielä mökille yöksi. Ajellaan sitten tätä väliä.

Mutta, jakselkaahan kaikki❤️💕