Eivät ne luvatut helteet tulleetkaan. Eilen oli kivaa kulkea kesämekossa helmat liehuen, mutta tänään on tuullut kylmästi eikä aurinko ole juurikaan paistanut. Ajattelin istua terassilla lukemassa ystäväni lainaamaa paksua opusta, joka analysoi Jane Austinin tuotantoa, mutta ei siellä tarkene.

Yo oli viikonloppuna Ruisrockissa ja sai kai sieltä jonkin taudin. Hän on ollut kipeänä jo kolme päivää, eikä yhtään näytä helpottavan. Tänään hän kävi lääkärissä, koska tarvitsee sairaslomatodistuksen työnantajalle. Virus kuului olevan. Muu perhe on nyt Pohjanmaalla, joten olemme yrittäneet hemmotella potilasta hänen lempiruoillaan, vaikka nekään eivät nyt tunnu maistuvan.

Onko kellään kokemusta Plantaarifaskiitista? Minä olen kai saanut sellaisen, kun kantapää on pahuksen kipeä enkä oikein uskalla panna sille painoa, varsinkin, jos olen pitkään ollut paikoillaan. Eilen kävelin kyllä varovasti 4,7 km, mutta sitten luin, että jalkaa pitäisi lepuuttaa ja venytellä. Olen nyt pyörittänyt tennispalloa jalkapohjan alla ja venyttänyt jalkaterää ylöspäin. Luin, että vaiva saattaa kestää kuukausia! Eikä!!! Pitää kai käydä useammin kuntosalilla, kun täytyy luopua pitkistä lenkeistä.

Merelle tuossa kertoi Tallinnan laulujuhlista. Olisipa ihanaa päästä sinne katsomaan ja kuulemaan! Laulujuhlatko lienevät innoittaneet, sillä näin unta, jossa lauloin kuoron kanssa jossakin suuremmassa tilaisuudessa - vaatteetkin vaihdettiin välillä. Vielä herätessäni muistin hetken lähes hurmoksessa esittämämme laulun melodian, eikä se ollut edes mikään ennestään tuttu.

Pysykää terveinä ja nauttikaa vehreydestä ja kukkasista! Kesä se on tämäkin.

Luin hätäisesti, että Merelle odottaa pupuhalifestivaaleja. 
Upeita kulttuurielämyksiä Viron suunnassa.

Tampereen tapahtumista huomasin Van Goghin näyttelyn. Sitä kuvasi joku hieno sana, minulle ei selvinnyt, onko siellä ihka oikeita tauluja vai jotain interaktiivista? 

Tulirumpu, todellakin, pupuhalifestivaali 😂😂😂 

Van Gogh Alive -näyttely on immersiivinen, mikä tarkoittaa syvällistä ja kokonaisvaltaista uppoutumista johonkin kokemukseen tai ympäristöön. Näin näyttelyä kuvataan netissä:

"Yli 100 kaupunkia kiertänyt ja jo yli 9 miljoonaa ihmistä tavoittanut immersiivinen Van Gogh Alive -näyttely saapuu ensimmäistä kertaa Suomeen. Näyttely on koettavissa Tampere-talossa 17.8.2025 saakka.

Näyttelyssä käytetään SENSORY4™-teknologiaa, joka on Grande Experiencesin kehittämä monikanavainen animaatio- ja äänijärjestelmä. Bruce Petersonin, Grande Experiencesin perustajan mukaan, idea järjestelmästä syntyi lasten levottomuudesta museoissa, ja näin luotiin taidetta oppivien, eläytyvien aistikokemusten kautta.

Kyseessä ei ole mikä tahansa taidenäyttely. Yli 3 000 kuvaa kattava elämys tarkastelee Vincent van Goghia tavalla, joka täyttää näyttelytilan seinät ja lattian. Teosten rinnalla kuullaan taiteilijan ajankuvaan sopivaa klassista musiikkia. Lisäksi kävijöillä on mahdollisuus tutustua van Goghin inspiraation lähteisiin ja elämään teosten rinnalla kulkevien valokuvien ja videoiden avulla."

Kuulostaa erikoiselta enkä ole ihan varma jaksaisinko ihan noin intensiivisesti syventyä!

Pikseli, klaanin syyslomamatka varmaan onnistuu, vaikkakin etelässä oli esim. viime vuonna tosi lämmintä pitkälle syksyyn. Nizza on kaunis kaupunki ja kyllähän siellä englannillakin pärjää. Ranskalaiset eivät enää ole ihan niin tiukkapipoisia kielen suhteen kuin joskus 1960- ja 1970-luvuilla. Silloin eivät taksikuskitkaan kropauttaneet korvaansa, ellet osannut sanoa kohdetta ranskaksi ja palvelu yleensä oli melko nihkeää!  Meidän perheessä kukaan ei osannut ranskaa. Äiti ja isä osasivat suht sujuvasti saksaa ja italiaa, mutta eipä niistä ollut hyötyä Ranskassa.

Kesäisen keveitä hepeneitä ei todellakaan ole päässyt juuri käyttämään, vaikka itse varmaan tarkenisin caprihousuissa ja lyhythihaisessa puserossa hyvinkin, kun en koskaan palele. Se vain tuntuu vähän hassulta, kun muut ovat lämpimästi pukeutuneita. Ostin pitästä aikaa itselleni mekon, joka on kyllä kesäinen kukkamekko, muttei kovin ohutta kangasta. Ajattelin ottaa sen elokuussa matkaan meirämmiähen opiskelukaveritapaamiseen, kun yleensä aina olen ollut housuissa. Kesällä mekkoja ja hameita on kiva käyttää, kun ei tarvitse kiskoa syvästi inhoamiani sukkahousuja jalkaan!

Plantaarifaskiitista minulla ei ole omakohtaisia kokemuksia, mutta lepo, venyttely ja pallon pyörittäminen jalan alla lienevät hyviä hoitokeinoja. Luin, että lääkäriin on syytä mennä, ellei itsehoito tehoa parissa viikossa.

Harmi, ettei yo saanut opiskelupaikkaa. Aika monelle kuuluu käyneen samoin eikä tilanne vuoden päästä välttämättä helpotu, kun taas on tullut iso joukko uusia hakijoita. Lisäksi välivuodelle pitäisi löytyä jotain merkityksellistä tekemistäkin. Tsemppiä teille!

Kipa, oli mukava lukea kirjoitustasi, kun pitkästä aikaa vaikutit olevan aika hyvässä kunnossa. Varmaan tyttärenpoika ilahduttaa mieltäsi niin, että fyysiset vaivatkin vähän helpottavat.

Merelle, laulujuhlilla oli varmaan mukavaa. En ole itse koskaan niillä käynynyt, mutta serkkulikkani on käynyt siellä lukuisia kertoja ja olen häneltä saanut kuulla vaikutteita. Uskon, että valtaisan kuoron esitykset ovat erityisen kohottavia. Televisiosta on joskus tullut joku ohjelma laulujuhlista ja  niiden merkityksestä virolaisille neuvostovallan aikana ja varsinkin sen jälkeen. Musiikki yhdistää ja on suorastaan terapiaa vaikeissa tilanteissa.

Täällä satoi vähän aikaa sitten niin, että katto kumisi ja mittariin kertyi muutamassa minuutissa 5 mm vettä. Nyt sade näyttää lakanneen, mutta viikonlopulle on ennustettu rajujakin kuuroja. Ukkostakin ennustettiin, mutta ilma on sen verran viileä, että ehkä siltä vältytään. Suomen kesä on arvaamaton, mutta eipä sitä kannata hirveästi kiukutella, kun sille ei kuitenkaan mitään voi.

Toivottelen kaikesta huolimatta kaikille mukavaa viikonloppua 🙂

Moi mimmit. Kiitos kirjoituksistanne, lueskelin kaikki läpi, kiva kuulla kuulumisianne. Minulla on ollut melkoista kiirettä. Ollaan tyhjennetty mökkiä, mutta sitä tavaraa vaan tuntuu riittävän. Kaksi perhettä on käynyt jo kahdesti katsomassa, mutta kumpikin miettii rannan kunnostamista, sinne pitäisi ajaa täytemaata. Tammisaaren keittiöremppa valmistui viime viikolla, nyt on normaali jääkaappi-pakastin sen omituisen laatikkojääkaapin tilalla. Remontti vaati joidenkin keittiönkaappien koon muuttamista ja uusien ovien asennusta, mutta nyt kaikki on kunnossa. Vielä puuttu verhot ja kattovalaisimet, en ole löytänyt mieleisiäni, enkä kiirehdi.

Vietimme viikon Justuksen saaressa. Tyttären perhe oli yhtä aikaa ja pojan perhe mantereen puolella omalla mökillään, päivät vietettiin yhdessä. En olisi kaksin sinne lähtenytkään, Justuksen on vaikea päästä veneeseen ja sieltä pois sekä liikkua hankalassa maastossa. Vaan nyt oli kivaa, kun oli kantajia ja auttajia joka lähtöön. Parina päivänä oli klapitalkoot, minä paistoin muurinpohjalettuja. Järvivesi +16, ei huvittanut uida. On pakko todeta, että saarireissuja tehdään vain silloin, kun Justuksen lasten perheistä ainakin toinen on paikalla.

Tänään olimme serkkuni hautajaisissa. Kaksi meistä on nyt tuonpuoleisissa, seitsemän jäljellä. Vaatteet vaihdettuamme ajelimme Tammisaareen. Mieli on apea, enkä ole jaksanut tarttua mihinkään. Ilma on lämmin, joten olemme istuneet terassilla, muistelleet poistuneita rakkaitamme, katselleet erilaisia veneitä tuossa merellä. Huomenna on uusi päivä!

Helteistä on täällä meillä päin nyt riittänyt monta päivää. Viime viikolla meidän nuoriso oli tiistaista maanantaihin täällä eli vilskettä ja vipinää riitti ja tiskikone pyöri monta kertaa päivässä. Välillä pyykkikonekin. Meillähän on tässä talossa vain kolme makkaria, riittävät tietysti meille kahdelle😄, mutta annan ne nuorisolle käyttöön kun ovat täällä samaan aikaan. Me siis nukuimme teltoissa, minä ja mies siis omissamme. Tytöt eivät meinanneet millään uskoa, että siinä toisessa pikku teltassa nukuimme molemmat 20 vuotta sitten kun teimme eka matkan Englannin järvialueelle. 
Toimintaa oli paljon viikon aikana. Lasten kanssa tietenkin leikkipuistoissa, uimassa ja pari kertaa kylämme ihanassa kahvilassa, jonka pihalla on lapsillekin tekemistä ja katsomista. Nuoriso oli yhden päivän Jukuparkissa, minä  en  jaksanut kun oli niin kuuma. Perjantaina kävimme koko porukka Kaustisen festivaaleilla. Vävypojat ei niin innostuneita olleet lähtemään, mutta sanoin heille, että ensi vuonna en sitten pyydä, jos ei kansanmusiikki sytytä. Minähän olen siellä kulkenut vuodesta -68 lähtien, paitis nyt oli varmaan pari kymmentä vuotta edellisestä kerrasta😮. Oli kyllä taas niin nostalgista, että päätin mennä ensi vuonnakin. Pikku muruset viihtyivät myös hyvin. Siellä oli pääareenan lähellä lasten teltta ja puuha teltta sekä leikkikenttä. Siellä sitten vuorottelimme paimentamassa pieniä. Oli kyllä niin hauskaa kun he uskalsivat mennä mukaan tansseihin ja leikkeihin kun monet niistä lasten teltan esityksistä olivat juuri sellaisia vuorovaikutteisia. 
Lauantaina nuoriso meni uudelleen Hiekkasärkille kun halusivat mennä myös rannalle. Vesi oli kuulemma ollut lämmintä. No siellä onkin pitkästi aika matalaa, joten vesi ainakin siinä lämpenee nopeasti.
Sunnuntai-iltana lähdimme iltauinnille mun läheisimmälle rannalle täällä kotikylässä. Ja vesi oli niin jäätävää. Kun tulimme, kaksi tuttua naista siellä vesijuoksi ja ajattelin, että ei se nyt voi kovin kylmää olla kun noin kauan voivat siellä pulikoida. 😄Lopulta vain minä ja vanhemman tyttären mies kastauduttiin. Lähtipä siinä minultakin sitten talviturkki. 

Tällä viikolla yritän mennä pesemään muutaman maton tuonne pesupaikalle. Helle tosin jatkuu, nytkin on meidän takapihalla pohjoisen puolella varjossa 32 astetta. Laitoin aamupäivällä kaikki säleverhot kiinni ja täällä hämärissä ollaan. Etupihalla ei kertakaikkiaan jaksa olla muuta kuin aamusta ja illalla seitsemän jälkeen kun terassilla on varjo. Aamu varsinkin on ihana kun on vielä hieman vilpoisaa. Mutta en siis valita, kyllä täällä oli kylmää tarpeeksi kauan. 

Eilen kävin Kokkolassa kesäteatterissa ja olipa esitys! Pännäinen-Pariisi oli tarinan nimi. En ollut lukenut etukäteen juonesta mitään ja hyvä niin sillä oli hauskaa pikku hiljaa huomata, mistä on kysymys. Ja vaikka esitys oli enimmäkseen hulvattoman hauska, tuli ainakin minulle kyyneleet silmiin viimeisessä kohtauksessa. Ja vieläkin mietin monta asiaa, mitä esitys sisälsi. Taidokkaasti oli tarina keksitty. Esitys oli Airolan perheen kotimaisemissa ja perheestä mukana oli Anna ja Arppa Airola. Lisäksi mainio Nicklas Pohjola😍 plus kaikki muutkin. Onneksi sain lipun melkein viime tingassa. Tänään nimittäin on viimeinen esitys ja se oli loppuun myyty jo aiemmin.

Loppukuukin on monenlaista mukavaa. Ensi maanantaina mennään vanhemman siskon kanssa Veteliin katsomaan isän puolen suvun asuinsijoja. Oppaaksi lähtee pikkuserkkumme. Ja loppukuusta toivon, että siskon tytär saa äitinsä mukaan meille kun tarkoituksemme olisi mennä kahvilaan herkuttelemaan ja haluaisin, että sisko jäisi tänne muutamaksi päiväksi. Hän on kyllä vähän sellainen kotona viihtyvä, että saas nähdä.

Nyt olen pessyt monta koneellista lakanapyykkiä kun porukat lähti. Pyykki kuivaa kyllä nopeasti tuolla pihalla.
Mukavaa viikon jatkoa kaikille.😎

Pikseli: Jäi eilisessä viestissä vastaamatta tuohon Plantaarifaskiitti kysymykseesi. 
Minulla oli vuosia sitten toisessa kantapäässä semmoinen ja luulen, että se jotenkin syntyi kun teimme Englannissa aika pitkän vaelluksen ja sen jälkeen kantapää oli tosi kipeä. Menin lääkäriin täällä kotimaassa ja kuvauksessa ihan näkyi sellainen luupiikki. Ei sitä mitenkään operoitu, mutta käytin sitten kauan aikaa kengässä sellaista silikonista kantapäälappua, jossa oli keskellä kolo eli se piikki ei sitten osunut kävellessä niin täysillä maahan. Kyllä siinä kuitenkin useampi viikko meni ennen kuin pystyi jättämään sen silikonihomman kengästä. 
Silloin tällöin on ollut lievää tuntemusta kantapäässä, mutta kun en enää muutenkaan pysty mitään pitkiä kävelyitä tekemään (jalkapöydän kipujen takia) on kivut pysyneet vain ajoittaisina. Jalkaongelmien takia minulla on ihan omilla mitoilla tehdyt pohjalliset ollut jo usean vuoden, joten ehkä nekin on auttaneet. Tänä keväänä teetin uudet pohjalliset. 

Moi mimmit! Kiva oli lueskella kuulumisianne. Me suuntasimme eilen Hankoon tarkastamaan Tiinuliinun ja Ukkokultansa kesäkodin. Löytyi valtava Peppi Pitkätossun talo, johon kuului niin ikään valtava, salaperäiseksi villiintynyt puutarha. Talossa asuu myös muita ihmisiä, joiden kanssa rupateltiin. Keittiössä tuli ”Viulunsoittaja katolla” -tunnelmaa, kun siellä oli portaat, jotka eivät johtaneet mihinkään. Minä istuskelin innoissani portailla häiritsemässä Tiinuliinua, joka viimeisteli herkullista kanakeittoa. Keitto nautittiin hurmaavassa ruokasalissa, joka on ihan luotu siihen, että pöydän ympärillä istuu paljon iloisia ihmisiä.

 Kummikoiramme Lyyti kaipasi rapsutteluja ja läppäsi heti tassullaan, jos yritin pitää taukoa. Tai sitten se siirtyi mielenosoituksellisesti Justuksen luo ja minä nauroin, että Justuksen iso kämmen kattaa kerralla koko pikkukoiran.
Lyyti vei meidät kävelylle, katseltiin kaupunkia ja nautittiin kahvit Alan’s caffeen puutarhassa. Justukselta tipahti pala korvapuustia pöydän alle ja Lyyti nappasi sen sekunnin murto-osassa! Lyytissä muuten huomaa Ukkokullan (ja Tiinuliinun) koulutuksen, se tepasti hienosti hihnassa, ohitteli kaikki ne koirat, joita ei halunnut haistella ja tervehti nätisti itse valitsemansa tyypit. Ukkokulta tosin epäili, että kuumalla ilmallakin olisi osuutensa rauhalliseen kävelyyn, mutta minä uskon Lyytin osaamiseen. Puistossa se näytti meille, miten helppoa on poimia mustikoita suoraan pensaasta suuhunsa.

Pitkän lenkin jälkeen juteltiin vielä puutarhassa ja sovittiin, että vastavierailun aika olisi perjantaina. Tiinuliinu ja Ukkokulta menevät Tammisaaren Chappe-museoon ja me saamme Lyytin ihan itsellemme siksi ajaksi.

Tänään naapurit veivät meidät metsälammelle uimaan. Vesi oli kuin linnunmaitoa, oli ihanaa lilluskella. Lampi on ”salainen”, vaikka siellä on hyvä laituri ja pöytäryhmiä ja pukeutumiskoppeja, mutta sinne ei ole minkäänlaisia viittoja. Seuraavaksi siirryimme meidän terassille viettämään keittiön tupareita. Vaan aurinko poltti liian kuumana, joten kerättiin syömiset ja juomiset ja siirryttiin naapuriterassille varjoon. Eikös olekin ihan normaalia, että mun tuparit vietetään naapurissa? Päätimme mennä huomenaamulla tuohon mereen uimaan, näkyy siellä jo muutkin viihtyvän.

Meillä on kaikki hyvin, mutta kannan huolta ystävästäni, jonka mies on nyt kolmatta viikkoa sairaalassa ja aika sekavana. Lääkäri oli eilen kysynyt, antaako ystäväni elvytyskiellon, jos sellainen tilanne tulee. Me sitten käsittelimme Justuksenkin kanssa tällaista vaikeaa asiaa ja tyttärellekin soitin Espanjaan kertoakseni omia ajatuksiani.
Vaan yrittäkäämme nauttia jokaisesta päivästä, tulee se eteen millaisena tahansa.

Heipat Hangosta,
tai ehkä pikemminkin Tammisaaresta jossa on vietetty kiva kesäpäivä IL:n ja Justuksen vieraina. Enkä tämän jälkeen ihmettele ollenkaan ensin mainitun salamarakastumista heidän nykyiseen kesäkotiinsa. Ensi vuonna sata vuotta täyttävä talo on kuin karamelli, sekä ulkoa että sisältä. 

Ulkokuorta katsellessa tai talon terassilla istuessa voi hyvin kuvitella kylpylävieraiden palvelijat – siis ne sadan vuoden takaiset asukkaat – touhuamassa askareissaan tai viettämässä vähäistä vapaa-aikaansa portailla istuskellen, merelle katsellen. Mielessään näkee, miten rantatiellä kuljeskelivat joutilaat rouvat ja herrat päivänvarjoineen, silloin tällöin ohi suhahti automobiili. Merellä putputtivat kaksikymmenluvulla kalastajien kaksitahtimoottorit, rahtia kuljettava kaljaasi kiinnittyi laituriin ja pari sulavalinjaista paattia nosti juuri purjeitaan. (No kaksitahtimottoreiden ääntä ei tänään kuulunut mutta purjepaatteja riitti, talon terassilta ja olohuoneen ikkunasta kun näkyy Tammisaaren vilkas venesatama jossa mekin on muutamia kertoja käyty.)

Sisällähän tunnelma on sitten ihan toinen: moderni mutta kodikas. Toki projekti on vaatinut pariskunnalta huimasti hommaa, kuten IL:n alkukesän päivityksistä on voinut lukea. Mutta nyt näyttää kaikki olevan kohdillaan, joten kelpaa nautiskella! Ja Tammisaaressahan kaikki on kädenkantaman päässä: tori ja taidemuseot, puistot ja pikkuravintolat. Myös kaupungin kahvilatarjonta kestää vertailun isompienkin cityjen kanssa. (On muuten ollut tosi hauska havaita sekä Hangossa että Tammisaaressa, miten iloisesti kesänuoret – joita kahviloiden ja ravintoloiden työntekijät suurelta osin ovat – tekevät töitään. Tervehdyksiä ja hymyjä riittää vaikka jonoa olisikin jonkin verran.)

Lyytikin tykkäsi vierailusta, sillä naapurista löytyi komea snautseripoika jonka kanssa saattoi kisailla pihalla. Helle ei juuri sillä hetkellä haitannut, vaikka kotona koira yrittää etsiä mahdollisimman viileän paikan ja pysytellä siinä mahdollisimman liikkumattomana. 

Nautitaan kesästä ja auringosta – ja taitavat ne mustikatkin kohta kypsyä!

Kiitos kirjoituksistanne, Menna, Kivikasa ja Kipa! Kiva kuulla, miten kesänne on sujunut. IL:n ja Tiinuliinun myötä pääsen virtuaalisesta tutustumaan rannikkokaupunkien kulttuuri ja -kahvilaelämään. Ihanat huvilat teillä siellä! Fb:ssa taisi olla Tiinuliinun tyttären perheen huvilasta ja laajasta pihasta kuvakin.

Viimeksi kirjoittaessani kaipailin kesämekko-kelejä. No nyt niitä on ollut, eikä loppua näy ensi viikollekaan. Vähän vähempikin lämpö riittäisi, mutta en todellakaan valita. Harmi vain, että plantaarifaskiitti vaivaa jonkin verran. Kaksissa lenkkareissa on kyllin paksut ja joustavat pohjat, joten niillä voi kävellä 3-4 km:n lenkkejä. Varsinaista luupiikkiä minulla ei kai onneksi ole (kiitos kommenteistasi, Kivikasa).

Lasiterassin katolle oli vuoden mittaan kertynyt jotain vihertävää sammal- tms. kasvustoa. Viime keväänä meillä kävi nuori mies pesemässä ne, mutta nyt ajattelin voivani tehdä sen itsekin. Minulla ei ole korkean paikan kammoa, joten siinä suhteessa työ ei olisi ongelma. Laitoin Sinipiian laudeharjaan useamman jatkovarren, että sillä ulottuisi 3-4 m:n päähän lasikaton reunalta. Itse katolle en kiivennyt, sillä vesi ja pesuaine liukastaisivat sen. Miehen kanssa kannoimme tikkaat paikalle ja sitten alkoi show ”taistelevat virtaset” (varmaan naapureiden iloksi). En kuulema osannut käyttää vesiletkua ja välineetkin olivat aivan väärät. Sanoin tietäväni, mitä teen ja että mikrokuituinen ikkunanpesin ja -lasta eivät puhdistaisi levää, kun harjallakin sai hangata tosissaan. Eikä hän mokoma malttanut (jaksanut helteessä?) pysytellä tikkaiden luona siltä varalta, jos olisin pudonnut. Kypärän olin kuitenkin laittanut päähäni. Nuoriso kauhistui ja keskeytti homman. Tikkaat laskettiin alas ja seuraavana päivänä poika ja miniä hoitivat homman.

Kesän suurin iloni metsävaellukset ovat nyt saaneet ikävän lopun. Naapurilähiöiden ulkoilureiteillä joita minäkin käytän, vaikka etupäässä kuljen niitä halkovilla metsäpoluilla, on viime päivinä liikkunut epämääräinen tyyppi, joka on lähtenyt seuraamaan lenkkeileviä tai pyöräileviä naisia. Tuntomerkkeinä oranssit shortsit, kirjava T-paita ja huivi kasvojen edessä. Epäily on, että tyyppi majailee metsässä, koska silminnäkijän mukaan jalat ovat täynnä hyönteisten puremia. Nyt kävelen vain yleisillä paikoilla, lähinnä Leppävaaran kartanon mailla, ja jos osuu metsäisempi kohta, elimistö siirtyy pako-moodiin.Kevättalvinen susi ei ollut vielä mitään!

Perheiden Nizzan matka syyslomalle on nyt varattu. Yövymme vanhan kaupungin laidalla uudessa huoneistohotellissa. Mieheni ja vävy eivät taaskaan lähde mukaan. Kunpa nyt kaikki pysyisivät terveinä, eikä mitään muutakaan estettä sattuisi.

Kirjoitin jo aiemmin mutta katosi bittiavaruuteen. 

Nizza on kyllä kiva paikka. 

Nyt tuli sitten 65v täyteen ja ne vietettiin Pori jazzeilla miehen kanssa kaksistaan. Täytyy sanoa että kaksi päivää festareilla tässä helteessä vei mehut. Käveltiin yli 12 km kumpanakin päivänä. 
Matkailuauto oli viereisessä camping alueella. Olipa niin askeettinen paikka ja hinta aika kova. No sillä mentiin. Oli sentään konttivesst ja ulkotiskipaikka, sähkötkin sai. Se oli ns valosähköä johon ei voi esim ilmastointilaitetta käyttää. Päivällä autossa noin 31 astetta, mutta eipä siellä päivällä pahemmin olla. Illaksi jäähtyy kun ilmakin eli hyvä 22 astetta. Hyvin nukuin. 

Vanhin tytär täällä kotimiehenä poikiensa kanssa samoin myös bonustytär poikansa kanssa. Nyt tuli kuopus perheineen. Keskiviikkona ilmeisesti miniä ja muksut tulevat. 
Meillä menoa ja vilskettä piisaa aina vaan. Täytyy nyt myöntää, että nautin nyt huomattavasti enemmän lapsenlapsista kun ei noita vaativia sijoitettuja ole kun tuo yksi nuori joka ikätasonsa mukaan ei oikein meidän seurasta välitä kun vasta illalla telkkarin ääressä.

Aamulla kävin pyöräilemässä 8 km , sen jälkeen altaaseen. Minua nämä helteet ei pahemmin häiritse. Teen hommat asmulla ja illalla, no päivällä kyllä perhe ruokittavana. Nyt tein pestoperunoita ja broilerfilettä, ruokavahvuus 12 henkeä. Lounaan tytär laittoi kun olin kaupassa ostamassa monta kassillista ruokaa ja junnun käytin parturissa. Viimeinen päivä hänkin muuttaa. 

Mies kävi lääkärissä kun köhinyt viikon ja yskä senkun pahenee. No serppi oli 4 ja lääkäri sanoi allergiseksi. Hyvä niin. 

Mukavaa alkanutta viikkoa