Ei ole totta, Slank, aloitit Barbara Nadelien lukemisen!! Mun on pitänyt niistä tänne kirjoittaakin. Nautittava sarja, todellakin. Sitäpaitsi parantaa koko ajan kuin sika juoksuaan! Belsassarin tytär onkin minusta heikoin. Veriroiskeet vähenevät jatkossa ja henkilöhahmot syvenevät.

Hurjan Jack London-vaiheen koin noin 12-vuotiaana, myös Mark Twainia luin aika tavalla nuorena. Juhani Ahoakin luin ihan liian nuorena. Ja Haanpäätä on hyllyssä lukemattomana, olen niitä juuri viime aikoina silmäillyt merkitsevästi. Taidan olla kypsä nauttimaan Ahosta ja Haanpäästä.

Muita vanhempia suomalaisia on lukematta esimerkiksi L. Onervan romaanit, Anna Kortelaisen jännittävä L.Onervan elämäkerta herätti mielenkiinnon. Joskus parikymppisenä olen jo yrittänyt niitä lukea, mutta silloin eivät innostaneet. Helvi Hämäläiseltä (joka on lempikirjailijoitani) on myös muutama romaani lukematta. Myös Aino Kallaksen varhaisempaa tuotantoa pitäisi lukea.

Raija Siekkisen romaaneja olen lukenut tässä viime aikoina. Hienoja, mutta eivät yhtä hyviä kuin novellit.

Oli ihan pakko alottaa kolmanneksi kirjaksi Astrid Lindgrenin Ronja ryövärintytär, tosin englanniksi kun se löytyy kirjahyllystä. On niin tuoreessa muistissa se näytelmä, mukavaa miten uskollisesti se on käsikirjoitukseen muokattu! Odotan innolla englanninkielistä termiä Kakkiaisille .

Kerro sitten meillekin!

Lomaa on mennyt nyt 10 päivää ja kirjoja olen saanut alas 2 kokonaista.

"Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville" oli juuri niin ihana kuin olin ajatellutkin. Täydellinen kirja loman aloitukselle!! Hyvänmielen kirja, jossa ei kuitenkaan kaihdettu vakavaakaan aihetta. Ehdottomasti kirja selviytymisestä ja ystävyydestä. Joku täällä laittoikin kirjan saman sarjaan Montgomeryjen kanssa ja samaa mieltä olen. Meni ihan top kahteenkymppiin tämä

"Siilin eleganssi" oli seuraava, johon tartuin ja se olikin ihan toisenlainen. Kirja oli vähän nimensä oloinen - ensin siilin piikit pystyssä, mutta jos alun filosofian jaksoi kahlata läpi, tuli esiin pehmeä sisus, joka sulatti sydämeni täysin. Tähän palaan varmasti uudelleenkin jonkin ajan kuluttua. Ties vaikka jaksaisin paremmin paneutua siihen filosofiaankin

Nyt on menossa "Pojallani on seksielämä ja minä luen äidilleni Punahilkkaa". Puoliväliä mennään eikä tässä kirjassa ainakaan kovin montaa tasoa ole Mutta sujuvasanaista proosaa, aika realistista, vaikka joissain kohdissa ehkä vähän inhorealististakin.. Mutta varmasti voi tuossa elämänvaiheessa olla elämä tuollaistakin.

Vielä on monta ihanaa kirjaa odottamassa hyllyssä. Ja kuinka ollakaan, löysimme täältä Hua Hinistä parikin divaria, joissa oli suomalaisia pokkareita. Ehkä pitää käydä vielä siellä täydentämässä varastoja

Ihania vinkkejä, nyt on pitkä lista merkkitynä ylös luettavaksi haalittavia kirjoja Itselläni on tällä hetkellä menossa Aavikon kukka, joka kertoo Waris Dirien elämästä ja kuinka somalialaisesta paimentolaistytöstä tulee maailmanluokan huippumalli. Yleensä en tällaisia elämäkertoja jaksa lukea, mutta tämä vaikuttaa mielenkiintoiselta!

Tätä ennen luin Rebecca Stottin Korallivarkaan, aivan ihana! En olisi malttanut päästää kirjaa käsistäni

Eilen tarttui Helsingin rautatieaseman pokkarikaupasta mukaan Siilin eleganssi ja Kadonnut symboli. Kirjahyllyssä odottaa myös mm. Stalinin lehmät ja moni muu hurmoksessa ostettu pokkari. Tuo pokkarikauppa pitäisi kieltää

Olen hitaasti lukenut ja sulatellut Koneen Ruhtinaan, kirjan Pekka Herlinin elämästä. Se on huikea ja riipaiseva, hienosti kirjoitettu elämänkerta. Seuraavaksi on pakko lukea jotakin kevyempää ja "vähemmän rankkaa".

Slank, samat mietteet oli mulla Belsassarin tyttärestä. Liikaa verta ja väkivaltaa. En olisi varmaan lukenut lisää, ellen olisi ostanut Istanbulin matkalla sarjaa useamman osan kerralla (mainiosta kirjakaupasta Homer Kitabesi, suosittelen!) Seuraava osa oli heti paljon parempi. Jatkossa sarja keskittyy paikkoihin ja henkilöihin. Turkkilainen tekijä olisi varmaan hyvä, mutta kyllä Barbara Nadel turkkilaisen yhteiskunnan tuntee.

Viimeisin minkä luin (River of the Dead) tapahtui Itä-Turkissa, sukellus aivan uuteen ja outoon maailmaan!

Muistelen, että Donna Leonin Brunetti-dekkareilla oli myös vähän räikeä ja hapuileva aloitus (Kuolema oopperassa) ennen kuin sarja löysi oman luonteensa.

Vielä, Slank:

Kirjoja rakastava mummoni luki aina kahta kirjaa. Aamupäivällä hän luki vaativaa kirjaa ja iltapäivällä hauskaa ja kevyttä kirjaa. Muuta hän ei sitten kyllä harrastanutkaan ja olisi ehkä elänyt 10-15 vuotta pidempään, jos olisi vaikka harrastanut liikuntaa. (Hänen ainoa liikuntaharrastuksensa oli ontua kerran viikossa läpi pienen kotikaupunkinsa kirjadivarit). Toivottavasti en ole tätäkin juttua jo kertonut täällä aikaisemmin!

Itse yritän kyllä jotain listaa tehdä kirjoista, jotka aion vielä lukea, mutta muuten olen luopunut järjestelmällisestä lukemisesta jo aikoja sitten. Eihän tässä nykyisessä kirjatsunamissa ole järjen häivääkään. En ainakaan ala orjuuttaa itseäni seuraamaan "kirjallista keskustelua" ja lukemaan kirjoja joista "puhutaan", esim Finlandia-ehdokkaita tai nobelisteja.

Silloin ei jäisi aikaa lukea vaikka vanhoja tyttökirjoja, niin kuin niitä Anni Swaneja, Mary Marckeja tai Seljan tyttöjä.

Luin muutama kuukausi sitten kirjan Louisa M. Alcottista ja hänen isästään, ja mielessä on ollut Pikku naisia-sarjan lukeminen alkukielellä. Louisan lievästi sanottuna omituiseen isään tutustuminen antoi niihin uusia näkökulmia.

Mitä tulee nuhruiseen asuntoon ja lundioihin, slank, oletko käynyt haltijatonttuna kurkistelemassa meidän ikkunoista? Soita vain rohkeasti ovikelloa seuraavalla kerralla, niin keitän kupin teetä.

Jepulis, höttöhömppä "kalliit huvitukset" jätti kaipuun EDES hieman vakavampaan kirjallisuuteen. Sain lainaksi Jacquelyn Mitchardin kirjoittaman syvä kuin meri kirjan. Tuosta kirjasta tehdyn elokuvan muistelen joskus nähneeni, mutta aikaa on jo kulunut sen verran etten siitäkään oikein mtn muista. Kyyneleisiä iltoja tiedossa kaiketi, kun luin vasta pelkästään alun kirjoitukset, kiitokset ja runon, niin kurkkua alkoi jo kuristaa.

No niin, Kakkiainen on hieman tylsäsäti englannistettu rumphobiksi Ronja ryövärintyttäressä. Ihanaa, että kävin katsomassa sen näytelmän ensin, muuten olis saattanut jäädä ne horinat hieman oudoiksi. Nyt mun korvissa soi vaan "miks vaan hää silleen tekkee" ja teksti aukes paremmin .

Nyt jää lukeminen vähän vähemmälle kun toinen rakas harrastukseni, neulominen, valtaa alaa. Lisäksi mökkinaapuri kiikuttaa mulle lukemiaan naistenlehtiä, joista en edes niin välitä, mutta kummasti se Gloria tulee napattua helpommin käteen kuin Sinuhe...