Hankin Nicholas Sparksin uusimman Safe Havenin. Melko varmasti tyydyttää hömppäpuutteen vähäksi aikaa.

Odotan Maeve Binchyn kirjoja aina malttamattomana. Olen sydämeltäni irkkufani. Tykkään lukea Binchyn lisäksi mm. Cecelia Ahernin, Sophie Kinsellan, Roddy Doylen ja Marian Keyesin kirjoja joissa irlantilaisuus ilmenee omanlaisena kirjojen henkilöhahmojen yhteisöllisyytenä ja tarinan kertomisen taitona.

Myös huumoria, rakkautta ja elämäniloa pitää kirjoissa olla. Välttelen ikäviä aiheita, koska eläydyn kirjaa lukiessa vähän liikaakin. Näen painajaisia jos olen lukenut sota-, murha-, kauhu- tai scifi kirjoja.

Muita hyviä kirjailijoita mm. Nicholas Evans, Deborah Smith, Nora Roberts, Kristin Hannah, Stuart Harrison, Anne Tyler.

Joo, välillä on ihana lukea kirjoja, joissa elämä vain soljuu eteenpäin, henkilöt on aika tavallisia, mutta niitä jää kirjan loputtua kaipailemaan kovasti, vähän niin kuin ne olis oikeasti olemassa jossain päin maailmaa.

Anne Tylerin kirjat on sellaisia, pidän kovasti.

Calamitylle; entä Cathy Kelly. Olen samoilla linjoilla kanssasi ja nyt odotan kirjakerhosta Untinen-Aulin uusinta.
Pirkanmaan kirjastot kun muuttivat tietsikkaohjelmia niin nyt en osaakaan enää hakea uutuuksia kun mulla on ihan tietyt kirjailijat joita aina odotan. Sitten jos ja kun joskus sekoan johonkin uuteen tuttavuuteen ja pidän tyylistä niin luen sarjassa siihenastisen tuotannon. Jos lukeminen tökkii, on saman asian jaarittelua, niin enpä lainaa toista kertaa.
Vanhoista nimistä Victoria Holt, Madeleine Brent ,La Vyrle Spencer,Judith Krantz.Caterina Gaskin ovat aika ajoin lukulistalla jos mikään uusi ei innosta.

juu Cathy Kelly on yksi niistä joita myös luen. Nyt hankittuna Onnen ainekset.

On rentouttavaa lukea näiden kirjailijoiden kirjoja kun ei hirveän suuria mullistuksia vaan sellaista leppoisaa kanssakäymistä ja tavallisia elämäntilanteita.

Tulee jotenkin tunne kuin pääsisi tutuille kulmille käymään kun hyppää niihin tarinoihin mukaan.

Yksinäiselle kirjojen elämykset on todellinen rikkaus.

Olipas kiva ketju. Pitää paneutua ja hakea vinkkejä vielä paremmalla ajalla. Mulla Finlandia-voittajan Nenäpäivä kesken- ei oo yhtään mun makuun, en tiedä saanko luettua. Nyt sain lainaan Kellokosken prinsessan ja odotan malttamattomana, että pääsen kirjan kanssa sänkyyn- mä siis luen aina sängyssä illalla.

Mma Ramotswea tällä hetkellä...

Sannis, minäkään en oikein tykännyt Nenäpäivästä. Lukihan sen, mutta jotenkin se ei vaan vienyt mukanaan ja en oikein päässyt kiinni juoneenkaan. Kiva että on joku toinenkin jolle se ei oikein auennut.

En oo itse lukenut Nenäpäivää, joten siinä mielessä en voi kommentoida, mutta oon itse asiassa kuullu tosi monesta, jotka ei oo siitä pitänyt pahemmin, enkä oikeastaan kenestäkään, joka ois sitä kehunut! Omituista.. Oon miettinyt sen lukemista, mutta kovasti vaikuttaa siltä, ettei taida kannattaa, vaan lukee mieluummin jotain muuta Sen verran vähän luen kuitenkin, etten raaski tuhlata aikaa ei-niin-hyviin kirjoihin.

Tällä hetkellä kesken Franzenin Tumman veden päällä, ja tykkään siitä tosi paljon! Kertoo pikkupojan elämästä pojan itsensä silmin. Välillä jään miettimään, voisiko pikkopoika oikeasti itse kertoa kaiken, mistä kirjassa on, sanavarasto saisi olla aika laaja, ja joitain asioita ei ehkä kyllä ymmärtäisi niin hyvin kuin kirjassa kerrotaan. Muuten kyllä aivan mahtava!

Kesken myös Nikolai Gogolin Kuolleet sielut. Se on todella hauskasti kirjoitettu, ja kuvaa mielenkiintoisesti venäläistä elämää 1800-luvulla. Ei siis mikään raskas kirja, vaan humoristinen lähinnä. Voin suositella sitäkin! Taidan olla mahdottoman kritiikitön lukija, kun yleensä tykkään kaikista kirjoista, mitä luen. Pääsääntöisesti sanon hyviksi, ja sitten joskus törmää huippuihin, kuten se hehkuttamani Anna minun rakastaa enemmän. Harvoin luen mitään, mitä en vois suositella! Voihan se olla vain hyvää valitsemistakin, ja ennakkoharkintaa, eikä vaan kritiikin puutetta

Minäkin luin tuon Franzenin ja tykkäsin kovasti. Ehkä kerronta oli aikuisen sanavarastolla ja kokemuksen sävyttämänä kerrottu, mutta jotenkin siitä välittyi hienosti lapsen kokemukset ja tunteet.

Heips

Luin viimeksi Thomas Nyholmin Sinun edestäsi vuodatettu - esikoiskirja. Alku vaikutti hieman sekavalta, mutta mitä pidemmälle luin sitä jännemmäksi kirja muuttui ja loppu oli aika huikea

Koko ajan mulla on joku kirja luettavana - muuten olen kuin kipeä Nyt on menossa Roslund & Hellströmin Tyttö katujen alta.

Huippu tämä ketju - oon löytänyt jo paljon hyvää luettavaa