keskiviikkona, 18. helmikuuta 2009 klo 18:14 MiaMaria kirjoitti::

keskiviikkona, 18. helmikuuta 2009 klo 16:10 Patrik Borg kirjoitti::
Kaikkea voi kokeilla mutta pidän kyllä useimmiten HIITtejä ylilyönteinä jotka voi sopia johonkin lyhytaikaiseen tavoitteeseen mutta ei pysyvään laihdutukseen. Aika stressaavia ne kroplle kuitenkin ovat ja stressi sopii huonosti painonhallintaan.

Kiitos kommenteista!

HIitit olivat oikeastaan tarkoitettu maratonharjoittelun tueksi eli maksimaalisen hapenottokapasiteetin kasvattamiseksi. Tai jotain sinne päin...

Samoin minä ajattelin kokeilla HIITtejä osaltaan siksi, että haluaisin tietää vieläkö niitä pystyy tekemään, kun ei ole enää aktiivisesti kilpaileva ja toisaalta taas kohottaakseni kuntoa. Tällä hetkellä parantelen peruskuntoa, mutta tuota hapenottokykyäkin pitäisi jossain välissä treenata ja sitten maksimikestävyyttä.
Pelkään, että jos jään kiinni siihen ikuiseen peruskuntotreeniin, huomaan jossain vaiheessa olevani yllättävän huonokuntoinen keski-ikäinen, että se kaikki teininä tehty treeni on mennyt hukkaan.
Toki, jos HIITtillä saisi samalla potkaistua tuon tasanteen taas liikkeelle, niin se olisi kiva bonus.

Kangasvuokolta sain hyvän muistutuksen: ei nämä kilot ole vuodessa tulleetkaan. Eli malttia minullekin! Oli hyvä muistutus kun tuskailen hitaan (=minimaalisen) painonpudotuksen takia.

Hei Kohtalotoverit,
Kuukauden päivät Kiloklubin jäsenenä, sapuskat kirjattu tunnollisesti ja rehellisesti samoin lähes olematon liikunta. Aloituspaino 87 ja nyt 86, mutta olo tuntuu jotenkin keveämmältä. Onkohan sitä sisäistä vatsarasvaa sulanut ?
Kuvittelin todella, että viikkovauhti painonpudotuksessa olisi n.1 kg luokkaa, mutta olen ilmeisesti ollut väärässä.
Vasta nyt olen alkanut lukea teidän muiden klubilaisten kokemuksia ja voi että kun se antaa rohkaisua. Ajattelin kyllä avata herkkukoria ensimmäisen kerran kuukauden päiviin ja syödä laskiaispullan.

keskiviikkona, 18. helmikuuta 2009 klo 21:07 MiaMaria kirjoitti::
Varmaankin samanlaisia hyviä fiiliksiä saa noilla vauhtikestävyysjutuilla. Maanantaina juoksin tunnin verran reippasti ja reippaasti oman kykyjeni ylärajalla ja sitten puoli tuntia ihan kevyttä jäähdyttelyä päälle.

Ihan mahtava fiilis jälkeenpäin.

Juoksutekniikkakin ihan toista luokkaa kuin jossain pk-nylkytyksessä. Polvi nousee ja sydän takoo ja sauvakävelijät väistelee...

Mä olen nyt pari lenkkiä tällä viikolla vetänyt noita vauhtileikittelyjä, eli välillä vähän kovempaa ja sitten tosi rentoa lönkyttelyä ja kun syke on taas laskenut niin taas vähän kovempaa. Ihanaa vaihtelua siihen peruslöllyttelyyn!

Jatkamalla sitkeästi entiseen tapaan.

Sinulla saattaisi olla myös se vaihe paikallaan, että voisit yrittää etsiä syömiseen rentoutta ja opetella kuuntelemaan kehoasi. Siitä Patrik on kirjoittanut mm. (valitettavan pitkässä) ketjussa Normaalipainoisen laihdutus. Kehon kuunteleminen pilkuntarkan kalorinlaskennan sijaan on sellainen asia, jolla moni juuri normaalipainon sisällä laihduttava Patrikin asiakas on saanut viimein ne muutamat ärsyttävät kilot pois.

MiaMaria, minä taistelen samojen asioiden kanssa.
Vielä jaksan kuitenkin uskoa ajanmyötä tapahtuvaan laihtumiseen.
Kun vain jaksaa jatkaa samaa terveellistä ruokavaliota. Ja alkaa tehdä pitkiä matalasykkeisiä lenkkejä viikottain paino toivottavasti laskee.
Tänään jaksan uskoa tähän touhuun, mutta on päiviä kun koko touhu tuntuu vain turhauttavalta räpistelyltä.
Entä jos kokeilisikin pari viikkoa vaikka jotain nutrilet valmisteita? ja sitten palaisi tänne jatkamaan. Täällä nyt ainakin oppii säilyttämään nykyisen painonsa.

Noita nutriletteja en kyllä suosittele kokeilemaan. Niillä vaan sekottaa kroppansa ja taas on homma kahta vaikeampaa. En vaan voi lakata ihmettelemästä, miten helposti ihmiset olisivat turvautumassa pussikuureihin. Siinä mennään kyllä ojasta allikkoon ja vahingot on suuremmat kuin hyödyt jatkolaihtumisen kannalta.

Tuo on varmaan ihan totta.
Tämä kaikki vaan kuvaa aika hyvin sitä turhaumaa kun mitään ei tapahdu

tiistaina, 24. helmikuuta 2009 klo 18:59 MiaMaria kirjoitti::
Tuntuu vaan, että kun niin kovasti yrittää tehdä kaikki oikein, ihan kaikki ja silti homma vaan ei toimi.

Tässähän se juuri on: yrität liian kovasti. Ei sillä tavalla voi rentoutua.

tiistaina, 24. helmikuuta 2009 klo 18:59 MiaMaria kirjoitti::
Sekin kyllä ihmetyttää, että koko ikäni hyväkyntisenä, on kynnet muuttuneet aivan surkeanlaatuisiksi. Tässä viimeisen 2 kuukauden aikana vähitellen.

Jos saat pallukat vihreiksi, tämä on varsin omituista. Aivan päinvastaista täällä monet kertovat. Ehkäpä se ei liity syömiseen vaan johonkin ihan muuhun.

Äläkä välitä niistä naurajista! Totta kai ihminen voi laihtua tuolla määrällä - olethan jo laihtunutkin!

tiistaina, 24. helmikuuta 2009 klo 18:59 MiaMaria kirjoitti::

Sekin harmittaa, että olen ... saanut nauruja osakseni hurjien ruokamäärien syömisestä (ihan normaalimääriä olen syönyt, mutta näyttäähän se entiseen verrattuna jättimäärältä) ja nyt paino ei putoa eikä vatsanympärys pienene niin naurun määrä ja ikävien kommettien määrä vaan lisääntyy.

Sanonpa vaan että on sulla kummalliset ystävät! Mä ainakin jättäisin ne omaan oloonsa saman tien jos tuolla tavalla tekevät.