Tervehdys Tampereelta!

Täälläkin on sää mukavasti viilentynyt. Sen huomaa varsinkin öisin, kun voi pitää peittoa päällä. Helteillähän nukuin lähes ilman enkä käyttänyt edes yöpaitaa ja siltikin oli hiki. Meirämmiäs laittoi vessareissuillaan ikkunaa kiinni ja sammutti kattotuulettimen, kun "tuntui niin viileältä"! Minä sitten heräsin pää märkänä, kiroilin sekä avasin ikkunan ja laitoin tuulettimen pyörimään. Olen yrittänyt selvittää, milloin hän tuntee itsensä viluiseksi, mutten ole oikein saanut selvää hänen selittelyistään. Oletan kylläkin hänen tarkoittavan sitä, kun hän nousee ylös mennäkseen vessaan ja tietenkin silloin lämmin kroppa kokee viileyden. Se kuitenkin korjaantuu heti, kun hän palaa sänkyyn peiton alle. Toisaalta, jos hän palelee peiton alla, niin sitten hänen pitäisi laittaa pikkuhousujen lisäksi esim. T-paita päälleen ja vaikka sukat jalkaan. Sitä toitotin hänelle koko viime talvenkin, kun joka kerta kun tarkistin, oli patteri täpösellä auki. Makuuhuoneen lämpötila nousi iltaan mennessä päälle kahdenkymmenen, vaikka olemme aina yrittäneet pitää sen 18-19 asteessa. Ehkä se on ikä ja herra Alzheimer, jotka alkavat vaikuttaa tähänkin asiaan.

Onko teillä käytössä höyhentyynyjä? Meillä oli sohvatyynyissä, muttei ole enää. Muutama vuosi sitten jouduimme ostamaan sohvatyynyihin uudet sisätyynyt, kun vanhat olivat plötristyneet eivätkä tukeneet enää lainkaan. Kävimme Jyskissä ostamassa uudet täkit ja katselimme samalla sisätyynyjä. Heillä oli kyllä sellaisia ontelokuitutyynyjä, mutta ei oikeaa kokoa, joten päädyimme sitten höyhentyynyihin. Niitähän on aina kehuttu ja pidetty jotenkin luksuksena, mutta totuus oli kyllä ihan muuta. Vaikka sisätyynyissä oli suht tiukka päällyskangas ja meidän sohvatyynynpäällisetkin olivat napakkaa kangasta, niin höyheniä tuli koko ajan ulos. Niitä oli sohvalla, lattioilla, meirämmiähen flanellipaitojen selkämyksessä, siis ihan kaikkialla, koko ajan. Kun tyynyyn nojasi, selkään pisti ulos tulossa olevan höyhenen terävä pää ja sitten niitä piti vetää pois.

Olin jo pitkään suunnitellut uusien tyynyjen hankkimista, mutta nyt lopulta saimme sen aikaiseksi. Jouduimme käymään keskustassa lunastamassa parit teatteriliput, joten menimme sitten samalla Tampereen Vaahtomuovin myymälään. Olen joskus Etolasta ostanut sellaisia tyynyjä, joissa on vaahtomuovinen päällinen ja sisällä vaahtomuovirouhetta. Niitä oli monen kokoisia ja käytin niitä itse tekemieni koristetyynyjen sisällä. Tampereen Vaahtomuovilla ei sellaisia kuitenkaan ollut. Rouhetäytteellä olisi kyllä saanut eri tilauksesta, mutta päädyimme lopulta ontelokuitutäytteisiin, jotka osoittautuivat oikein käypäsiksi. Ne ovat sen verran suuria, että jouduin oikein tunkemaan ne päälliseen, mutta siten ne pysyvät kivasti pulleina. Varsinainen suururakka oli se, kun nypin kaikki irtonaiset  höyhenet päällisten sisäpuolelta. Niitä oli TODELLA paljon, joten menin ulos nyppimään ja kun olin saanut homman tehdyksi, näytti kuin pihalla olisi kynitty pari kanaa 🤣

No, tulipas pitkä sepustus sohvatyynyistä 😄  Mitään muuta tähdellistä ei oikein ole tehtykään. Ilmoitin kyllä meidät taas kuntosalille ja itseni venyttelyihin, tilasin gynekologin syyskuulle ja ostin netistä vielä muutamia teatterilippuja. Meillä on nyt kivasti katsottavaa, kun syyskausi alkaa ja menipä yksi esitys ensi vuoden ensimmäiselle viikollekin!

Ai niin, meinasin unohtaa kertoa meidän Helsingin reissustamme. Se oli siis meirämmiähen opiskelukaveritapaaminen ja nyt juhlittiin 50 vuotta valmistumisesta. Meitä oli kaiken kaikkiaan 24 sekä yksi heidän vanha opettajansa vaimoineen. Ensin kävimme tutustumassa Uspenskin katedraaliin, jossa meille kerrottiin katedraalin historiaa sekä Suomen ortodoksisuudesta vähän laajemminkin. Sitten kävelimme Havis Amandan patsaalle, jossa kilistelimme (alkoholitonta) kuohuviiniä ja kuuntelimme pari puhetta. Ruokailu oli Espan Kappelissa, jossa nautimme erinomaisen hyvästä ruoasta ja mukavasta yhdessäolosta.

Ruokailun jälkeen meillä ei ollut mitään virallista ohjelmaa, mutta porukan vetäjä ehdotti venematkaa Lonnan saarelle, missä voisimme juoda kuka mitäkin ja jatkaa yhdessäoloa. Ehdotus ei kuitenkaan ottanut oikein tuulta purjeisiin, joten kävelimme sitten Vanhan Kauppahallin päädyssä olevalle terassialueelle. Se oli muuten ihan ok, mutta päivähän oli todella lämmin eikä terassilla ollut mitään auringonsuojaa, joten minä hieman käräytin rintani ja käsivarteni ja otsakin alkoi punoittaa. Istuimme siinä ehkä tunnin verran ja palasimme sitten vielä Espan puistoon nauttimaan jäätelöt puiden varjossa. Osa porukasta oli jo siinä vaiheessa poistunut ja lopulta me muutkin hyvästelimme toisemme, sovimme siitä kuka järjestää ensi vuoden tapaamisen ja lähdimme kukin tahoillemme, joka meidän kohdallamme tarkoitti paluuta hotelliimme Katajanokalle.

Hotellista sen verran, että se oli siis Solo Sokos Hotel Pier 4, joka on suhteellisen uusi hotelli. Meillä oli normaali kahden hengen huone, joka ei ollut kovin suuri, varsinkin kun siitä vei suurimman osan mahtavan iso parivuode, jossa kyllä sai hyvät unet. Huone riitti kuitenkin hyvin meidän tarpeisiimme. Se oli siisti, ilmastointi toimi ja kylppärikin oli tilava. Tosin ihmettelin, ettei noin uuden hotellin kylppärissä ollut suihkukaappia, vaan pelkkä suihkuseinä, jonka vuoksi suihkusta valui ja roiskui vettä aika laajasti.

Tuloiltana kävimme syömässä hotellin ravintolassa ja totesimme, että ruoka oli oikein maukasta. Myös aamupala oli runsas, muttei niin (turhan) ylenpalttinen kuin joissain muissa hotelleissa. Tarjonta kyllä varmasti riitti jokaisen makuun. Henkilökunta oli ystävällistä ja avuliasta ja hotellin kattoterassilta oli hieno näköala.

Nyt tuli niin pitkä sepustus, että mahdatteko jaksaa lukeakaan! Viikonlopulle on ennustettu viileää ja kovia sateita, mutta ainakaan tällä hetkellä täällä ei sada. Toista se oli viime torstaina. Olin tehnyt ruokatilauksen S-verkkokaupasta ja viisi minuuttia ennen sen saapumista taivas aukesi. Vettä tuli niin rankasti, ettei sen läpi oikein näkynyt ja juuri kun kuorma tuli, alkoi vielä sataa rakeitakin. Onneksi kuskit ajavat aina ihan ovemme eteen ja kun meillä on oven päällä katos, niin poikaparka ei vallan kastunut ja tavaratkin säilyivät kuivina. Loppujen lopuksi sadetta kesti kymmenisen minuuttia, mutta vettä tuli reilut 10 mm!

Toivotan teille kaikille oikein mukavaa viikonloppua sekä viimeistä elokuun viikkoa. Syksy saa, mutta voihan se olla ihan mukavaa 😃

Menna, kyllä se on tuo sairaus mikä vaikuttaa lämmönsäätelyyn. Meillähän tuore diagnoosi
Hellekautena muutama yö meni lyhyillä kalsareilla, ilman paitaa ei koskaan. Nyt saattaa olla urheilukerrasto korkealla kauluksella ja sukat aina jalassa.
Ilmalämpöpumppu on lämmittänyt jo pari viikkoa.
Saa nähdä miten talvesta selvitään.

Miten teillä muuten nuo reissut sujuvat? En ole nyt uskaltanut miehen kanssa lähteä minnekään kun hirvittää miten vessakäyntien jälkeen hortoilee minne sattuu. 

 

Menna ja Tulirumpu, minulla on myös palelevainen mies. Ei hänelle riitä pitkähihainen ja -lahkeinen pyjama, vaan sen päällä on verryttelyhousut ja flanellipaita, jalassa kahdet villasukat. Tavallisen täkin (talvella untuvaa) päällä on vielä painopeitto. Tyyny on aamulla herätessä kostea, mutta jalat palelevat. Minä nukun peitto vain jaloilla ja lyhythihaisessa paitulissa. Valitin miehestä lääkärille, eikä hän keksinyt muuta selitystä kuin ikä (86) ja huono alaraajojen verenkierto. Muistisairautta ei ole ainakaan vielä todettu, mutta kyllähän tuon ikäinen joskus vähän sekoilee. Muistan, että myös anoppi ja appi pukeutuivat kesähelteelläkin paksuihin vaatteisiin, joten ehkä taipumus kulkee suvussa.

Plantaarifaskiitti vaivaa edelleen, vaikka olen yrittänyt venyttää pohjetta ja jalkapohjaa. Ostin apteekista vaivaan tarkoitetun kalliin tukisukan (made in Taiwan), mutta siitä ei ollut vähäisintäkään apua. Sukka puristi vain nilkkaa, mutta jalkapohja oli melkeinpä löysä. Epätoivoissani, välittämättä nuoremman polven paheksunnasta, tilasin Temulta kolme erilaista tukea ja kaksi apuvälinettä venyttelyyn ja samalla huomasin, että kotimaisesta verkkokaupasta ostamani 15 euron puolipohjallinen maksoi Temulla vain 3 euroa.

En nyt kirjoita enempää, kun mitään ihmeempiä uutisia ei ole. Olen kyllä lukenut ja myötäelänyt kirjoitustenne tapahtumissa. Ja Rii-de, tervetuloa minunkin puolestani!

Kipa, olipa ihana uutinen, että saat toisenkin lapsenlapsen - ja näin pian! Toivottavasti kaikki menee tällä kertaa paremmin, ja miksi ei menisi! ❤️

Rimpati-rei!
Kiitoksia kuulumisista! Suuria uutisia Kipalta, onneksi olkoon jo näin etukäteen! 

Onnea toivottelen myös IL:n kesämökki- ja Japenan talokaupoille. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin kiinteistökauppa alkaa vilkastua vaikka ei se ihan kuumana käy vieläkään. Ainakin alakerran naapurimme Hangossa pääsi puutalo-osakkeestaan eroon parissa viikossa; kiire kuulemma tuli kun ostaja olisi halunnut asumaan suunnilleen samantien. (No näinhän meillekin kävi viime kesän venekaupoissa, tavarat piti roudata pois paatista parissa päivässä.) 

Nukkumismukavuudesta näkyy keskustellun. Meillä nukutaan saman peiton alla (paitsi snautseri joka nukkuu sen peiton päällä ellei aamuyöstä yritä peräti tulla tyynylle) joten jonkinasteista kompromissia peiton paksuudessa on aina pakko hakea. Ns. yösukkiin en nuorempana uskonut ollenkaan, nyt alan arvella että kyllä uni on levollisempaa sukat jalassa. Villaahan en käytä kun kutian, erilaiset froteepörröt menettelevät.

Elämään ei kuulu erityisempää, ja hyvä niin. Hangossa vietetyn viikonlopun jälkeen ehditään olla pari päivää kotimaisemissa, sitten käväistään Tukholmassa jossa ei olekaan käyty vuosikausiin. Päivässä ei paljon ehdi; juuri pohdittiin tyttären kanssa mihin museoon kannattaisi mennä. Molemmat muistelemme lämmöllä niitä reissuja jotka tehtiin kun tytär oli alakouluikäinen tai teini, silloin ohjelmassa oli aina yksi museo, jokin nopea ruokapaikka ja hiukan shoppailua. Sama ohjelma taidetaan toteuttaa nyt. 

Sarjassamme ”vitsejä viikon varrelle” tarjoilen teille nyt Aikuisten 8-ottelun lajit: 
• kynsien lakkaus ilman lähilaseja
• sukkien jalkaan laitto seisaaltaan
• kadonneen pikkutavaran etsiminen sohvan alta 
• julkisen liikenteen matkasovelluksen käyttö
• parkkimaksun suorittaminen sovelluksella
• hymiöiden käyttö oikein
• läheisten syntymäaikojen muistaminen
• samojen juttujen kertominen 

🤣🤣🤣
Iloista viikkoa! 

Moi mimmit! Kiva oli taas kuulumisianne lukea. Minäkin kuulun palelevaisten joukkoon, aina on varpaat kylmät. Ilman unisukkia ei tulisi mistään mitään. Ja Justus kävelee paljasjaloin t-paita päällä, kun mulla on neule ja villatakki!

Viime viikonlopun asuimme tyttären kotona, kun tytär ja vävy olivat Ahvenanmaalla. Pojat hoitivat Zappan ulkoilutukset ja me hoidimme pötyä pöytään sekä ruokimme koiran. Pojilla on niin paljon omia menoja, että saattaisi koiranhoito unohtua, ellen olisi vahtimassa. Juniori hälytettiin lauantaiksi isänsä kiipeilyfirmaan paikkaamaan sairastunutta. Olimme menossa Justuksen nuorimman lapsenlapsen rippijuhliin, joten Abi lähti edustamaan sitten omaa perhettään. Olipa hauskat juhlat, nuoret miehet (5) istuivat puutarhassa omassa pöydässään omien juttujensa kanssa ja me aikuiset (15) nautimme sekä hyvästä ruoasta että omista keskusteluistamme. Tämä rippilapsihan on ollut sydäntäni lähellä heti ensikohtaamisestamme lähtien ja silloin hän oli vasta 9-vuotias pikkuvanha viisastelija.

Oli kiva viettää aikaa Juniorin ja Abin kanssa. Kun toinen on poissa, toinen juttelee omia asioitaan. Jos molemmat ovat vaikka ruokapöydässä, eivät vahingossakaan puhu muuten kuin yleisluontoisesti. Äitinsä oli kysynyt, olisivatko seuraavan kerran keskenään koiran kanssa, kun vanhemmat ovat reissussa. Pojat olivat vastanneet, että oishan se kiva, jos mamma ja Justus ois täällä! Juniori on muuten varsin omatoiminen, pyykkää, ripustaa kuivumaan, laittaa tiskikoneen päälle jne. Vanhempaa jouduin pyytämään tiskaamaan kattilat ja sitten neuvoin, että hommaan kuuluu myös lieden ja tasojen pyyhkiminen. Mutta tärkeintä oli se juttelu heidän kanssaan, pojat ovat aivan erilaisia, mutta kummallakin aika mielenkiintoisia ajatuksia.

Tultiin Tammisaareen päivää liian aikaisin, kun talonrakentajat eivät olleet saaneetkaan vielä kaikkia teräspaaluja juntattua. Ihan kamala kilkatus iltakahdeksaan ja eilen alkoi seitsemältä, tosin homma tuli valmiiksi ja parin tunnin päästä. Nyt pohjaan tehdään laatikoita, joihin tulee sitten sementtivalu. Ihan jännää seurata talon valmistumista ja saammehan me sitten vihdoin sitä varastotilaa siitä!

Tänään käveltiin torille ja ostettiin mustikoita. Tehtiin yhdessä kaalipataa, joka hautuu nyt ja kohta syödään. Huomenna lähdettävä kaupunkiin, olen tilannut uudet parvekekaihtimet entisten jo rupsahtaneiden tilalle. Viikonlopuksi takaisin ja maanantaina alkaa sitten Våga tala svenska -kurssi, jota odotan innoissani!

Heippatirallaa kaikki.
Kyllä on mukavaa lukea teidän juttuja. Tuntuu, että muilla tapahtuu aina niin paljon, kun itsellä nää päivät on ihan samanlaisia. 🙂 Päivät töissä ja illat telkkarin äärellä. 🙈

Minä kuulun niihin ihmisiin jotka kulkee aina kotona ilman sukkia. Yölläkään ei päällä ole kuin peitto ja sekin vain hieman keskellä selkää. Jalat pitää aina olla peiton ulkopuolella. Nytkin on ihan kuuma vaikka istun vaan tässä koneella. 🥵

Sain eilen itseni irti sohvasta ja suuntasin auton kohti uimahallia. Oli kyllä mukavaa juosta, kun polveen ei sattunut lainkaan. Tunnin siinä jolkottelin ja tuli kyllä niin hyvä fiilis.

Tänään kävin uudelleen polven kanssa lääkärillä. Nyt ei yritetty pistää kortisonia, vaan tehtiin suunnitelmaa jatkoa ajatellen. Uusi särkylääke ja fysioterapiaa. Niin ja mulla kun on toi kakkostyypin diabetes ja tätä laardia tässä vyötäröllä enemmän kuin omiksi tarpeiksi, niin aloitettiin Ozempic. Jos ei nää auta, niin sitten proteesijonoon. Tosin sinne pääsee vasta kun BMI on 40 tai alle. Jokunen kilo on vielä tohon matkaa. Tosin toivon ettei proteesia tarvita.

Onko jollakin kokemusta tosta Ozempicista? Olis kiva kuulla. Saa laittaa kokemuksia myös yksityisviestillä.

Rii-de, mä olen käyttänyt Ozempicia 1 mg kymmenisen vuotta. Mutta se ei ole mulla ollut laihtumiseen, vaan diabetekseen. Ennen lääkkeen käyttöä onnistuin laihtumaan 27 kg, silloin kun diabetes todettiin ja muutin ruokavalioni kokonaan. Olen pysynyt nyt vuosikaudet normaalipainoisena, mutta Ozempicin kanssa en ole laihtunut ollenkaan. Ehkä se kuitenkin auttaa pitämään painon samana.

Facebookissa on Ozempic-ryhmiä, joissa saa vertaistukea. Mulle ei ole tullut mitään sivuvaikutuksia, paitsi kokeiltiin 2 mg pistosta ja se teki kamalan ummetuksen. Syön muitakin lääkkeitä diabetekseeni ja yhdessä niiden kanssa Ozempic pitää sokerit tasaisena. 

Käyn puolivuosittain labrassa. Mulla on viisi kroonista sairautta, mutta kun hoitotasapaino on hyvä, ne eivät näy ulospäin. (tai niin mä luulen!) Syön päivässä 14 pilleriä ja joskus naurattaa, kun muistelen mummoani. Hänellä oli käsilaukku täynnä pillereitä ja nyt mä olen samanlainen.

Kokeile ihmeessä. Olethan saanut lääkäriltäsi B-lausunnon, että lääke korvataan. Kerro sitten, miten toimii, vaikka yv:llä halutessasi.

Meillä maalla oli niin vanhanaikaista, että mummoilla oli vain hotapulveria ja kanferttitippoja. Se hota taitaa  olla jotain myrkkyä nykyään. 

Kiitos Iloinen Lemmetty.
Ei kait tota mullakaan suoraan laihdutukseen annettu, mutta sillä voi olla kuitenkin sekin vaikutus. Suositteli tuota, kun on tuo diabetes. Pysyy kuulemma sokerit paremmin kurissa, ruokahalu pienenee jne.
Lekuri laittaa B-lausunnon. Katotaan mitä Kela sanoo. Kerron miten se mulla vaikuttaa, kuhan ensin aloitan sen. 

Rii-de, Minä aloitin ozempicin maaliskuussa, minulla oli vain esidiabetes (ei ole enää kun paino on pudonnut  ), eli en saanut korvattuna. Onhan tuo kallista kokonaan itse maksaa, mutta minulla se on ollut tosi hyvänä apurina laihdutuksessa, eikä ole muuta kuin ummetus ollut vaivana.