Minäkin päätin tänne kirjoittaa nyt kerrankin jotakin
(yleensä siis vain luen teidän lorinoitanne!)

Eli pituutta on 168,5cm ja painoa tällä hetkellä 63,6kg!
Joka on siis alin paino missä olen ollut sitten ala-asteen jolloin tähän pituuteen venähdin.

Oma paino on aina jumittanut 68kg kohdalla, tosin vaihto-oppilas vuoteni jälkeen painoin jopa 80kg, mutta sain laihdutettua takaisin 68kg varsin helposti.

Koska tuo 80kg:sta takaisin 68kg laihduttaminen onnistui niin tavattoman helposti, mietin että onko mahdollista että keholla on tietty paino missä se "haluaa" pysyä? Kun paino ei tahtoisi millään nousta yli 68kg, mutta jokainen kilo siitä pois on työn ja tuskan takana. Omasta mielestäni melko mielenkiintoinen asia

Tavoitteenani on muuten se 58kg peruspainoksi ollut oikeastaan aina, tuntuu jotenkin niin maagisen ihanalta tuo luku

Johnalle:

kyllähän tässä vieläkin välillä tulee kytättyä syömisiään, mutta aika lailla rennompi on ote ruuan suhteen kuin ennen =D
Ja on siis vaan mahtavaa kun huomaa että tuloksia tulee, vaatteet mahtuu taas päälle eikä pursuile joka raosta "makkaroita" !
Odotan kyllä pelon sekaisin tuntein pikkujouluaikaa....mutta kyllä siitäkin kai selviää kun muistaa kohtuuden ja liikunnan.

Tarvitsen nyt lohdutuksen ja kannustuksen sanoja. Vaikka periaatteessa tiedän, miten homma toimii, pitää jonkun aina välillä sanoa se ääneen.

Nimittäin minulla alkaa olla takana kuukausi kiloklubissa. Energiavaje on ollut muutamia poikkeuksia lukuunottamatta aina se about 500 (+/-100). Olen alkanut harrastaa liikuntaa - ennen en oikeastaan tehnyt ihan mitään, paitsi pyöräilin kouluun (kolmisen kilometriä suuntansa). Nyt olen pyrkinyt hikiliikuntaan vähintään kolmesti viikossa, siten että tämän viikon arvioitu kulutus on rapeat 2600, viime viikolla 2700 ja sitä edeltävällä 3400. Aktiivisuustaso on 1, ja olen syöttänyt tuonne kaikki liikunnat kuten koulumatkan pyöräilyt, parin tunnin jallailut kaupungilla, kuten myös potkunyrkkeilytreenit.

Vaan mitäpä vielä, aluksi paino tippui kilon verran, vaan nyt ei ole oikeastaan liikahtanut mihinkään vähään aikaan.

Tiedän, että tälläkin hetkellä on varmasti lihaksiin kertynyt nestettä tiistaisen rankahkon kuntonyrkkeilytunnin jälkeen, ja että lihas kasvaa, muttakun ARGH että turhauttaa, kun kaikkensa tekee ja ei vaan.

...Tiedän, että on kulunut tosi vähän aikaa joojoo. En muuten kyttää syömisiäni mitenkään natsitarkasti, vaan nappaan palan suklaata, jos siltä tuntuu. Syön päivässä kaksi lämmintä ateriaa. Aikalailla kaiken puputan hyvällä omatunnolla.

BMI on 23.8, eli normaalipainoinen. Mutta kysymys kuuluukin, että onko tässä nyt jotain, mitä en hoksaa? Vai pitääkö vain sisukkaasti jatkaa tähän malliin ponnisteluja, ja hyväksyä tosiasiat, että sieltä ne tulokset sitten alkavat tulla? Selvästi on kyllä kiinteytymistä tapahtunut. (Väkisinkin, ellei sitten ole jokin lääketieteellinen ihme...)

Muista, että se kiinteytyminen (mittojen pieneneminen) on yhtälailla laihtumista. Jopa ehkä parempaa kuin vaa'an luvun pieneneminen, ainakin kun selkeästi normaalipainon puolella pudotat painoa. Eli siis, tuloksiahan jo näkyy sinulla kun kerran sanot, että kiinteytymistä on tapahtunut. Ennenpitkää se painokin yleensä muuttuu, mutta kannattaa aina muistaa, että se mittojen pieneneminen on tosiaan aivan samalla tavalla sitä laihtumista.

Niin on, niin on! Mutta kun! Arrrgh!

Kuten sanoin, jonkun muun pitää se toisinaan sanoa ja todeksi täten vahvistaa. Selitin tämän tarinan äsken miehelle, niin tuo vain mulkaisi hyvinhyvin paljonpuhuvasti. Elämäni naisena

torstaina, 1. lokakuuta 2009 klo 16:42 Annapurna_ kirjoitti::


Nimittäin minulla alkaa olla takana kuukausi kiloklubissa. Energiavaje on ollut muutamia poikkeuksia lukuunottamatta aina se about 500 (+/-100). Aktiivisuustaso on 1, ja olen syöttänyt tuonne kaikki liikunnat kuten koulumatkan pyöräilyt, parin tunnin jallailut kaupungilla, kuten myös potkunyrkkeilytreenit.

aluksi paino tippui kilon verran, vaan nyt ei ole oikeastaan liikahtanut mihinkään vähään aikaan.

...Tiedän, että on kulunut tosi vähän aikaa joojoo.
Syön päivässä kaksi lämmintä ateriaa. Aikalailla kaiken puputan hyvällä omatunnolla.

BMI on 23.8, eli normaalipainoinen. Mutta kysymys kuuluukin, että onko tässä nyt jotain, mitä en hoksaa? Vai pitääkö vain sisukkaasti jatkaa tähän malliin ponnisteluja, ja hyväksyä tosiasiat, että sieltä ne tulokset sitten alkavat tulla? Selvästi on kyllä kiinteytymistä tapahtunut. (Väkisinkin, ellei sitten ole jokin lääketieteellinen ihme...)

Hei Annapurna_, kyllä se vain on niin, että malta odottaa, että aikaa kuluu. Kuukausi on niin lyhyt aika. Ja mitä häviät sillä, että jatkat samaa meininkiä? Ennen pitkää todennäköisesti muutaman kilon ja ympärysmitoista senttejä. Kropan ulkonäkö muuttuu liikunnan ja herkkujen vähyyden takia. 1kg kuussa on PALJON tuossa BMI:ssä. Ja aivan mahtavaa että olet sisäistänyt jo montaa asiaa, joista haluat myös jatkossa pitää kiinni. Näitä ovat liikunta, lämpimät ateriat, hyvillä mielin syöminen ja tietty rentous, kuten tuossa suklaan syömisessä. Näin sen kuuluu mennä jatkossakin! Eikös vaan. Nauti elämästä äläkä murehdi kiloja ja senttejä.

Ainoastaa sitä mietin, että en kyllä kaupungilla käveleskelyä laittaisi liikuntoihin, vaikka 1-aktiivisuus sinulla onkin. Mutta tuo ei ole iso juttu, joten se ei varmasti vaikuta painonpudotusvauhtiisi.

Joten! jatka samaa rataa, kyllä tuloksia tulee. Sinun ei varmastikaan tarvitse montaa kiloa pudottaa että olet tyytyväinen. Oleellisempaa olisi seurata senttejä, erityisesti näin normaalipainon puolella. Tsemppiä!!

ps. mitäs miehen mulkaisut tähän nyt liittyy?

Niinpä niin, pari viikkoa sitten lueskelin foorumia ja hykertelin mielessäni, että ovatpa ihmiset malttamattomia, kun ei heti laihdu sata kiloa. Ja kappas vain... Pitkäjänteisyys on aina ollut vahvimpia puoliani, heh.

Miehen mulkaisusta, liittyy siten että paljon puhuva "älä oikeesti jaksa puhua siitä elämäntaparemontista 24/7, joojoo olet kiinteytyny, joojoo olit taas reipas kun kävit urheilemassa, joojoo on hienoa kaikki, ja oikeasti! Loppu se painon putoamisen neuroottinen kyylääminen"-mulkaisu oli omiaan herättämään todellisuuteen...

Uutena kiloklubissa ajattelin heti kirjoitella foorumiin kenties tuen toivossa.
Taustaa sen verran, että vaikka nyt laihduttelenkin normaalipainon rajoissa, niin parisen vuotta sitten olin ylipainoinen ja tuolloin tiputin kymmenisen kiloa ja pääsin normaalipainon rajoihin. Huomattavan ylipainoinen en siis missään vaiheessa ole ollut. Nyt kuitenkin on taas aika tarttua härkää sarvista, kun tuntuu, että paino on nousussa taas.

Paino on nyt 67-68 ja sinne 60-62 kiloon tähtään. Aloittaminen vain ei ole helppoa. Olen varsin kärsimätön, huonolla itsekurilla varustettu ihminen. Reilun kuukauden olen laihistellut ja eipä sitä edistystä oikein ole tullut. Hätäseen puolisen kiloa, mutta sellainen heittelyhän saadaan aikaiseksi jo päivässä, joten eiköhän se ole +-0.

Ongelmana on se, että jos ei pudotusta tosiaan viikkopunnituksissa näy, lannistun ja ajattelen, ettei tästä kuitenkaan mitään tule anti olla. Näiden ajatusten siivittämänä menee sitten pari päivää, jolloin mutustelen mitä sattuu, kunnes huono omatunto iskee ja yritän jälleen alusta. Niinä viikkoina, kun pudotusta tapahtuu, jaksan tsempata jatkossakin. Ongelmana on ehkä ne päivät, jolloin on tiedossa baareilua tms, jolloin syöminen riistäytyy käsistä. Ajattelen vain ettei niillä syömisillä enää mitään väliä, kun peli on kuitenkin jo sen päivän osalta menetetty.

Miten ihmeessä tässä onnistuu? Tyytymätön olen ja normaalipainon ylärajoilla keikun eli tuota painoa tosiaankin pitäisi saada tippumaan, ettei pian oltaisi taas siinä tilanteessa, kun ylipainoa selkeästi on. Nytkään ei olo ole hyvä, vaan koko ajan turvonnut jne.
Ihan epätoivoinen olo tämän homman suhteen taas.

edit: niin ja ongelmana sekin, että koen kaloreiden laskemisen ja etenkin ylösmerkkaamisen hankalana..

Ei se ruokien merkkailu ole varmaankaa kenellekään ollut alussa helppoa, ei minulle ainakaan! Mutta kun päiväkirjaa vaan täyttelee ja tutkailee eri hakumahdollisuuksia, kyselee täällä foorumilla, niin kyllä sen melko äkkiä oppii!

Muuten kyllä neuvoisin sinua rauhoittamaan ruokatilanteesi. Perusasiat kuntoon ja sitten vasta miettimään vajeita ym. Kannattaa käydä lukaisemassa ne perusasiat tuota asiantuntijoiden kirjoittamista artikkeleista. Laita tähän linkit suoraan sinne:

Kiloklubin toiminta-ajatus
-kunnon laadukasta ruokaa
-säännölliset ruokarytmit
-riittävästi ruokaa
-liikunnan lisääminen
-herkut sallittuja, mutta kohtuullisten määrien opettelua (myös alkoholi)

Tunnesyöminen ja makeanhimo on usein nälkää
-kyse ei ole itsekurista, vaan oikein syömisestä. Artikkelissa tarkemmin!

Tsemppiä Noona h!

Noona h,

Tilanteesi kuulostaa hyvin paljon samankaltaiselta kuin omani. Innostun aina tiputtamaan painoa ja arkisin sujuukin oikein hyvin. Liikun runsaasti ja syön terveellisesti, mutta helposti viikonloppuisin mopo karkaa käsistä etenkin jos on bailausta tiedossa. Silloin tulee juuri tuo kuvailemasi tunnetila, ettei kiinnosta ja ihan sama.
Seuraavana päivänä taas harmittaa ja uudella innolla eteenpäin.

Olen yrittänyt vähentää hieman baareilua tai ainakin malttaa syömisissä parhaani mukaan. Sekään ei tunnu kovin miellyttävältä vaihtoehdolta.
Kai se on enemmän itsestä kiinni täytyy löytää se luja tahdonvoima ja saada ympärille tukijoita ja tsemppaajia.
Yhdessä on helpompi onnistua.