Heippa,

vähän nauratti tuo Koshkoin viimeisin viesti

Kiitos taas kirjoituksistanne. Kelasin viestejä vähän taaksepäin, kun on ollut olevinaan niin kiire joka kerta foorumilla ollessani, että ajattelin vähän kertailla.... Huomasin taas omissa teksteissäni kirjoitusvirheitä... Sinänsä ei ihme, kun en edelleenkään jaksa aina hakea rillejä päähän ja toisaalta olen huomannut sellaisen asian, että kun kirjoitan näppiksellä, niin sormet ja aivot eivät kulje samaa tahtia... mistä lie tuo sitten kertookin. Välillä on kyllä niin, että koneen näppäimistö tulee kauheasti jälkijunassa. Kirjoitan varmaankin melko nopeasti "sokkona" kymmensormijärjestelmää käyttäen.

Juuri aiemmin tänään kirjoitin wordillä yhtä tekstiä (rillit olivat päässä) ja huomasin, että kaksisivuisen tekstin sisään mahtui todella monta virhettä, jotka kyllä (luullakseni) korjasin. Välillä jotain kirjainta tulee kaksi kpl, joku jää pois tai kaksi kirjainta vaihtavat paikkaa Yrittäkäähän kestää. Näitä Foorumille laittamiani tekstejä en enää oikolue. Muistan alkuajoilta useamman kerran, että kun tein "esikatselun", niin koko teksti katosi taivaan tuuliin. Enää ei ehkä niin kävisi. Ja ainahan voi tallentaa.

Minullahan alkoi taas (sama viime vuonna - silloin oli lämpöäkin) loman loppupäivinä flunssa. Jotenkin selvisin alkuviikon kohtalaisesti, mutta sitten olo huononi kovastikin. Se silmätulehdus, joka todettiin ennen matkaa, oli oikean silmän alaluomitulehdus. Ja kyllä sitten parani sillä toisella lääkkeellä, että ei tarvinnut enää jatkaa lääkkeen käyttöä. IL tästä tietääkin, mutta mulle sattui la iltapäivästä siellä reissussa sellainen juttu, että laitoin kynsibalsamia (ennalta ehkäisevästi, kun tiesin, että kotiin tultuamme kädet ja kynnet kuivuvat - ihan niin että lohkeavat). Katselimme siinä sitten tv:tä ja jossain vaiheessa olin lähdössä kylppäriin viemään Trindin kynsibalsamia takaisin. Olinkin jättänyt korkin huonosti kiinni ja pullo tippui pöydän kautta lattialle silla seurauksella, että siitä roiskahti sitä kynsibalsamia oikeaan silmääni (joka oli juuri parantunut). Huuhtelin silmää kauan puhtaalla juomavedellä ja kirvely kyllä sitten aikanaan loppui.

Tällä viikolla silmä taas paheni. Keskiviikkona aamusta soittelin epätoivoisesti silmälääkärille aikaa ja joka paikkaan pitkät jonot. Sain sitten ensin yhden ajan ensi viikolle, mutta onnekseni nettiä usein selaillessani huomasin, että eiliselle oli tullut peruutusaika. Soitin silloin keskiviikkona Hus:n silmäklinikallekin, mutta kehottivat vaan menemään "tavalliseen päivystykseen", jos ei silmän kanssa pärjää... Eilinen lääkäri sitten totesi, että siinä on nyt sidekalvotulehdus. Sitä ei voi tietää, liittyykö tähän flunssaan vai onko sillä kynsibalsamilla tai aikaisemmalla luomitulehduksella jotain vaikutusta "taudin" syntyyn. Antibioottitippoja 6 krt/vrk ja lisäksi silmän puhdistus sellaisella antiseptisellä liinalla.

Tänään olin yleislääkärillä tämän flunssan ja voimattomuuden vuoksi. Nenä ei enää vuoda, mutta kurkku kipeä, ajoittain myös korvat ja tuntui, että keuhkoputkissakin olisi jotain. Vinguntaa sieltä kuului ja nyt on kylppärin yhden tason kulma täynnä lääkkeitä. Silmätipat ja pyyhkeet ja kahta eri suihketta infektioastman hoitoon En viitsinyt pitkittää lääkäriin menoa, kun muistelin, että vuosi sitten sain tosi pitkäkestoisen flunssan reissun viimeisinä päivinä. Olin alkutalven selvinnyt ilman flunssaa (pari kertaa oli "yrittänyt" tulla), vaikka tuntui, että joka puolella ystävät sairastuivat kovaankin flunssaan. Toivottavasti tämä ei tästä pitkity, kun hain nyt ajoissa apua. Kauhukseni huomasin lääkärin vastaanottopaikassa, että kun kävelin yhden kerroksen portaat ylös labraan, olin ihan hengästynyt Mehän asumme toisessa kerroksessa ja kävelen AINA portaat ylös, ellei ole liian painavia kauppakasseja kannettavana.

Rakas siippani on terve ja ollut jo useana päivänä kuntosalilla. Onneksi. Hänen on tarkoitus lähteä ensi viikolla mökille vähän katsastamaan lumitilannetta. Oma vointini on nyt sellainen, että en lähde mukaan. Pelottaa kyllä, kun menee yksinään, jos vaikka tippuu katolta... tms. Olen kyllä suorastaan paasannut, että puhelin pitää olla koko ajan mukana. Meidän uudesta talosta ei tarvitse lumia pudottaa, mutta lähinnä vanhan mökkimme kohdalla lumikuorma hieman huolestuttaa. Ei ole pelkoa, että katto tulisi alas, mutta lähinnä, että eivät huovat "repeile" tms.

Maanantaina on vielä yhden sortin lääkäri ja sitten toivottavasti riittää vähäksi aikaa. Tämä maanantainen aika on jo aikoja sitten sovittu.

Koshkoi, kun kerroit laihdutusmetodistasi, niin taas kerran ajattelin, että yksi sopii yhdelle ja toinen toiselle - kuten esim. suupaltille pätkäpaasto. Minä koetin vaikka mitä kikkoja aikanaan ennen KK:iin liittymistä, mutta mikään ei tepsinyt. Aikanaan olin kyllä painonvartioiden ohjeilla tiputtanut molempien lasten syntymän jälkeen viitisen kiloa. Kaloreista minulla ei ollut mitään hajua ennen tänne "tuloa". Kyllä alku - varmaan ensimmäinen vuosi - oli aika lailla puhdasta matematiikkaa. Punnitsin ja merkkasin tunnollisesti syömiset. Paino tippui pikkuhiljaa (olisiko parhaimmillaan ollut noin 12 kg ja vyötärö kaventui ehkä noin kymmenellä sentillä) ja aika hyvin sain sen pysymäänkin. Joitakin kiloja aika ajoin on tullut takaisin, mutta sitten kun alan taas pitämään ruokapäikkyä, niin kyllä se pikkuhiljaa lähtee laskuun. Tsemppiä sinulle vielä siihen seuraavaan kymmeneen kiloon.

Normiarkena ei yleensä ole ongelmia, mutta esim se reilu puoli vuotta, jonka "asustamme" mökillä, on aina haastava. Meillä käy paljon ystäviä ja sukulaisia mökillä ja silloin tulee aina syötyä holtittomammin. Mutta ihan arjessakin lounas on meillä kohtalaisen kevyt ja päivällinen/illallinen sitten päivän pääateria. Pikkuhiljaa aikanaan hilasin sitä myöhemmäksi. Aikanaan söimme sen viiden, puoli kuuden aikaan ja minä kun valvon yleensä puoleen yöhön, niin kärsin kauheasta nälästä sitten illalla. Se auttoi, kun syömme päivällisen useimmiten nykyään kello kahdeksan aikoihin. Makea ei ole minun kompastuskiveni (paitsi suklaa ), vaan yleensä ennemminkin suolainen. Yleisesti ottaen se, että annoskoot pysyvät "oikeina" ja vatsa täyttyy paljolti kasviksista ja vihanneksista. Minä rakastan hyvää ruokaa ja ruokailu sinänsä ei ole vain nälän tyydyttämistä, vaan siihen liittyy paljon muuta: kaunis kattaus, paljon värejä, terveellisyys, hyvä maku ja kirsikkana kakun päällä hyvä seura. Minusta herkullinen ruoka hyvässä seurassa on yksi elämän suurista nautinnoista. Vaikka syömme kahdestaankin siippani kanssa, panostan aika lailla ruuan laittoon. Jotenkin sillä osoitan rakkauttanikin siippaani kohtaan ja ystäviä kohtaan, silloin kun syömme yhdessä heidän kanssaan.

Tuosta Mennan "syö kuin pieni lintu" tuli mieleeni yksi maamme tunnetun lihavuustutkijan maininta, että ennen vanhaan oli hyötyliikuntaa ihmisillä väkisinkin niin paljon, että energian kulutus oli aivan toista, mitä se on tänä päivänä. Sitä ei korvaa edes se, että kävisi viisi kertaa viikossa salilla vetämässä itsensä piippuun. Menna, ruokavieraastanne tuli mieleen yksi meidän vieraamme, joka on Amerikan sukulaisen paras ystävätär ja ollut joitakin kertoja Suomessa käymässä. Hän yritti hoitaa aikanaan ensin esidiabetestään ja myöhemmin puhjennutta kakkostyypin diapeetestä pelkästään ruokavaliolla. Olivat muutamaan otteeseen mökillämmekin kolmekin päivää peräjälkeen. Kyllä sai käyttää mielikuvitustaan ja päätään, että sai sapuskaa pöytään. Viimeisen käynnin yhteydessä kertoi aloittavansa lääkityksen. Sen jälkeen ei ole käynyt Suomessa. Muuten aivan ihana ihminen ja hyvää seuraa, mutta emäntää tietysti stressaa aina tuo muonapuolen järjestäminen.

Mutta tuon painonpudotuksen suhteen itse kunkin on varmaan löydettävä oma linjansa. Useinhan sanotaan, että lounaan pitäisi olla päivän pääateria. Meillä se on tosiaan illallinen ja se on auttanut minua.

Mimsella, tarjoamasi ruuat kuulostivat todella herkullisilta Toivottavasti sait Japena hyviä vinkkejä.

Kivikasa, kiva kun annoit kuulua itsestäsi jotain pitkään aikaan. Tsemppiä kolestrolitaistoon.

Kesäheinälle en olekaan vielä toivottanut ihanaa matkaa, joten tässä toivotukset. Odotan IL:n tavoin kuvia sitten naamakirjaan .

JJ, iloitsin, kun luin lapsenlapsestanne. Ihanaa, että menee paremmin. Yhdyn IL:n sanoihin, että kirjoitat jotenkin niin kauniisti, että silmät meinaavat kostua

IL, kyllä sinä mammana joudun kaikenlaisiin tilanteisiin. Hieman kohosivat suupielet hymyyn lukiessani Heviteinin purkauksesta. Voin niin kuvitella sen silmissäni. Se myrkky oli hyvä juttu. Ja Juniorille terveisiä ja pikaista paranemista. Toivottavasti ei ole mitään jälkiseurauksia pään lyönnistä.

Aika tässä vilahtanut kuin siivillä. Taitaa olla pitkä teksti. Pian salaatin tekoon ja lohen nylkemiseen. Oikein ihanaa viikonlopun jatkoa jokaiselle.

# Kipa, tarkoitinkin, että haluaisin oman metodin mukaan metodeihin. Ei varmaan ole vain yhtä ainoaa. #

Juniori on jo oma itsensä, parhaillaan leikkivät piilosta naapurin pojan kanssa. Onneksi on iso talo, niin löytyy paljon piilopaikkoja ja minusta on hauskaa, kun oikeasti leikkivät muutenkin kuin pelihuoneessa pelaten.

Heviteinin kanssa oli tänään taas varsinainen keskustelu. Olimme kaksin, kun hän kysyi, muistanko kun veljeni joulujuhlissa hän ja 14-vuotias veljentytär vertasivat pituuttaan selät vastakkain.
- yritin varoa, ettei pebat osuisi yhteen ja kuitenkin ne osuivat ja tuli ihan omituinen tunne.
Kyselin tarkemmin tuntemuksista, mutta poika tuhahti, että "anti olla" ja pakeni huoneeseensa.

Tuli hetken päästä ja jatkoi, että oli kertonut parhaalle kaverilleenkin ja tämä oli sanonut tuntevansa samoja outoja tunteita jonkun tytön lähellä.

Minä siihen, että se on kyllä ihan normaalia tuossa iässä, sun kehossa tulee tapahtumaan kaikenlaisia muutoksia. Sun isä on mies ja ollut samanikäinen poika kuin sinä ja hänellä on ollut ihan samoja tuntemuksia. Ihan varmasti voit jutella isäsi kanssa ihan mistä tahansa, hän ei häkelly.

Laitoin sitten vävylle viestin, että viimeistään nyt alkaa olla kukka ja mehiläinen -juttujen aika!

Voi että mä nautin näiden poikien elämän seuraamisesta.

Heippa vielä

Koshkoi, olen samaa mieltä ja yritin sitä viestiäkin, että ei ole yhtä ainoaa oikeaa tietä painon pudotukseen. Unohdin omasta "tarinastani" yhden oleellisen asian ja se on vaaka. Minulla taitaa olla jo useampi ruutuvihko täynnä merkintöjä monen, monen vuoden ajalta. Punnitsen itseni normaalisti joka ikinen aamu. Mökin vaaka näyttää 300 gr vähemmän kuin kotivaaka, joten olen armelias itseäni kohtaan ja vähennän mökkivaa´an painosta 300gr. Punnitsin itseni joka aamu jo ennen KK:iin liittymistä. Tiedän, että toisille se ei sovi, mutta minulle on hyvä tapa. Lomamatkoilla ei sentään ole vaakaa mukana

Niin ja piti toivottaa "kokeilijaan" tervetulleeksi. Kuten olet ehkä huomannut, niin tällä foorumilla on kyllä usein pitkiä aikoja, että "puhumme" kaikesta muusta paitsi painon pudottamisesta

IL, hyvä uutinen, että Juniori leikkii. Saat kyllä olla aivan ihanasti aitiopaikalla seuraamassa kahden nuoren herran kasvua. Ihanaa, että teillä on niin läheiset välit, että Heviteinikin avautuu sinulle tuollaisista asioista. Mielestäni osaat aina antaa tosi hyviä vastauksia.

Nyt on masu täynnä ja pöytä sekä tiskipöytä puhtaaksi. Söimme todella herkullista uunilohta (kokeilin siihen yhtä uutta juttua), perunoita ja monen sorttisia ja värisiä kasviksia salaatin muodossa. Huomenna olisi tarkoitus tehdä yhdessä iso urakka erilaisten juuresten ja muiden kasvisten sekoitus, jonka laitan muhimaan mausteisiin ja työnnän sitten uuniin. Siitä tulee vihanneksia useaksi päiväksi - muunneltu a la Kipa, kun ei kotona ole muurinpohjapannua.

Nyt uutisia katsomaan. Jotenkin ihmeellisesti siippani ilmeisesti onnistui saamaan digiboxin toimimaan... nyt koputan päätä.

# Aamukahvi#

Kiitos kaikille hyvän matkan toivotuksista!

Osa Koshkoilta lähteneistä kiloista on varmaan siirtynyt mulle, koska kokeillessani eilen joitain vaatteita ne kiristivät!

Vaatehuoleni asettuivat oikeaan mittasuhteeseen, kun illalla poikkesimme ystäväpariskunnan luona. Me poikkeamme toisillamme ohikulkiessa ilman etukäteisilmoitusta. Oven avasi ystävättäreni, joka kertoi, että tuli juuri sairaalassa, miehelle oli tehty pallolaajennus. Yöllä oli tullut paljon lunta katolta, oli tuntunut aivan maanjäristykseltä. Myös isolle parvekkeelle oli tullut runsaasti lunta. Olivat tehneet ensin yhdessä ison pihan, sitten mies oli siirtynyt parvekkeelle. Lapioinut raskasta lunta kaiteen yli maahan ja vaimo jatkanut siitä. Miehellä oli sitten tuntunut rinnassa ahdistusta, joten oli mennyt terveyskeskukseen, sieltä tutkimusten jälkeen lähetetty ambulanssilla Hussiin ja siellä tehty pallolaajennus. Mies on 71v, hoikka, ei mitään lääkitystä, ei tupakoi, ei käytä alkoholia, ehkä joskus maistaa lasin viiniä, käy kuntosalilla ja uimassa, soutaa soutulaitteella kotona joka päivä.

Tämä vaan kaikille muistutuksena, että malttia sinne lumenluontiin. Miehelleni on tehty pallolaajennus 13 v takaperin ja hän osaa ottaa lumenluonnin rauhallisesti. Minusta hän käyttää joskus tätä hyödyksi ja jättää koko työt väliin, jos lunta on tullut vähän. Onneksi meillä on molemmilla neliveto auto.

Toivottavasti lumen tulo rauhoittuu ja olisi aurinkoista sekä vaan muutama aste pakkasta.

Mukavaa eloa teille loppu helmikuuksi!

Huomenta!

Vettä on satanut koko viikonlopun. Järkyttävän liukasta on, mutta silti olen iloinen, ettei tämä kaikki ole tullut lumena. Meilläkin niin iso piha, että on suosiolla jätetty nyt suurin osa avaamatta, kun tuntuu, että siinä todellakin vaani joku sydänkohtauksen vaara. Mies toki on vielä suht nuori ja hoikka, mutta työkseen kuitenkin vain istuu päivät pitkät, niin on se sitten melkoinen rasitus yks kaks, kun ei ole ikinä mitään ihmeempää liikuntaa harrastanut. Onneksi on tuo traktori, jolla saa tien sentään pidettyä auki.

Nuo hankalat ruokavieraat on kyllä melkoinen päänsärky. Meillä hankalin tyyppi on eräs hyvin "tiedostava" ihminen. Aiheet vaihtuu, mutta kiihko säilyy. Milloin pitäisi olla mitäkin firmaa boikotoimassa, tai tukiostamassa vain tiettyjä tuotteitta jne. Etukäteen ei yhtään tiedä, mikä milloinkin on pinnalla, joten ei oikein voi niihin varautuakaan. Siinä sitten vain istutaan ja kuunnellaan luentoa maailman tilasta, ja siitä miten kamlaaa on, kun ihmiset eivät vaivaudu ottamaan asioista selvää, huoh. Muutenkin vierastan kovin kiihkeästi asioihin suhtautuvia ihmisiä. Oli se asia sitten ruoka tai uskonto.

Hienosti sanottu suupaltti "vanhat tavat kävivät vierailulla mutta ne häädetään tapa kerrallaan"!! Tuo pitäisi minunkin liimata jääkaapinoveen.

Sinulla on ihanan läheiset ja lämpimät välit noihin nuoriin IL Ilo on lukea tarinointiasi.

Tervetuloa kokeilijaan

Kipa saako udella mitä juttua kokeilit siihen uuniloheen?

Meillä viikonloppu meni lähinnä syödessä No paino oli onneksi silti muutaman sata grammaa alempana, joten ihan kohtuudella sitten kuitenkin. Kun ilmat ovat mitä ovat, niin olen keskittynyt nyt käsitöihin. Kauhean tyytyväisenä olen nyt kutonut sukkia Marttojen keräykseen. Sisäinen, hyvin säästäväinen konmarini hyrisee tyytyväisyyttä, kun saan noita ylijäämälankakeriä nyt käytettyä pois nurkista pyörimästä, eikä kuitenkaan tarvitse heittää niitä roskiin. Tuossa aikaisemmin jo tein puuvillalangoista niitä keskosille meneviä mustekaloja niin paljon, kuin lankoja niihin riitti.

Tämän syksyn ja talven aikana onkin tullut raivattua melkoisesti kaappeja. Sysäyksen sille antoi se, kun poika muutti pois ja piti käydä läpi mitä kaikkea he tarvitsevat uuteen kotiinsa. Siinä samalla innostuin käymään läpi hyllyjä ja kaappeja. Ja kyllä sitä tavaraa on riittänytkin! Vaan onhan tuota vieläkin, kolme kerrosta ja muutama vuosikymmen. Kyllä siihen tavaraa mahtuu.

Yrittäkäähän olla liukastumatta muruset!

Viikonloppu meni pääasiassa hyvin, mitä nyt vähän hienosäätöä oli, mutta niistäkin selvittiin.

Se mistä ei sitten selvittykään on se, että meirämmiäs on lasaretissa! Lähdimme eilen viemään kälyäni asemalle ja meirämmiäs liukastui meidän pelastustiellä ja vasempaan lonkkaan tuli murtuma. Hän kyllä ajoi asemalle ja takaisin, kun meillä on automaattivaihteet ja vasen jalka on tarpeeton. Minä kysyin moneen kertaan, mennäänkö Acutaan, mutta hän vain sanoi, että katsotaan nyt vielä ja että se on vaan pahasti tärähtänyt. No, eihän hän päässyt itse sohvasta ylös, vaan minä autoin vasemmalta puolelta ja ihan töppöaskelin hän käveli, joten vähän ennen kymmentä me sitten ensin soitimme neuvontapuhelimeen, josta kehotettiin lähtemään Acutaan ja sille tielleen hän sitten jäi. Tekstiviestejä tuli tasaisin välein, joten minunkin nukkumiseni oli vähän siinä ja siinä ja lopulta hän soitti klo 8. Siinä vaiheessa ei vielä ollut tietoa, koska lonkka leikataan, mutta jonkun palaverin jälkeen tuli tieto, että huomenna, joten menen häntä tänään iltapäivällä katsomaan. Täytyy viedä hänelle silmätipat ja muutkin lääkkeet, partakone ja hammasharja sekä puhelimen laturi.

Aion tänään laittaa hänet tauolle kuntosalilta, kun varmaan menee muutamakin hetki ennen kuin hän sinne pääsee, joten ei viitsi turhasta maksaa. Sitten täytyy kartoittaa, kenet saan mukaan 20. pvä katsomaan La Bohémia, sillä vaikka hänet tietenkin on silloin jo kotiutettu (kai?), niin ei hän varmaankaan vielä sellaisiin rientoihin pysty. Onneksi meirämmiäs on rento tyyppi, joka ei tällaisistakaan stressiä ota eikä yöuniaan menetä, varsinkin kun kipulääkitys toimii. Kuulemma ainoa hankaluus on se, kun hän joutuu makaamaan vain selällään, joten paitsi että se on puuduttavaa, niin sorsan käyttö on hankalaa

Eihän sitä tällaista olisi toivonut, mutta näillä mennään ja minä laitan ulos mennessäni nastakengät jalkaan!

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille ja olkaa varovaisia liikkuessane ulkona

Oi oi Menna, meiränmiehelle terveisiä ja pikaisen paranemisen toivotuksia. Pitipä sattua mokoma juttu!

Minusta tuntuu niin hauskalta, kun Mimsella kutsuu meitä murusiksi! Tosin taidan olla lohkare.

Tytär ja vävy tulivat Tallinnasta lauantai-iltana, syötiin yhdesä iltapalaa ja rupateltiin. Vävy sanoi jutelleensa jo aika monista kukka-mehiläinen asioista esikoisensa kanssa, mutta pebatuntemuksista hänelle ei oltu kerrottu. Vävy ajoi autoni heidän kamalassa kunnossa olevan kotimäkensä alas, koska minä olin jo liukuillut (tai auto), enkä uskaltanut peruuttaa, kun lumen takia autoa ei mahtunut kääntämään pihassa. Ja vaikka on neliveto, liukuili vävynkin käsittelyssä, mutta ehjänä päästiin mäen alle.

Kaupungissa kotikadullani ei ole montaakaan parkkipaikkaa, kun pikkutraktorit ovat kasanneet lumivuoria niiden päälle. Viime yönä sitten alkoi lumenkippaus kuorma-autoihin, enkä osannut siinä kolinassa nukkua. No nyt on parkkipaikkoja.

Tänään olisi ollut Damy-ryhmän kanssa Oodiin tutustuminen, mutta kurkkuni on hieman käheä, enkä vaan viitsinyt tihkuun lähteä. Kaupassa kävin, kun se on parinsadan metrin päässä ja sillä matkalla tapasin lääkäriystäväni, joka teki hedelmähyllyjen välissä pikatutkimukset ja määräsi lepoa ja kuumaa juotavaa. Nyt sitten lipittelen teetä.

Haluan pysyä kunnossa, kun keskiviikkona on suuresti odottamani Thais-ooppera ja torstaina lähden Ikerin kanssa mökille kahdeksi viikoksi.

Nyt, mimmit, nastakengät jalkaan, kun mennään kaduille. Ajattelin laittaa ne oopperareissullekin, otan korkkarit kassiin.

No oh-hoh,

onpas täällä taas tapahtunut!

Menna, lähetän teiränmiehelle pikaisen toipumisen toivotukset! Vai lieneekö parempi, että antaa murtuman parantua ihan rauhassa? Noi miehet vaan tahtoo lähteä viipottamaan vaikka ei vielä pitäisikään! (toteaa nimimerkki "Kokemusta on")

IL:n junioirille ei enää ehdi toivottaa pikaista paranemista kun poika on jo kunnossa. Teillä tuntuu olleen mukava viikonloppu.

Kipa, hauskaa kun loma oli muuten onnistunut vaikka vaivoja ilmenikin. Los Christianos on tosiaan mukavaa kävelymaastoa, löytyy tasaista sekä ylä- ja alamäkeä ihan maun ja tunnelman mukaan.

Kesäheinälle lomatoivotukset ellei se ole myöhäistä! Ja ketäs kaikkia täällä nyt on viimepäivinä pyörinytkään lumitöineen muine touhuineen.

Juu, nastat on tosiaan ihan aiheelliset näillä säillä. En edes viitsi mennä tuonne virtuaali-Santiago-sivulle päivittelemään vähiä kilometrejäni - ei tee yhtään mieli ulkoilla vaan enemmänkin haluaa etsiytyä ns. siisteihin sisätöihin. Niitä on riittänyt, ja tänäänkin ihmettelin ratikan ikkunasta katsellessani että missä ne aurinkoiset pakkaspäivät ovat, joita joskus kultaisella 60-luvulla tuntui olevan tosi paljon.

Onneksi en enää hiihdä; ainakin täällä pk-seudulla ladut ovat ehkä enemmän vesihiihtoa varten. Huomasin kun taivalsin spanielin kanssa viikonloppuna jokusen kilometrin tuossa lähimetsikössä. Nastakengät jalassa, tottakai.

Kuten huomaatte, mulle ei tosiaankaan kuulu mitään. No news is good news, eikös se niin mene?

Hyvää alkanutta viikkoa ja iloista ystävänpäivää, ystävät!