Oli tosiaan kivat juhlat! Rentoa tunnelmaa, tanssia ja aivan UPEITA esityksiä. Todellista arjen luksusta...

Tauti alkaa vähitellen hellittää. Nyt kun tän päivän lepäilen niin enköhän jo maanantaina voi aloittaa liikunnan.

Midnight Run meni aikaan 68 minuuttia, olen tyytyväinen! Juoksin kaverin kanssa ja olisi ollut varaa mennä kovempaakin, vauhti oli alussa hidas ja jokainen kilometri melkeinpä toistaan nopeampi. Vasta maaliviivalla loppukirin aikana hengästyin, eikä missään vaiheessa tuntunut pahalta. Oli kiva huomata että kymppi menee noin helposti ja olisi mennyt vielä ainakin vitonen perään.

Juhlat on juhlittu ja suunniteltu herkkupäivä pidetty eilen. Onnistuin syömään juhlissa mielestäni todella maltillisesti verrattuna siihen mitä oli tarjolla. Silti ei jäänyt tunne että olisin halunnut vielä jotain syödä. Päiväkirjassa tarkemmat kalorit ja rivi punaisia palleroita..

Eilen kävin vielä palauttavalla 5 km lenkillä. Tänään pidän varmaankin treenivapaan ja sen jälkeen alan toteuttamaan suunnittelemaani viikko-ohjelmaa. Ai niin, paino oli eilen aamulla 56,7!

Tytär halus viikonloppuna leipoa ja sithän sitä oli pakko maistella niitä herkkuja. Ja kun perjantaina iski himo ruissipseihin (meni pussillinen)
ni sen ties et vaaka näyttää maanantaina mitä näytti. No eilen sain palattua ruotuun ja kun olin koko illan pois kotoa niin ei tullut mässättyäkään. Puntari ja mittanauha olikin sit tänään positiivisen kannustavia.

Oon saanut taas sellaisia kommentteja ympäriltäni et tekis mieli sanoo muutama valittu sana. Mut huomaan selitteleväni ja perustelevani asioita jotka on mun omia eikä muille kuulu ja sekös ottaa päähän. Miks pitää selitellä omia tekemisiä ja päätöksiä jos ne ei muitten elämää haittaa? Jarkko Valtee sano täs yks aamu radiossa jotain tähän suuntaan: elämä olis paljon helpompaa kuin ei ois muita ihmisiä. Ja en tarkoita tolla sitä et haluaisin olla yksin vaan sitä et miks pitää puuttua toisten asioihin/elämään. Kukin hoitakoon omat asiansa niin kauan kuin siitä ei oo haittaa muille.

On aika ihana tunne aamuhämärässä juosta koiran kans kaikessa hiljaisuudessa. Lisäks kun huomaa jaksavansa paremmin ja jalka nousee kevyemmin ja askel pitenee vähitellen ja sit kunnon venytykset päälle.Toiset vetää peittoa korviin ja kääntää kylkee mut mä ainakin saan aamulenkistä hyvän latauksen päivään. Ja toi koiran ilo on niin teeskentelemätöntä kun se saa pinkoa ja touhuta ja saa kaiken huomion hetkeksi. Malltapahan sekin olla rauhassa päivän kun on yksin kotona.

Uskaltauduin sunnuntaina monen viikon jälkeen vaa'alle ja melkosesti oli paino noussu... Toisaalta nyt on se aika kuusta ja edellisen kerran painoin melkein saman verran, ja viikossa lähti reilu 1.5kg turvotuksia. Voin siis olla toiveikas, mutta on tässä kyllä ryhdistäydyttävä. Elokuun elin suorastaan pellossa, vaikka oli aika paljon stressiä ja treenipuolella piti keskittyä juoksutapahtumiin seliseli... Luin muuten jostain ikivanhasta Juoksija-lehdestä, että painonpudotus kannattaa hoitaa peruskuntokaudella. Ensi vuonna haluan ehdottomasti taas kisaamaan, joten siinä mulle aivan loistava porkkana päästä tavoitteeseen syksyn ja talven aikana

Lopullista tavoitepainoa hakiessa mäkin hyppään nyt tosissani mukaan tähän ketjuun. Kävin eilen hakemassa salikortin ja illasta pyörähtelemässä ja ottamassa tuntumaa laitteisiin. Lounaan jälkeen olis tarkoitus lähteä intersporttiin ostamaan sisäkenkiä (mitä ootte mieltä niistä "fitness-tossuista", kellään kokemusta?) ja trikoita, pitäis myös löytää juomapullo sekä kuulokkeet, mitä varmaan Ohlsonilta lähden metsästämään.

Ei nyt sen kummempaa kokemusta ole, mutta itse olen ostanut sellaisia treenikenkiä, jotka tuntuvat hyvältä jalassa. Vauhdikkaammissa jumpissa (BodyStep/BodyAttack) olen käyttänyt juoksukenkiä, jotka tukevat jalkaa paremmin ja spinningiin on sitten erikseen spinningkengät. Jos meinaat pelkästään salilla käydä niin varmaan riittää ihan perustossut. Kannattaa kysyä kaupassa henkilökunnalta neuvoa, jos siltä tuntuu.

Mun treenitossut on jostain syystä aina pirtsakan väriset, tällä hetkellä kirkkaan keltaiset

Mulla on salikenkinä pari vuotta vanhat "fitness"-kengät. Ennen kävin niillä jumppaamassakin mutta nyt jumpalla eli ts. combatissa on ihan kunnon juoksukengät. Salikengät on mustapunaiset, normi lenkkarit violetit ja nuo uudet jumpassa käytössä olevat juoksukengät violetit neonvihreillä nauhoilla. Nuo uudet kengät on ihan ehdottomat lempparit värinsä puolesta ja muutenkin vaikuttavat tosi hyvältä vaimennuksineen. Yhteistä kaikille näille kengille on merkki: Nike. Mun merkkiuskollisuus alkoi jo lapsena, kun mitkään muut lenkkarit eivät olleet hyvät mun jalkoihin.

Kuulostaa ihanilta noi värit! Mulla treenikengät on merkkiä Nike ja juoksukengät Asics..vuodesta toiseen

Mulla on kans Asicsin juoksukengät onkohan jo kolmannet peräkkäin. Kokeilin muitakin merkkejä viimeksi ostaessani mut totesin et noi sopi mulle parhaiten. Salilla mul on vanhat tanssi/fitnesskengät jotka ostin aikoinaan Bailatinoa varten. mitä olen katellut niin monenlaisia kenkiä on muillakin osa ihan kevyillä tossuilla osa sukillakin. Pääasia et itellä on mukava olla. harvassa laitteessa tarttee tukevaa kenkää. Balancessa ollaan onneks avojaloin niin ei tartte miettiä kenkiä.
Treenivaatteiden värit ja mukavuus vaikuttaa tosi paljon liikumisen nautintoon, ainakin mulla. Muutenkin oon huomannu miettiväni vaatteiden väriä aamusella. No töissä on työvaatteet, joissa ei oo vaihtoehtoja, mut vapaa-aikana.
Mä ajattelin piristää itteäni ja palkitakin painonpudotuksesta ja käydä ostaan uudet farkut. Ei kait voi enää kulkee capreissa vaikka ne olis kuin mukavat. Alkaa jalkoja jo hieman palella varsinkin aamusella. Syksy,plääh!
Mut toisaalta on ihanaa kun saa vetää villasukkia jalkaan ja poltella kynttilöitä.

Mä huomasin taannoin lenkille lähtiessäni hassun jutun: mulla oli Aididaksen lenkkarit, Asicsin trikoot ja Niken liivit. Kauhea merkkien sekamelska vaikka ei sillä kai ole väliä