Kiitos nimimerkille "kevyeksi" mielipiteistä.

Hätkähdin aika tavalla siitä vaikutelmasta, että kirjoitelmani eivät olisi asiasisällöltään sopivia tähän säikeeseen eivätkä myöskään tälle sivustolle.

Wikipedia määrittelee "intermittent fasting" näin:

https://en.wikipedia.org/wiki/Intermittent_fasting

Sivuston osio "omalla vastuulla" sisältää tällaisen kirjoitusohjeen:

Siksi tässä kyseisessä osiossa sallitaan myös Kiloklubin periaatteisiin sopimattomat kuuri- ja dieettiaiheiset keskustelut, ellei kysymys ole selvästi vaarallisista tai syömishäiriöistä käyttäytymistä ylläpitävistä dieettiohjelmista.

ok?

En ole ottanut muuten kantaa siihen, mitä syö silloin kun syö. Esimerkkini suklaasta ja syöpöttelystä valaisee sitä, että itselleni kokeiden mukaan riittää silloinkin aina 1 täyspaastopäivä hyvin rajapainokäyrän alle pääsemiseen ja siellä pysymiseen. Jos tahtoo laihtua tällä menetelmällä, voi laatia tavoitekäyrän, joka merkitsee esim. 50 g/ päivä vähennystä (= 1.5 kg /kk tai 350 g/viikko). Tämähän ei ole liian paljon varmaan kenellekään.

Useimmat ihmiset eivät merkitse muistiin syömisiään eivätkä laske kilokaloreita, ja silti elävät tyytyväisinä ja jopa normaalipainoisina. Kun olen huomannut, että suositteluni ruokakalorien muistiinmerkinnöistä lopahtavat muutamassa kuukaudessa (sekä tuttaviltani että itseltäni), niin syntyi tämä idea: kuka/miten voisi pysyä normaalipainossa (tai laihtua siihen vähitellen) laskematta kilokaloreita?

perjantaina, 28. maaliskuuta 2014 klo 12:44 optimistx kirjoitti::

Itselleni ensimmäisen paastopäivän aikana kyllä onnistuu usean tunnin pyöräily tai jumppasaliharjoittelu/uinti parin kolmen tunnin ajan, kunhan syke pysyy alle 110 /min. Voimaharjoittelua en juurikaan harjoita, vain kestävyyttä.

Tässä tuleekin se iso 'mutta' mihin homma kaatuu monella. Itse esimerkiksi en koe alle 110 sykkeellä tehtävää liikkumista edes varsinaiseksi liikunnaksi.

Itse teen kyllä esimerkiksi pitkiä aamulenkkejä reippaasti kävellen ja näillä lenkeillä keskisyke on 104-106 ja maksimit jossain 130-135 alueella. En silti koe näitä lenkkejä varsinaiseksi liikunnaksi, vaan ne ovat enemmänkin ulkoilua.

Sitten kun lähdetään harrastamaan liikuntaa, niin keskisykkeet ovat 125-150 alueella ja maksimit 160-190 alueella. Ja tällainen liikunta ei onnistu nollakaloreilla.

Vähäkalorisien päivien (500-600 kcal) aikana reippaampikin liikunta onnistuu, jos treenin kesto ei ylitä tuntia ja osan kaloreista syö puoli tuntia ennen treeniä.

optimistxin menetelmä voi kyllä toimiakin, jos ei harrasta nollakaloripäivinä liikuntaa ja kuuri ei kestä 2-3 kuukautta pidempään. Pidempään harrastettuna tulee luultavasti psykologinen seinä vastaan tai kroppa alkaa kapinoimaan.

Mutta useimpien kohdalla kuuri ei luultavasti toimi, koska nollakaloripäivät ovat psykologisesti erittäin vaikeita. Varsinkin, jos elämässä on kiirettä ja hässäkkää.

lauantaina, 29. maaliskuuta 2014 klo 13:39 PekkaPekoni kirjoitti::

....
optimistxin menetelmä voi kyllä toimiakin, jos ei harrasta nollakaloripäivinä liikuntaa ja kuuri ei kestä 2-3 kuukautta pidempään. Pidempään harrastettuna tulee luultavasti psykologinen seinä vastaan tai kroppa alkaa kapinoimaan.

Mutta useimpien kohdalla kuuri ei luultavasti toimi, koska nollakaloripäivät ovat psykologisesti erittäin vaikeita. Varsinkin, jos elämässä on kiirettä ja hässäkkää.

Voi se olla noin.

Moneen suoritukseen, olkoon se 100 m juoksun loppukilpailu, yliopiston pääsykoe, tai vaikka rekkakuskin yöllinen ajo läpi Suomen, liittyy optimaalinen ravinnon nauttimisen ajankohta, määrä ja laatu.

Silloin mikä tahansa ravinnon rajoitus pois optimaalisesta voi vähentää suorituskykyä. Myös semmoiset 500-1000 kcal "paastopäivät", tai kiloklubin viralliset suositukset .

Psykologiseen muuriin törmääminen on todennäköistä ennen pitkää. Siihen auttaa kyllä sitten uudelleenaloitus heti törmäyksestä toivuttua. Voi ottaa "lomaa" aivan tahallaankin, kun tietää, miten helposti pääsee loman jälkeen taas takaisin painosuunnitelmakäyrälle.

Miten "kropan kapinointi" voisi ilmetä?

Ihmettelen, kuinka kukaa lukijoista ei ole kertonut jo kokeilleensa tätä menetelmää aiemmin. Onkohan oma näläntunteeni aivan rikki, kun yhden päivän täyspaasto normaalioloissa on suorastaan helppoa

Tässä 5:2 versiossa juuri se on minulle parasta, että se joustaa... Hankalalla viikolla tuleekin 6:1 tai jopa 0-paastoviikko...
Ja koska paastopäivät eivät ole 0-kaloripäiviä, selviän varsin haastavasta arjestani... Raskas kolmivuorotyö, perhe jne.
Minulle tässäkin on elinehto että paastopäivät eivät ole aina esim ma ja to, kun jollain viikolla se ei minulle vaan sovi... JA että paastopäivinäkin voin syödä oikeasti ihan ruokaa, kunhan mietin vähän mitä syön...
Minulla on perheessä teini-ikäisiä lapsia -> nollailu on täysin mahdoton ajatus! Anorektikkoja en heistä halua. Tietävät että pudotan kiloja, tietävät myös että olen ylipainoinen, he itse eivät tosiaankaan...

Niin ja en oikeasti usko ikinä olevani tuolla BMI:ssä 24... Vaikka Tickerissä se tavoitteena onkin, täällä kiloklubissakin kyllä...
Ainakin haluan päästä alle 80 kilon. Jos sitten tuntuu että riittää, sitten se on hyvä niin... Nyt uskon että realistinen tavoite on 70 kilon hujakoilla - sielläkin olen ollut viimeksi yli 15 vuotta sitten...

Ihmettelen, kuinka kukaa lukijoista ei ole kertonut jo kokeilleensa tätä menetelmää aiemmin.

Minä en ihmettele yhtään. Moni meistä elää kuitenkin hektistä lapsiperheen arkea, missä stressi, vitutus, kiire ja aikataulut painavat siinä määrin päälle, että nollakaloripäivät ovat pääkopalle täysi mahdottomuus.

Millaista arkea sinä elät? Millainen on sinun normaali maanantai?

Minulle ihan kaikkein tärkeintä tässä pätkäpaastossa on joustavuus, kuten Koirakaskin kirjoitti. Minua ei kiinnosta muutenkaan vähääkään, onko paino sata grammaa enemmän tai vähemmän tänään tai eilen - kunhan sellainen yleinen suuntaus on vaan laskeva, kunnes saavutan tavoitteeni. Minulle on myös erittäin tärkeitä mahdolliset paaston terveysvaikutukset. Minulle on paljon tärkeämpää ja mieluisempaa vaikka se, että kolesteroliarvoni parantuvat seuraavaan puolen vuoden aikana. En siis sitäkään mittaa vähän väliä ja säädä syömisiäni sen mukaan. Ylipäänsä yritän vältellä kaikenlaisia pikkutarkkoja kikkailuja, mitä tulee painonhallintaan tai laihduttamiseen. En näe niissä oikein järkeä. Eivät ole minun juttuni.

maanantaina, 31. maaliskuuta 2014 klo 08:18 PekkaPekoni kirjoitti::


...
Moni meistä elää kuitenkin hektistä lapsiperheen arkea, missä stressi, vitutus, kiire ja aikataulut painavat siinä määrin päälle, että nollakaloripäivät ovat pääkopalle täysi mahdottomuus.

Millaista arkea sinä elät? Millainen on sinun normaali maanantai?

Otan osaa.

Itselläni on nykyään juuri vastakohtainen olo: joka päivä voi tehdä oikeastaan mitä tahansa kiinnostavaa missä vaan. Prosessien optimointi on ollut työtä ja harrastusta koko ikäni. Nyt yritän mm. rakennella elektroniikkaa ja ohjelmistoja kehon ilmiöiden mittaamiseksi. Mm. painonhallinnan ohjaus kiinnostaa mm. keinotekoisilla hermoverkoilla yms . Niissä tarkoituksissa täälläkin kyselen.

Toisaalta olen rakentelemassa kokeilemassa sellaista sähköavusteista polkupyörää, joka säätäisi automaattisesti avustustehoa niin, että syke olisi toivotunlainen ja ajotavoitteet toteutuisivat.

Siis arkinen maanantai voisi olla tietokoneen ääressä istumista joitakin tunteja, sitten pyöräilykokeita muutama tunti, ja illemmalla lueskelua. Aah! Kissanpäivä!

Olen kyllä mitannut painoani enempi tai vähempi säännöllisesti pari vuosikymmentä, ja pitänyt ruokapäiväkirjoja. Vaikeaa ei ole laihduttaa muutamassa kuukaudessa ihannepainooni, mutta syömisen mittailu ei jaksa innostaa pitkään. Siksi paino hiipii parin kolmen vuoden aikan muutaman kilon yli ideaalin.

Pitäisi löytää itselle ja muille samantapaisesti rakennetuille ihmisille varma ja hemmetin yksinkertainen systeemi. Olen nimennyt tämän toistaiseksi "koiradieetiksi": koira laihtuu, kun sen kuppiin pistää vähempi muonaa. Ei sen mutkikkaampaa

---

Ehkä tosiaan vesipaastopäivä on liian vaikea useille. Vai luullaanko vain niin? Luulin itsekin sitä likimain mahdottomaksi itselleni, kunnes kokeilin ja huomasin, että noin 3 peräkkäistäkin päivää sujuu vähemmällä kärsimyksellä kuin muutaman kilometrin hikinen juoksu.

Huomenta vaan!

Tulin tännekin päivittelemään, kun ketju on tällä viikolla ollut aika hiljainen.

Mulla tällä kertaa maltillisempi pudotus eli n. 200 g. Vaaka ei näytä kovin tarkkaan, mutta siinä se viisari oli selvästi yli 70, mutta alle 70,5. Paastopäiviä tuli nytkin kaksi.

Vyötäröni oli kutistunut edellisestä mittauksesta 2 cm, mistä nyt erityisesti iloitsin.

Mitäpä teille muille kuuluu?

Marja

Kuulumisia...

Apina jatkaa kiltisti paastoamista. Joka viikko on ollut 2 paastopäivää (pois lukien yksi lomaviikko) elokuusta 2013 lähtien. Paino ei enää putoa, mutta ei nousekkaan.

Normisyömispäivinä en enää laske laisinkaan kaloreita vaan syön ihan sitä mitä haluan. Myös niitä herkkuja. Ja silti paino vaan pysyy samassa. Eli tää toimii mulla mainiosti painonhallinta keinona.

Eli mulla ei sinänsä ole tavoitteenakaan enää tiputtaa painoa, vaan pysyä tässä.

Mukavaa viikonloppua kaikille!