No ei tietenkään tarvitse. Onko joku väittänyt?

Eikö ketjussa kysytä miksi joku haluaa laihduttaa normaalipainon sisällä? Siihen tässä ketjussa on vastauksia: löytyy niin terveyssyitä kuin ulkonäkösyitä.

Jos normaalipainoisella on vyötärön ympärys yli suositusrajojen, tai korkea rasvaprosentti, silloin laihdutukseen todellakin on syytä. Ja tuon saman olen lukenut kuin Henne, että terveimmillään ihminen olisi painoindeksillä 21-22. Siihen siis pyrkimys!

Minä laihdutan, koska haluan näyttää paremmalta. Olen mielestäni terve nyt vähän yli kahdenkympin BMI:ssä, mutta näytän parhaalta 17-18:ssa. Että näin pinnalliset syyt täällä, mutta omapahan on kroppani ja haluan olla siihen tyytyväinen.

Mä oon normaalipainoinen, mutta kaikki rasva, siis ihan KAIKKI on kertynyt vatsaan. Olen pitkä, ja siis muuten hoikka, mutta mahassa n. 5 kg läskiä. Mua on luultu monesti raskaanaolevaksi. Se ei oo kauheen kivaa. Siksi laihdutan.

Tämä on ehkä aiheen vierestä, mutta me ihmiset todella ollaan erin mallisia. Huomasin tässä ketjussa, että noin 60 kiloa painavalla ihmisellä on vyötärönympärys sama kuin minulla, 82 cm. Minä painan noin 106 kiloa ja olen 180 cm pitkä.

Koska esim minä olen normaali painoin mutta mahassa on läskiä ja kauheat jenkka kahvat jotka on saatava pois!ja halua näyttää paremmalta

Hyvä syy voi olla myös nivelvaivat tai selkävaivat kuten itselläni. Nyt normaalipainon ylärajoilla polvet ovat vielä koetuksella ja jokainen 100 g helpottaa tilannetta. Hyvät lihakset tukevat niveliä ja selkää, joten rasvaa olisi syytä muuttaa lihaksiksi myös. Eli kiloklubin idea: sopivasti oikeanlaista ruokaa ja liikuntaa, jolloin saa rasvaa vähemmäksi ja lihakset säilymään.

jokohan onnistuisi: olemme samalla asialla mukava huomata että on muita joilla on samanlainen motiivi. Lihaksen säilyttämisen lisäksi mulla on tarkoitus vahvistaa niitä.

Ekan kerran, kun minulla jumitti, huomasin syöväni liian vähän. Löysin kiloklubin ja opin syömään oikein (KIITOS SIITÄ KILOKLUBILLE ). Toisella kertaa jumittumisen kohdatessani päätin, että annan joka tapauksessa kiloille kyytiä ja aloin ottaa juoksuspurtteja lenkeilläni. Hienosti toimi ja paino jatkoi laskuaan. Mielestäni sen pitäisi näillä syömisillä ja liikkumisilla (arkikävelyä 2 kertaa päivässä 40-60 min ja 2-4 kertaa punttisalia viikossa) laskea nopeammin, mutta pääasia, että laskee . Aloitin siis elämäntapani muuttamisen tammikuun alussa ja nyt on 10 kg tippunut. Vielä pitäisi neljä kiloa karistaa ja sitten alkaa uusi vaihe, kun pitää opetella pysymään siinä.

Mulla on ongelma. En oikein tiedä miten tätä asiaa lähestyisin. Kumpaa pitäisitte järkevämpänä vaihtoehtona normaalipainoisen laihduttamisen kannalta (tavoitteena vaatekoon pieneneminen kahdella):

1. Laihduttaa suoraan siihen kilomäärään, jossa arvelee tuon koko-muutoksen olevan mahdollinen ja sen jälkeen alkaa syödä normimääriä (1600=> 1900-2000 kcal) ja kuntoilla kovemmin

2. Syödä jo nyt melko normaalimääriä (1800-1900 kcal) ja aloittaa reipas kunnon kohottaminen ja jatkaa tavoitteellisempaa voimaharjoittelua?

Kummassa tulokset saattaisivat olla nopeampia ja kummat olisi helpompi pitää? Mua nimittäin houkuttelisi ensin laihtua kiloissa, mutta tietty varmaan järkevämpää olisi tuo hitaampi edistyminen, koska varsinaista tarvetta painon laskulle ei enää ole. Jotenkin vaan tuntuu, ettei mitään tapahdu. Ehkä se on se kuuluisa jumi. Millaista vauhtia olette itse edenneet omissa projekteissanne?