Moi,

olen lukenut kankean alun jälkeen Virpi Hämeen-Anttilan Sokkopeli kirjaa.
Ihan luettavaa mutta kaipaan kunnon dekkaria seuraavaksi.

Minä tykästyin nyt Mari Jungstedtin dekkareihin. Olen lukenut kaksi ekaa kirjaa eli Kesän kylmyydessä ja Meren hiljaisuudessa. Häneltä on ilmestynyt jo ainakin kuusi kirjaa, sijoittuvat Gotlantiin, maisemakuvaukset kivoja.

Toinen Gotlantiin sijoittuva dekkarisarja on kirjailija Anna Janssonilla, josta myös pari osaa luettuna.

Virpi Hämeen-Anttila tulee ensi kuun alussa kirjapiirimme vieraaksi ja olen hänen kirjojaan lukenut tänä kesänä urakalla. Tuo Sokkopeli ehä yrittää olla dekkari, ja muut jotain muuta. Perijät ehkä rakkausromaani perinteisimmillään. Jotenkin en osaa sijoittaa Virpiä mihinkään kategoriaan, tuntuu kuin hän hakisi paikkaansa kirjailijoiden joukossa. Mielestäni parhaita kuitenkin olivat Suden vuosi ja Alastonkuvia.

Nyt juuri menossa Anneli Kivelän Katajamäki sarjaa, koska kirjastossa ei ollut nyt saatavana Jungtedtin seuraavaa kirjaa, siis kolmatta.

Jo vallan häkellyin - onko minulta mennyt näin hyvä keskustelu ohi... ei ollut! Löysin itseni jostain tuolta alkutalven pakeilta - ehkä kevään tiimoilta enkä ollut valheita päästellyt. Linja pitää edelleen

Luulin etten ole koskaan kertonut tavoistani ja aloitin itseni etsimisen sivulta 1 ja sieltä edeten sivu sivulta löysin herkkupalan, jota olen vuosikymmenet jo etsinyt ja kaivannut ja löysin sen Guranin "kirjahyllystä", et lainaisi minulle:


C.S.Foresterin koko tuotanto löytyy hyllystä, se on se Hornblower- sarja laivastosodasta Napoleonia vastaan.


No eipä tässä lainailemaan, mutta ihana nähdä jonkun toisenkin arvostavan juuri tuota sarjaa

..................

Ensimmäinen kirjani oli "Viisikko ja aarresaari", sain sen 9v lahjaksi kummitädiltäni. Sen jälkeen halusin lukea ne kaikki. Sitten seurasi Blytonin Salaisuudet kaikkine osineen. Luin noita muuten moneen kertaan, kunnes kirjastotäti sanoi, että saan minä muitakin kirjoja lainata.

Luulin että saa lainata vain määrätynlaisissa hyllyissä olevista järjestetyistä kirjoista. Mikä erehdys ja mikä riemukas löytöretki - siitä alkoi minun hurmokseni kirjoihin.

Hän, tuo kirjastonhoitaja, ystävällisesti näytti eri paikoista hyllyjä, missä on kirjoja joista voisin olla kiinnostunut - jossain vaiheessa olin eksynyt aikuisten puolelle. Ne olivat Herttoniemen kirjastossa vähän eri paikassa kuin lasten- ja nuorten kirjat. Luulin saavani satikutia kun menin sille puolelle, mutta ei kukaan minua hätistänyt sieltä pois ja sieltä löysin nuo Hornblowerit.

Sen jälkeen hinkusin vain ja ainoastaan kaikkea mahdollista merihistoriaan liittyvää kertomakirjallisuutta. Olin todella pettynyt ja olen edelleen, kun en tahdo sellaista enää mistään löytää. Kysyntä niin pientä ja kirjastot niin ajanhermolla eleleviä etteivät pidä hyllyissään "vanhaa roinaa".

Sain aikanaan viimeisen Foresterin kirjan joululahjaksi ja itkin ja olin surullinen, kun sen viimeinen kertomus katkesi kesken. Siitä yksinkertaisesta syystä että kirjailija itse oli kuollut. Arvostin sitä, ettei kertomusta ollut väkisin kirjoitettu loppuun jonkun toisen kirjailijan toimesta, mutta silti julkaistu.

Nyt kyllä tuli hyvälle tuulelle

Mimmonen
Onkos muut Forresterit tuttuja? Kirjoitti mm. Afrikan kuningattaren, josta Bogartin leffa on tehty. Meriseikkailusarjaa jatkaa ainakin "Saarronmurtaja", josta pidät takuulla. Toinen Forresterin ns. ei Hornblower on "Saattuehävittäjä", joka sijoittuu toiseen maailmansotaan.

Tarkista lista, jos jotain on jäänyt väliin
1. Upseerikokelas Hornblower
2. Luutnantti Hornblower
3. Hornblower ja Hotspur
4.Hornblower Turkin vesillä
6.-7. Komentajakapteeni Hornblower 1-2.
8.Kommodori Hornblower
9. Lordi Hornblower
10. Hornblower Länsi-Intiassa
11. Hornblower ja hänen omatuntonsa (Keskeneräiseksi jäänyt romaani, jonka painoksessa mukana kaksi novellia "Mc Coolin leski" ja "Viimeinen kohtaaminen".

MUOKS: Lue myös ainakin. Sten Nadolny, "Hitauden ylistys"

Minulla muuten ensimmäinen kirjaston kirja jonka muistan oli Ole Lund Kirkekaardin "Kumi Tarzan" Luin sen yhdellä istumalla ja kirjaston täti tuli sanomaan lopetettuani, että on aika mennä kotiin kun kirjasto suljettiin vartti sitten

Onkohan minua jotenkin lapsena huijattu, kun nuo Hornblowerit on menneet ihan huomaamatta? Harmittaa vähän sekin, että noita olisi varmaan ollut kiva lukea pojalleni ääneen, ja olisi sitten ehkä itsekin innostunut niitä lukemaan. Parikymppistä en saa enää nakitettua.

Merhistoria kiinnosti minuakin lapsena. Pidin kovasti esimerkiksi Björn Landströmin upeasti kuvitetuista laivakirjoista. Näin muuten juuri jonkun Helsingin keskustan divarin ikkunassa sellaisen Landströmin, josta en tiennytkään, Sininen tie.

Löysin myös vähän aikaa sitten lapsuudenkodista viisivuotiaana saamani ruotsalaisen lastenkirjan Wasa-laivan haaksirikosta ja pelastusoperaatiosta. Siinä oli niin hauskat kuvat, ettei ollut väliä, että en osannut lukea (enkä ainakaan ruotsia), tarina meni perille.

Muita kivoja lapsuuden laivakirjoja oli C.S. Lewisin Narnia-kirja Prinssi Kaspianin matka maapallon ääriin.

Virpi Hämeen-Anttilan Sokkopeli-kirjasta on keskusteltu. Minulle tuli siitä jostain syystä mieleen Viisikko-kirjat, liekö ollut Virpin intentio. En erityisemmin innostunut kirjasta, Tarot-korttien symboliikasta olisi saanut irti enemmänkin. Mutta Suden vuosi ja Alastonkuvia ovat hienoja.

Sain juuri luettua Kaisa Jaakkolan Hormonidieetti-kirjan. Onko muut lukeneet? Minuun kirja teki vaikutuksen, ei voi kuin suositella. "Kirjassa esitellään helppotajuisia ja tieteelliseen tutkimukseen perustuvia ohjeita, kuinka hormonitasapainolla voi vaikuttaa painonhallintaan ja lisätä kehon ja mielen hyvinvointia." Asiaa mm. suoliston ja maksan toiminnasta, insuliinista ja kortisolista, riittävän unen merkityksestä, stressistä... Lisää kirjasta Ylläpitäjä on poistanut tästä rikkinäisen linkin. Mainostuksen puolelle taitaa nyt mennä, mutta tämä oli pitkästä aikaa semmoinen kirja, jonka ahmaisin hetkessä, joten täytyy pistää vahinko kiertämään. Ja löytyypä tuolta Kaisan blogistakin paljon kiinnostavaa luettavaa!

Oletko Pullapallo lukenut Sofi Oksasen Baby Janen? Siitä on kuule älyllisyys hyvin kaukana! Lesboystävättäret perustavat nettikaupan, joka kaupittelee käytettyjä alusvaatteita pervertikoille. Kirja on puoleen väliin asti hervottoman hauska, mutta jumittuu sitten loppua kohti vähän liian pitkällisesti kuvaamaan toisen päähenkilön ahdistuneisuushäiriötä.

Vähä eri paria siis alku ja loppu. Mutta että vaikeaa kirjallisuutta?...

Kyllä tällä palstalta löytyy ihan jokaiselle jotain ihanaa, laidasta laitaan. Totta kai jokaiselle löytyy myös inhokkeja. Eläköön lukemisen ilo!

Sain hitaasti ja takuten luettua Doris Lessingin Alfred & Emilyn. Onks joku muu lukenut? Oon tykännyt Lessingin kirjoista mutta tämä oli erikoinen. Jäi olo etten jaksa vähään aikaan lukea mitään, vaikka himolukija olenkin.

Alfred & Emilyssä kuvataan kirjoittajan vanhempien elämää. Lessing kuvitteee vanhemmilleen toisenlaisen elämän (paremman) kuin mitä he todellisuudessa elivät..... Kirjassa pohditaan kertojan vastuuta, muistia ja sen vääristymiä...

Ei se tekijänsä paras kirja varmasti olekaan!

Neljäs kirja luentaan yhtä aikaa, saa nähdä mikä tulee luettua eka loppuun. Mutta tämä on vähän erilainen, Martha Stoutin kirja The sociopath next door. Saa nähdä löydänkö veljeni piirteitä kirjasta, kuten epäilen...