Kipa-kulta, puhelimessa jo itkettiin tätä vaikeaa tilannetta. Sydämestäni rukoilen teille kaikille voimia ja vauvalle kaikkea hyvää niin nyt kuin sitten, kun hän syntyy.

Olipa pysäyttäviä kuulumisia Kipalla. Voimia sulle ja lähipiirillesi! Kuten joku jo tuossa edellä sanoi, niin nykylääketiede pystyy kyllä ihmeisiinkin. Niitä odotellessa: rohkeaa mieltä ja tulevaisuudenuskoa!
 

Kipan perheelle jaksamista ja kaikkea hyvää❤️

Voi Kipa, miten hirvittävän surullisia uutisia. Voimia ja jaksamista teille kaikille. Tämmöisessä tilanteessa ei yksikään sana lohduta eikä yksikään halaus poista tuskaa ja pelkoa, jota nyt koette. Silti lämmin halaus teille jokaiselle.

Kipa, miten musertavia uutisia kesken iloisen odotuksen! Miten voikin tyttäresi raskaus olla noin vaikea ja nyt tuli vielä suuri huoli vauvan terveydestä!
Toivon ja rukoilen, että kaikki päättyy onnellisesti! Lämmin halaus sinulle ja voimia teille kaikille! ❤️ 

Kipa, sanattomaksi vetää sinun uutisesi, tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta . Toivottavasti tyttäresi raskaus ”päättyy” onnellisesti 🙏. Voimia, toivoa ja uskoa paremmasta huomisesta teille kaikille 🩷.

Itku tuli kun luin Kipan surullisia kuulumisia. Ei osaa sanoiksi pukea, jotain kuitenkin haluaisi sanoa. Voimia teille kaikille. Lämmin halaus ja rutistus❤️.

Voimia ja halaus täältäkin. Kaikkien sairaudet ovat yksilöllisiä, mutta ystävättäreni pojalta jouduttiin poistamaan toinen munuainen parin päivän ikäisenä ja hyvin on pärjännyt melkein 40 vuotta.

Kipalle lämmin myötäelon halaus. Päivä kerrallaan askellusta toivottelen.

Olen pysynyt vuosia enemmänkin lukuremmissä tätä ketjua seuraten. Olette aikamoisen ihania ja syvällisiä kirjoituksia kirjoittaneet ja luoneet mahtavatn voimaannuttavaa virtuaaliyhteisön toinen toistaan tukien.

Ensimmäisen lapsenlapseni olen nähnyt jo aloittavan opiskelunsa innostuneena Otaniemessä. Hän  käy meitä moikkaamassa aika ajoin lounaan merkeissä.
Nyt puhumme asioita ihan aikuisella tasolla. Tai, jos minä nyt luvalla saan välillä hempeillä ja lässyttää, kun ei tuo vielä tyttöjä ole näytille tuonut.
Nuorin täytti juuri tässä kymmenen..
Veitikoiden pikkulapsivuodet ovar kadonneet kuin kesäiset pilvet metsän taakse.

Mummon tehtävä on muuttunut etäiseksi huokaukseksi menneen ajan muistojen perään.
Läheinen nuoruudenystäväni menehtyi pitkään sairastettuaan kesän lopulla. Hänen mukanaan lähti kuin palanen sydämestä ja jätti jälkeensä paljon kyyneleitä..
Saattohoito lähensi ja valmisti luopumaan. Olimme kollegoja. Aloitimme yhdessä opiskelut ja ystävyytemme kesti melkein 60 vuotta.
Uutta on tullut tilalle kaiken jälkeen. Sitä ei alkuun edes tajunnut, mutta sanonta ”antaessaan saa” pitää paikkansa. ”Tai saat sen, mistä luovut”- vähän toisinpäin.
Uusia näkemyksiä, läheisyyttä ja raakaakin rehellisyyttä. 
Jäljellä oleva elämä on minulle entistäkin tarkoituksellista.

Kävin tilaisuudessa, missä etsittiin ”hyvää mieltä arjessa”.
Olin ihan pihalla siitä, miten pinnallista mallia esiteltiin tulevaisuuden ikäihmisille.
Kaiken maailman rakennuskomplekseja, joiden pihalla voi sitten pelata mölkkyä.

Tulevaisuus on jo luotu, se on tässä ja nyt,
Minulle riittää katto pään päälle, suht lämmin tila missä nukkua, vettä kraanasta ja toimiva jääkaappi. Viemäri saisi myös olla vetävä.

Jos osaan olla  ystävä itselleni, löytyy ihmisiä ympärilleni juurikin riittävästi.
Arjen luksusta.
Mietin sitäkin, että miksi pitää olla joku ihme hyvä mieli aina päällä. 

Ihan kuin paha mieli olisi hyvän mielen saavuttamisen esteenä. Eikö kaikki mielet olekaan yhtä ja samaa energiaa, mikä pitää elämää merkityksellisenä
Antaisivat ihmisten surra ja pelätä, kun sen aika on. Sit on hyvä surra yhdessä.

Kipa, suuri on nyt huolesi tyttäresi ja vauvan takia. Sinun tilanteesi on ehkä vähän raskaampikin kuin tyttäresi, sillä sinun täytyy olla hänelle tukena ja yrittää olla korostamatta omaa huoltasi tai siis näin minä ainakin sen koen. Voimia sinulle ❤️