Pikseli, ei sun elämä mitenkään yksitoikkoista ole ja kiinnostavaa on lukea kulttuuririennoistasi ja muusta.

Mun elämään kuuluu pieniä hetkiä lastenlasten ja ystävien kanssa. Justuksen vanhin lapsenlapsi muutti omilleen ja kun opiskelee, huomasi, että rahat ovat vähissä. Niinpä hän pesi yhtenä päivänä sekä Justuksen että mun kodin ikkunat ja hyvin pesikin! Syötiin yhdessä ja pakkasin pojalle mukaan ruokaa ja omenatorttua, jolloin tämä kiitti ja totesi syöneensä viisi päivää putkeen tonnikalaa ja nuudeleita.

Abi-poika kirjoitti äidinkielen ja nyt toivotaan, että menisi läpi. Hänen veljensä ei ole paljonkaan keskittynyt lukemiseen, kun kaverit, kuntosali, tyttökaveri ja työ ovat tärkeämpia kuin koulu ja kirjoitukset. Huitaisi vaan kädellään huolestuneelle äidilleen, että homma on hanskassa. Kirjoitti nyt englannin, historian ja espanjan. Saa nähdä. Kielet ovat menneet hyvin, historiasta ei olla vielä saatu tietoja.

Me kuljemme Tammisaaren ja Tilkan väliä. Maanantaisin käyn edelleen Våga tala svenska -kurssilla i Ekenäs ja siellä on valtavan hauskaa. Uskaltaudun jo kaupoissa, torilla ja Syysmarkkinoilla asioimaan ruotsiksi! Tiistaina kuntosali ja torstaina vesijumppa. Keskiviikoksi järjestän sitten muita menoja, kampaajaa, kynsihoitoa ja mitä milloinkin.

Tytär, vävy ja Abi lähtevät huomenaamulla ajamaan Espanjaan ja Juniori lentää perässä, kunhan koeviikko on ohi. Mua hieman jännittää, kun ajavat Baltian kautta. Mutta ei kai ne droonit heidän autoaan löydä?

Täällä ilmoittautuu ei ruusu, mutta joku ohdake kumminkin.
Huomasin että melkein kuukausi on hurahtanut edellisestä kirjoituksestani. 
Aika on mennyt puolukoita poimien, omenoita keräten ja yksi viikko hurahti Salossa pelimanniviikon pyörteissä. Sieltä palattua olen kerännyt aineistoa ja kirjoittanut juttuja järjestölehteen. Minun on vaikea kirjoittaa ajatuksiani järkevään muotoon liekö harjoituksen vai taidon puutetta. Äsken lähetin viimeisen mainossopimuksen lehden toimitukseen, jutut lähti viime viikolla, kuvat eilen ja nyt ajattelin kirjoitella tännekin kun olen koneella.

Puolukoita tuli poimittua yli 50 litraa joista suurin osa lähti ystäville ja sukulaisille. Täällä on ollut monin paikoin todella runsas puolukkasato. Pulmupuolukoita ja hilloa tein myös lapsille jaettavaksi. Omenoista olen tehnyt hilloja, kuivattanut ja kaura-omenapaistosta on tullut tehtyä pari kertaa viikossa.
Lisäksi olen jakanut omenoita kaikille halukkaille. Kun ensimmäiset matoiset omenat olivat pudonneet alkoi alas tulla puhtaampia joita pääsin hyödyntämään.
Itsekin tulee syötyä monta omenaa päivässä. Maanantaina poimin puusta Åkerö- lajiketta talvisäilytykseen. Toivottavasti säilyvät pitkään. Pudokkaita muista lajikkeista riittää syötäväksi muutama viikko jos eivät pilaudu.
Reissun aikana olivat toukat iskeneet kaaleihini ja kun lähdin hakemaan lehti- ja parsakaalia pellolta oli jäljellä pelkät rangat. Kyllä harmitti niin vietävästi kun sato oli komea ennen lähtöäni. Tuli mieleen taas Tiinuliinun parvekeviljely, siellä ei ole varmaan moisia ongelmia. 

Reissu oli virkistävää vaihtelua kotihommille. Lomakeskuksessa oli mielenkiintoista ohjelmaa niin paljon että oli vaikea valita mihin milloinkin osallistuu vaikka en laulu- ja soittoharjoituksissa käynytkään. Yhteislaulutuokioissa uskaltauduin laulamaan muiden mukana. Tanssiakin oli kuutena iltana ja väliin päivälläkin. Viimeisenä lomapäivänä oli turnajaiskestävyys jo koetuksella.

Bensan hinta on alkanut vaikuttaa jo liikkumiseeni. Kun kävin viime viikolla tankkaamassa niin hintaa kertyi 82 euroa. Se on iso raha pieneläkeläiselle.
Onneksi kaikki tärkeimmät palvelut ovat kävelymatkan päässä ja kaupungissa käyn kerran tai kaksi kuukaudessa. Tiluksille on matkaa vain kaksi kilometriä mutta kun aina on jotain kuskattavaa niin sinne on mentävä autolla.
Auto on huollettava ja katsastettava kolmen viikon sisällä. Jännittää saako vanha rotisko vielä leiman kohtuullisilla korjauskuluilla vai onko etsittävä uudempi ajopeli.

Tuttavissani on käynyt kato viime aikoina. Tyttären appi menehtyi kolme viikkoa sitten vakavaan sairauteen, luokkakaverini haudattiin lauantaina ja eilen tuli kutsu entisen naapurini hautajaisiin. Hän olisi täyttänyt lokakuun alkupuolella 80 vuotta ja ehdin jo saada kutsun juhliin kun tuli ilmoitus että synttärit vaihtuvat muistojuhlaan. 
Ei tässä auta muu kuin elää täysillä niin kauan kun pää pysyy pystyssä ja jalat kantavat. Olen tainnut jo kertoakin että päätin tehdä jatkossa vain mieluisia juttuja kun en tiedä paljonko aikaa elämästä nauttimiseen on jäljellä.

MUSTIKKAPOSKI, osanotto läheisten ja tuttavien kuoleman johdosta. Kirjoitat viisaita siitä miten elää kun vielä on elossa. Minullakin se on kyllä tiivistynyt omenoihin viime aikoina....

Antoisaa lokakuun alkua kaikille. 🍃🍂🍁
🐾

Mustikkaposki, olen pahoillani menetystesi takia. Samaa elämänohjetta kanssasi yritän minäkin toteuttaa, ottaa päivän kerrallaan ja olla huolestumatta ihan kaikesta.

Hei mimmit, minulla on kaikille kysymys. Onko kenellekään tuttu B-CURE LASER KIVUNHOITOLAITE? Justus on siitä kiinnostunut, mutta se maksaa parisataa, joten hieman mietityttää. Hän oli tänään fyssarilla, joka sanoi, ettei laitteen hyötyä ole tutkittu tarpeeksi eikä sitä ainakaan Pihlajalinnassa ole käytössä.

Minä laitoin tänään kesävaatteita pois. Kaupunkikaksiossa ei ole tilaa kaikille vaatteille, joten kausivaatteet ja -kengät vien varastoon. Joka sekin pursuaa.

Kohta kuntosalille!

Mustikkaposki, osanotto minultakin. Läheisten lähtiessä sitä vääjäämättä määrittää omaakin elämäänsä, mutta tuo "päivä kerrallaan ja päivän tehtävälistalle vain mieluisia puuhia" on kyllä erinomainen ohje. Minäkin yritän pitää sen mielessä, vaikka en erityisemmin ole koskaan osannut huomisesta huolestua. Siis isoista asioista, pieniä toki pyörittelen vaikka tiedän että asioilla on tapana järjestyä. Savolaiset sanovat että "piä tästä päevästä kiinni, huomisella on omat kahvat".

IL, pistäpä Googleen tuo laitteen nimi.  Mä nimittäin luulen nähneeni jossakin (Facebook tai Suomen Kuvalehti tai jotain siltä väliltä 😄) mainoksen jossa laitetta tarjottiin vuokralle, ja jos asiakas innostuu niin vuokrahinta hyvitetään kun sen ostaa. En tietenkään tiedä oliko se vain senhetkinen tarjous, on tästä joitakin kuukausia kun mainoksen näin. 

Etelä-Espanjassa on edelleen lämmintä. Maanantaina oli sadepäivä, ja silloinhan vettä tulee kuin ämpäristä, mutta nyt on taas kuumaa (tänään iltapäivällä varjossa +29) ja kuivaa. Tehtiin silti 7 km lenkki rantabulevardilla, ja ai että Lyyti oli onnellinen kun retken päätepisteessä sai baarista ihan ikioman jääkuution, ja sai paluumatkan istua bussissa isännän sylissä. Vieressä pari saksalaismiestä jotka silittivät koiraa ihan urakalla 😆

Ensi kuun jälkeen se onkin jo joulukuu! Voikaapa hyvin!  

Alamme (ainakin minä) olla siinä iässä, että ainakin joka kolmas viikko sunnuntai-Hesarin kuolinilmoituksissa on joku tuttu nimi. Osanottoni, Mustikkaposki.

Eräs kirkko- ja kirkon kamarikuoroon kuulunut 79-vuotias mies löydettiin noin kuukausi sitten kuolleena sängystään - pappi ja kanttori olivat tulleet ihmettelemään, kun häntä ei ollut näkynyt. Miehellä ei ollut omaisia, mutta eläkkeelle jäätyään hän oli löytänyt paikkansa kirkon vapaaehtoistyöstä ja oli monessa toiminnassa mukana, mm. rippikouluvaarina. Koska siis omaisia ei ollut, eräs kirkkomme papeista järjesti hautajaiset. Ajateltiin, että siunaustilaisuuteen tuskin tulee muita kuin kirkon väkeä ja kuorolaisia. Yllätys oli suuri, kun kirkko oli lähes täynnä! Tämä vaatimaton, hiljainen pappa oli jollakin tapaa vaikuttanut monien ihmisten elämään. Itse siunaustilaisuus oli kaunis ja lyhyt, mutta seurakuntasalin kahvipöydän äärellä monet muistelivat tapaamisiaan papan kanssa; oli puheita ja vieraiden musiikkiesityksiä. Hautajaiset kestivät kolme tuntia.

Mieheni lähti eilen Pohjanmaalle. Hänellä oli aikomuskin mennä, mutta aamulla hoivakodista soitettiin, että sisar oli huonossa kunnossa. Matka (onneksi junalla) oli huolten täyttämää, mutta perille päästyä sisar olikin taas parempi. Aamulla oli vain väsyttänyt ja todellisuudentaju vähän hukassa - ja ehkä antibioottikin alkoi tällä välin tehota.

En ymmärrä, miksi vatsani on pullistunut? Onneksi lähes 10 vuotta sitten ostamani hautajaismekko mahtui sentään vielä ylleni muotoilevan aluspaidan kanssa. Muistan, miten myyjä oli silloin tarjonnut pienempää kokoa, mutta en halunnut niin tyköistuvaa. Yleensä olen käyttänyt muissa tilaisuuksissa Nanson mustaa, väljää mekkoa, mutta nyt halusin pukea hautajaisiin vähän juhlavampaa.

Syönkö liian harvoin, liian vähän vai sittenkin liikaa herkkuja? Pitäisikö taas maksaa keventäjien 3 kuukauden jäsenyys. Edellisellä kerralla ohjelma moitti pitkiä ruokavälejä ja väitti aamiaisesta tulevan liikaa päivän kaloreita. Eikö Patrick Borg jossain vaiheessa myöhemmin sanonut, ettei ruokailun ajankohdalla ole niin paljon merkitystä, kuin uskottiin?

No, 81-vuotiaan (eilen täytin) vartalo on mikä on. Muuten olen kuitenkin onneksi terve eikä mihinkään pahemmin satu, joten saan olla kiitollinen. Muistikin uskoakseni toimii melko hyvin. En eksy (paitsi joskus metsäpoluilla) enkä unohtele asioita tai tavaroita, olen orientoitunut aikaan ja paikkaan. Näin ainakin toistaiseksi.

Hyviä vointeja kaikille!

Onnittelut pikseli❤️