Mulla Jokapäiväinen elämämme myös kesken. Jostain syystä kerrontatyyli tuo mieleen Sofi Oksasen, eikä pelkästään hyvällä tavalla. Vähän raskasta luettavaa. Aika vähän olen ehtinyt viime aikoina lukea, tuntuu, ettei aika riitä oikein kaikkeen pakolliseenkaan.

Hyviä vinkkejä olen taas oppilailtakin saanut. Pitkä lista luettavaa, jos entiset loppuu kesken...

Näinhän se on, musta! Upponalle Suomen historian pyörteissä oli kielikuva, joka pelasti päiväni, suurkiitos !

Kuuntelin äänikirjana Katja Ketun Kätilön. Itse pohjoisessa syntyneenä meinasin napata saman tien sieltä ilmauksia varsinkin, kun olen ollut aika paljon omissa oloissani. Kaupasa meinasi päntiönnään tunkia murre pääle mutta panin hanttiin...

Tarina oli koskettava ja pani ajatuksia järjestykseen - kuinka hyvin asiat onkaan kun ei ole sota.

En kyllä voi tuota Kätilöä suositella. Mua nimittäin ahistaa edelleen monet asiat siitä. Ehkä ihan itse lukeminen ei olisi tullut niin iholle.

Luin Jane Austenin Ylpeyden ja ennakkoluulon uutena suomennoksena. Tarkoitukseni oli vielä vertailla tätä aiempaan, vuoden 1947 suomennokseen, mutta tulinpa palauttaneeksi kirjan kirjastoon turhan aikaisin. Minulle tuli kuitenkin mielikuva, että uuden suomennoksen kieli olisi yksinkertaisempaa ja siten menettänyt vanhanaikaista viehättävyyttään.

Jo Bakerin Longbournin talossa jatkaa samaa teemaa, se nimittäin kertoo Ylpeyden ja ennakkoluulon aikaisista tapahtumista Bennettin perheen palvelijoiden, varsinkin sisäpiika Sarahin, näkökulmasta. Kiintoisa ja aivan ihastuttava kirja.

Olen semikirjatoukka, välillä luen enemmän, välillä sitten taas vähemmän. Nyt oon ollut niin kiireinen koko kevään ajan, etten ole kerennyt lukea kuin yhden (!) kokonaisen kirjan, joka oli Mona Simpsonin Missä tahansa muualla. Välillä se tökki, mutta sitten yhtäkkiä huomasinkin että olin lukenut sen loppuun. Ihan hyvä tarina oli kyllä.

Nyt on kesken Dean Koontzin Taivaan porteilla. Taattua laatua, Koontz on ollut suosikkini jo pitkään.

Kirjasuosikkejani ovat myös mm. Harry Potterit ja Houkutus-sarja (kyllä, ihastuin siihen sarjaan teininä ja vieläkin tykkään ). Ja Erlend Loe! Hänen kirjoitustyylinsä on niin ihastuttava. Suomalaisista kirjailijoista suosikki on varmaankin Tuija Lehtinen, vaikkakin suomalaisten kirjoittamia kirjoja luenkin vähän suhteessa ulkomaisiin.

Hei!

-jenniina-, minäkin olen semikirjatoukka, kuten osuvasti sanoit. Pitkään aikaan en jaksanut lukea oikein edes lehtiä, mutta nyt on alkanut taas maistumaan. Liityin jopa lukupiiriin, jossa ensimmäiseksi luetaan Kate Mortonin Paluu Rivertoniin. Onko kenellekään tuttu kirja?
Asun Oulussa ja oon käynyt pari kertaa pääkirjaston Tove Jansson -luennoilla. Innostuin taas lukemaan muumikirjoja, nyt uusin silmin. Voi mahoton, miten hyvälle tuulelle niistä tulee! Onko täällä muumi- tai Jansson-faneja?

Menossa Bridget Jones - Mad about the boy... ja voih! Odotin kevyttä hauskaa mielenpiristystä, mutta ekat sivut onkin menneet silmät kosteina ja pala kurkussa ihanan Mark Darcyn kohtalon takia. Oikeasti tietysti mahtavaa, että kirja myös liikuttaa tunteita pelkän hauskuuttamisen sijaan, mutta tuli vähän yllärinä.

Onnelliset loput on aina kivoja

Bridget tuli ja meni, ihan suositeltavaa rentoutuslukemistoa, hauskakin.
Nyt aloitin Dan Brownin Infernon, eipä suuria odotuksia mutta eiköhän se taas vie mukanaan.

Runoista viimeksi luettu Annamari Kaskisen Runometsää, runo mm. tarhakäärmeen poikasista tarhassa Oma suosikki avausraita Kymmenen kaunista runoa (tahtoisin sinulle punoa jne..).

torstaina, 17. huhtikuuta 2014 klo 11:57 musta2 kirjoitti::
Lukenut Johanneksen evankeliumia 1886 vuoden Raamatusta puoleenväliin. Tunnettu 2. luvun veden muuttuminen viiniksi on vähän toisessa muodossa, häistä loppuu nimittäin viinin sijaan viina, ja Jeesus järkkää juhlaväelle lisää viinaa, että juhlat voi jatkua.

Kysehän ei siis ole kirkkaasta alkoholista, vaan sanan merkityksen muuttumisesta. Ihan samaa juomaa sillä tarkoitettiin.