tiistaina, 22. elokuuta 2017 klo 16:14 Budgie kirjoitti::
Moni kuitenkin mieltänee karppaamisen hyvin lihavoittoisena menona tyyliin Atkins, Heikkilä jne? Olin kerran Dr Dukanin kuurilla, tuloksia tuli ja protskut tursui korvista... ketoosimenoa, ei ollut hyvä. Kaikki tuli takaisin korkojen kanssa.

Tuo Dukan-dieetti onkin proteiinipainotteinen, jossa ei syödä juuri lainkaan rasvaa. Karppauksen kanssa sillä ei ole juurikaan yhteyttä, koska karppauksessa hiilihydraatit korvataan rasvalla. Dukanin ensimmäisessä vaiheessa ei syödä edes kasviksia lainkaan, tässä tulee toinen merkittävä ero karppaukseen, proteiinin määrän lisäksi.

Ehkä tuo karppauksen yhdistäminen runsaaseen proteiiniin on yleisintä silloin, kun aiheeseen ei ole vielä tutustuttu tarkemmin. Siksi halusin korjata tuon väärinkäsityksen. Karppaus voi toimia myös pysyvänä tapana syödä, myös Kiloklubin ohjeiden mukaan. Perusajatuksenahan siinä on vähän hiilihydraatteja jotka otetaaan suurimmaksi osaksi kasviksista ja marjoista, tavallista runsaammin rasvaa ja normaalisti proteiinia.

Kiloklubissa maksimisuositus rasvalle on 50 % ja proteiinille 30 % kaloreista. Silloin hiilihydraateille jää 20 %, mikä on huomattavasti normaalia vähemmän. Tämäkin kertoo siitä, että myös vähähiilihydraattinen syöminen terveellisesti on mahdollista ja yksi hyvä vaihtoehto, jos se itselle sopii. Hakemalla keskusteluista sanalla "karppaus" löytyy monia keskusteluketjuja aiheesta, ja niissä myös asiantuntijavastauksia.

Tietääkö kukaan lääkäriä joka osaisi näihin asioihin paneutua? Tuntuu että elämä menee hukkaan jos en saa tätä asiaa ratkaistua

Tarvitset varmasti apua ja mielenrauhaa. Guugleta sisätautilääkäriä, joka olisi paneutunut myös painonhallintaan. Kyllä sellaisia varmasti löytyy. Tsemppiä!

BillyBob Luulen että sun kroppa on vaan stressaantunut vähästä ruuasta, karppauksesta sun muusta mitä selitit. Sun kroppa ei nyt oo moneen vuoteen tiennyt mitä sen pitäis tehdä ja miten reagoida. Sen seurauksena lähtenyt keräämään rasvaa, rasvan poistumisen sijaan.
Katottiinko sulta kortisolit, paastosokerit?

Mulla on meinaan hieman samankaltainen tilanne että rasva ei tunnu poistuvan. Mäkin nyt viimeisenä keinona otin PTltä henkilökohtasen ruokavalion, kaloreita lisää ja hyviä hiilareita. Tuntuu se jollain tavalla toimivan ja paino ei oo ainakaan enää noussut.

Aamu S-Korsol oli 495nmol/l (viite: 150-650)
Paastosokeri oli 5.4mmol/l, sokerirasituksessa litkun jälkeen 7.3mmol/l ja 2h päästä 6,0mmol/l.
S-T3-V 5,7 pmol/l (3.2-6.5)
P-T4-V 15.1 pmol/l (10.2-21)
P-TSH 1.82 mU/l (0.4-4.5)
S-TPOAb 39 IU/ml (Alle 60 neg.)

Oikeastaan kaikki labra-arvot (ferrit, d-vitamiini, b12) on viitearvojen sisällä. Ainoastaan kolesteroliarvot olivat viitearvojen ulkopuolella.
fp-Kol 4,8 mmol/l (alle 5)
fp-KolHDL 0,84 mmol/l (yli 1)
fp-KolLDL 3,8 mmol/l (alle 3)
Trigly 1,87mmol/l (alle 1.7)

Kylläpä masentaa kun motivaatiota olisi olla normaalin laiha mutta kroppa ei halua antaa yhtään periksi. Tuntuu että minun suurin viholliseni on oma kroppa joka ei ymmärrä luovuttaa kiloja pois hyvinvoinnin takia ja kroppa haluaa tehdä minut väsyneemmäksi tahalleen. Täyttä epätoivoa, ja olisin valmis maksamaan mitä vain että saisin itseni kerrankin elämässä normaaliin kuosiin ja edes vihdoin yhden kilon painosta pois

Uunituoreet labrat:
S-TSH 2.18 mIU/l (0,4-4.5)
S-T4-V 13,42 pmol/l (10.2-21)
S-T3-V 5.3 pmol/l (3.2-6.5)

Hieman on laskusuuntainen T4V, mutta silti viitearvoissa.

torstaina, 4. tammikuuta 2018 klo 11:50 user_69782 kirjoitti::
Hei! Jäsenyyteni on päättymässä ja siksi haluaisin asiantuntijan lausuntoa siitä, miksi tämä ei oikein tahdo onnistua, jos se on mahdollista, ennenkuin jatkan edelleen. Paino ei vaan tahdo pudota, joten olen alkanut miettiä että jotain on pielessä, ehkä ruokavaliossa. Minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta ja varmaan sukuperintökin, koska äidinpuolella sekä äitini että isoäitini ovat kärsineet samasta ongelmasta. Kuitenkin mummuni oli yli 91 vuotias eikä mitään lääkityksiä ja äitinikin lähes 90 eli pitkää ikää löytyy. Myös omilla lapsillani on tätä samaa ongelmaa. Ruokapäiväkirjanihan löytyy ja liikuntaa ei ole aina tullut tarkoin merkittyä. Kun lisäksi joulukuussa olin paljon poissa netin käyttömhdollisuuksista niin kun yritin päivittää ruokapäiväkirjaa vihosta nettiin, se olikin vaivalloista. Jos jotain mahdollisia vihjeitä tai syitä olisi mielesä, haluaisin kuulla niitä.

Hei, vinkkaan tästä viestistäsi asiantuntijalle Patrikille ja pyydän häntä vastaamaan kysymykseesi. Nyt saattaa vielä olla joulunaika menossa, joten hänen vastausaikataulustaan en osaa sanoa.

torstaina, 9. maaliskuuta 2017 klo 11:47 NeitiJ kirjoitti::
Onkohan kellään samanlaista tilannetta?

Eli oon 27-vuotias nainen, pituudeltani 164 cm ja paino oli tänään 74,5 kg.

Tein ruokaremontin heinäkuussa 2015 ja joulukuussa 2015 painoin 73,5 kg.
Olin siis Kiloklubin ohjeilla pudottanut n. 8 kg. Muistaakseni marraskuussa jätin ruokapäiväkirjan pois kun paino tuntu olevan hyvin hallussa ja tuntu et osaan syödä ilman ruokapäiväkirjaa. Sittenhän KK muuttuikin maksulliseksi enkä palannut ruokapäiväkirjan ääreen enää. Tammikuu-helmikuu 2016 menikin tuossa painossa ja maaliskuussa alko uudet työt ja mun piti kävellä aina aamusin tunti bussipysäkille, kun asun niin syrjässä. Kävelin siis tunnin joka päivä arkisin. Tämän lisäksi kävin vielä tunnin treenin tekemässä salilla viikottain. Toukokuussa pyöräilin tuon saman matkan. Jossakin kohti kevättä paino oli jo 72 kg. Sit tuli kesä ja pääsin skootterilla töihin. Sali jäi kun kotonakin oli niin paljon hommaa esim. ruohonleikkuuta pari kertaa viikossa ja muuta pihan kuopsutusta. Kesäkuussa havahduin siihen, kun vaaka näytti 70,4 kg. Ei hirveen kauaa ja palasi taas lukuun 72 kg. Kesä meni siinä ja sitten tuli syksy pyöräilin edelleen ja kävin salilla ja syyskuun lopussa meille tuli koiranpentu. Tähän mennessä olin käynyt puntarilla melkein joka päivä. Mutta sitten meni jotenkin voimat pennun takia ja en pystynyt/ehtinyt käymään puntarilla. Kävinköhän pennun tulon jälkeen kuukauden päästä puntarilla ja paino oli 73,6 kg. Eli paino oli noussut melkein 2 kiloa! Siinä se on nyt jumittanut jo ties kuinka kauan. Paitsi että nyt on ollu tuo 74,5 kg pari päivää. Mua pelottaa niin paljon et joku päivä huomaan et se on tuo 81,4 kg taas. Kuvissa kyllä näkyy että lihasta on tullut, mutta kun rasvaprosentti ei pienene millään vaikka mitä tekis. Kesällä rasva kävi jo 27ssä prossassa mut nyt se on taas 30.

Johtuukohan painonnousu siitä että aerobinen liikunta vaihtu enimmäkseen tuohon saliin? Nykyäänki tulee kyllä käveltyä koiran kanssa ainakin tunti päivässä ja käyn salilla samalla tavalla. Paino ei silti liiku mihinkään.
Ruokapäiväkirjan mukaan syömiset ois aika ok. Oon kokeillu vaikka minkälaista rasvan lisäystä ja hiilarikikkailua, mutta paino on ja pysyy.

Mielenterveyden takia oon sallinu itselleni muutaman ulkonasyömiskerran viikossa ja pari kertaa viikossa herkuttelen. Tääkin on yleensä tyyliä että ulkona syödessä syön salaattiannoksia ja herkuttelu on muutama karkki tai suklaapatukka. Eikä tää ennenkään kaatanu mun painonpudotusta.


Kävin jopa lääkärissä ja se sano et näillä syömisillä ei voi lihoa mutta pitäs kyllä laihtuukin vielä. Semmonen joku 10 kg ois varmaan mahdollisuus laihtua. BMIn mukaanhan oon vielä ylipainonen, n. 7 kg normaalipainon ylärajalle....

Verikokeissa muut arvot tosi hyviä, ainoostaan kortisoli oli tosi korkeella. Voiko olla että stressi aiheuttaa tän jumin? Tosin kyllähän kortisolikin nousee aina, kun liikkuu ja käy salilla. Jotenkin en vaan usko että se on ainut syy.

Tuntuu että tää painoasia on musta varjo mun elämässä, jolta en saa rauhaa.
Huomaan välillä illalla miettiväni iltapalan niin, että aamulla olis hyvä vaakalukema, mutta ei sekään oo toiminut.

Alan oleen aika epätoivonen ja ois huippua löytää vertaistukea tässä jumitusasiassa.

Hei! Mulla nyt sit paljastu loppujen lopuks ainakin raudanpuute ja b12-vitamiinin puutos. Rautaa oon syöny nyt viikon ja b12 pistoksia saanut kaksi. Kolmas pistos pääsiäisen jälkeen. Nämä siis varmasti huonontanut mun kilppariarvoja ja kortisoli ollut koholla kun kropassa ei oo ollut asiat hyvin.
Mun painohan ei siis enää jumittanut vaan lähti kunnon nousuun ja korkeimmillaan se oli yli 81 kg, saman verran mistä 2015 alotin. Raudanpuutteessa oirelistan päässä on painonnousu. Mulla oli kyllä kasa muitakin oireita ja menin sen takia uusiin verikokeisiin ja erinäisille lääkäreille. Mutta jään nyt mielenkiinnolla seuraamaan mitä tuolle painolle tapahtuu, olossa on kyllä muuten tapahtunu muutosta parempaan.

Merelle Kukapa Patrikin oppeja ei noudattais? Minä ainakin Mut välillä on vaan vähän vaikeeta kun hormonit ja vitamiinit lähtee sekoilemaan.

No mulla on lähteny paino taas tippumaan!

Hei vain kaikille! Toivoisin tähän ongelmaan jonkun asiantuntijan tai tämän kokeneen vastausta. Olen kolmena viime vuotena saanut +20 kiloa varteeni ja terveydellisistä syistä en pystynyt harrastamaan liikuntaa, sekä masennuin pahasti. Olen ollut suuressa leikkauksessa ja sen takia painoni tipahti 10 kiloa koska kuukauden ajan voin niin pahoin etten pystynyt syömään.

Nyt on alkanut estrogeenihoito ja samantein tuli+5 kiloa lisää parina seuraavana päivänä, rinnat turposivat yli liiveistä ja tuli kamalia mielihaluja. Aionkin puhua estrogeenihoidosta lääkärin kanssa, onko se tarpeellista tällä annostuksella. Saman verran söin nämä pari päivää kun kilot nousivat kuten ennen mutta koska mielihaluja oli kuin raskaana olevalla naisella, painonnousun jälkeen pari viime päivää olen ahminut suklaata ja karkkia. En voi sille mitään. Oikeasti.
Eikä herkut edes maistu sellaiselta kuin ennen, oikeastaan aika kamalilta, mutta himo niihin on todella voimakas.
Voiko estrogeeni vaikuttaa näin hurjasti painoon ja mielihaluihin?