Sain juuri luettua Virpi Hämeen-Anttilan uusimman, Railon. Kivasti kerrottu tarina Helsingistä Ilomantsiin muuttavasta nuoresta parista. Mies oli kotoisin Ilomantsista ja työttömäksi jäätyään päätti rakentaa isänsä perintömaille unelmalomakeskuksen.

Elämä ei kuitenkaan ollut aivan sitä mistä oli unelmoitu, eikä yrittäjyyskään ollut helppoa.

Hieman mua häritsi tunne, että tää on jostain toisesta kirjasta tää teksti. Lopun kiitoksista sitten selvisikin, että samasta tarinasta Virpi oli tehnyt Anna-lehteen jatkiksen joskus alkuvuodesta.
senjälkeen sitten laajentanut tarinan kirjaksi. Olin lukenut ko. jatkiksesta pari osaa.

Tänä iltana sitten aloitan Siilin eleganssin, jonka täällä moni onkin jo lukenut.

Sain nyt Eppu Nuotion Pii Marin -trillerien sarjan loppuun (viimeinen kirja nimeltä "Loppu" ), olivat kivan sujuvasti kirjoitettuja ja juoneltaan pidin eniten kahdesta viimeisestä.

Nyt on luennassa Kathryn Stockettin Piiat; 35 sivun perusteella vaikuttaa ihan kiintoisalta; elokuvaa en ole nähnyt, mutta kirjan luettuani sen katsomista voisi harkita.

Minä taas luin Leena Lehtolaisen Minne tytöt kadonneet. Oli tärkeää ajankohtaista asiaa ja ajattelemisen aihetta, mutta kerronnallinen ja tyylillinen puoli ei oikein tyydyttänyt. Vähän tylsä oli mielestäni.

Täytyypä lukea uudelleen Lehtolaisen parhaita, kuten Tuulen puolella, Luminainen ja Tappava säde. Tai Kun luulit unohtaneesi.

Taikka Lehtolaisen viimeisin, Hilja Ilveskero-sarjan toinen dekkari. Ensimmäisessä Ilveskerossa oli minusta taas uutta kirjoittamisen kipinää!

maanantaina, 24. lokakuuta 2011 klo 12:00 Gelsomina kirjoitti::
...Täytyypä lukea uudelleen Lehtolaisen parhaita,....Taikka Lehtolaisen viimeisin, Hilja Ilveskero-sarjan toinen dekkari. Ensimmäisessä Ilveskerossa oli minusta taas uutta kirjoittamisen kipinää!

Minäkin pidin Henkivartijasta tosi paljon; varmaan osittain siitä syystä, että tuon ammatin harjoittajista kertovia kirjoja en ole aiemmin lukenut.
Jatko Oikeuden jalopeura sen sijaan oli pettymys, jotenkin ei vain sytyttänyt samalla lailla. Trilogian kolmatta osaa odotellessa...

Luin Fred Vargasin Jalattomat, elottomat. Käsittämättömän monipolvinen juoni. Alussa Highgaten hautausmaan portilta löydetään yhdeksän irtileikattua jalkaparia kenkineen. Pian ranskalaisesta yksityishuvilasta löydetään talon isäntä sananmukaisesti jauhelihana. Sata sivua myöhemmin komisario Adamsberg jahtaa vampyyreitä Serbiassa ja viimeiset murhat tapahtuvat yllättäen Savonlinnassa! Ei järjen häivääkään tässä sekametelisopassa, mutta lisää Fred Vargasia pitää silti saada pukinkonttiin.

Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo lähti kolmantena kirjana lukuun, löytyy siltä BBCn kirjalisalta. Toistaiseksi oikein viihdyttävä. En ole koskaan nähnyt edes siitä tehtyjä leffoja tai sarjoja, joten en tiedä yhtään miten siinä käy, mutta voisin kuvitella että väärinkäsityksiä ja muuta mukavaa kunnes onnellinen loppu.

Mainio kirja, Siia! Romattinen tietysti, mutta myös pirullisen älykäs ja hauska.

Yritin tässä itse lukea Célineä (Linnasta näkyy toinen linna?). Kulmat kurtussa, ähisten ja rankasti hikoillen pääsin sivulle 35, jolloin päätin luovuttaa. Hauskaa tyyliä mutta jää liian käsittämättömäksi, kun alinomaan viittaillaan henkilöihin ja tapahtumiin, joista mulla ei ole tietoa.

Ehkä pitäisi kokeilla Célinen kirjaa Niin kauas kuin pimeää riittää. Jonkin ajan kuluttua.

Voi ei, minäkö täällä koko ajan auon päätäni...

Luin Tuomas Kyrön Kerjäläinen ja jänis. Romanialainen kerjäläinen Vatanescu pakenee mafiosotyönantajaansa Lappiin citykani kainalossa.

Tuomas Kyrö taitaa fiksun huumorin ja osaa kieputtaa suomen kieltä ("Renkaat silmien alla, renkaat leasing-auton alla, tuli perseen alla, liekki lusikan alla, täällä pohjantähden alla.") Yhteiskuntakritiikki osuu ja upottaa.

Mutta kun en ole oikein innostunut Arto Paasilinnasta en siis oikein innostunut tästäkään. Kokeilenpa Itsensäpahoittajaa.

Märta Tikkasen Emma ja Uno - rakkautta tottakai oli lukupiirin kirjana ja ihan kivasti romaaniksi kirjoitettu Tikkasen isovanhemmista. Mukavaa ajankuvaa 1900 luvun alusta, kirja on tunteita herättävä, vähän surullinnenkin. Kannatti lukea.

Seuraava lukupiirin kirja on Olli Jalosen Poikakirja, mutta sen aloitan vasta kunhan saan loppuun Marko Kilven dekkarin Jäätyneitä ruusuja. Sujata Masseyn dekkarin Rei Shimuran ensimmäinen tapaus luin viimeviikolla ja voisin niitä lukea lisääkin.

Heli Laaksosen runokirja Peippo vei on myös kirjastosta lainassa, samoinkuin Aarne Nevanlinnan Marie, joka on todella hyvä. Miten hyvin osaakaan mies kirjoittaa naisesta joka vanhainkodissa muistelee elämäänsä.

Marie luettu, aivan ihana kirja. Samoin Marko Kilven Jäätyneitä ruusuja luettu.
Olli Jalosen Poikakirja aloitettu, melkeimpä tulee tuosta oma lapsuus mieleen, tosin tuolloin 60 luvulla menin jo naimisiin.

Tarzan ja pikkuväki?! Kuinka monta poliittisesti epäkorrektia aihetta voikaan ympätä yhteen kirjaan?

Totta puhuen rakastin lapsena Tarzaneita yli kaiken. Yhtä Mars-kirjaa yritin aloittaa, mutta ei siinä iässä oikein innostanut. Kuten sanoit, Manta, Mars on nyt kovin ajankohtainen, joten pitäisi toki tutustua marsilaiseen kulttuuriinkin!

Mitä sanotte Finlandia-ehdokkaista? En ole lukenut yhtäkään näistä kirjoista, mutta soisin palkinnon Rosa Liksomille.

Ehkä pitäisi lukea ne kaksi nuorten esikoiskirjailijoiden kirjaa, muuttuisikohan voittajasuosikki? Upeaa, että Suomessa on niin vahvoja nuoria kirjailijoita, kirjatoukkien tulevaisuus on siis turvattu.