Uunituoreet labrat:
S-TSH 2.18 mIU/l (0,4-4.5)
S-T4-V 13,42 pmol/l (10.2-21)
S-T3-V 5.3 pmol/l (3.2-6.5)

Hieman on laskusuuntainen T4V, mutta silti viitearvoissa.

torstaina, 4. tammikuuta 2018 klo 11:50 user_69782 kirjoitti::
Hei! Jäsenyyteni on päättymässä ja siksi haluaisin asiantuntijan lausuntoa siitä, miksi tämä ei oikein tahdo onnistua, jos se on mahdollista, ennenkuin jatkan edelleen. Paino ei vaan tahdo pudota, joten olen alkanut miettiä että jotain on pielessä, ehkä ruokavaliossa. Minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta ja varmaan sukuperintökin, koska äidinpuolella sekä äitini että isoäitini ovat kärsineet samasta ongelmasta. Kuitenkin mummuni oli yli 91 vuotias eikä mitään lääkityksiä ja äitinikin lähes 90 eli pitkää ikää löytyy. Myös omilla lapsillani on tätä samaa ongelmaa. Ruokapäiväkirjanihan löytyy ja liikuntaa ei ole aina tullut tarkoin merkittyä. Kun lisäksi joulukuussa olin paljon poissa netin käyttömhdollisuuksista niin kun yritin päivittää ruokapäiväkirjaa vihosta nettiin, se olikin vaivalloista. Jos jotain mahdollisia vihjeitä tai syitä olisi mielesä, haluaisin kuulla niitä.

Hei, vinkkaan tästä viestistäsi asiantuntijalle Patrikille ja pyydän häntä vastaamaan kysymykseesi. Nyt saattaa vielä olla joulunaika menossa, joten hänen vastausaikataulustaan en osaa sanoa.

torstaina, 9. maaliskuuta 2017 klo 11:47 NeitiJ kirjoitti::
Onkohan kellään samanlaista tilannetta?

Eli oon 27-vuotias nainen, pituudeltani 164 cm ja paino oli tänään 74,5 kg.

Tein ruokaremontin heinäkuussa 2015 ja joulukuussa 2015 painoin 73,5 kg.
Olin siis Kiloklubin ohjeilla pudottanut n. 8 kg. Muistaakseni marraskuussa jätin ruokapäiväkirjan pois kun paino tuntu olevan hyvin hallussa ja tuntu et osaan syödä ilman ruokapäiväkirjaa. Sittenhän KK muuttuikin maksulliseksi enkä palannut ruokapäiväkirjan ääreen enää. Tammikuu-helmikuu 2016 menikin tuossa painossa ja maaliskuussa alko uudet työt ja mun piti kävellä aina aamusin tunti bussipysäkille, kun asun niin syrjässä. Kävelin siis tunnin joka päivä arkisin. Tämän lisäksi kävin vielä tunnin treenin tekemässä salilla viikottain. Toukokuussa pyöräilin tuon saman matkan. Jossakin kohti kevättä paino oli jo 72 kg. Sit tuli kesä ja pääsin skootterilla töihin. Sali jäi kun kotonakin oli niin paljon hommaa esim. ruohonleikkuuta pari kertaa viikossa ja muuta pihan kuopsutusta. Kesäkuussa havahduin siihen, kun vaaka näytti 70,4 kg. Ei hirveen kauaa ja palasi taas lukuun 72 kg. Kesä meni siinä ja sitten tuli syksy pyöräilin edelleen ja kävin salilla ja syyskuun lopussa meille tuli koiranpentu. Tähän mennessä olin käynyt puntarilla melkein joka päivä. Mutta sitten meni jotenkin voimat pennun takia ja en pystynyt/ehtinyt käymään puntarilla. Kävinköhän pennun tulon jälkeen kuukauden päästä puntarilla ja paino oli 73,6 kg. Eli paino oli noussut melkein 2 kiloa! Siinä se on nyt jumittanut jo ties kuinka kauan. Paitsi että nyt on ollu tuo 74,5 kg pari päivää. Mua pelottaa niin paljon et joku päivä huomaan et se on tuo 81,4 kg taas. Kuvissa kyllä näkyy että lihasta on tullut, mutta kun rasvaprosentti ei pienene millään vaikka mitä tekis. Kesällä rasva kävi jo 27ssä prossassa mut nyt se on taas 30.

Johtuukohan painonnousu siitä että aerobinen liikunta vaihtu enimmäkseen tuohon saliin? Nykyäänki tulee kyllä käveltyä koiran kanssa ainakin tunti päivässä ja käyn salilla samalla tavalla. Paino ei silti liiku mihinkään.
Ruokapäiväkirjan mukaan syömiset ois aika ok. Oon kokeillu vaikka minkälaista rasvan lisäystä ja hiilarikikkailua, mutta paino on ja pysyy.

Mielenterveyden takia oon sallinu itselleni muutaman ulkonasyömiskerran viikossa ja pari kertaa viikossa herkuttelen. Tääkin on yleensä tyyliä että ulkona syödessä syön salaattiannoksia ja herkuttelu on muutama karkki tai suklaapatukka. Eikä tää ennenkään kaatanu mun painonpudotusta.


Kävin jopa lääkärissä ja se sano et näillä syömisillä ei voi lihoa mutta pitäs kyllä laihtuukin vielä. Semmonen joku 10 kg ois varmaan mahdollisuus laihtua. BMIn mukaanhan oon vielä ylipainonen, n. 7 kg normaalipainon ylärajalle....

Verikokeissa muut arvot tosi hyviä, ainoostaan kortisoli oli tosi korkeella. Voiko olla että stressi aiheuttaa tän jumin? Tosin kyllähän kortisolikin nousee aina, kun liikkuu ja käy salilla. Jotenkin en vaan usko että se on ainut syy.

Tuntuu että tää painoasia on musta varjo mun elämässä, jolta en saa rauhaa.
Huomaan välillä illalla miettiväni iltapalan niin, että aamulla olis hyvä vaakalukema, mutta ei sekään oo toiminut.

Alan oleen aika epätoivonen ja ois huippua löytää vertaistukea tässä jumitusasiassa.

Hei! Mulla nyt sit paljastu loppujen lopuks ainakin raudanpuute ja b12-vitamiinin puutos. Rautaa oon syöny nyt viikon ja b12 pistoksia saanut kaksi. Kolmas pistos pääsiäisen jälkeen. Nämä siis varmasti huonontanut mun kilppariarvoja ja kortisoli ollut koholla kun kropassa ei oo ollut asiat hyvin.
Mun painohan ei siis enää jumittanut vaan lähti kunnon nousuun ja korkeimmillaan se oli yli 81 kg, saman verran mistä 2015 alotin. Raudanpuutteessa oirelistan päässä on painonnousu. Mulla oli kyllä kasa muitakin oireita ja menin sen takia uusiin verikokeisiin ja erinäisille lääkäreille. Mutta jään nyt mielenkiinnolla seuraamaan mitä tuolle painolle tapahtuu, olossa on kyllä muuten tapahtunu muutosta parempaan.

Merelle Kukapa Patrikin oppeja ei noudattais? Minä ainakin Mut välillä on vaan vähän vaikeeta kun hormonit ja vitamiinit lähtee sekoilemaan.

No mulla on lähteny paino taas tippumaan!

Hei vain kaikille! Toivoisin tähän ongelmaan jonkun asiantuntijan tai tämän kokeneen vastausta. Olen kolmena viime vuotena saanut +20 kiloa varteeni ja terveydellisistä syistä en pystynyt harrastamaan liikuntaa, sekä masennuin pahasti. Olen ollut suuressa leikkauksessa ja sen takia painoni tipahti 10 kiloa koska kuukauden ajan voin niin pahoin etten pystynyt syömään.

Nyt on alkanut estrogeenihoito ja samantein tuli+5 kiloa lisää parina seuraavana päivänä, rinnat turposivat yli liiveistä ja tuli kamalia mielihaluja. Aionkin puhua estrogeenihoidosta lääkärin kanssa, onko se tarpeellista tällä annostuksella. Saman verran söin nämä pari päivää kun kilot nousivat kuten ennen mutta koska mielihaluja oli kuin raskaana olevalla naisella, painonnousun jälkeen pari viime päivää olen ahminut suklaata ja karkkia. En voi sille mitään. Oikeasti.
Eikä herkut edes maistu sellaiselta kuin ennen, oikeastaan aika kamalilta, mutta himo niihin on todella voimakas.
Voiko estrogeeni vaikuttaa näin hurjasti painoon ja mielihaluihin?

Merelle Niin, ei kai siinä auta ku syödä järkevästi ja liikkua. Sitten kun taas polvileikkauksen jälkeen pystyy Kohta ei vaan se "mä oon pystynyt tähän ennenkin" hokema auta kun tuo tulleet viis kiloa vaan pysyy. En vaan millään haluais luovuttaa! Kiitos tsempistä!

Kaipaisin kovasti apua ja vinkkejä. Paino on noussut parin-kolmen vuoden aikana 13kg joista melkein 10kg reilussa vuodessa (painoindeksinkin mukaan ylipainoa, 26,2). Hanuri ja muutenkin koko vartalo on levinnyt niin ettei mitkään vaatteet mahdu päälle, ei edes ne mitkä vuosi sitten oli isoja, housut jää puoleen reiteen kiinni ja paidat tuntuu ratkeavan päällä. Masentaa ja itkettää eikä jaksaisi tehdä mitään. Peilistä katsoo porsas.

Olen aiemminkin liittynyt Kiloklubiin, mutta syömisten merkkailu jäi aika äkkiä. Nyt olen taas ollut kuukauden verran jäsenenä, eikä läski lähde sulamaan alkuunkaan. Takaisin liittyessäni unelmoin, että pudottaisin toukokuuhun mennessä 10kg. Kahdeksaankin olisin jo tyytyväinen, mutta kymmenen haluaisin kovasti.

Kalorivaje on aika tarkasti Kiloklubin suosituksen mukainen, joinain päivinä miinusta saattaa olla jopa 200kcal enemmän kuin suositus. Se tosin usein johtuu siitä, että olen töiden jälkeen nukahtanut sohvalle ja herännyt vasta illalla, niin eipä nukkuessa tule syötyä eikä myöskään kulutettua energiaa. Ajatuksena on kerran kahdessa viikossa (tai jopa kerran viikossa jos on juhlia tms) pitää "mässypäivä", jolloin saatan lähteä viihteelle enkä muutenkaan laske kaloreita. Tämäkään ei tarkoita sitä, että vetäisin kassikaupalla karkkia ja suklaata, vaan syön jotain hyvää mitä olen pitempään himoinnut. Ruokavalioni on kuitenkin kasvispainotteinen ja jos vaikkapa Mäkkäriin eksyn niin ostan juustohampurilaisen enkä Big Mac ateriaa plussakokoisena. Alkoholista tosin tulee kaloreita juhliessa reilusti.

Pääosin saan Kiloklubin ruokapallerot vihreälle tai ainakin keltaiselle, kuitujen määrä tuppaa jäämään vähän vajaaksi ja rasvoista on liian iso osa huonoa rasvaa. Liikunta"pallerot" menevät myös suunnilleen vihreälle tai ainakin keltaiselle, joskin liikuntatavoitteeni on Kiloklubissa kevyimmällä vaihtoehdolla. Kuntosalilla en osaa tehdä mitään, personal traineriin ei todellakaan ole varaa, juoksemista vihaan (enkä jaksa juosta), mutta ryhmäliikunnassa olen taas yrittänyt käydä. Koirakin on, mutta sen kanssa ei hermo kestä tehdä pitkiä lenkkejä kuin todella harvoin(on todella paha remmirähjä). Töissä olen koko päivän jaloillani ja pääosin liikkeessä. Muutenkin pitäisin syömistä tärkeämpänä ja liikuntaa ikäänkuin bonuksena?

Labroissa tsekattu ainakin kilppari ja se oli ok. Kortisoli oli koholla, muuten muistaakseni arvot hyvät.


Asiantuntija-apua, vertaistukea, ihan mitä vaan apua?

Hei, olen 62v ja paino tippui syksyllä hitaasti mutta varmasti. Hiihtokelien alettua on liikuntaa tullut enemmän joten paino ei ole yli kahteen kuukauteen tippunut yhtään, päinvastoin noussut noin kilon vaikka pallukat vihreällä ja n.1500-1800 kcal päivä syömiset.

Vertailin syksyn liikuntaan niin silloin liikuin matalatehoisesti vaikka ei se hiihtonikaan kovin tehokasta ole mutta hikeä riittää ja syke kyllä reippaampaa. Tosin usein maitohapoille menee mutta mukavaa hiihto on.

Samoin suosituksen n. 500 kcal on ollut jopa tuhannen pintaan tänä aikana. Syön ehkä vajaammin kuin syksyllä kun katsoo edistymisestä niin siitä lähtien kun liikunta lisääntyi, painon lasku loppu.
Tuntuu ettei jaksa syödä enempää.

Onko liika ja liian tehokas liikunta sekä liian isot säästöt vieneet minut säästöliekille Pitäisikö vaan syödä suositusten mukaan - miten sitten jaksaa liikkua Ärsyttävää mutta en lopetakkaan, paino on saatava alas ja kuntoa ylös.

No nythän vasta pöppöä kuulen tai luen!
Minä en ole normaalipainoinen, en lähelläkään. Tuo tavoitteenikin on yläkanttiin, siitä ihanteeseen painolukemiin on vielä huikonen matkaa mutta kunhan ensin ekaan tavoitteeseen.
Se on sillälailla että mäkemättä, tietämättä toisen mittoja on parempi olla hiljaa. Jos se oli imartelua, kannustusta niin kiitos mutta muuten tiedän itse mikä tilanteeni on.
Lisäksi vanhustenhoito tulevaisuudessa näyttää huonolta joten on pidettävä itsestään hyvää huolta kaikilla elämän alueilla.
Lapset jo kysyi että milloinkas sinä olet noin terveysintoilijaksi muuttunut kun ruokapolitiikkaan on tullut väriä ja monipuolisuutta.
Syön tevellisesti, jopa liian, nukun hyvin ja liikun kohtuudella sekä päälle kaikki muu mieleinen niin kyllä tästä selvitään kunhan saan taas painon alaspäin kääntymään. Vai lienekö savolainen sanonta paikallaan " sinne tänne muutama kilo, tärkeintä on elämisen ilo"

En löydä kyseistä blogia - täällä on niin paljon kaikkea luettavaa - ei jouda täällä liikaa seilailemaan - noin niinkun leikilläni