Euroviisut sentään sai nauhoitettua suoraan radiosta.
Niitä sitten kuunneltiin koko kesä, olivathan ne tuulahdus ulkomaailmasta, johon ainakaan tavallisella perheellä ei ollut varaa lähteä itse tutustumaan.

Nuorten sävellahjasta sai nauhoitettua ajantasaisimman musiikin.
Joskus ne haasteetkin mitä siellä luettiin olivat aika hauskoja.Kuitenkin toivottiin vähemmän höpinää ja enemmän sitä musiikkia.

Joskus juontaja alkoi kappaleen lopussa puhua liian aikaisin sen päälle.
Se otti pannuun! Sitten yritettiin itse katkaista sopivasta kohti se nauhoitus kiireellä ennen kuin seuraava mahdollinen äänitettävä kappale tulee. Siltikin kasetilla saattoi aina välillä kuulua: " ja sitten seuraavaan haastees...." Tai: "Siinä esiintyi.....".

Meillä on jopa yksi sellainen kasetti, josta osaan, ei pelkästään kappaleet järjestyksessä, vaan kaikki väleihin tulevat höpinätkin! Joskus nauratti kauheasti, kun siskon kanssa ajellessa soi joku vanha Ressun biisi, niin molemmat alkoi höpöttää biisin jälkeen sitä juontajan puhetta.

Ei voi olla totta!!!!

Ihan sama juttu minullakin! Joskus kun joku vanha biisi soi päässä, niin saattaa se höpinäkohta tulla mieleen silloinkin.
Onneksi on muitakin nauhuripäitä kuin minä!

Siinä nähdään myös, että "kertaus on opintojen äiti". Tarpeeksi kun on toisteltu, niin jäähän se mieleen.

Ei se kiharapermis vielä mitään, mullapa oli vuosia pelkkä "OTSISPERMIS" elikkä takatukka tikkusuora ja pitkä, ja otsalla ihan vaaaaltava kiharapilvi
80 -luvun lopulla oli jalassa tietty ratsastushousumalliset (tai siis sellaiset ylhäältä leveät ja alhaalta pillit -mallia), kivipestyt farkut, joiden päälle vedettiin valkoiset sukat, joissa oli käännettävä pitsireunus (ihanat!!) ja jalkaan lenkkarit joissa neonvihreät nauhat...

Kuuntelin Jason Donovania ja kirjoitin sanoja pause -tekniikalla. Tosin en osannut sanaakaan englantia, eli kirjoittelin niitä "niinku ne lausutaan"... Olisipa kiva nähdä se vihko johon niitä laulujen sanoja keräilin

^ Farkkujen sivusaumat myös saatettiin purkaa ja ommella sinne väliin kaunis kukkakangasraita...

Napsula - ton mäkin muistan! Niin upeet tuunatut pöksyt!

Muistaako kukaan niitä kamalia ketjukirjeitä? Piti lähettää muutamalle ylimmälle nimelle milloin mitäkin, lisätä oma nimi alimmaksi listaan ja jatkaa ketjua lähettämällä kirje muutamalle tuttavalle. Siitä piti sitten saada ihan pienen ajan kuluessa massoittain milloin mitäkin mammonaa. Oliko tämä 70-luvun lopun pyramidihuijaus?

Ketjukirjeistä tuli mieleen, että mulla oli luokkakaverin kanssa sellanen kauniisti päällystetty ruutuvihko, mihin vuoronperään kirjoitettiin "kirjeitä" toisille ja sit siihen vihkoon oli hienosti tehty kanteen tasku tarrojen jne vaihtoa varten.

Pirsikka, meillä kiersi kirjevihot ja slämärit sitten yläasteella.

Kirjevihkoon kirjoitti toisilleen kirjeitä valikoitu kaveriporukka ja slämärit oli tälläinen päivitetty versio "koulukaverit"- kirjasta.
Ekalle sivulle annettiin itselle merkki, vaikka Sydän tai neliö ja se tarkoitti vaikka Flikan vastauksia ja sitten joka sivun yläreunassa oli kysymys. Vaikka "lempiruoka" ja siihen väkerrettiin sydän ja sitten oma vastaus. Ja niitä kysymyksiä saattoi olla kymmeniä!
Ja voi miten oli jännää, kun joku oma suosikkipoika vastas vaikka mun slämäriin... Se oli oikein kulta-aarre!

Niin, tai sitten joku josta et itse välittänyt yhtään osoitti kiinnostuksen merkkejä.
Mieleen on jäänyt kun eräs poika luokallani katseli aina minua kaipaavasti. Juttelin aina mukavia hänen kanssaan, mutta niin juttelin muidenkin kanssa.
Kerran hän rohkaistui kirjoittamaan lapun, jossa luki:
"Rakastan sinua. Vastaa".

Minua jotenkin suututti koko asia. Vastasin hänelle: " Vai niin".

Hän loukkaantui verisesti eikä sen jälkeen minua katsellut tai edes jutellut.