torstaina, 27. lokakuuta 2011 klo 05:12 SK-58 kirjoitti::
Ehdottaisin täyttä stoppia, herkkuja syömällä ei kukaan laihdu,
cold turkey, kerrasta poikki, tulee silloin syötyä sitä oikeaa ravintoakin.
Useimmiten makeahampaalla alituinen ajatus on nipistää ruuan kaloreista saadakseen syödä herkkuja, ei toimi.
Mustikatkin maistuvat makealta sellaisenaan, ainakin omassa suussani.

Koska Kiloklubissa on ajatuksena pudottaa painoa riittävän pienillä, mutta pysyvillä muutoksilla, herkuista kokonaan kieltäytymistä ei siksi suositella. Melko varmasti ne tulevat kuulumaan jokaisen elämään myöhemminkin. Tavoitteena on, jo painonpudotusaikana opetellaan sellainen tapa herkutella, joka jää tavaksi myös sitten kun tavoitepaino on saavutettu. Ainoa, mikä muuttuu tavoitepainon saavuttamisen jälkeen, on suosituskalorimäärä, ja sekin kasvaa vähemmän kuin monessa muussa ohjelmassa. Ruoan laadun ja myös herkuttelun olisi hyvä pysyä ennallaan.

Sellaiset muutokset, jotka tehdään vain painonpudotuksen takia, ovat harvoin pysyviä. Kiloklubissa suositellaan opettelemaan herkkujen kohtuullista käyttöä painonpudotuksen alusta alkaen. Tämä on yksi Kiloklubin ja monien perinteisten laihdutusohjelmien olennaisista eroista.

Moniin vähäkalorisiin ohjelmiinhan herkuista kieltäytyminen kuuluu tärkeänä osana. Kiloklubissa vihreänä pysyvä herkkupallo kertoo, mikä on sopiva määrä herkkuja useinkin toistuvaan käyttöön. Usein tarkoittaa tässä useampaa sallittua herkuttelukertaa kuin yhtä viikoittaista herkkupäivää tms. Yksi kertahan on hyvin tavallinen monessa muussa ohjelmassa.

Sinunkin kannattaa tutustua Patrikin vastauksiin tässä ketjussa. Samoin artikkeli Herkkuja kohtuudella kertoo aiheesta lisää.

Itse olen ihan tajuton 'sokerihiiri', pysyn maksimissaan kolme päivää pois herkkujen luota, ja tämäkin tapahtuu vain, jos herkkuja ei yksinkertaisesti ole. Olen silti huomannut, että vaikka söisi makeita herkkuja jopa viidesti viikossa, ei painonhallinta siihen kaadu. Itse pyrin tällä hetkellä pitämään painoni ennallaan, en niinkään laihtumaan, joten silläkin on osuutensa asiaan. Kuitenkin, joskus syön melko vähän herkkuja (toissapäivänä yhden palan suklaata ja kourallisen hedelmäkarkkerja), joskus taas paljon (lauantaina tiedossa useampi pala juustokakkua). Välillä poden kamalaa syyllisyyttä jopa yhdestä karkista, tuntuu että kelvatakseen itselleen täytyisi pysyä kokonaan erossa herkuista, edes parin päivän ajan. Joskus taas on sellainen olo että 'ihan sama miten paljon mässää, se on kivaa, eikä se kuitenkaan painoon vaikuta'.
Uskon kyllä, että olen jo melkein löytänyt itselleni sopivan, kultaisen keskitien. Herkkuja usein, mutta kohtuudella ja välillä kunnon repsahdus. Liikun kuitenkin hyvin aktiivisesti ja välillä jos tuntuu että on mennyt ihan överiksi, niin lisään liikuntaa ja kiinnitän extrahuomiota elämäntapoihini, niin kyllä se siitä.

torstaina, 27. lokakuuta 2011 klo 17:33 Emma_H kirjoitti::

torstaina, 27. lokakuuta 2011 klo 14:06 Kirnauskis kirjoitti::
Toi ettei herkkuja syömällä laihdu on kyllä hassu väite mun korviini.. ja takana kohta miinusta 50 kiloa ...
Mutta mikä kullekkin on herkkua on sitten eri asia, minulle se vaihtelee, joskus se on pähkinöitä, salmiakkia, kakkua, marjoja, lasi viiniä tai drinksu jne. ...

mutta tässä on se juju että pitää myös kuunnella sitä että mikä määrä on tarpeeksi...

Sä oot mun sankari!

Ihan pakko peesata.
Väite että herkkuja syömällä ei laihdu on täyttä roskaa.

torstaina, 27. lokakuuta 2011 klo 20:16 Lumivalkoinen kirjoitti::

torstaina, 27. lokakuuta 2011 klo 17:33 Emma_H kirjoitti::

torstaina, 27. lokakuuta 2011 klo 14:06 Kirnauskis kirjoitti::
Toi ettei herkkuja syömällä laihdu on kyllä hassu väite mun korviini.. ja takana kohta miinusta 50 kiloa ...
Mutta mikä kullekkin on herkkua on sitten eri asia, minulle se vaihtelee, joskus se on pähkinöitä, salmiakkia, kakkua, marjoja, lasi viiniä tai drinksu jne. ...

mutta tässä on se juju että pitää myös kuunnella sitä että mikä määrä on tarpeeksi...

Sä oot mun sankari!

Ihan pakko peesata.
Väite että herkkuja syömällä ei laihdu on täyttä roskaa.

Jep. Samaa mieltä. Herkut kuuluu elämään ja painonhallintaan. Se on herkkujen määrä, mikä ratkaisee!

Nimimerkillä kävin syömässä ison hampurilaisaterian lounaaksi. Toooodella terveellistä mutta ei hetkauta vaakaa mihinkään suuntaan kun en moisia vetele kovin usein.

oooh, vähänkö kävi nyt tekee mieli Big Maciä.....
Torttutaikina on kyl varattu viikonloppua varten tuonne pakastimeen

Mun ruokavalioon mahtuu lähes joka päivä jotain herkkuja. Nimenomaan määrä ratkaisee. Nytkin viikossa lähtenyt kilo painosta, kaikista voisilmäpullista, suklaakekseistä, salmiakeista ja muusta huolimatta. Ja yhdet juhlatkin, missä syötiin täytekakkua ja muita makeita.

Ehdoton ei:n sanominen omalla kohdalla ainakin vain pahentaisi tilannetta - niinkuin pikkulapsella, jos sanot että tuonne ei saa mennä tai tuota ei saa tehdä, niin ne on just niitä mitä tekee mieli tehdä kaikkein eniten!

lauantaina, 29. lokakuuta 2011 klo 13:29 SK-58 kirjoitti::


Syön riittävästi ja hyvin, mielestäni ei ole kituuttamista karsia sokeri ruokavaliostaan, alkoholin ja tupakan karsimisen jälkeen viisain tekoni.
Marjat, mustikat, mansikat ja puolukat ovat herkkujani ja ihan ilman
sokeria tai keinotekoisia makeutusaineita.
Painonhallinnan vuoksi en muutoksia ole tehnyt vaan terveyteni, siis lue
ovat pysyviä muutoksia, eli tuskin on tarpeellista lukea artikkeleita herkkujen kohtuullisuudesta.

Useimmille täysi kieltäytyminen herkuista on vain painonpudotuksen vuoksi tehty väliaikainen asia.

Kirjoitit aiemmassa viestissäsi, että herkkuja syömällä kukaan ei laihdu. Hyvin moni Kiloklubissa uutena aloittava ajattelee, että herkkujen karsiminen minimiin on painonpudotuksen vuoksi välttämätöntä. Näinhän useimmat painonpudotusohjelmat suosittelevat.

Huomasin alkuperäisen kysyjän josta keskustelu lähti liikkeelle, olevan melko uusi Kiloklubissa. Siksi halusin tuoda esille, että lähes kaikille jokin muu tapa kuin täysi kieltäytyminen on pysyvien muutosten kannalta onnistuneempi vaihtoehto.

Minulla toimi se, että kun aloitin tämän laihdutusprojektin jätin vähäksi aikaa herkut (=karkit, suklaa, jäätelö) pois kokonaan, jotta saisin katkaistua pahan kierteen. Niitä oli nimittäin pakko saada joka päivä, riippuvuus oli aika kova. Töissä oli stressiä, ruoanlaittoon en jaksanut panostaa, ja kotimatkalla oli helppo ostaa karkkipussi mukaan. Jos en ostanut, ajatukset oli makeassa koko ajan.

Kun aloitin kiloklubissa tämän kerran, jätin siis nämä herkut kokonaan vähäksi aikaa ja pidin huolta että söin tarpeeksi rasvaa ja proteiinia kylläisyyden saavuttamiseksi.

Parissa viikossa oli pahin ohi, ja muistan kun vieraat toivat makeita pullia ja mietin miten nyt käy. En olisi halunnut ottaa, mutta kohteliaisuudesta söin yhden. Oli hyvää, mutta yksi riitti.

Totesin että pahin himo sokeriin oli jo voitettu, ja uskalsin tämän jälkeen kyllä maistaa makeita herkkuja taas kun niitä tarjottiin. Mutta ei oikeastaan tee mieli karkkia tai jätskiä enää, paitsi ennen kuukautisia. Ruokavalio on kunnossa, ja syön oikeeta ruokaa sen verran ettei tule niitä kovia himoja.

Monissa karkeissa on sitä paitsi keinotekoinen maku ja hirveästi väriaineita. SItä en ennen huomannutkaan, kun oli niin kova tarve saada sitä sokeria. Nykyään tekee paljon enemmän mieli pähkinöitä ja juustoa

Minä tein samalla tavalla kuin Flora's secret, ihan siksi että tunnistin tuon saman itsessäni ja se riippuvuus oli niin suuri. Mutta noin 2 viikkoa minullakin meni siihen että uskalsin palaveripullaan "sortua", ja sen jälkeen on menty rennolla meiningillä. Kaiken saa syödä mitä tekee mieli, kiellettyjä aineita ei ole, ja tämä on omalla kohdalla toiminut. Se on johtanut yksinkertaisesti siihen, ettei niitä herkkuja tee tolkuttomia määriä mieli, tai jos tekeekin niin ei tule silti syötyä.

Yksi esimerkki on eiliseltä, kun päätin pudotetun 10kg:n merkeissä että nyt syödään ihan mitä tekee mieli. Kaupassa ostin karkkipussin ja levyllisen tummaa suklaata, ja ajattelin että syön vaikka kaiken jos huvittaa ja maistuu. Tehtiin sitten ihanaa ruokaa miehen kanssa ja sen jälkeen makoiltiin sohvalla ja nautittiin herkuistamme. Noin 90g karkkia sain syötyä ja 7 palaa suklaata, jonka jälkeen totesin, että ei vaan tee mieli enempää ja tuolla ne odottaa nyt kaapissa loput, josko joku päivä tekisi.

Herkkupallo punaisella kyllä, mutta kaloreihin ne mahtui nuokin (toki vajetta vähän vähemmän kuin suositus, mutta silti). Ei huonoa omaa tuntoa, ja paino tänä aamuna vähemmän kuin eilisaamuna. Kaikista hienointa on se tunne, kun tajuaa että on saanut sen sokerihimo kierteensä katkaistua ja että ne herkut voi kuulua terveenä osana ruokavalioon pysyvästikin, niitä ei tarvitse lappaa kaksin käsin kuin viimeistä päivää nälänhädän edellä, ihan kuin ne loppuisi maailmasta kesken jos ei sitä megamättösuperhypermix pussia kerralla ahda itseensä

Suurimpia nautintoja nykyisin on esim. 2 palaa tummaa suklaata kahvin kanssa iltapäivällä tai kourallinen suolapähkinöitä leffan seurana aiemman sipsipussin sijasta. Ja ihan eri tavalla nauttii joka suupalasta kuin ennen!