Mä saatan seistä montakin minuuttia sipsihyllyn edessä ja miettiä mitä ostaisin. En edes tiedä tekeekö mieli! Ja jos joutuu oikein miettimällä miettimään mitä lajia oikein ostais niin ei kauheasti voi myöskään tehdä mieli....Kummasti kyllä helpottaa kun on valintansa tehnyt ja pussin ostanut! Vaikka ei oikeesti tee mieli sitä pussia aukaista ja syödä....Eli kyllä kyse taitaa olla sitten jostain ihan muusta ainakin meikäläisen kohdalla. Sitä itsekin välillä itseään ihmettelee

Jos voi suussaan melkein jo maistaa sen, mitä himoitsee, niin silloin kyllä ei tarvitse edes miettiä ostamista vaan se on PAKKO saada!

Niin ja leffassa popcornin mussuttaminen on tapa...kuten saunakalja...

Itse olen huomannut ihania muutoksia, kun olen pitänyt toukokuun ajan karkki- ja herkkulakkoa. Ainoat, joita olen itselleni sallinut ovat olleet suolatikut, päänsärkyjä estääkseni.

Olen huomannut, että mieli ei edes tee mitään, varsinkin kun olen lenkkeillyt normaalia innokkaammin. Ajattelin oikein testata, että joku kerta kesäkuussa kun mieli tekee niin ostan sipsipussin ja katson syönkö kerralla niitä vähemmän kuin normaalisti.

Normaalisti minulla on ollut myös tuollainen fiilis, etten ole aina tiennyt edes, että tekeekö mieli, vai ostanko vaan sipsejä, kun ne on niin hyviä yleensä.

tiistaina, 26. toukokuuta 2009 klo 12:15 SatuPeikko kirjoitti::
Ainoat, joita olen itselleni sallinut ovat olleet suolatikut, päänsärkyjä estääkseni.

Jotain täytyy olla vielä siinä perusruokailussa vialla, jos täytyy suolatikkuja syödä päänsäryn takia.

Kiitos ajatusten herättelystä Johna.
Ko tilanteissa ei tunnu juuri miltään. Ehkä pieni hyvä mieli siitä, että muistan kyseenalaistaa mielitekoni, mutta nyt on herännyt epäilys siitä, että onko se todella kyseenalaistamista vai kieltäytymistä.

En ajattele, etten saisi koskaan mitään hyvää. Ajattelen päin vastoin, että saan mitä vain ja koska vain, kunhan se on minulle hyväksi enkä herkuttele kunnon ruuan kustannuksella. Hyväksi olemiseen luetaan myös nautinto ja mielihyvä.
Joskus, kun väsyneenä ja ilman kauppalappua mättää kärryihin tavaraa, saattaa sinne eksyä jokin karkkipussi. Yleensä tuossa tilassa se tulee vain mätettyä sisuksiin ja seurauksena on turvotusta ja kipeä vatsa. Silloin karkki ei ole tuottanut yhtään nautintoa. Jos niitä oikein keskittyy maistelemaan, eihän ne kaikki edes ole hyviä, toki poikkeuksiakin on.

Joo'o, taidan haudata huoleni alitajuntaisesta pakkokieltäytymisestä ja luottaa siihen, että omat tuntemukset on oikeita ja aitoja.

Tuo syyllisyys ja peittely on varmaan meille kaikille jollakin tapaa meille kaikille yhteinen nimittäjä. Itselläni on ainakin ollut juuri monenlaisten herkkujen myötä kehitetty himo, josta on tullut puhtaasti tapa.
Yksi parhaimpia ,miettimisen arvoisia, juttuja on ollut hiljattain motivaatio hukassa-ketjussa Patrikin kommentoimana:

" Uteliaisuus omille reaktioille on painonhallinnassa sata kertaa tärkeämpää kuin itsekuri"

Olisikohan tässä kiteytettynä kaikki oleellinen? Tämähän alkaa olla melkoista psykologiaa!

tiistaina, 26. toukokuuta 2009 klo 11:53 Sipsitär kirjoitti::
Mä saatan seistä montakin minuuttia sipsihyllyn edessä ja miettiä mitä ostaisin. En edes tiedä tekeekö mieli!

Kokeile ko. tilanteessa esittää itsellesi suora ja yksinkertainen kysymys: "Tekeekö mun mieli?" Vastausvaihtoehdot on vain kyllä tai ei.

Mäkin olen seissyt monesti karkkihyllyn edessä ja todennut ettei tee mieli hedelmäkarkkeja, ei salmiakkia, ei suklaata... ja tullut lopulta siihen tulokseen, että ihan turhaan katselen sitä hyllyä, kun ei tee mieli mitään.

tiistaina, 26. toukokuuta 2009 klo 12:45 Helinä81 kirjoitti::
... ja tullut lopulta siihen tulokseen, että ihan turhaan katselen sitä hyllyä, kun ei tee mieli mitään.

Onhan ne jotkut pakkaukset ihan nättejä. Voi ottaa vaikka taidenäyttelynä
No joo, ei ne oikeasti niin kivan näköisiä ole.
Minulle on myös tärkeää, että voin kävellä karkkihyllyn ohi ja katsella rauhassa tuotteita ilman, että jotain muka väkisin hyppää ostoskärryihin.

tiistaina, 26. toukokuuta 2009 klo 12:41 motivo kirjoitti::

tiistaina, 26. toukokuuta 2009 klo 11:53 Sipsitär kirjoitti::
Mä saatan seistä montakin minuuttia sipsihyllyn edessä ja miettiä mitä ostaisin. En edes tiedä tekeekö mieli!

Kokeile ko. tilanteessa esittää itsellesi suora ja yksinkertainen kysymys: "Tekeekö mun mieli?" Vastausvaihtoehdot on vain kyllä tai ei.

Mun on vanhana syömähäiriöisenä monesti mahdoton eritellä kyllä tai ei, ruokahalu on kuin uhmaikäinen lapsi, joten seuraan mukaillen Painonvartijoiden mottoa -miksi syödä tänään jotain, minkä voit jättää syömättä huomennakin. Olen nimittäin huomannut, että oikeat mielihalut kestää tasan niin kauan kunnes syö vaikka sitten vähänkin suklaata tai mitä nyt tekeekin mieli. Tekemisen puutteesta/stressistä/piintyneestä tavasta johtuvat mielihalut menee ohi heti kun tilannekin! Eli jos on tylsää ja tekee mieli herkutella, tee jotain mukavaa ja tutki meneekö sillä ohi, tai jos stressatessa tekee mieli nopeaenergiaista ruokaa, syö jotain terveellisempää, rentoudu hetki ja mieti taas uudelleen, oliko se suklaapatukka nyt se juttu! Mulla on myös joskus vaan ihan nälkä, eli syön vaikka yli energian tarpeen sitten terveellisempää sapuskaa mieluummin kuin jotain sipsejä, jos maha täynnäkin tekee vielä mieli niin eipähän mahdu niin paljoa...

Haluaisin kuulla teidän toisten mielipiteitä ja ajatuksia tästä herkkuaiheesta. Koska kiloklubissahan painotetaan sallittua herkuttelua, siis että voi ja mielellään pitääkin syödä myös niitä herkkuja, joita tekee mieli, vaikka pari palaa suklaata päivässä, niin ei tule suurta himoa ja itse asiassa tulee syötyä vähemmän.

Kuitenkin, moniste muutoin kuulee, että kun jättää jonkun herkun pois kokonaan, niin vähitellen sitä ei oikeastaan enää tee mielikään ja näinhän välttyy paljolta syömiseltä.

Itse olen huomannut, että mulle sopii kyllä yleensä paremmin se, että kieltäytyy kokonaan. Meillä on kotona esim. aina suklaata jääkaapissa. olen kuitenkin ottanut sen linjan, että sieltä en syö, koska muuten tulisi syötyä tolkuttomasti. Joskus oli tapana syödä joka päivä telkkarin katselun lomassa rivi suklaata, mutta ei se kyllä himoja vienyt, pikemminkin siitä oli tullut tapa, joka oli pakko toistaa. Nyt kun sitä ei ole, niin aika harvoin tekee suklaata mieli, ja silloinkin yleensä saan pakotettua käteni omenoiden luokse .

Mutta mitäs kokemuksia teillä on? Auttaako totaalikieltäytyminen?