Itse olen käynyt jonkun kerran "puolikuntoisena" joogassa. Kundaliinijoogaopettajani sanoi, että flunssaisenakin voi joogata, kunhan kuuntelee omaa kehoaan ja keskittyy nimenomaan hengityksen tarkkailuun - ihan niin kuin ylensäkin joogassa. Monet hengitysharjoitukset (mm. tulihengitys) voi jopa helpottaa tukkoista oloa. Meillä ainakin tunneilla korostetaan sitä, että jokainen tekee oman kehon mukaan, ja joskus se voi olla vaikka pelkkää rauhallista hengittelyä, jos dynaamiset asanat ei tunnu sillä kerralla hyvältä.

Paranemisia nyytille!

Kiitos ellite!

Siddhasanan täydellisellä harjoittamisella joogin sanotaan voittavan kuumeen. Itse olen harjoittanut kundalinijoogaa 40 vuotta. Kyseiset keskittymiset 'tulevat päälle' oli kuumetta tai ei. Sitä on noinkerran vuodessa. Ottakaa muuten influenssarokotus, se suojaa joogaakin paremmin. Hengitystä voi tarkkailla, se rohisee. Joogasta voi flunssassa saada pientä lohtua, mietiskely-asanoista ei ainakakaan haittaa ole. Kovassa kuumeessa ei auta kuin vetää peitto korville, ja juoda paljon kuumaa. Olen lukenut, mutta en ole kokenut, että Pingala-nadin, toisen nadin virtauksen kokeneet suhtautuvat kuumeeseenkin aivan eri tavoin, sen vaikutuksen sanotaan olevan lämpimän, kun taas idan viileän. Tiedä sitten mikä on totta ja mikä tarua, kovassa kuumeessa ei kannattane mennä siddhasanaan, ja nadeja ei kannata tarkkailla vaan kuumemittaria.

Isä, 85 vuotta, sairaalassa keuhkokuumeessa. Luin eilen jä tänään molempina päivinä Bhagavad Gitan sankritiksi läpi. Jotenkin lohdullista, että tämä ruumis ei ole kaikki, ja ruumiillistunut heitää tämän pois kuin vanhan vaatteen, ja ottaa jälleen uuden. Se mikä kerran on ollut, ei lakkaa olemasta. Niinkuin sielu tässä ruumiissa etenee lapsuudesta nuoruuteen, ja jälleen aikuisuudesta vanhuuteen, niin se etenee toiseen ruumiiseen. Joka näkee, että tämä sielu tuhoutuisi, ei tiedä, se ei myöskään itse tuhoa, se on ikuinen ja ennen ollut, itsessään autuas, viisas tuntee sen tälläisenä.

Mielestäni jooga-asanat eivät yksin riitä, tarvitaan lihas- ja kestävyysharjoittelua ohella. Itse en nykyisin juokse, mutta käsipainoilla harjoittelen. Lihasvoima myös liittyy terveyteen. Jooga on eräänlainen ruumiin hienosäätö.

Isä nukkui pois perjantaina, nyt ehkä Kristus on eniten mielessä, ja toivon, että rukouksemme kantaisivat isäni Taivaan Isän iäisille käsivarsille. Niin Vapahtaja mielessä, joidenkin jooga-filosofiasta tietävien mukaan joogin pitäisi olla itse jonkin lainen Kristus, toisaalta Patanjalin mukaan Jumalaan uskovat ne joogit, jotka ovat nähneet Hänen lakiensa ylittämättömän suuruuden. Ehkä myös Jeesuksen suuruus tulisi nähdä. Tässä varmaan voi tehdä henkilökohtaisia valintoja, jonkun mielestä jalo Buddha oli eniten oikeassa, myös siinä, ettei halunnut itsestään Jumalaa, niin kaiken katoavaisuus, siinä Buddha oli oikeassa, vai oliko? Tällä hetkellä tunnen, että meissä on jotain iäistä, joka säilyy kuolemankin jälkeen.

Iso osanotto! Toivon sinulle rauhallista viikkoa.

Meinasin kaatua eilen kahdesti, mutta sain kun sainkin pidettyä tasapainoni! Syytän tästä kyllä lähes yksinoman joogaa Viime talvena kaaduin kolmesti, mutta silloin en ollutkaan vielä joogaillut.

Ihanne tietenkin olisi joogi, joka ei kaatuile eikä sairastele, mutta taito on myös tulla alas niin ettei satuta itseään. Nuorempana voimistelutaitojen vielä ollessa muistissa, osasin ottaa mukavasti vastaan käsillä. Yritin sitä myös kun lensin kerran vastajättiläisestä kovalle puulattialle sillä seurauksella että luu törrötti vasemmasta ranteesta ja molemmissa ranteissa murtumaa, Ranteen luut kiskottiin paikoilleen, siihen tarvittiin yllättävän monta henkeä, silloin tuntui vain ilkeältä kun oli paikallispuudutus, mutta yöksi ei mitään ollut ettei sitä laittaisi vahingossa pahaan asentoon. Se yö oli tuskien yö. Paraninhan tuosta käsi kipsissä, mutta muut siellä täällä Suomea olivat kehittyneet ilman takapakkia, puolen vuoden viive vei mut pois kärkisijoilta, vielä voimistelupäivillä olin paras ikäiseni, tosin viides, mutta mulla oli vuosi vielä samaa sarjaa jäljellä. Mut näki myöhemmin salilla näyttämässä jooga asanoita, mutta todellinen jooga on sellaista, etteivät asanat ole tärkeimpiä, vaan keskittymiset, yhtyneenä mudriin ja banddhoihin. Myös kilpaillaan itsensä kanssa,eikä verrata muihin. Aikaa on kulunut vuosikymmeniä, mutta vielä iltalamppu palaa, jokainen ilta on kuin vasta alkaisin kiinnostavuudeltaan.

Ehkäpä olikin kyseessä juuri keskittyminen! Keskityn, olen hetkessä läsnä. Ehkä tällä keskittymisellä säilytin tasapainoni.