Ketjun alkuperäiseen teemaan vastaus: en kyllä millään voi suositella VLCD:ä ahmimisen katkaisuun. Toki tuollainen uusi liike voi katkaista ahmimisen mutta se on kyllä varsin lyhytnäköistä koska oikeasti VLCD vain vahvistaa myöhempiä ahmimisia sitten kun sitä ruokaa aletaan myöhemmin syömään. Kuten emännät totesivatkin.

Eli VLCD ei minusta katkaise ahmimisia, se vain siirtää ja voimistaa niitä myöhemmäksi.

Tadaa! Tässä tulee ihka ensimmäinen viestini Kiloklubissa:
Ihmettelen ettei kukaan oikein ottanut kantaa ilta/yleismässäilyn psykologiseen puoleen, vai onkohan siitä oma keskustelunsa?
Tuosta Minna_n alkuperäisestä viestistähän käy ilmi että kyse on luultavasti lohtusyömisestä, kun hän kerran epäilee syyksi opiskelun aiheuttamaa stressiä.

Itselläni kaikki pano-ongelmat ovat lähtöisin hallitsemattomasta iltasyömisestä, ja siis yleensä täysin riippumatta siitä olenko päivän aikana syönyt täysipainoisesti vaiko en. Olen illalla kuin eri ihminen: käsittämättömät, hallitsemattomat (syömiseen liittyvät ) mielihalut valtaavat minut. Varsinkin ennen järkeni ei ehtinyt reagoida asiaan mitenkään ennen kuin "heräsin" tyhjien suklaa- ja valmispizzapakkausen keskellä. Sitten aamulla olen ihan ällikällä lyöty tyyliin "mikä ihme muhun meni??"

Nykyään tunnistan oireet helpommin. Kuitenkin heti kun jokin vastoinkäyminen aiheuttaa kovan stressipiikin, aivoni nollautuvat täysin ja se onkin sitten menoa se..

Uskon kyllä ihan vilpittömästi että riittävällä laadukkaan ravinnon saannilla on tärkeä osa turhan syöpöttelyn torjunnassa. Mässäilyn torjunta on jo huomattavasti helpompaa KK:n suositukslla.
Minulle olennaista on pysähtyä miettimään MIKSI mässäilen ja minkä tunteen yritän korvata/tukahduttaa.

torstaina, 9. kesäkuuta 2011 klo 17:11 greenteegirl kirjoitti::
Tadaa! Tässä tulee ihka ensimmäinen viestini Kiloklubissa:
Ihmettelen ettei kukaan oikein ottanut kantaa ilta/yleismässäilyn psykologiseen puoleen, vai onkohan siitä oma keskustelunsa?
Tuosta Minna_n alkuperäisestä viestistähän käy ilmi että kyse on luultavasti lohtusyömisestä, kun hän kerran epäilee syyksi opiskelun aiheuttamaa stressiä.

Jos tunnesyömistä tarkoitat, siitä on keskusteltu paljon. Näitä keskusteluja löytyy mm. kirjoittamalla hae keskusteluista-kenttään sana tunnesyömistä.
Tässä linkki yhteen aiheesta käytyyn keskusteluun.

Olenkohan linkittänyt tänne jo Varpu Tavin & Heidi Kanniston eroon sokerista-"koulun"... Se sisältää ohjeen ja tehtävän jokaiselle päivälle (35 päivää muistaakseni) ja kolmenkymmenenviiden päivän kuluttua sinun pitäisi olla jotenkuten selvillä vesillä makeanhimosta.

Tässä linkki: Ylläpitäjä on poistanut tästä rikkinäisen linkin

Mulle sokerin jättäminen on ollut tosi helppoa ja jauhotkin jäi ja en niitäkään kaipaa,ei ollut ollenkaan vaikeaa,kun suolankin jätin on harva ruoka mihin suolaa laitan sellainen on kala ja liha!
olen ollut hiilaristi pahimmasta päästä,syön joskus ruisleipää ja talkkunaa siinä se tai kaurapuurokin kuuluu mun viljojen joukkoon!
mutta silti ei mmulla varmaan menny kuin viikko kun ei tehnyt makeaa mieli,no hunajaa joskus!

Olen taas kerran joutunut todelliseen sokerikoukkuun En polta tupakkaa, en juo alkoholia, mutta sokeri koukuttaa ja kunnolla. Itsehillinnästä ei ole merkkiäkään.
Jo monen viikon ajan päivään on sisältynyt "luomu"suklaariisikakkuja (2/päivä), jäätelöä (ainakin yksi tuutti tai kupillinen), pullaa kahvin kanssa jne. Morkkis on kauhea! Paino ei ole noussut, mutta ei laskenutkaan. Korvaan tuolla makealla kunnon ruokaa, oikeaa ruokaa tulee syötyä yksi pieni annos päivässä. Ja leipää... :/ Ainakin kolme palaa päivässä.

En tajua mistä saan taas tarpeeksi tahdonvoimaa jättää hiilarit vähemmälle. Mistä hitosta repiä sitä itsekuria kun sitä ei tahdo löytyä sitten millään vaan sokeri vie voiton

Minä en kyllä itsekurilla ole laihduttanut grammaakaan, enkä myöskään itsekurilla pääse eroon mistään ei-toivotusta tavasta. Omalla kohdallani himotuksiin auttaa vain KUNNOLLINEN syöminen, eli kaloreita riittävästi ja mielellään muista lähteistä kuin huonoista hiilareita.

Ennen pidin jotain karkkipäivää, jolloin söin X grammaa karkkia, mutta siitä seurasi yleensä kauhea pöhötysplussa vaa'an lukemiin, joten nyt olen syönyt karkkia lähes päivittäin PIENIÄ määriä, jolloin saan herkkuhampaan kolotukseen helpostusta, mutta vaaka ei suutu ja kaloritkin pysyvät kohdillaan. Karkkipäivinä kun usein kävi myös niin, että oikea ruoka korvattiin karkilla, mutta eipä se paino ainakaan minulla tipu vajeista huolimatta, jos ruoan laatu on pelkkää höttöhiilaria..

Esimerkiksi moni kokee morkkista jo viikon kolmannesta herkusta joka on aivan turhaa tai sitten ajatellaan että se kohtuukoko on pari irtokarkkia tai - niin - Pätkis. Kyllähän se nyt aika vähän on ja kohtuus voisi yhtä hyvin olla Geisha, Tupla tai joskus isompikin patukka.

Ihanaa kun asiantuntija kirjoittaa, että kohtuus ei tarkoita pätkis-patukkaa. Itsellä usein esim.tv:n terveysohjelmista jää juuri se kuva, että se pätkis ON se maksimi mitä voi syödä ja jos syöt enemmän, lihot.
Kiitos Patrik

Vinkkinä muille makeanhimoisille, kun itselläkin tupsahtaa aina välillä ylensyöntiin: viinirypäleet ovat Jumalan lahja makeanhimoislle laihduttajille!! Niin hyviä, nälkäkin pysyy niillä kurissa ja niitä saa hyvällä omalla tunnolla syödä vaikka kilon päivässä

keskiviikkona, 17. elokuuta 2011 klo 02:25 Minna88 kirjoitti::
viinirypäleet ovat Jumalan lahja makeanhimoislle laihduttajille!! Niin hyviä, nälkäkin pysyy niillä kurissa ja niitä saa hyvällä omalla tunnolla syödä vaikka kilon päivässä

Hei! Ei nyt välttämättä kiloa? vai mitäs se kohtuus nyt olikaan. Sen verran kuin tuntuu hyvältä. Nälkään kannattaa varmasti syödä jotain kunnon ruokaa.

Ja suklaasta puheen ollen, kohtuus voi merkitä eri ihmisille vähän eri asioita. Jos on totuttanut itsensä syömään ison levyn suklaata kerralla, kohtuus voi hyvinkin olla sellainen normaalikokoinen suklaapatukka palanen kerrallaan. Siitä voi lähteä liikkeelle!

Moi,

Totta puhutte, sallin itselleni vaikka päivittäin vähän herkkua ja syön kunnon ateriat. Ei tule usein suurta mättöpäivää.