Heippa ja kiitoksia kirjoituksistanne ja tsemppitoivotuksista toipumisen suhteen.

IL , kuten aiemmin viestiteltiin, niin tuo sun kuvaus povestasi ke. 17.1. kuulosti niin tutulta. Ja tosi hieno juttu, että sait sen ajan noin nopeasti. Oliko se niin, että sulla ois ollut silloin alunperin aika lääkärille vasta ensi viikolla... vai muistanko väärin. Se voi olla hyvinkin mahdollista. 

Ymmärrän, että harmittaa, kun et pääse katsomaan vanhojen tansseja. Onneksi nykyään voi helposti kuvata videota kännykällä. Ei tietenkään sama ole kuin pääsisi paikan päälle. 

Kokemuksesta voin kyllä sanoa, että ihan varmasti on suuri merkitys toipumisen kannalta, kun on pystynyt kuntoilemaan leikkaukseen asti. Mun leikkaus aikanaan siirtyi ihan suosiolla, vaikka polvi on ollut monta vuotta ihan tsökönä. Käytin perus tulehduskipulääkkeitä, kävelyä, piikkimattoa ja kylmägeelipusseja ja varsinkin kävelyn ja tulehduskipulääkkeiden avulla pysyin monta vuotta sellaisessa kunnossa, että pystyin tekemään kävelylenkkejä. Hetkittäin oli huonompia jaksoja, mutta eivät yleensä kestäneet kovin kauaa.... Kunnes viime keväänä ja varsinkin sitten kesällä polven kunto meni alas kuin lehmän häntä. Oikeasta pohkeesta L(ja osittain vasemmastakin) katosi lihakset kokonaan ja mielestäni oikea pohje oli melkein kuopalla. Minä yritin silloin junannusviikolla kuntofillarilla polkea, mutta siitä tuli lonkka niiiiin kipeäksi, että en voinut sitä hommaa jatkaa. Soittelin sinne Peijakseen ja kun kerroin, mitkä määrät vahvoja lääkkeitä jouduin syömään enkä pystynyt kävelemään enää juuri lainkaan, välillä piti turvautua keppiinkin (kun pidin 3 päivää taukoa tulehduskipulääkkeissä) ja kaikesta huolimatta kipu tuli "läpi". Sain sitten lupauksen, että leikkaus olisi tammikuun lopussa. Juuri, kun olin soittamassa (joskus loppusyksystä) , että tilanne on huonontunut entisestään , sain Maisan kautta viestin, että leikkausaikaa on lykätty eteenpäin ruuhkien vuoksi. 

Minä en tuohon tyytynyt, vaan soitin silti ja kerroin tilanteestani. Sain taas lupauksen, että kyllä se toteutuu tammikuussa. Sittenhän jouduin jo syömään jatkuvasti Tramalia muiden lääkkeiden lisäksi enkä pystynyt nukkumaan kipujen vuoksi. Lopulta armollisesti pääsin sitten jo 10.1. leikkaukseen. Onneksi ei mennyt pidemmälle. Kyllä olen harmitellut, että ei aikanaan tullut otettua sairauskuluvakuutusta.... mutta mitäs sitä itkeä, kun on kakat jo housuissa. 
Tulirumpu, oliko niin, että sulla leikataan molemmat polvet samanaikaisesti Soittele ihmeessä sinne sairaalaan ja yritä kiirehtiä leikkausta kaikin tavoin. 

Jos itse olisin päässyt vaikka jo syyskuussa vakuutuksen turvin leikkaukseen, niin kunto ei olisi ehtinyt mennä niin huonoksi. Ja olisi säästynyt, vatsa, pää ja muutkin sisuskalut vahvoista lääkkeistä niin pitkäksi aikaa. Me maksamme nyt isoa summaa juuri tehdystä putki- ja energiarempasta kaupunkikodissa, joten en olisi voinut yksityisesti mennä noin kalliiseen toimenpiteeseen. 

Tiinuliinu meillä oli raivaussiivousta valmistautuessamme putkiremppaan. Siippani arveli kantaneensa pihalla olevalle lavalle parin pakettiautollisen verran tavaraa... 

Me olemme monena vuonna pitäneet tipatonta tammikuuta. Minä nyt en ole viiniä ennen leikkaustakaan moneen kuukauteen useaa kertaa voinut noiden lääkkeiden vuoksi ottaa. Joulupöydässä minulla oli hyvä alkoholiton valkkari: Jacobs Creek. Hyvää alkoholitonta punaista en ole löytänyt. Ja tänä vuonna mun tipaton jatkuu varmaan helmikuunkin jo pelkästään tämän lääkityksen vuoksi. Tällä lääkityksellä mun maksa on kyllä varmasti koetuksella moninkertaisesti verrattuna aikaan, jolloin voin ottaa "normaalisti" viiniä. IL minäkin mietin papereita täyttäessäni, että mitä siihen alkoholikyselyyn vastaan. 

Me olemme kyllä tuijottaneet pressan vaaleihin liittyviä ohjelmia tv:stä. Minä vielä innokkaammin kuin siippani. Tässä ei montaa asiaa nyt ole voinut tehdä TV:n katselun liksäksi. Ois nyt tähtäimenä, että pääsisimme maanantaina äänestämään tuohon lähellä olevaan kauppakeskukseen. Vaikka autolla sinne mennäänkin, niin mulle on pakko ottaa jakkara mukaan, jos siellä on jonoja. Jalat eivät vielä paljoa kestä. 

Kivikasa ymmärrän hyvin terveyshuolesi. Onneksi sinut on tutkittu niin tarkkaan ja nyt vielä se EKG, niin kaiken järjen mukaan, jos olisi jotain vakavaa, niin olisi tullut esille. Nyt on niiiin kovasti kaikennäköisiä jälkitauteja ja ihmeen pitkään jatkuvia flunssia. Voimia sinulle. Toivottavasti tulokset EKG:stä ovat hyviä.

Pikseli kyllä sinulla on varmasti tosi iso urakka kälysi jäämistön läpikäynnissä ja tyhjentämisessä. Voimia jo etukäteen sinne. Lumitöitä on tänä talvena joutunut tekemään etelässäkin harvinaisen paljon. Hyvää kuntoliikuntaa se on, mutta sydänsairaiden tulee kyllä olla varovaisia. 

Merelle valokuvia minäkin olen miettinyt, mitä niille tehdä. Ensimmäinen "etappi" tuossa sitten joskus aikanaan vanhempieni kuvat. Meillä on itsellämmekin tooosi paljon albumeita. Siippani olisi jo remppatyhjennyksen yhteydessä ollut valmis heittämään osan albumeista pois. Minä en. Olen ajatellut, että ainakin lasten syntymästä asti pitäisi jotenkin saada albumikuvat digimuotoon.

Menna paljon voimia sulle vaikeassa tilanteessa. Hyvä, että saat miehesi tuon pissa-asian vuoksi lääkäriin jo maanantaina. Jospa siinä yhteydessä tulisi tuo alkoholi asiakin esille. Ehkä jonkun toisen kuin sinun sanomana viesti voisi mennä paremmin perille. Mutta toisaalta, se on jokaisen tehtävä itse tuo päätös.

Japenalle vielä täälläkin kiitokset tarkoista selostuksista leikkauksesi jälkeen. Olen lukenut niitä sivuja viime päivinä. Tänään oli teillä varmasti rankka hautajaispäivä. voimia <3 

Nyt on mentävä syömään. Ruoka on pöydässä. Jatkan vielä huomenna hiukan omasta leikkauksestani. Onnekseni tänään on ollut 1. vähän parempi päivä. 

Mukavaa lauantai-illan jatkoa kaikille. 🥰

Mukavaa la

Kipa, minulla on aika yksityissairaalaan tämän kuun lopussa. Ja molemmat kerralla. Sain siis maksusitoumuksen kun tein muistutuksen hoidon viivästymisestä.
Voimia sinulle haastavaan kuntoutukseen. 

Tervehdys 🥰

Jäi näköjään eilisestä viestistä viimeinen lause jotenkin pois...

Tulirumpu , hienoa, että pääset sitten kuitenkin näin pian (kevääseen verrattuna).
Varmaan sitten päivität voimiesi mukaan, miten toipuminen edistyy. Kaikkea hyvää leikkaukseen. Missä sinut leikataan?

Mulle soitettiin leikkausta edeltävänä päivänä Peijaksesta ja ehdin jo säikähtää, että leikkaus siirtyy... Onneksi ei. Soitto koski aikaa, joilloin minun piti sitten leikkausaamuna olla Peijaksessa. Samalla tuli jotenkin hoitajan kanssa puheeksi nukutus ja ihmettelin kovasti, miten mulle oli yleisanestesiaa sinne laitettu, kun suositus ymmärtääkseni on spinaalipuudutus. No puhuimme asiasta ja sain tiedon, että selkäni vuoksi sinne oli se anestesia laitettu. Laittoi sinne sitten toiveeni spinaalipuudutuksesta ja kuvittelin asian olevan sillä selvä. 

Ennen leikkausta tapasin leikkaavan lääkärin. Olin kovin ihmeissäni, kun kutsui minut nimeltä huoneeseen. Sinne päästyäni kysyin, että oletko sinä sama lääkäri, jonka kanssa tapasin ennen joulua edellisellä käynnilläni. Ehdin jo ajatella, että miten voin näin sekaisin olla, kun en ollut mitään lääkkeitäkään saanut enkä aamulla edes kotona ottanut mitään kipulääkkeitä. No, lääkäri siihen, että en ole ja olin juuri siihen asiaan tulossa. Kertoi olevansa erikoistumassa ja valmistumassa ensi keväänä ja kysyi lupaa, saako leikata minut. Vieressä olisi tämä kokeneempi ortopedi koko ajan, jonka kanssa olin keskustellut edellisellä käynnillä. Olin hieman hämilläni ja sanoin, että nyt pistit pahan. Minulla oli huonoja kokemuksia vastaavasta, kun aikanaan olin palleatyrän uusintaleikkauksessa. Silloin kävi vielä niin, että kukaan ei kysynyt minulta mitään. Olin saanut vahvan esilääkityksen ja luokseni tuli nuori tyttö, joka sanoi leikkaavansa minut. Olin ihmeissäni ja ilman esilääkitystä olisin varmaan lähtenyt karkuun, kun olin siirtänyt jo leikkausta pitkään siihen liittyvien riskien vuoksi. Siinä uusintaleikkauksessa pitää aina olla kaksi kirurgia paikalla. No se leikkaus meni aivan pieleen. En tehnyt mitään virallista potilasvahinkoilmoitusta, mutta kyllä kirjallisen vastineen tapauksesta. Menneen talven lumia. Sanoin sitten lääkärille, että kyllä se sopii. Jostain pitää jokaisen aloittaa ja en uskonut, että voisi kaksi kertaa olla niin huono tuuri, että kokemattomuuden vuoksi jokin menisi pieleen. 

Jälkeen päin ajateltuna oli oikeastaan loistava asia, että siinä oli kahden silmän sijasta neljä silmää ja kun kokeneempi opasti toista, niin kaikki tuli niin tarkkaan selostettua. Mistäs sen tietää, että jos kokeneempi lääkäri olisikin vähän huolettomammin tehnyt yksin leikkauksen eikä kaikki olisikaan mennyt niin tarkasti oikein kuin nyt (ainakin vielä ajattelen näin.)

Kun sitten menin leikkaussaliin ja pääsin siihen makuulleni, minuun tietysti laitettiin piuhoja ja mittareita sinne sun tänne. Ja sitten hoitajat alkoivat puhua anestesiasta. Onneksi en ollut halunnut mitään vahvaa rauhoittavaa, että olin (ainakin kohtalaisen) tolkuissani. Meinasin jo pompata siitä ylös, kun ihmettelin, että eikö siellä lainkaan tieto kulje ja kerroin edellispäivän puhelinkeskustelusta. En haluaisi anestesiaa vaan puudutuksen. Sen perusteella, mitä olen lukenut nukutukseen liittyy aina riskejä, joita puudutuksessa ei ole. Lisäksi olen lukenut, että haava paranisi hitaammin ja toipuminen olisi myös hitaampaa, jos on käytetty nukutusta. Anestesia lääkäri tuli sitten keskustelemaan kanssani ja selitti tarkemmin syyn, miksi olivat ajatelleet anestesiaa. Johtui siis selästä, johon totesin, että spinaalipuudutus on tehty aiemminkin selkäleikkauksen jälkeen. No nyt tilanne on selän kannalta muuttunut huonommaksi, niin että nikamavälit olivat kovin ahtaita lähes kaikkialla, josta piikin olisivat voineet laittaa. Pyysin, että jos sitä voitaisiin kuitenkin kokeilla ja sitten, jos ei onnistuisi, niin pakkohan se olisi pitänyt yleisanestesia ottaa. Ensimmäinen lääkäri yritti kahteen kohtaan, mutta ei saanut neulaa läpi. Sitten yritti toinen lääkäri, joka onneksi toisella yrittämällä onnistui. Olin helpottunut. Minulla oli siinä keskusteluvaiheessa verenpaineet nousseet korkealle. Sitä en kyllä vieläkään ymmärrä, miksi potilaan kanssa ei keskustella tai potilaalle kerrota etukäteen, jos tehdään nukutuksen suhteen suositusta poikkeava toimenpide.

Itse leikkaus taisi kestää noin kaksi tuntia. Enkä huolinut enää mitään ylimäärästä rauhoittavaa, joka olisi ehkä auttanut pääsemään jonkinlaiseen horrostilaan. Halusin kuunnella, miten tilanne edistyy. Aina en kaikkea kuullut, kun lämpöpeite hurisi ja työkalujen äänet pitivät "meteliä". Mutta oli kyllä ihan kiva olla jotenkin perillä, mitä siinä tapahtuu. Kun minulla oli viimeisin kierukkaleikkaus samaan polveen, niin seurasin ruudulta leikkausta. Se oli mielenkiintoista eikä tehnyt yhtään pahaa. 

Heräämössä oli tosi ystävällistä henkilökuntaa eikä minulla ollut lainkaan pahaa oloa. Siellä piti olla niin kauan, että jalat jotenkin  liikkuivat, vaikka puudutus oli muuten vielä "päällä". Kun minut sitten haettiin osastolle joskus ennen puoli seiskaa, niin osastolla oleva ihana hoitaja oli pitänyt huolen, että minulle oli jätetty ruokaa. Oli suorastaan suden nälkä. Sain suurin piirtein saman tien jonkun keittoruuan ja melkein heti perään tuli iltapalaksi kahvia, voileipä ja jugurtti. Hyvin menivät vielä kahvi ja leipä. Jugurttia säästelin myöhempään, että en näänny nälkään, kun arvelin etukäteen, että uni ei varmaan oikein tule. Huoneessa oli tosi levotonta, niin että nukahdin vasta viiden jälkeen. Vajaa kolme tuntia nukuin. 

Lääkäri ja leikkauspäivän hoitaja olivat molemmat suositelleet, että viipyisin sairaalassa kaksi yötä. Hoitaja sanoi, että lonkan tekonivel potilaat pääsevät yleensä yhden yön jälkeen kotiin, mutta polven kanssa ollaan yleensä kaksi yötä. Lääkäri kävi kerran jo heti aamulla. Puhuin jo silloin, että jospa lähtisin illasta kotiin. Ajattelin, että ehtisin saada vielä osastolla aamupäivällä ja iltapäivällä vahvempaa kipulääkettä, niin sitten olisi kotona mukavampaa. Lääkäri ei tyrmännyt ajatusta, mutta sanoi, että se seuraava päivä on varmasti kivuliaampi, koska leikkauksen aikana sinne sisään laitettu puudutusaine menettää pikku hiljaa tehonsa. Fyssari kävi ja keppien kanssa kaikki meni hyvin. Hänen mielestään olin valmis lähtemään kotiin sinä päivänä. Vielä vähän siinä vaiheessa olin kahden vaiheilla. Kun iltavuoron hoitajat tulivat klo kolmen jälkeen, niin selvästi kokenut hoitaja kyllä oli sitä mieltä, että jos en pysty siellä sairaalassa nukkumaankaan, niin olisin hänen mielestään valmis kotiin lähtemään. Jossain välissä minut kuskattiin röntgeniin ja iltapäivällä leikkausten välissä lääkäri katsoi kuvat ja kävi luonani. Kaikki oli kunnossa ja voisin lähteä kotiin. Kyllä tuntui ihanalta.

Toipuminen on ollut hitaampaa kuin kuvittelin. Omalla kohdallani varmasti syitä on ainakin kolme; ensin kunto on laskenut, kun polvi kipeytyi niin nopealla tahdilla tuon loppuvaiheen, jota kuitenkin kesti aika kauan. Toiseksi toleranssini vahvoihin kipulääkkeisiin oli varmasti kasvanut, koska jouduin jo ennen leikkausta syömään mm. Tramalia niin pitkään. Olen ymmärtänyt, että sen teho sitten ajan kuluessa laskee. Panacodia vatsani ei kestä. Kolmas tekijä saattaa olla, että samaa polvea on leikattu aiemmin neljä kertaa. Yksi oli iso leikkaus (eturistiside) ja kolme muuta pienempiä, kun on kierukkaa korjattu. 

Taisin vielä alussa olla liian hätäinen, kun heti reilu viikko sitten lauantaina yritin jo tallustaa yhden kepin kanssa osan päivää. Ajattelin isääni ja hänen toipumistaan, mutta jokainen leikkaus on yksilöllinen ja jokainen kuntoutus samoin. Sitten lauantai-iltana säikähdin, kun huomasin leikatun koiven reiden sisäosassa jotain ihmeellistä. Siippani tutki sitä otsalampun kanssa ja totesimme, että siinä oli jonossa poikittain monta vesikelloa, joiden sisällä näkyi keltaista nestettä. Se muistutti lähinnä läpinäkyvää kastematoa. Pelkäsin, että sieltä voisi levitä jokin bakteeri tekoniveleen. Putsasimme ja desifioimme kohdan ja peitimme sen haavataitoksella. Haavataitos oli kyllä kurja, kun sen reunoilla oleva liima ärsytti ihoani kovasti. Kirveli, kutitti ja sattui. Sunnuntai aamupäivällä soitin ohjeiden mukaan osastolle. Siinä ei kukaan osannut auttaa, mutta puhelimessa ollut hoitaja lupasi, että minulle soitetaan maanantaina. Siippani kanssa päättelimme, että vesikellomato oli tullut kiristyssiteestä, jonka tarkoitus oli tehdä verityhjiö. Minulla oli vahingossa jäänyt iho kaksin kerroin kireän remmin alle. Näin arveli maanantaina soittanut hoitajakin ja antoi hoito-ohjeita. Ei ainakaan vielä näy tulehduksen oireita. Tosin eilen aamusta otimme sen haavataitoksen pois ja vaihdoimme sen sellaiseen "verkkosukkaan", jonka sisään laitoin puhtaan sideharsotaitoksen. Eilen aamulla se liima oli jo tehnyt "tuhojaan", niin että iho oli yhdestä kohtaa rikki. Bebanthenia päälle, kun olin ensin puhdistanut sen. Nyt on onneksi kirvely ja kutina lähes pois. Reisi turposi kovasti ja on jo käynyt läpi monta värisävyä. 

Perjantaina soitin aamusta vielä osastolle, kun maanantaina hoitaja oli ohjeistanut, jos kivut vielä tuntuvat kovan lääkearsenaalin jälkeen niin kovilta, että on vaikeaa nukkua. Sain sitten vielä perjantaina yhden lääkkeen lisää, jota otetaan aamulla ja illalla. Sen pitäisi vaikuttaa hermokipuun.

Eilen ja tänään on ollut jo helpompaa. Kipuja toki on ja varsinkin jalan pitäminen alaspäin mm. ruokailun yhteydessä on hankalaa. Parempaan suuntaan nyt kuitenkin selvästi menossa. Toivottavasti äänestyksessä ei huomenna ole pitkää jonoa.... Keskiviikkona saan sitten hakaset/niitit pois ja luulisi, että sitten jo alkaa helpottaa enemmän- Arpea pitää rasvata kovasti ja myös hieroa useamman kerran päivässä. 

On tässä käynyt mielessäni, että miten ihmeessä olisin selviytynyt peseytymisen kanssa, jos meillä ei olisi ollut putkiremppaa. Ennen sitä meillä oli ihana iso vaaleansininen amme, jonka laitoimme, kun aikanaan ostettuamme tämän asunnon remppasimme sen kyllä lattiasta kattoon. Siippani rakasti ammekylpyjä. Viihtyi siellä usein kirjan kanssa. Nyt on kaikki sujunut hyvin, mutta en kyllä ilman siippani apua olisi selviytynyt. 

Leikkaukseni jälkeisenä perjantaina 12.1. oli pk-seudulla enemmän liukastumisia kuin minään päivänä aiemmin tänä talvena. Koski meitäkin läheltä. Vävy liukastui aamusta, kun oli lähdössä töihin. Liukastui ensimmäisellä portaalla ja pudotus oli iso, kun pituutta miehellä noin 2 metriä. Tytär teki töitä alakerrassa eikä kuullut mitään ennen kuin miehensä pääsi eteiseen ja oli kovaääninen valituksensa kanssa. Hauvavauvakaan ei ollut kuullut mitään. Mies oli veressä ja siinä kun tutkailivat tilannetta, niin oikea käsi oli tosi kipeä, eikä sillä voinut tehdä mitään. Tytär jätti työnsä ja perui muutaman palaverin, että pääsi kuskaamaan miestään Hyvinkäälle sairaalaan. Siellä meni tyttärelläkin aika kauan ja mies tuli vasta myöhään illalla kotiin. Maanantaina oli sairaalassa palaveri, jossa päätettiin leikkauksesta. Pikkurilli oli kokonaan poikki ja jostain muualta jänteitä vaurioitunut. Leikkaus oli menneellä viikolla keskiviikkona. Myöhemmin samana päivänä rakas siippani liukastui meidän pihalla. Oli ihan jäinen kohta lumen alla. Siippani kiitteli, että onneksi toisessa kädessä oli roskapussi ja toisessa avaimet, niin ei ottanut ranteillaan vastaan. Vekki siinä tuli ranteeseen ja ylemmäs käsivarteen pieni ruhje. Onneksi ei käynyt pahemmin. 

Kolmas liukastuja oli 89-vuotias isäni. Hän likastui pehmeään lumihankeen hakiessaan koivuklapeja. Piikit eivät pitäneet,kun tuulen mukana oli kinostunut noin 20 cm lunta. Isä ei onneksi satuttanut itseään, mutta ei meinannut päästä ylös. Onneksi pääsi ja onneksi oli puhelin mukana ja niin, että se ei kadonnut lumihankeen. Olen toitottanut, että kun on yksin, niin ulos vaikka lehden hakuun mennessä pitää aina olla puhelin mukana. Aika hyvin on tuo oppi mennyt perille onneksi. 

Keskiviikkona vävyn leikkauksen jälkeen tulivat tänne meille. Tytär oli tehnyt niin maukasta makaronilaatikkoa, että en muista yhtä hyvää ennen syöneeni. Siippani ja minä väsäsimme salaatin. Myös poikamme tuli kanssamme syömään. Minä en kyllä kauaa pystynyt pöydässä istumaan ja oli pakko painua sohvalle koipi kohti kattoa. Ihanaa oli, kun lapset tulivat. Hassua oli maata sohvalla, kun muut touhusivat. Harvoin noin on. Kun ruokailun jäljet oli korjattu ja kone hommissa, istuimme (paitsi minä) vielä yhdessä tovin. Hauvavauva makasi masuni päällä ja yritin olla tarkkana, että ei vaan mene reisien päälle. Sitten alkoi vävyn käsi särkeä, kun puudutus väheni ja lähtivät sitten kotiin. Täältä ei aja kuin noin 15 minuuttia heille, mutta tytär kertoi, että jo matkan aikana kipu paheni koko ajan. Poika istui iltaa vielä lähes klo 23. asti. Katsoimme sitten tallennettuna vielä Stubbin vaalitentin.

Torstaina siipallani oli aikeita mennä entisten työkavereiden kanssa pelaamaan bilistä, mutta huonon sään vuoksi peruivat pelin. Minä olin jo ehtinyt kutsua läheisen ystävättäreni tänne ja hän tuli julkisilla. Siippani sitten vei hänet illalla kotiin. Joimme glögiä ja söimme kroisantteja. Siihen säähän glögi tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Olin ottanut sitä mukaani vapaa-ajan asunnoltamme, kun oli vielä reilusti jäljellä joulun jälkeen. Talvella on mukava varsinkin ulkoilun jälkeen juoda lämmintä glögiä. Sain ystävättereltäni tulppaaneja. Ne ovat keittiön pöydällä eikä minulla ole koskaan ennen ollut tuollaisia tulppaaneja, jotka tuoksuvat niin hyvälle. 

Sellainen juttu vielä, että kyllä korona toi jotain hyvää tullessaan. Moni oppi meidän tavoin tekemään ruokaostoksia verkossa. Kyllä nyt on ollut helppoa, kun olen tehnyt tilaukset netin kautta ja siippani noutaa ostokset kerran viikossa. 
Tänään tein jo tilauksen ensi viikon perjantaille ja seuraavan viikon keskiviikolle. Ajattelin, että tulevien lakkojen vuoksi perjantai ei ole hyvä päivä, kun kuljetukset eivät varmaan oikein toimi, vaikka kaupat jo olisivatkin autki. Yleensä meillä on torstai tai perjantai kauppapäivä.
Kyllä tuli tarinaa. Nyt painun syömään ja ottamaan viimeisen napapiikin. Tämä oli ensimmäinen leikkaus, jonka jälkeen sain napapiikkejä. 

Mukavaa alkavaa viikkoa. Olkaahan varovaisia huomenna liikenteessä - sekä autolla että jalankulkijana. 🥰

Kipa, minut leikataan Oulun Mehiläisessä ja siis molemmat polvet. Maksusitoumukseen kuuluu vain kaksi vuorokautta, jos en ole kotiuttamiskunnossa niin jatkohoito on jossain julkisen puolen vuodeosastolla. 
Onpa sinulla ollut yllätyksiä juuri ennen leikkausta. Minä en halua tietää tapahtuman kulusta mitään, joten toivottavasti tulee kunnon humautus. 
Kärsivällisyyttä toipumiseen, kaikki mainitsemasi syyt varmasti vaikuttavat. 

TULIKSELLE  hyvää leikkauskokemusta ja toipumista siitä.
KIPALLE kiitos loistavasta kuvauksesta omasta leikkauksestaan ja hyvää jatkoa kuntoutumiseen.

Heippa ja kiitos taas toivotuksistanne. 

En viitsinyt kovasti kirjoitella leikkauksesta ennen lauantaita, koska kivut olivat vielä niin kovia.... ajattelin, että kun jotain valoa näkyy taivaanrannassa, niin sitten kirjoitan. 

Eli tänään on jo kolmas päivä, kun on tapahtunut selvää edistymistä. Kipuja toki on aika paljon suhteessa rankkaan lääkearsenaaliini, mutta nyt on jo kivuttomiakin hetkiä. Ja takana kolmas peräkkäinen yö ilman nukahtamislääkkeitä. En ole pelännyt kyllä yhtään, että jäisin koukkuun esim Tramaliin (koputin kyllä puuta), koska olen sitä ennenkin vaikeaan kipuun käyttänyt eikä ainakaan tähän mennessä ole koskaan tullut mitään vieroitusoireita tai sellaista tunnetta, että haluaisi ottaa lääkettä jonkun muun kuin kovan kivun vuoksi. Ensimmäiset Tramal-kokeilut olivat 25 vuotta sitten, kun selkäni prakasi ja lopulta leikattiin. Sen sijaan olen ollut huolissani, että en jäisi koukkuun nukahtamislääkkeisiin. Pääsääntönä olen yrittänyt noudattaa, että en käyttäisi niitä peräkkäisinä iltoina. Enkä mitenkään jatkuvasti niitä käytä, paitsi viime kesän kipukohtauksista lähtien olen joutunut käyttämään useammin kuin aiemmin ihan vaan sen vuoksi, että en kerta kaikkiaan ole kivuiltani pystynyt nukkumaan. No, tähän tilanteeseen olen nyt tyytyväinen.

Tänään aamulla kun nousin ylös, niin ensimmäisen kerran moneen päivään ei tuntunut kipua nilkassa, jalkapöydässä eikä kehräsluun ympärillä. Siinä on kudokset olleet niin turvoksissa, että ovat varmaan painaneet hermoja ja luita. Taisin jo aiemmin kirjoittaa, että siippani mielestä jalkapöytäni näytti ylikypsältä kinkulta. 🤣 Kiltisti hän on ylikypsän kinkkujalan varpaiden välejä kontillaan pessyt, kun olen ollut suihkussa ja sitten jälkeen päin kuivannut varpaanvälit. Tänään pystyin kuivaamaan varpaanvälitkin itse. Äitini sai kohtalaisen nuorena erittäin ärhäkkään ruusun jalkaansa ja oli todennäköisesti lähtenyt varpaanvälistä liikkeelle. Lopulta vuosien mittaan tuli toiseenkin jalkaan ja on siitä lähtien ollut kroonisena molemmissa jaloissa. Äitini on vuosikausia toitottanut meille, kuinka tärkeää on kuivata varpaanvälit huolella. (ps. olen tässä miettinyt, että onko varpaanvälit yhdyssana vai ei - jätin nyt yhdyssanaksi). 

Ja käytimme äänioikeuttamme tänään. Hyvä, että se asia on nyt pulkassa. Jotenkin minusta tuntuu nurinkuriselta sanoa, että on täyttänyt kansalaisvelvollisuutensa, kun on käynyt äänestämässä. Minusta se on oikeus eikä velvollisuus ja saamme kyllä täällä Suomessa olla kiitollisia jo siitäkin, että naiset täällä saivat Euroopassa ensimmäisinä äänioikeuden ja erityisesti siitä, että täällä vaalit ovat edelleen demokraattiset ja kansalaiset voivat vapaasti valita, ketä haluavat äänestää. Äänestämisestä tuli mieleeni, kun äsken lukaisin eilisen tekstini läpi (että en samoja kirjoita uudelleen), että minulla oli siellä kaksi kohtaa, joissa oli kolme "pointtia". Oon siis innolla seurannut vaalitenttejä. Juuri nyt on menossa Hesarin tentti nelosella, mutta laitoin sen tulemaan digiboxiin. 

Uhkarohkeana ehdotin siipalleni äänestyksen jälkeen, että kävisimme vielä Myyrmannin Lidlissä. Huomasin vasta juuri ennen leikkaustani hakiessamme noutotilauksen, että sinnekin oli rempan myötä tullut Lidl ja oli alemmalla parkkitasanteella niin, että melkein pääsin autosa sisälle suoraan kauppaan. Muutaman asian ostin. Mm. sellaisen härpäkkeen, joka mittaa sormen päästä pulssia ja happisaturaatiota. Siippani piti sitä ihan tyhjän panttina....  Sain sen kyllä toimimaan ja ymmärtääkseni osasin jopa asentaa puhelimeen google play kaupasta sovelluksen, johon se Bluutuutin kautta yhdistyy ja jättää muistiin sadan kerran mittaukset. Bluutuutti toimi sekä puhelimessa että uudessa härpäkkeessä, mutta sovellukseen en päässyt kirjautumaan. Herjasi koko ajan, että salasana on väärin - ei kyllä ollut. Ehkä pyydän huomenna siipaltani apua siihen. 

Hän ja entiset duunikaverit peruivat viime torstaille suunnitellun bilisillan huonon sään vuoksi. Tänään piti sitten olla uusi yritys. Ei toki jäänyt yritykseksi, vaikka ei nyt surkeampaa säätä olisi enää voinut olla. Kukaan ei varmaan kehdannut enää sään vuoksi perua.Minä kyllä kyselin, että ette sitten enää löytäneet päivää, jolloin keli olisi vieläkin huonompi 😂. Porukka on sama, joka menee huhtikuussa Alteaan sinne IL:n tyttären appivanhempien taloon. Siippani tuli juuri kotiin ja sanoi, että varsinkin mennessä (lähti neljän jälkeen) keli oli aivan karsea. 

Tämän päivän rasitus kyllä tuntuu jaloissa, mutta ihana todeta, että niin selvästi nyt on parempaan suuntaan menossa. Sairaalassa jo ollessani siellä ja nyt vielä puhelimessa viime maanantaina ja perjantaina sanoivat, että tulee olemaan kipeä pitkään. Onneksi tällä saa sentään varata. Tänään jo kuljin vähän keittiössä yhdellä kepillä. Aikanaan kun meni lasketturinteessa sisäsivuside ja eturistiside samanaikaisesti poikki, niin piti olla kuukausitolkulla ( ehkä vähän liioiteltua, pitkältä aika tuntui) keppien kanssa, niin että ei voinut varata lainkaan. Ensin piti "itsestään" parantua sisäsivusiteen ja vasta, kun oli tarpeeksi parantunut, voitiin eturistiside leikata. Nyt jos olisi vastaava tilanne, niin pakko olisi olla pyörätuoli. Hartiat eivät enää kestäisi moista. 

Taitaa tänne etelään olla luvassa sadetta huomisellekin, jossain varoittivat jopa tulvista.... Sitten kun taas pakastuu, niin jalkakäytävät ja tiet ovat kuin luistinratoja. 

Minun parhaat hainhammaspiikkini ovat siellä toisessa kodissa. Täällä varmasti kävelen sisätiloissa pääosin. Elän toivossa, että joskus helmikuun loppupuolella pääsisimme muuttamaan taas sydämemme kotiin. Jos ei, niin sitten myöhemmin. Nyt mennään kuitenkin polven paranemisen ehdoilla.

Tulirumpu , kyllä siellä annetaan varmasti mahdollisimman kovat tujaukset, jos haluaa. Ja sinulla vielä kaksi polvea leikattavana. 

Pysykäähän pystyssä ja hyvillä mielin. Pian sitten kuulemme Tulirummun ja IL;n polvikertomuksia. Hyvää vertaistukea täältä saa. 🥰

Voi miten hauska kuulla, Kipa, että sulla on jo kivuttomiakin hetkiä.

Mä olin eilen kunto- ja vesijumpassa ja teen joka päivä sairaalasta saamani jumppaohjeet. Olen kysellyt vastaavassa leikkauksessa olleilta miljoona kysymystä vaikka mistä, kun kokemukseni sairaalassaolosta ovat kovin vähäiset. Huomenna on pitkä palaveri sairaalassa, kyselen varmaan sielläkin.

Listojentekoihmisenä kirjaan myös, mitä mun pitää hankkia: haavanpesuainetta, pitkiä laastareita, voidetta... Ja mitä pitää ottaa sairaalaan: pitkä laturinjohto, kasvovoidetta, harja, hampaidenhoitojutut, villasukat (mun palelee aina varpaita) jne. Otan mieluusti vastaan vinkkejä!

Tänään yritämme vaihtaa Justuksen olohuoneessa huonekaluja niin, että voin lojua sohvalla ja katsella telkkaria. Hänen on hieman vaikea suhtautua siihen, että joskus ammoin sitten sisustussuunnittelijan määräämää järjestystä muutetaan, mutta sanoin, että siinä tapauksessa pysyn omalla sohvallani omassa kodissani. (kuka sitten mun varpaanvälit kuivaa?)

Näen ikkunoista, kuinka kotikatumme jalkakäytävät ovat kuin luistinrata. Ei mitään hiekoitusta toistaiseksi.

Nyt mä alan kilpailuttaa siivousfirmoja, ainakin toistaiseksi on saatava joku siivoamaan. Tärkeitä ovat ystävien referenssit.

Minulla ei ollut mitään haavanpesuaineita eikä laastareita. Sairaalasta sain yhden varalle mukaan ja en tainnut sitä käyttää. Hakasten poistaja laittoi suojan päälle ja sanoi että päivän pari. Leikkauksen jälkeen otin suojan pois muistaakseni viidentenä päivänä, 
Jotain arpi voidetta ostin, sitä sai laittaa kuukauden päästä, mutta enpä laittanut kun viikon. Laittanut vaan perusrasvaa kun muutenkin rasvaillut ihoa. Minulla haavat paranee hyvin enkä ole kokenut tarvetta. 

Heippa, 

huomasin tuolla jo aiemmin, kun luin Japenan päikystä leikkauksen jälkeisestä ajasta, että ohjeet ilmeisesti hieman vaihtelee. Mulla, jos oisin ollut kaksi yötä, olisivat varmasti perjantaina sitten vaihtaneet haavatyynyn/haavasiteen. Ajattelin silloin aluksi, että kun perjantaina saa mennä suihkuun, niin oiskohan hyvä käydä sairaalassa ennen kotiinlähtöä. Yksi hoitaja kuitenkin sanoi, että suosittelee vasta kotona käymään, niin infektioriski kotona on paljon pienempi kuin sairaalassa. Eli ohje oli kaksi päivää leikkauksen jälkeen sai mennä suihkuun. Haavaside otettiin kokonaan pois ja haavan kohto piti kuivata varovasti painellen aina uudella eri pyyhkellä, jolla muita paikkoja  kuivattiin. Ja suihkun jälkeen laitettiin uusi haavaside. Sain sairaalasta varmaan yhden mukaani ja siippani oli sitten apteekissa seuraavana päivänä. Mulla on tossa kylppärin hyllyllä ollut kahden värisiä pikkupyyhkeitä. Kun tuli sitten reiden sisäpintaan se vesikellomato, niin sen ensin pesun jälkeen kuivasin taas omalla pyyhkeellä, sitten desifioin ja kuivasin puhtaalla sideharsotaitoksella ja sitten laitoimme haavasiteen päälle. Ja ne ihan sitä varten ostetut pienemmän haavasiteet olivat mulle kurjia. En ihan ensin tajunnut, että niissä oleva teippi ärsytti niin kauheasti muutenkin kipeää ihoa ja lopulta sitten laitoimme vaan puhtaan sideharsotaitoksen ja sellaisen "verkkoputken" siihen pitämään sitä paikoillaan. Rasvaus Bebanthenilla sairaalasta saamieni ohjeiden mukaan. Mokoma teippi rikkoi vielä vähän ihoa (se on huono juttu), mutta onneksi tänään näytti, että siinä on pieni rupi päällä, enkä ole sitten pitänyt enää sideharsotaitosta enkä muuta. 

Mun leikkaushaavasta ei ole koko aikana tullut siihen siteeseen edes kudosnestettä. Sairaalassahan vaan näkivät, että mitään ei ollut tullut läpi. Ihanaa, että saan huomenna tikit pois. 

Jospa jo pystyisin sitten torstaina istumaan autossa, niin että pääsisimme äitiä katsomaan. Maaliskuun 5. päivä tulee kolme vuotta siitä, kun äiti sai tuon hoivakotipaikan. Yleensä asukkaat ovat siellä keskimäärin vuoden. Äitini siirrettiin sinne terveyskeskuksen vuodeosastolta, jonne oli tullut Lohjan sairaalasta. Siellä Nummelan terveyskeskusolo aikana oli vierailukielto äidin luo marraskuun loppupuolelta alkaen. Joten vasta sitten, kun äiti muutti hoivakotiin, saimme pitkän ajan jälkeen tavata naamakkain (maskien kanssa tietysti). Lohjalle äiti joutui alunperin päivystysleikkaukseen, kun napatyrä kureutui. Sai leikkauksen jälkeen ensin elämänsa ensimmäisen (ja tietääksemme ainoan) sydänkohtauksen ja perään joko keuhkokuumeen tai virtsatieinfektion. Silloin äidin pää vielä toimi ja heti kuultuaan sydänkohtauksesta, sanoi haluavansa elvytyskiellon. Kertoi sen ensin lääkärille, joka välitti tiedon minulle ja myöhemmin vielä kertoi isälleni ja minulle, kun olin toisessa päässä puhelimessa, niin että molemmat kuulimme sen. Näiden leikkausten jälkeisten komplikaatioiden jälkeen äidin kuntoutus ei enää onnistunut eikä oppinut enää kävelemään.

Pienten verisuonten ahtaumasta johtuva muistisairaus eteni hurjasti sinä aikana, kun emme päässeet aikanaan äitiä tapaamaan. Nyt ei enää liikuta kättäkään - ei ole kauaa, kun vielä yriti aina lähettää lentosuukon. Soitan äidilleni joka päivä - tapamme lopettaa puhelu on pusi, pusi. Nyt ehkä vajaa viikko sitten äiti sen sanoi viimeksi. Mutta tuntee meidät kaikki. Rakastaa katsella valokuvia, joita me kaikki lähetämme hänelle Whattsappiin. Melkein eniten tunteita herättää kuvat hauvavauvasta, joka kyllä aina välillä käy tyttären kanssa isoäitiä katsomassa. Telkkari on seurana ja edelleen haluaa katsella kaikki urheiluohjelmat. Onneksi tekniikka on kehittynyt niin, että tietynlaisen Bluutuutin kautta puhelut siirtyvät suoraan äidin kuulokojeeseen. 

Isäni käy joka päivä äidin luona ja syöttää äidille mansikoita ja välillä myös mustikoita. Viime viikolla taisi olla se torstai, kun satoi niin paljon lunta, että ei isä päässyt autollaan pihalta pois, kun jäi äidin luona käyminen väliin. Auraaja tuli vasta illalla.

Eksyin jostain syystä nyt ihan raiteilta. Se mulla tuli vielä mieleen sairaalaan  mukaanotettavista, että mulla oli kuulokkeet, jotka sain puhelimeen.Siis ihan kunnon kuulokkeet eikä vaan pelkkä bluutuutti. Ne olivat tarpeen, kun katsoin Areenalta illalla vaalilähetystä ja kuuntelin puhelimesta musiikkia. Ja joo, mullakin oli pitkä laturijohto ja se oli tarpeen, kun harvoin käytän puhelimen nettiä niin paljon kuin tuolla sairaalassa. Sitten mulla oli tietysti peili. Hammasharja oli halpa versio, kun heitin sen sitten roskiin jo heti sairaalassa. Purentakiskotkin oli mukana, mutta mulla vanhempi versio, jota pidin kotona viikon "eristyksissä" ennen kuin otin ulos kotelosta ja pesin. Kirja oli mukana, mutta siihen oli vaikeaa keskittyä. Otsalamppu olisi ollut hyvä, että ei oma (ns yövalo) häiritse muita. Se multa puuttui. Sormukset jätin kotiin, mutta niin turhamainen olin, että joskus yöllä kaivoin edes korvikset ja laitoin ne korviini. Ajattelin, että vähän "pehmentää" näköäni, ettei hoitajat ja lääkäri säikähdä......

Joo ja tänään on ollut taas parempi päivä. Olen jopa siivonnut jotain laatikoita. Jalkaa kyllä särkee, mutta laitan polven päälle niitä kylmägeelipusseja monta kertaa päivässä ja yössäkin.

Olen nyt tottunut rytmiin, että käyn vaan joka toinen päivä suihkussa. Se on aika uuvuttava juttu, vaikka ihana siippani on koko ajan apuna. Sitä paitsi ei tässä kauheasti ole touhunnut, että hikoilisi.... mitä nyt tuskan hiki ollut päällä muutaman kerran. 

Mieli on hyvä, kun näkee edistystä. IL, tiedät, että olen ollut muutenkin hysteerinen koronan kanssa, mutta nyt erityisesti ennen leikkausta, jos kävimme kaupassa tai tapasimme muita, niin siippanikin käytti maskia. Minulle sanottiin, että jos on pienikin nuha, niin leikkaus siirtyy. Eikä saanut olla ihossa mitään haavoja tai muuta. En enää loppuaikoina ennen leikkausta leikannut enää keittiössä tomaattejaan enkä muuta, että en vaan saa haavaa sormeeni (näin meinaan käy usein). Silloinhan oli liikkeellä koronan lisäksi paljon vielä influenssaa ja muitakin viruksia. 

Sä varmaan otat mukaan kynän ja paperia, että saat laittaa ylös kaikki saamasi vastaukset. Kaikki sujuu varmasti hyvin ja sulla on kova motivaatio kuntoutua, että pääset huhtikuussa lähtemään Alteaan. Ja onneksi Justus puolestaan nyt hoivaamassa sinua. 

Tässä vaan pienin askelin eteenpäin. Kyllä elän toivossa, että jo vajaan kuukauden kuluessa muutamme maanpäälliseen paratiisiimme. 



 

Tervehdys Tampereelta!

Totisesti keli on kamala. Meidän pihaa ei oltu vielä hiekoitettu, kun lähdimme kauppaan ja sai kyllä mennä kieli keskellä suuta. Vanhaa sepeliä on suht paljon, mutta se on painunut loskan sisään ja jos/kun loska jäätyy, niin sepeli jää peittoon. Meidän ulkoportaalla oli jäinen kohta ja toinen heti portaan edessä ja meinasimme molemmat siinä liukastua. Yritin katuharjan varrella rikkoa jäätä portaalta, se kun ei edes betonin päällä kovin hyvin näy. Täytyisi varmaan ostaa sellainen hakkausvempele, jollaisilla ennen vanhaan talonmiehet hakkasivat jalkakäytäviltä jäätä pois. Onneksi ei muuten tarvinnut liikkua ulkona, kun ajoimme marketin parkkihalliin, jossa oli vain märkää.

Meillä oli tänään siivouspäivä ja sairaustapauksen vuoksi siivoojat tulivat jo klo 8 aamulla 😯  Meillä oli kello soimassa seitsemältä, jotta ehdimme juoda aamukahvit ja minä kerkisin pedata sängyt ja laittaa ruokapöydältä aamiaisastiat tiskikoneeseen. Molemmat siivoojat, joista toinen oli urospuolinen, olivat Filippiineiltä, joten jutustelimme sujuvasti englanniksi. Huusholli tuli joka tapauksessa taas puhtaaksi, mutta kyllä on päivä tuntunut pitkältä, kun joutui nousemaan niin varhain!

IL, meillä käy Koti Puhtaaksi Oy ja olemme olleet todella tyytyväisiä. Tällä hetkellä tuntiveloitus on (jatkuvalla tilauksella) Uudellamaalla 62,80 e/h, mikä tekee kotitalousvähennyksen jälkeen 25,12 e/h. Kertahinta on 67 e/h. Nuo hinnat sisältävät alvin ja alvittomasti saa nk. hoivahinnan, mikä tarkoittaa sitä, ettei pysty siivoamaan itse. Esim. meillä siihen riitti se, kun minä en voi olla polvillani enkä kyykyssä.

Kipa, olen kanssasi samaa mieltä tuosta termistä  kansalaisvelvollisuus. Kenelläkäänhän ei ole velvollisuutta äänestää, vaan se on oikeus. Me kävimme äänestämässä eilen läheisessä cittarissa. Lähdimme päiväkävelylle, kun keli oli vielä inhimillinen. Yllättävän paljon ihmiset ovat äänestäneet ennakkoon verrattuna aikaisempiin vaaleihin. Saa sitten nähdä miten käy.

Muuten, olen sitä mieltä, että varpaanvälit on yhdyssana, mutta varpaiden välit kirjoitetaan erikseen 😄

Kävimme maanantaina meirämmiähen kanssa lääkärillä ja siellä otettiin labrassa virtsakoe, CPR ja sokeri. Kaikki olivat ihan normaaleja, joten lääkäri tuli siihen tulokseen, että jatkuva vessassa juokseminen johtuu sekä turhan runsaasta juomisesta että mahdollisesta alkavasta Parkinsonin taudista, jonka yhtenä oireena on tiuha virtsaamisen tarve. Osin se johtuu myös muistisairaudesta. Hänellä aloitettiin matala lääkitys Parkinsonin tautiin ja sen pitäisi jo kuukaudessa vaikuttaa suotuisasti. Otamme asian sitten esiin 14.2. neurologin vastaanotolla ja katsotaan mitä hän sanoo. Meirämmiäs sai nyt täydellisen alkoholikiellon ainakin siksi aikaa, kunnes nähdään, miten uusi lääke puree ja muutenkin hän sai jälleen noottia tissuttelun runsaudesta. Tänään kun olimme kaupassa, hän oli jo sujuvasti suuntaamassa Alkoon, mutta minä estin sen vedoten lääkekokeiluun enkä antanut hänen ostaa keskioluttakaan kaupasta. Se kyllä selvästi häntä närkästytti, mutta ei hän kuitenkaan alkanut siitä tapellakaan. Katsotaan miten jatkossa käy. Kuntosalin jälkeisellä ravintolapäivällisellä olemme aina ottaneet ruoan kanssa 24 cl viiniä ja hän on juonut jälkiruoaksi kahvin sekä konjakin ja nyt olen pohdiskellut, antaisinko hänelle luvan ottaa 16 cl viiniä ruoan kanssa. Toinen vaihtoehto on jättää ravintola toistaiseksi väliin, mutta toisaalta siitä on tullut mukava tapa ja meitä kohdellaan siellä jo kuin kanta-asiakkaita ainakin. Meillä on stammipöytä (ellei se ole varattu) ja henkilökunta alkaa jo muistaa meidän tapojamme. Se tuntuu kivalta ja olisi sääli luopua siitä.

Olen alkanut miettiä uuden kännykän hankkimista, kun tämä nykyinen on tullut sangen hitaaksi. Sivujen aukeamista saa odottaa iän päivät ja välillä joudun yrittämään monta kertaa. Tähän ei enää tule päivityksiäkään, mutta onneksi meillä on kaikissa laitteissa F-Securen turvaohjelma, jonka saimme OP:n platinavisan kautta maksutta. Siihen sisältyy myös VPN-toiminto, jonka pitäisi lisätä turvallista selaamista. Puhelinliittymä päivittyy uuteen maaliskuun alussa, kun silloin päättyy 12 kk:n kampanjatarjous ja normaali hinta tulisi olemaan kalliimpi kuin nyt ottamani uusi 12 kk:n kampanjatarjous.

Japena, huomasin tickeristäsi, että sinä olet jo laihtunut huimat 53,3 kiloa! Onnittelut. Kuinka paljon luulet painosi leikkauksen ansiosta vielä putoavan?

Toivottelen IL:lle ja Tulirummulle lykkyä leikkauksiin ja teille muille mukavaa viikkoa. Olkaa varovaisia, kun liikutte ulkona!