Luen Joel Lehtosen Putkinotkoa ja eläydyn niin vahvasti, että pyyhin olemattomia luteita otsaltani. On edelleen lempikirjojani! Hervotonta huumoria, mainiota henkilöitä ja suomalainen suvi.

Tosiaan, Dickensiä on varmaan Joel Lehtonenkin lukenut... Putkinotko on 20-luvulla kirjoitettuna tietenkin paljon roisimpaa ja karvevalistisempaa ja modernimpaa tekstiä - siinä määrin, että on taitanut tulla Putkinotko aika pommina Suomen kulttuurielämään.

Ehdottomasti kannattaa lukea. Tavattoman nautittava kirja (ja hurja yhteiskunnallinen kuvaus).

Nappasin kirjastosta Nora Robertsin Jotain uutta - ajattelin että välillä jotain muuta kuin dekkareita.

Kyllähän sitä lukee.. Päähenkilöt on aina NIIN kauniita ja NIIN älykkäitä ja jos joskus mennekin välillä huonosti niin se on aina JONKUN tOISEN vika..

Onneksi on jo varauksessa muutama ruotsalainen dekkari..

torstaina, 21. heinäkuuta 2011 klo 19:31 Sinttiina kirjoitti::
Ah, kaksi lomaäpäivää takana ja yksi kirja luettu taas! Tartuin Dieettitytön huimat seikkailut-kirjaan (senkin bongasin täältä). Ihan motivoiva kirja, ja monessa kohtaa tunnisti itsensä, niin hyvässä kuin pahassa

Juuri näin Ahmin kirjan muutamassa illassa ja siitä sai kyllä virtaa itsekin tsempata kilot pois

Tulin pitkästä aikaa hakemaan kirjavinkkejä

Viimeisin luettu itselläni Untinen-Auelin maan lapset-sarjan päätösosa: Maalattujen luolien maa.
Tykkäsin, kuten muistakin osista.

Nyt yöpöydällä Nicholas Sparksin Onnentuoja ja Deborah Smithin Risteävien polkujen kahvila.

Täältä sitten vinkkejä seuraavaa kirjastoreissua silmällä pitäen

Mä olen nyt viimeksi lukenut Ilkka Remestä ja Kultaisen tulppaanin (kirjailijan nimeä en muista). Molempia suosittelen. Myös Huimaavat korot oli piristävän erilainen ja sarkastinen. Tällä hetkellä menossa Terry McMillanin Kyllä mamma hoitaa ja se on loistava! Kirjoitustyyli pursuu elämää eikä kaunistele mitään.

TERRY MCMILLAN on kyllä tosi mainio! Meillä aikanaan koulutuksessa sosiologian kurssiin liittyen luettiin kirja "Dissapiering acts" (on se mulla suomeksikin, mutta en nyt muista nimeä..). Muitakin hyviä hän on kirjoittanut. Tykkään!!!

Harmi, kun loma on ohi. Lukunopeus putoaa huimasti, kun ei vaan ehdi. Aloitin anyway Lionel Shiverin "SYntymäpäivän jälkeen", joka on aikamoinen tiiliskivi. Tykkäsin tosi paljon "Poikani Kevinistä" (voiko siitä kirjasta sanoa, että tykkää? No, se kosketti ja laittoi ajattelemaan..) . Tämä vaikuttaa ihan toisen tyyppiseltä, mutta tosiaan etenee nyt hitaasti. Vaan mihinkäs tässä nyt olis kiire...

Olen aina ollut kova lukemaan, kirja on aina oltava kainalossa kun mene sänkyyn. Rannalla tai muualla makoilua ei jaksa ilman kirjaa, kun tuntee ettei tee mitään, jos ei lue

itse olen lukenut läpi Ilta-sanomien listaa 100 kirjaa,jotka pitäisi lukea. Minulla pitää olla tavoite lukemisessakin 30 kirjaa jo luettuna ja todellisiin helmiin törmännyt, joita ei ehkä muuten olisi ikinä ottanut sormiinsa.

Ylläpitäjä on poistanut tästä rikkinäisen linkin

Linkki listaan! Helmiä mielestäni Toinen sukupuoli, Saatana saapuu Moskovaan ja Sadan vuoden yksinäisyys.

Luen niin intensiivisesti, etten osaa edes kaivata naposteltavaa kirjan ääressä, kun taas tvn edessä ois pakko saada jotain. Lukeminen on siis mun kohdalla hyväksi siis laihdutuksellekin

Mielenkiintoinen lista, Tuulee! Palautti mieleen monta kirjaa, jotka olisi kiva lukea. Mutta miten pitäisi suhtautua kirjoihin, jotka on joskus lukenut mutta unohtanut joka sanan? Monta sellaista, kauan sitten luettua oli listassa. Kehtaako ne sanoa lukeneensa?

Taas kerran havahduin muistamaan, että Saatana saapuu Moskovaan on lukematta!

Toinen sukupuoli on munkin mielestä hieno. Joku saisi suomentaa Danièle Sallenaven Beauvoir-elämäkerran Castor de guerre. Meni mulla lempikirjojen hyllyyn.

Minäkin luen just nyt Sadan vuoden yksinäisyyttä .

On tosiaan joitakin kirjoja tullut joskus niin ahmittua, että enää ei muista yhtään mitä siinä tapahtui (tai että on edes lukenut ko. teosta). Erityisen ärsyttävää se on dekkareiden kohdalla, kun sitten kun on saanut luettua muutaman kymmenen sivua niin valaistuu, että just joo, tää onkin tää Mutta että merkitäkö luetuiksi vaiko eikö, enpäs osaa sanoa.

Enkä myöskään syö koskaan mitään kun luen, kirja on pyhä ja sitä ei missään olosuhteissa viedä vessaan