Tervehdys ja hyvää uutta vuotta kaikille. 

Meillä oli ihana aaton aatto ja jouluaatto tyttären ja vävyn kanssa. Ei ollut kiirettä minkään kanssa, vaikka usein ihmettelen, miten jouluruokien kattaus voi viedä niin paljon aikaa, kun lähes kaikki on valmiina. Lauantaina leikkasin jo graavikalatkin valmiiksi. Tytär leipoi kaksi saaristolaisleipää ja sellaisia piparipullia. Toinen saaristolaisleipä lähti heidän mukanaan sitten joulupäivänä vävyn vanhemmille. Aattoamme huoletti hauvavauvan tosi paha epilepsia kohtaus. Ei ole ennen noin pahaa saanutkaan. Lääke auttoi nopeasti (peräruiske, jossa mm. diapamia) ja edelleen ihmettelen, miten tytär on sen kerran saanut annettua ihan yksinään. Koira kouristelee niin pahasti, että ainakin nyt toinen heistä piti koiraa paikoillaan ja toinen antoi sitten lääkkeen ja tekemistä oli siinäkin. Lääkkeestä pitäisi antaa vain yksi kolmasosa, kun on niin pieni koira kyseessä - siinäkin oma haasteensa. No, virkosi onneksi nopeasti ja tilanne jäi taakse. Pöydässä viivyimme pitkään. Suklaakakku jäi avaamatta, joten nyt kuljetan sen kaupunkiin. Jospa avaamme sen mun leikkauksen jälkeen.

Joululahjoista on mainittava vävyn tyttärelle antama ihana lahja. Tytär on tässä syksyn ja talven mittaan innostunut kokoamaan palapelejä. Vävy oli tilannut aivan ihanan hääkuvan palapelinä ja siihen vielä "alustan ja kehyksen sekä lasin". Saavat sitten kotiinsa siitä upean taulun. Paloja taisi olla 2500 ja kokoakin aika lailla. 

Menneellä viikolla olin hammaslääkärissä ja sain uudet purentakiskot yöksi. Ja näiden kanssa ei käy mikään uniapneaan tarkoitettu kisko, joten sitten on se toinen laite tulossa. Pitänee soittaa asiasta vielä sairaalaan. 

Täällä on huisin kylmä. Jos ei olisi ollut tuota hammaslääkäriä, niin olisin ehkä lähtenyt mielelläni kaupunkiin jo ennen uutta vuotta. Nyt on tarkoitus alkuviikosta lähteä ja tänne luvattu jopa 30 asteen pakkasia. Pakkaus on oma lukunsa, kun jätämme lämmöt päälle nyt vain 10 asteeseen ja tyhjennämme painesäiliön ja lämminvesivaraajan. Toivon todella, että ei tule sähkökatkoja, kun meillä on täällä kuitenkin kaksi pakastinta päällä. Eikä tietty putkiakaan täysin tyhjäksi saa. Pitää nyt pakata mukaan siis kaikki lääkkeet ja monta muuta juttua, joita emme normaalisti kuljeta edes takaisin. Autoonkaan ei voi tavaraa oikein kuskata ennen kuin sisälämppärin avulla saa sen verran lämpöä sinne, että osa kuljetettavista ei mene pilalle. 

Kaupunkiin lähtö tuntuu muuten ihan mukavalta, paitsi että leikkaus pelottaa ihan kauheasti - tai oikeastaan kuntoutus sen jälkeen, kun mm. leikattavan jalan lonkka on niin kipeä, että en esim. kuntofillarilla pysty polkemaan. Se on vaan mentävä päivä kerrallaan ja nyt vielä eletään "eristyksissä", kun mulla ei saa olla edes pientä nuhaa - muuten leikkaus siirtyy. 

Meillä on leppoisa uusi vuosi tiedossa. Sää sen kuin kylmenee, joten ulkoilu jää vähille. Tänään aloitan jossain vaiheessa jo pakkaamisen. Minulla on kesken joululahjaksi saamani kirja, joten pitänee malttaa sen lukemisen kanssa. 

Maisema täällä on kauniimpi kuin missään postikortissa. Puissa on paksu lumikerros ja näyttää siltä, että aurinko yritää pilkistää esiin tuolta puiden takaa.

Kiitän teitä kuluneesta vuodesta ja toivotan kaikkea hyvää uudelle vuodelle 2024. 

Valoisaa vuotta 2024 kaikille kuuskymppisille ja mahdollisille muillekin tämän ketjun seuraajille! 
Kiitokset kuluneen vuoden kuulumisista ja hyvästä seurasta! 
Lyyti kiittää Merelleä tervehdyksestä ja lupaa ensi vuonna ulkoiluttaa emäntäänsä entistä enemmän.

Minäkin puolestani toivotan teille kaikille oikein hyvää uutta vuotta! Pysykää terveinä, samoin läheisenne! Rauhaa maailmaan, vaikka juuri nyt se näyttää toivottomalta.

Kipalle toivon tsemppiä leikkaukseen! 

Ennen joulua oli useita kuoroesiintymisiä (silloinkin olisi ollut, kun meillä oli tapaaminen). Viimeisessä kirkkokuoron tilaisuudessa seniori- ja hoivakodissa meitä oli vain kolme alttoa, joista yksi ei ollut juurikaan käynyt harjoituksissa. Ainakin yksi moka meille sattui, mutta tuskin sitä kovin moni huomasi.

Kirjoitin joulukortit, hankin lahjat ja siivosin kodin. Mies tarjoutui siivoamaan saunan ja kylppärin, mutta muistaen hänen viimevuotisen siivouksensa annoin hänelle tehtäväksi imuroinnin (jonka olin jo osittain ehtinyt itsekin tehdä). Meillä on erilaiset siisteysstandardit. Kuusi hankittiin tänä vuonna viikkoa ennen aattoa ja koristelin sen entiseen tapaan terassille antamaan valoa pimeisiin iltoihin.

Aattona minuun iski pieni jouluäksy. Olin käynyt suihkussa, pessyt tukan, vaihtanut siistit vaatteet ja vähän meikannutkin aikomuksena suorittaa vielä viime hetken aiemmilta kauppareissuilta unohtuneet ostokset. Mies oli lähtenyt lumitöihin ja pian tuli komento, että tarvitaan apua lumitöihin. Koska en halunnut hänen saavan infarktia tms., tottelin napisten. Vaihdoin lenkkivaatteet ylle ja lähdin lykkimään lunta. Taisivat siinä jotkut naapuritkin kuulla protestointiani. Onneksi joulurauhaa ei ollut vielä julistettu ja kauppaankin ehdittiin.

Jouluaatto vietettiin koko perheen voimin perinteiseen tapaan tyttären perheen luona Kruununhaassa, joulupäivä samalla kokoopanolla naapurissa pojan perheen luona ja Tapaninpäivänä sitten meillä. Syötiin hyvin ja pelattiin lautapelejä. Pyhien jälkeen tunsin itseni väsyneeksi ja niveliä särki. Pelkäsin tulevani kipeäksi, mutta ilmeisesti vain matalapaine ilmoitti tulostaan, koska särky loppui pakkasen alkaessa.

Jostain ulkoa kuuluu jo vaimeaa pauketta.

Hyvää uutta vuotta kaikille. Koiraystäville erityisesti. Kipalle tsemppiä leikkaukseen. Älä pelkää kuntoutusta. Saat sairaalasta hyvät ohjeet, jotka sopivat juuri sinulle. 

Meidän joulumme oli onnellinen. Kaikki rakkaat tässä kanssamme. Kaukana asuvat sydämissämme.

Kaikenlaista mukavaa itse kunkin elämään. Kiva,että olette olemassa.

Tervehdys Tampereelta ja oikein antoisaa alkanutta uutta vuotta 2024!

Joulu meni syödessä, katsoimme telkkarista Raskasta Joulua tämän vuoden konsertin ja heti sen perään myös viimevuotisen. Serkkulikka tykkää myös raskaista joululauluista ja sovimme jo alustavasti, että hän tulee ensi joulukuussa Nokia Arenalle live-konserttiin. Tietenkin hän voisi mennä konserttiin Helsingissä, mutta siellä hänellä ei olisi ketään kaveria.

Jouluruoat saatiin syödyksi aika hyvin loppuun jo joulunpyhinä, mutta kinkkua jäi yli sen verran, että saan siitä kinkkukiusauksen, jonka teen huomenna sekä pastan joskus myöhemmin, jota varten laitoin loput kinkut pienittynä pakkaseen. Kaikki erilaiset tarjoiluastiat ja muut jouluna käytetyt "paremmat" astiat on tiskattu pois odottamaan seuraavaa joulua ja kun vielä saan vaihdetuksi ruokapöytään arkisen vahakangasliinan, niin sitten ei joulusta muistuta enää kuin joulutähti ja kaksi hyasinttia sekä sähkökynttelikkö, jonka pakkaan pois loppiaisena.

Otin muuten vuodeksi Keventäjien maksullisen version ja törsäsin myös kotitreeniin, kun ne sai alennuksella. Treeniosio näyttää sisältävän melkoisen määrän erilaisia treeniohjelmia, joten nyt täytyy alkaa ahkerasti vähintäänkin tutustua niihin. Paino ei joulunaikaan noussut lainkaan, mutta nyt en tiedä, kun olen mussuttanut ahkerasti suklaata, mandariineja sekä vähän myös meirämmiähen vihreitä kuulia. Ne on kaikki laitettu uskollisesti ylös ruokapäiväkirjaan, joten arvannette, minkä värisiä pallot ovat 😁  Minua myös huvittaa, kun saan jatkuvasti huomautuksia syömättömistä lounaista, liian runsaista päivällisistä sekä ERITTÄIN runsaista iltapaloista! Jos nousen aamiaiselle oletetun klo 7 🙄 sijaan klo 10, niin eipä siinä kovin paljon ole aikaa syödä lounasta, kun välissä pitäisi olla useita tunteja. Sovellus ei myöskään ota huomioon myöhäistä nukkumaanmenoani, joten päiväkirjan täyttö on melkoista säveltämistä. Mielestäni ylimalkaan jälkikäteen täytettävä päiväkirja on melko turha, sillä mitä se lohduttaa kirjata ylös kaikki päivän aikana syöty ja lukea sitten, että "ai jaa, noinko paljon/vähän tänäänkin taas söin"! Aion nyt tutustua tarkemmin valmiisiin ateriakokonaisuuksiin, joita löytyy eri kalorimäärillä ja alkaa suunnitella syömistä etukäteen, sillä voisin kuvitella, että sikäli kuin ylipäätään painoni putoaa, niin suunnittelu on paras keino. Ruoka-ainelistat helpottavat myös itse koottavia kokonaisuuksia ja kunhan saan kotitreenit käyntiin, niin ehkä rahalle tulee katetta - tai sitten ei!

Uudet seinäkalenterit on otettu käyttöön ja minä odotan, että saisin sellaisen laukkuun mahtuvan paperisen kalenterin Valituilta Paloilta. Ennen he lähettivät automaattisesti kalenterin kestotilaajille, mutta tämä on jo neljäs vuosi, kun joudun kyselemään sen perään. Ymmärrän tietenkin, että monet ovat luopuneet kokonaan paperisista kalentereista, mutta mielestäni olisi reilumpaa lopettaa sitten kalenterit kokonaan ja ilmoittaa siitä selvästi tilaajille. Kyllä minulla on varaa ostaa kalenteri itsekin, mutta lahjakalenteri on ollut kiva saada, kun heidän kovasti mainostamansa "huolella valitut tilaajalahjat" eivät kummoisia ole olleet. Viimeksi tuli muovinen avaimenperään kiinnitettävä ostoskärrykolikko ja sitä edellinen taisi olla ohut, lompakkoon mahtuva suurennuslasi. Ei niin, että minä lahjojen takia lehteä tilaisin, mutta itsepä niiden lähettämisen aloittivat!

Ulkona on -20,4 astetta, joten onneksi ei tarvitse olla ulkona. Luntakin on melko runsaasti, mutta huoltofirma on ihan kiitettävästi huolehtinut luovasta työstä 😄  Kovia pakkasia on tälle viikolle luvattu, mutta oletettavasti kovimmat sijoittuvat  kuitenkin pohjoiseen.

Kipa älä ole huolissasi lonkkaleikkauksesta. Hyvin se menee. Nyt kokemasti kipu jää leikkauspöydälle ja saat hyvän kipulääkityksen, jotta pystyt liikkumaan ja kuntouttamaan itseäsi. Tsemppiä sinulle!

Toivotan vielä kaikille mitä parhainta alkanutta uutta vuotta, terveyttä ja kaikkea hyvää ❤️

Moi mimmit ja mahdollisimman hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Kipa, leikkaus tulee sujumaan lääkäreiltä rutiinilla ja kyllä sinä siitä toivut.

Pikselin joulukiukku nauratti, kun ymmärrän sen niin hyvin. Minua tänä aamuna rupesi kiukuttamaan, kun yleensä Justus selailee puhelinta ja minä korjaan aamiaisastiat koneeseen ja ruoat jääkaappiin, petaan petit ja siistin kodin. No nytpä istuin tiiviisti sohvalla ja luin kirjaa puolitoista tuntia ja kas, ihme tapahtui - Justus siivosi pöydän ja oikoi peitot, päiväpeittoa ei laittanut.

Menna, minä olen siivonnut joulukoristeita jo yläkerran portaille, nyt pitäisi viedä ne ylös ja pakata omiin laatikoihinsa. Kynttilät vielä loistakoon ja kukkaset kukkikoon. Etsin vintistä hattulaatikoistani mustan huopahatun hautajaisia varten. Ei sitä sisällä tarvitse, mutta kun minulla kerran sellainen on, miksen käyttäisi automatkalla. Ja turkin laitan myös, kun on ennustettu paukkupakkasia.

Loppuviikosta uhkasi tulla ruusukriisi. Ystäväni oli hautaustestamentissaan toivonut, että jokainen laskisi arkulle keltaisen ruusun. No minä sihteeriluonteena soitin luottokukkakauppaani ja kuulin, että keltaisia on huonosti tähän aikaan saatavissa ja vähintään 10 kappaletta on tilattava. No minä kyselemään toisilta kutsutuilta, jotka eivät olleet tulleet ajatelleeksikaan ruusujen saatavuutta. Vaan nyt meillä on 15 kappaleen ruusutilaus kukkakaupasta. Olen kirjoittanut ruusuun laitettavat pikkukortit Justuksen ja minun osalta valmiiksi, mutta ohutta kultalankaa niiden kiinnittämiseksi varteen varasin kaikille. Täytyy tarkistaa oma hautaustestamenttini ja kirjata, että kukat vuodenajan mukaan.

Uusi vuosi vaihtui mökillä mukavasti. Saariston sivuilla oli useita pyyntöjä, ettei paukuteltaisi raketteja ja niinpä ihana hiljaisuus vallitsi. Me herkuttelimme hyvällä ruoalla ja nostimme cava-maljat, kun sampanja oli jäänyt kotiin.

Espanjassa paukuttelu on kovaa ja etukäteen mietittiin, miten Zappa suhtautuu. Vaan luontaisena suojelukoirana se karjui terassilla raketeille ja komensi niitä häipymään ja kaikin tavoin ilmaisi suojelevansa perheettään moiselta meteliltä. Ja kun ilotulitukset hiipuivat, koira katseli isäntäväkeään tyytyväisenä: mä ajoin ne viholliset pois. Meillähän edelliset koiraressut ovat maanneet lääkityksessä puolitajuttomina vilttien alla täristen.

Me mietiskelemme, että pitäisikö lähteä johonkin kylmää karkuun. Minun nivelrikkoni ei yhtään tykkää pakkasista ja toisessa polvessa on jatkuva särky. Pidän siinä polvitukea, mutta ei se eikä hevosbalsami tunnu auttavan yhtään. Tämmöistä se vanheneminen on.

Kyllä mä nyt lähden ponnistelemaan noita portaita ylös joulukoristeiden kanssa, Justuksen on vielä vaikeampaa kulkea portaissa. Hän tekee kinkunlopuista hernekeittoa.

tiistaina, 2. tammikuuta 2024 klo 14:26 Merelle* kirjoitti:
Tuota hevijoulumeininkiä en kyllä tajua. Siis miksei ne nuaret miehet käy parturissa? ?

Merelle, sinänsä hyvä kysymys 🤣🤣🤣  Näin mutu-tuntumalla sanoisin, jotta lyhyellä tukalla on mahdotonta mossata! Esim. kosketinsoittaja heiluttelee soittaessaan vähän väliä hiuksensa komeassa kaaressa taaksepäin ja kitaristi Tuomas Wäinölän (hän on siis se pidempitukkainen) hiukset eivät hulmuaisi tuulettimen puhalluksessa, jos ne olisivat lyhyet! Hän muuten lienee ottanut mallia ruotsalaiselta Carola Häggkvistiltä, jolla aina on tuulikone hulmuttelemassa hiuksia 😂  Käymme aina silloin tällöin katsomassa Jarkko Valteen ja Osku Heiskasen Showhat-dragesityksen (viime kuussa viimeksi) ja hehän parodioivat kuuluisia artisteja. Silloin kun ohjelmassa on myös Carola Häggkvistin kappale, Jarkko pitää kädessään pöytätuuletinta ja peruukki hulmuaa. Se on kerrassaan hulvatonta.

Eksyin hieman aiheesta eli "hevijoulumeiningistä". Konsertit ovat todella hyvin toteutettuja eikä niissä lainkaan rienata joulumusiikkia, vaikka niin saattaisi helposti kuvitella. Esim. Marko Hietalan repertuaariin kuuluu aina Varpunen jouluaamuna ja hän laulaa sen todella kauniisti sekä lopuksi vielä laulattaa viimeisen säkeistön yleisöllä, josta lähtee ääntä ihan kiitettävästi. Kappaleet on sovitettu hevityyliin, joka tarkoittaa särökitaraa, huippuhienoja kitarasooloja ja tietenkin aina välillä hevityyliin laulantaa kovaa ja korkealta, mikä ei tarkoita huutamista, vaan on hyvin harjoiteltua tekniikkaa.

Jostain syystä olen jo kauan digannut hevimusiikkia, mikä ei lainkaan sodi sen kanssa, että olen saanut "klassisen kasvatuksen" mitä musiikkiin tulee. Hevimusiikissa on Asennetta isolla aalla ja varsinkin live-konsertissa musiikin tuntee sisuksissaan ja se tekee mageeta! En tiedä muista, mutta minä ainakin olen ollut konsertin jälkeen ihan täpinöissäni ja sitä vallan unohtaa ulkona vallitsevan pimeyden sekä kaikki huolet ja harmit.

No, kappas miten innostuin! Tarvitsee varmaan kuunnella vielä hevijoululauluja ennen kuin joulu laitetaan kokonaan pois, niin jaksaa taas pirteänä jonkin aikaa 😄

Moi,
tulihan se korona lopulta meidänkin torppaan. Kas näin se kävi: istuin mennä viikon keskiviikkona gregoriaanisessa messussa ja palelin niin penteleesti vaikka oli paksu untuvatakki kuin muinaisilla vallasnaisilla konsanaan. Hyvin siinä tietysti eläytyi keskiaikaan, vaikka kirkossa eivät palaneetkaan päreet eikä mehiläisvahakynttilät vaan ihan kirkkaat kattokruunut.
 
Torstaiaamuna tuumasin että jottain tarttis tehdä. Esimerkiksi koronatesti. No positiivinenhan se oli, joten vähäisetkin uudenvuodensuunnitelmat hylättiin ja istuttiin kotona kirjoja lueskellen, kuohuviiniä ja glögiä siemaillen, blinejä mussuttaen. (Ruokahalu ei tartunnan takia kadonnut, ikävä kyllä.)
 
Kyseessä taisi kuitenkin olla nopeutettu tautiversio, koskapa olen jo pari päivää ollut nohevaa nuhaa lukuun ottamatta ihan kunnossa. Hartaasti suunniteltu vesijuoksutreenien aloittaminen vain siirtyi hivenen.
 
Kirjojen lukemisen ohella olen käynnistellyt uutta läppäriäni. Entinen kun alkoi sammahdella kesken erilaisten tehtävien. Projekti olikin ihan kohtuullisen kokoinen, koska entisen koneen sisukset piti tyhjentää ja tiedot tallentaa ennen elektroniikkaromutusta (viidessä vuodessa ihminen ehtii jemmata tietsikkaansakin asioita joista itsekin yllättyy). Uuteen puolestaan tuli imuroitua suhteellisen monta sovellusta, ja lisätyötä teetti myös erilaisten omien kirjanmerkkien ja oikopolkujen luominen. Mutta nytpä homma pelittää; arvioin että noin neljä vuotta saa taas näpytellä jokseenkin onnellisena.
 
Onnellista alkanutta vuotta kaikille kuuskymppisille! Kipalle tsemppiä leikkaukseen ja muille kaikkea muuta tarpeellista hyvää!

Hyvää uutta vuotta jokaiselle. Eihän tämä ole myöhässä? 😄
Me nimittäin lähdettiin 30. päivä eteläiseen Suomeen ajelemaan ja tultiin kotiin vasta pari tuntia sitten. Vanhempi tyttäreni miehensä kerä kutsui meidät kaikki uutta vuotta viettämään Vantaalle kotiinsa ja mehän mentiin. Poikani perhe tuli jo perjantaina. Uuden vuoden aattona sitten nuorempi tytär miehensä kanssa tuli Helsingistä viettämään uuden vuoden vastaanottoa meidän kanssa, joten taas oltiin kaikki yhes koos. Voi kun minä nautin💖. Mies tosin lähti oman tyttärensä perheeseen, mutta se  oli jo sovittu etukäteen. Kyllähän me keskenämme taas saadaan olla täällä kotosalla. 
Porukalla tehtiin illaksi syötävät ja juotavaakin oli ihan tarpeeksi. Alkoholia nuorisoni ei juurikaan nauti, mitä nyt toinen vävy tykkää maistella hiukan oluita, mutta nyt ei muistaakseni niitäkään. Pikku Murusellekin oli ostettu oma muovinen kuohuvien lasi ja kummit olivat ostaneet RyhmäHau "kuohuvaa". 😅 Murunen ei siitä kyllä tykännyt, mutta rohkeasti maistoi lasistaan, jonka oli jo ehtinyt kaataa lähes tyhjäksi. Sitten hän saikin lasiinsa RyhmäHau-mehua, joka oli kuulemma paljon parempaa. 
Kun lapset oli saatu nukkumaan, pelailimme nuoremman tyttären tuomaa peliä, jonka nimeä en nyt muista. Siinä rakennettiin kuitenkin linnaa ja oli aika yllättävää kun ennakkosuosikki ei voittanutkaan kun lopussa pisteet laskettiin. Minä olin kolmas ja olin tyytyväinen, koska en vieläkään oikein tiedä,  miten sitä olisi pitänyt pelata. 😆
Uuden vuoden päivänä mieheni tuli hakemaan minut ja menimme Espooseen tapaaman erästä vanhaa ystäväpariskuntaa. Piti vaan käydä parin tunnin kahvittelussa, mutta yhtäkkiä huomasimme, että olikin mennyt neljä tuntia. Olipas kiva iltapäivä heidän kanssaan.
Illaksi mies vei minut taas tyttäreni luo ja meni itse oman tyttärensä luo, jonne poikansakin tuli. Meidän muu nuoriso oli vuorostaan mennyt nuoremmalle tyttärelleni Kalasatamaan tapaamaan sinne tullutta serkkuaan. Monimutkaista. 
Tiistaina oli vuodossa taas juhlat. Nuorempi tyttäreni miehensä kanssa oli järjestänyt ihanat 1-vuotisjuhlat pikku Nuppuselle ja niin mentiin koko porukalla taas Kalasatamaan. Mieskin tuli sinne, joten oltiin kaikki koolla.  Voi että oli ihanaa. Murunen toimi seremoniamestarina ja "soitti" pianolla Nuppusen kanssa ja me kaikki laulettiin.  Aika kului taas nopeasti. Kyllä perhe on paras. ❤️

Eilen aamulla lähdimme sitten ajelemaan kotia kohti hieman pitemmän kaavan kautta. Kävimme matkalla Turussa tapaamassa miehen tuttavapariskuntaa ja jatkoimme siitä Poriin asti, jossa  majoituimme pikku hotelliin. Siellä oli heti sauna lämpimänä ja olikin ihana vähän lämmitellä kun on niin hirveän kylmää ulkona. 
Tänään  käväisin hiukan ostoksilla ennen matkan jatkumista. Kankaita tietysti. 
Ajoimme sitten Kristiinankaupungin, Kaskisten ja Vaasan kautta kotiin. 
Olin hieman ollut huolissani talosta kun on näin kamalat pakkaset. Kotiin tullessa oli -30, mutta sisällä oli kaikki ok ja jopa autotalli oli +5. Sinne hieman nostin termostaattia, ettei vaan vesijohto jäädy. Takkaa lämmitimme varovasti kun oli monta päivää kylmänä. Aamulla sitten lisää puita pesään. 

Kipalle tsemppiä operaatioon. Kyllä se hyvin menee niin kuin muiltakin. 👍🏻🥰
Koronasta toipujillekin rauhallisia liikkeitä, ettei tule mitään jälkitauteja. 

Nyt minä lähden nukkumaan. Pojan perhe lähtee vasta huomenna pääkaupunkiseudulta Oulua kohti ja tulevat viikonlopuksi tähän meille. Pitää huomenna pystyttää Muruselle "kauppaleikit" olohuoneen kirjahyllyyn ja leikata Kasvihuoneilmiöstä ostamani paperinukke. 😍

Pakkanen on mennyt pyllyllen, mutta sisällä on yhä kylmä! Soitin aamulla huoltofirmaan ja puolilta päivin huoltomies kävi tarkastamassa patterit. Ilmaa ei ollut, joten oletettavasti säätöruuvi on alunperin kiristetty niin pienelle, ettei lämpö riitä. Jotain hän termostaattipuolella teki ja kehotti sitten olemaan taas yhteydessä aspaan, mikäli ei yhtään lämpene. Olohuoneen pöydälle laitettu mittari näytti 17,8 astetta (plussaa sentään!) ja nk. viihdehuoneessa, jossa istumme eniten ja katselemme telkkaria, mittari näyttää tällä hetkellä peräti 19,2 astetta. Johan tässä tulee vallan hiki 🙄  En yhtään tykkää istua sisällä saali harteilla ja fleecehuopa jaloilla enkä minä edes ole normaalisti mikään vilukissa!

Sain meidät ilmoitettua taas kuntosalille kevätkaudeksi. Treenit alkavat 11.1. ja päättyvät 2.5. On kiva taas päästä syömään La Famigliaan treenien jälkeen 😋  En ole vielä ehtinyt tutustua Keventäjien kotitreeneihin, mutta tarkoitus olisi tehdä se pikaisesti, ettei rahat vallan mene hukkaan. Ruokapäiväkirjaa olen täytellyt ahkerasti ja yllättävän paljon on näkynyt myös vihreitä palloja. Taitavat kuitenkin olla enemmän herkkupuolella! Pitäisi mitata vyötärön ympäryskin, jotta saan jonkinlaista tietoa edistymisestä. Nyt ei ole tullut muuta kuin noottia ateriarytmistä (ihan huono!), liian runsaista aamupaloista ja IHAN TODELLA LIIAN RUNSAISTA iltapaloista! Luulisi riittävän, että päivän kokonaiskalorimäärä on kutakuinkin kohdallaan, mutta kun mikään ei kelpaa 😕

Merelle, Isä on tullut jo aiemmin telkkarista ja katsoimme sen silloin. Se oli hyvä ja Anthony Hopkins oli todella fantastinen, kuten kaikessa tekemässään! Muistisairaus on kyllä paskamainen juttu ja olen ollut huomaavinani jonkin asteista pahenemista meirämmiähenkin kohdalla. Tosin aina välillä on vaikea sanoa, onko kyse sairaudesta vai turhan runsaasta alkoholista. Jostain syystä häneltä tuppaa menemään jalat alta, vaikkei hän humalassa olisikaan. Olen miettinyt alkoholin ja heikentyneen sokerinsietokyvyn yhteisvaikutustakin. Muutaman kerran hän on jopa kaatunut, mutta onneksi selvinnyt ilman vaurioita. Ylöspääsy on kuitenkin ollut vaikeaa, kun jaloissa ei ole ollut voimaa. Sitten kuitenkin taas alkoholin haihduttua, kaikki on toiminut normaalisti. Pienessä maistissa hän ei myöskään jaksa esim. katsella telkkaria, vaan torkkuu sohvalla, mutta sitten kun hänellä ei ole alkoholia ja hän on joutunut olemaan parikin päivää ilman, niin hän on heti skarpimpi ja virkeämpi. Kun keksisin jonkin keinon estää häntä ostamasta viiniä, mutta enhän minä voi häneltä korttia pois ottaa enkä tuskin saa häntä holhoukseenkaan. Olen jopa ajatellut pyytää lääkäriltä antabuskuuria! Ja tämä on vasta alkua 😒

Ei sitten tullut Kuolleille lehdille eikä Alma Pöystille Golden Globe-palkintoa. No, kaipa se on jo hienoa olla ehdokkaana, joten tuskin on syytä vaipua epätoivoon. Sen sijaan hieman huvittuneen luin Suomen alle 20-vuotiaiden jääkiekon pronssiottelun lopputuloksen, jossa johtoasema 5-2 vaihtui tappioon 5-7. Muistui mieleen se, kun v. 2003 Suomi johti Ruotsia 5-1 ja lopulta Ruotsi voitti 6-5. Kummassakin tapauksessa lienee kyse Suomelle tyypillisestä olemme jo voittaneet-asenteesta ja unohdetu se, että vastustaja todennäköisesti pelaa täysillä loppuun asti. Toivottavasti ottivat tästä opikseen.

Kipan leikkaus lähestyy, joten tsemppiä sinne. Hyvä, että Tiinuliinun koronakin on jo parantunut. IL, vaikkei minulla ainakaan kovin pahaa nivelrikkoa liene, niin kyllä tämä kylmyys on saanut minunkin niveleni kipeytymään enkä ole siis juuri nokkaani ulos pistänyt, mitä nyt torstaina kaupassa kävimme. Onneksi nyt on lauhtunut, mutta toivottavasti ei ihan vesikeliä sentään tulisi. Sellaistahan vähän on ennusteltu, mutta toivon mukaan tällä kertaa ennustukset eivät ihan toteudu!

Toivottelen teille kaikille mukavaa alkanutta viikkoa 😃