Reippaitahan te olette!

Mutta ei tartte liikkua joka päivä jos on jotain muuta tekemistä (tai vaikka ei oliskaan). Kukin voimiensa, kykyjensä ja mieltymystensä mukaan!

Virtuaali-Suomessa saa (ainakin mun mielestä) edetä millä tavalla tahansa: kävellen, hiihtäen, lumikengillä, potkukelkalla tai vaikka uiden (kunhan kesä koittaa).

Ja terveys ennen kaikkea! Sitä minäkin pidän silmällä tässä maisemien katselun ohella. Jos hengästyttää, hidastan vauhtia (joka ei muutenkaan ole niin kovin kummoinen). Jollei tänä vuonna ehditä virtuaali-Utsjoelle niin mennään sitten seuraavana!

Olisipa täälläkin ladut lähellä tai meri umpijäässä vaan sitä odotellessa. Kiva seurata teidän matkaanne. Minä kuljen tuolla omalla virtuaalivaellussivullani hiukan varaslähdön ottaneena. Lähdin Helsingistä ja olen viikon sisään Sallassa. Sieltä Sodankylän kautta Saariselälle ja sitten Utsjoelle. Vaan ei matka siihen pääty. Siirryn Lofooteille ja kun olen siellä tassutellut, kierrän Brittien saaret.

Käveltävää siis riittää. Tähän jää kuitenkin helposti koukkuun. Kävely raikkaassa ilmassa tekee hyvää kropalle ja mielelle. Toivottelen kaikille mukavia kävelyreissuja. Tässä ei voi hävitä, on ainoastaan voittajia

Tiinuliinu; menkikö se näin "Tuhannenkin kilometrin matka alkaa ensimmäisestä askeleesta"!

Kyllä se kuulkaa niin on, että ei urheilija tervettä päivää nää! Villitsin itseni tänään liikkeelle ajatuksella poiketa lankakauppaan. Edestakainen matka ei ole kuin 3-4 kilometriä, joten ei siihen normaali ihminen tuuperru, mutta tällainen pulska astmaatikko, jonka uudet titaanipolvet vasta totuttelevat vähänkään pitempiin matkoihin, oli kyllä hätää kärsimässä.

Viimeinen 700 metriä oli tuskien taivalta, kun reisi kramppasi ja olisi pitänyt saada istua, mutta lumipenkka ei houkutellut Taidan alkaa kuskaamaan mukana kokoontaitettavaa koiranäyttelytuolia ja ehkä kuumaa mehua ja glögiä termospullossa ja jään sitten jonnekin kadunkulmaan suoristamaan kinttua, jos vika uusii.

Lankakaupan anti ylitti odotukset, viisi pikkuvyyhtiä sataprosenttista silkkiä vaihtoi omistajaa ja sen takia varmaan kävelin kovaa kotiinpäin, että olisin nopeasti voinut aloittaa käsityön. Huomenna haasteena on saada itsensä siitä irti ja kävelylle

Tervehdys tieltä! Nimittäin tältä virtuaaliselta Tammisaari-Karjaa maantieltä. Virtuaalitodellisuudessa on ainakin yhtä lumista kuin todellisessa todellisuudessa, ainakin mun mielikuvituksessa.

Hangosta siis lähdetty, 55 km tämän vuoden puolella taivallettu. Nyt matkalla kohti Mustiota jonka omenatarhat oletettavasti ovat peittyneet paksun lumen alle.

Ja juu, tässä tavallisessa arjessakin lunta on ihan riittävästi. Helsingin Keskuspuistossakin niin että jos lisää sataa, niin tällaisen mäyräkoirankokoisen naisen on syytä pitää varansa ettei huku hankeen.

Mutta eteenpäin, t. Mummo lumessa

lauantaina, 9. tammikuuta 2021 klo 22:13 Merelle* kirjoitti::
ASICS, mun koipia on kävelysauvat auttaneet paljon, eli asioilla kuljen reppukannassa.

Kiitos kommentista, Merelle! Kävelysauvat on käytössä kun lenkkeilen muuten vaan,mutta en viitsi kaupungille ottaa, kun olen hyvä hukkaamaan kaikkea irrallista, ja sauvat on helppo laittaa johonkin nojaamaan, kun vaikka maksaa, ja siihen ne sitten jää

Tähän pistely/puutumisvaivaan ei oikein auta kuin pysähtyminen tai istuminen, joten sauvat ei siihen auta. Varmaan joku verenkiertojuttu, toivottavasti kävely auttaa.

Varovasti Tiinuliinu siinä Mustiontiellä...siellä on aina pahoja kaahaajia ja vaarallisia ohittajia. Mustiossa on ihana se lummepolku, jossa saa ponttoonipolkua kävellä lahden poikki lumpeita ihaillen.

Siihen ne ovatkin varmaan hyvät! Me ei käydä kaupoissa yleensä, noudan valmiiksi kerätyt tuotteet joko Prisman lokerosta tai toisen kaupan lastauslaiturilta, mutta nyt oli "pakko" päästä lankakauppaan, kun ostoslakko loppui. Joskus pitää elää vaarallisesti

Peukutus ahkerille kävelijöille.

Ensitiedote haasteen etenemisestä.
Olen päässyt kotiovelta vasta vajaan 50:n kilometrin päähän.
Alku näyttää heikolta vaikka nastakengätkin sain ostettua työpaikan lähellä olleelta torikauppiaalta. Pitkät työpäivät ovat haitanneet liikuntaa, en vaan tahdo saada itseäni liikkeelle kotiin tultuani.

Lihaksia kolottelee, uni on katkonaista ja on jotenkin saamaton olo.

Töissä kuulin puhuttavan saunakrapulasta ja kun googlasin sen niin tunnistin kaikki oireet itsestäni. Tykkään saunoa mutta ehkä rajoitan kokeeksi vähän saunomista. Fibromyalgiaa sairastavilla on googlen mukaan näitä vaivoja.

Uskon kyllä että kun päivät pitenevät ja aurinko alkaa lämmittää saan minäkin itseni liikkeelle. Työkiireet helpottavat myös keväällä ja pääsen keskittymään eläkeläistyöhön.

Hyvää viikonloppua keleistä riippumatta.

Nyt ovat kävelyt jääneet vähiin runsaan lumentulon, kovan viiman ja parin viime päivän pakkasten vuoksi.

Keskiviikkona kävin käsiksi talojen etupihan sisääntuloväylän liki puolimetriseen hankeen, johon piti luoda ajoväylä. Toiset asukkaat olivat jo edellisenä päivänä kolanneet sen, mutta lumimyrsky oli kinostanut tuplaten lisää lunta. Ongelma on, että missään ei ole tilaa lumikasoille. Mies ajoi auton naapurin (poikamme) parkkipaikalle ja niin tuli tilaa lumelle. Pari tuntia uurastin työntäen kolaa edes takaisin 7-10 metrin matkaa ja sainkin koottua aimo kasan lunta ja kapean väylän yhden auton kulkea. Harmi, että en huomannut ottaa kännykkää mukaan, jotta olisin saanut askeleet, joita pakostakin kertyi melkoinen määrä.

Luulin, että seuraavana päivänä olisivat paikat olleet kipeinä, mutta eivätpä olleet! Kolan tyhjennys kasan huipulle on tällaiselle puolitoistametriselle kova urakka. Ilmeisesti jyrkkiä mäkiä sauvotellut lenkit ovat treenanneet myös keskivartalon ja käsivarsien lihaksia.

Kävelytiet ollsivat nyt luullakseni auki, mutta tämä pakkanen (-16 - 23 astetta) polttaa keuhkojani.

Parempia ilmoja odotellessa...

Täytyy käydä täällä tunnustamassa tekonsa, tai tässä tapauksessa tekemättömyydet, että saa yönsä nukuttua puhtaalla omallatunnolla

"Olit aika aktiivinen tänään. Tämä on hyvä alku positiivisille terveysvaikutuksille. Istuit tänään aika monta tuntia. Pidit kuitenkin taukoja, mikä on hyvä juttu!" sanoi aktiivisuusranneke ja se oli kyllä saavutuksiin nähden siltä kohteliaasti sanottu. Kilometrejä ei ole vuoden alusta kertynyt kuin pari harppausta vaille 50 ja marssin Utsjoelta etelään Mierasjärven pohjoispään kohteilla. Pakkasen ja ja jalan ongelmien vuoksi olen siirtynyt pariin lyhyempään lenkkiin päivässä ja se on tuntunut toimivan kyllä.

Mukavaa caminointia ensi viikolle ja varokaa jos lauhtumisen myötä tulee liukkaita kelejä!

Maanantaimoi!

Ohitin Mustion omenatarhat tuossa viime viikon aikana. Jatkoin siitä sitkeästi kohti Lohjaa, ja olen parhaillaan puikahtamassa Helsinki-Turku-moottoritien alta. Luntahan täällä on kuten missä tahansa muuallakin, mutta Vihti on seuraava etappi. Vaeltajalla iloinen mieli ja punainen toppatakki. Voisiko elämätlä (ja keskitalvelta!) enää enempää toivoa?

Äskeinen siis virtuaalitodellisuutta. Todellisessa todellisuudessa maisemana Helsingin Keskuspuisto, jossa hiihtäjiä hirmuisesti. Mulla ei ole vuosikausiin ollut suksia, joten tyydyn ulkoilemaan jalan.

Kilometrejä siis tähän mennessä kaikkiaan 85. Ne näyttävät kertyvän keskimäärin neljän kilometrin päiväpätkissä. Tänään tuli 5,5 kun mies innostui, puheenaiheita riitti eikä pakkanenkaan ollut paha.

Miten se Merellen mietelause menikään? Vähän päivässä, paljon vuodessa? Kuukaudessa kai sitten keskiverto. Onneksi tammikuuta on vielä miltei puolet jäljellä.

Mukavia kävelyretkiä kaikille kanssavaeltajille!