hei,
minä syön lähes joka päivä kaksi lämmintä ruokaa ja lisäksi kolme muuta kertaa vähintään...

Hiilarit on jo vähennetty, joten väsymys ei johdu siitä, ja treenejä en jätä väliin, koska ne on oikeestaan mun ainoot liikkumiset (siis n. 4 krt viikossa tulee urheiltua hikiliikuntaa). Karppaajaks mua ei saa, vierastan koko sanaa, mutta en juuri perunaa, pastaa, riisiä tms vetele. Leipää kuten sanottua joskus. Ja hedelmistä en halua luopua, kun muuten en söis mitään rehuja!

torstaina, 10. kesäkuuta 2010 klo 07:26 Nöppöskä kirjoitti::

Syön aamiaisen, välipalaksi banaanin, lounaan, joskus iltapäivällä leivän välipalaksi ja sen jälkeen en oikeestaan syö enää mitään kunnollista. Saatan syödä maustettua rahkaa ja hedelmiä tai ruokalusikallisen siemeniä kotosalla, mutta en oikeestaan muuta. Ja käyn joka toinen päivä salilla treenaamassa, ja salipäivinä syön (jos mahdollista) vielä vähemmän!

Ei sen nyt oikein noin pitäis mennä... Kaloreita ei tuu tarpeeks, ja pallot on takuulla punaisia (en oo ees jaksanu merkitä...). Mitä ihmettä mä söisin illalla kotona, kun ei oo energiaa tehdä yhtään mitään?

Voiskohan tuossa ylläolevassa tekstissäsi olla juurikin vastaus tuohon, miksi olet niin väsynyt? Jos et treenin jälkeen syö juurikaan mitään, niin miten sitä energiaa olisikaan? Tai jos et päivän aikana muutenkaan syö kunnolla ja tuhlaat viimeisetkin energian rippeet siellä salilla, niin ei ihme, ettei virtaa riitä.. Ja voin sanoa, että tiedän mistä puhun. Tosin nyt pikku hiljaa olen saanut vähän edes rennomman asenteen tähän syömiseen (rentoon nyt on matkaa vielä pitkälti) ja syönytkin vähän enemmän - ja yllättäen en ole aivan niin loppu raahautuessani salilta kotiin.. Tosin aivan liian väsynyt edelleenkin..mutta sitä yritetään korjailla koko ajan (tällä viikolla oon lisännyt puolikkaan lasillisen maitoa aamupalalle )

Itselle kokkaileminen osaa olla joskus kovin tylsää. Minäkin tunnustaudun kuuluvani tähän sakkiin. Sillä erotuksella, että paikkaan energiavajeen sitten helpoilla herkuilla.
Nyt olen pari päivää tsempannut. Kesä ja kotimaiset tomaattit ovat houkutelleet laittamaan ruokaa. Eilein tein perunasipulisekoituksesta ja tomaatista munakkaan. Tänään laitoin tomaatit sipulin ja fenkolin kanssa pastakastikkeeksi ja tein samalla pastasta, tomaatista ja jääkaapin ihmeistä (pikkelssi, majoneesi, kapris, aurinkokuivattu tomaatti) tonnikalasalaatin huomiselle.

Kannattaa yrittää syödä jotakin helppoa ja yksinkertaista vaikka se ei olisikaan aluksi kaikkein paras vaihtoehto. Sitten kun on kerännyt voimia voi panostaa siihen laatuunkin!

Itselle kokkaileminen osaa olla joskus kovin tylsää. Minäkin tunnustaudun kuuluvani tähän sakkiin. Sillä erotuksella, että paikkaan energiavajeen sitten helpoilla herkuilla.

Todellakin totta! Yksin kun asuu ja esim.pakastustilat on hyvin rajalliset niin hankaloittaa hommaa kyllä. Einespuolelle menee turhan paljon ja niissäkin on niin usein pakkauksia joissa ei oo mitään merkintöjä energiasisällöistä yms, jäävät siis hyllyyn. Muutaman kerran oon kokeillu tuuriani ja ostanu silti, katsonut sitten kalorit Klubista ja todennut että vienpäs naapurille. Mä tykkään kaalilaatikosta ja sitä tuleeki kiskottua aivan mukavasti, hyvää ja halpaa, kevyttäkin vielä.

Voi voi...huomenna punnitus, taitaa käydä taas köyhästi. Oon tässä miettiny et liikuntaohjelmaa pitää varmaan muuttaa kun tällä viikolla tulee liikuntaa yli 900 minuuttia mutta kaloreita kuluu vain. 2600!!! Se on tuo jooga nyt tällä viikolla, ens viikolla sitä ei enää ole. Voi ku hermostuttaa miten mulle taas käy, plussatuloksen jälkeen on aina vaan vaikeampaa pitää se motivaatio.

Sitä piti muuten kysyä että onko teillä muilla turvotusta? Mä juon paljon vettä mutta nilkat on jatkuvasti niin turvoksissa että sukkien kuminauhat oikein pureutuu nilkkoihin! Ihan uus ilmiö mulle, en normaalisti oo mikään turpoaja

keskiviikkona, 9. kesäkuuta 2010 klo 22:31 Chiave kirjoitti::
Peeka sä oot oikeessa! Mun elämässä ruoka oli polttoainetta ja tavaraa jota tungettiin naamaan, nyt se on elämän keskipiste. (Kuulostaapa muuten ihan pähkähullulta!) Jatkuvaa pohtimistä riittääkö kalorit yms yms..
Aattelin yhdessä vaiheessa et koeanko ottaa rennommin...En uskalla! Paino on sahannu eestaas jo muutenki, pelkään että jos otan rennommin, palaan lähtöpisteeseen ja sitä ei kyllä pää enää kestä!

Siitä oon iloinen et viimekesäinen mässytyskierre on poikki, en oo tän vuoden puolella syöny YHTÄÄN sipsiä tai pähkinää, enkä myöskään juonu olutta. Alkua lukuunottamatta ei oo ees haluttanu muuta ku sekunnin kuukaudessa

Oi nuo lihashavainnot, Peeka, jaan järkytyksesi! Uskotko ettei niitä vatsalihaksia oikeesti oo vai oisko vaan ollu huono päivä?Mä olin joogassa niin jäykkä niin jäykkä Mummelit vieressä veti ittensä umpisolmuun ja mä muka sporttinen ähisin ja voivottelin Mutta mutta...jospa se tästä... Jaksellaan!

Mua on jotenkin helpottanu se ajatus, etten nyt ainoastaan laihduta, vaan että elän vaan terveellisemmin. Jotenkin hullua, että se on noin yksinkertasta. Paljon on kyllä auttanut toi liikunnan lisääminen, se on vähentänyt sitä mässäilyhimoa. Ja se, että oon antanu itelleni luvan syödä herkkuja, jos ihan hirveesti tekee mieli ja yllättävää, ettei sit teekään. Jos mielessä pyörittää koko ajan, että ei saa syödä, ei saa syödä, niin kahta kauheemmin herkkuhammasta kolottaa.

Toivottavasti onnistut ottamaan rennommin, ettei ihan stressin puolelle mene.. Jaan kyllä täysin ton kammon, että homma levii käsiin ja ajatuskin, että karistetut kilot hiipis takasin puistattaa. Mä oon niin paljon jojottanu kuuridieettien kanssa, että päätin, että tää on nyt pysyvää. Ja kiloklubin ideassa on kyllä hyvät eväät, jos ei ite söhli.

Mut ulkoisen kontrollin tunnun aina tarviivan. Nytkin niitä ruokia, joita ei kirjaa, ei ole muka olemassa. Että kyllä itteensä voi myös huijata.halutessaan. Ja aika riippuvainen mä olen toistaseksi tosta kirjaamisesta, ihan kauhistuttaa, kun on eessä viikko ilman nettiä piakkoin. Pitää vaan yrittää pitää perusteet mielessä.

Ja vatsalihasnolous.. Olin varmaan ainoa tunnilla joka lintsaili liikkeistä. Mutta kun ei pystyny!! Mutta siinähän jälleen tavotetta, vielä joskus pystyn! Toivon olevani kehityskelpoinen Punnerruksia nyt en ole koskaan selvittäny kunnialla, se ei yllättäny, niissäkin tosin parannusta nollatasosta. Ja itseä vartenhan siellä käydään, pitäis pitää mielessä.

Hirmusti tsemppiä sulle, toivottavasti hellittää pahimmat kaloripohdinnat.

torstaina, 10. kesäkuuta 2010 klo 07:26 Nöppöskä kirjoitti::
Vaikka olis nälkä, en vaan yksinkertaisesti jaksa mennä keittiöön, kun ei meillä kuitenkaan oo mitään helppoa syötävää.

Tuo on muuten oikeasti ongelmallista. "Oikein" syömisen kanssa pitää nähdä ajoittain niin paljon vaivaa, että välillä jättää mieluummin syömättä, kuin alkaa väkertämään annosta, joka vihertää pallot.

Oon yrittäny itteeni helpottaa ostamalla valmiita salaattisekotuspusseja, johon sitten heittelen sekaan kinkkusuikaleita/ tonnikalaa tms ja pähkinöitä. Siihen ei mene kuin hetki ja on kait ihan ruuaksi laskettavaa. Hintaahan noihin salaattipusseihin tulee, mut laiskuuksissani en jaksa edes jäävuorisalaattia alkaa pilkkoa.

Lämpimien ruokien kanssa sit onkin haasteellisempaa. Meillä tosin tehdään isoja satseja, kun on lapsia, että suht usein on jotain lämmitettävää valmista. On varmaan yksinelävälle vielä mutkikkaampaa.

Ja yks mun suosikki helppo on raejuusto, mut toki liiallisesti käytettynä makuun tympääntyy.

Oon kyllä jo pitkään harmitellu, ettei oo terveellistä pikaruokalaa, tai sit täytyy aina ottaa salaatti.

Olen tässä lueskellut tätä ketjua ja nyt tuntuu siltä että on hyvä aika itsekkin kirjoittaa tänne.

Paino on heitellyt kolmena viime vuotena melkein 60:stä lähelle tavoitettani 55,5kg ( pituutta 162 ). Paino oli alle vuodessa noussut tuonne 60kg hujakoille seurustelusuhteen aikana, mutta tippui hyvin lyhyessä ajassa miltei normaaliin eron aikoiohin. Nyt paino tosin tuppaa aina helposti nousemaan, jos en katso mitä syön. Osin joshtuen siitä että olen hyvin perso makealle ja kohtuus on aina hakusessa.

Ennen kuin aloitin kiloklubissa laihdutus yritykseni olivat todella epärealistisia ja kaukana terveellisestä. Minulla oli pakon omainen tarve laihtua jonnekkin 50kg tuntumaan ( minne en koskaan päässyt ). Saatoin syödä ensimmäisen ateriani kolmen aikaan päivällä ja mättää sitten illalla ruokaa koko päivän edestä. Paino pysyi - ihme kyllä - aika hallinnassa näillä konsteilla.

Nyt kun ikää on tullut hiukan lisää ( tuolloin olin 17, nyt 20 ) olen alkanut enemmän tarkailla syömisteni LAATUA. Haluasin myös painon sinne 55,5kg missä se pysytteli monta vuotta ennen lihomistani. Siihen ei olekkaan kamalasti matkaa, viime viikolla esimerkiksi painoin 55,8 ( nyt tosin 57,5 flunssassa kotona, karkki lohduttajana ).

Venyi nyt vähän pitkäksi elämänkerraksi, toivottavasti ette kovin tylsisty. Lopuksi kysyisin vielä että saako käsistä ja jaloista ylimääräistä rasvaa mitenkään kiinteytettyä muuten kuin laihtumalla? Jos näin on niin sitten ehkä pitää tyytyä näihin löllyköihin, en nimittäin oikein koskaan ole saanut painoani alle sen 55,5

lauantaina, 12. kesäkuuta 2010 klo 08:52 Ellidianor kirjoitti::

Lopuksi kysyisin vielä että saako käsistä ja jaloista ylimääräistä rasvaa mitenkään kiinteytettyä muuten kuin laihtumalla? Jos näin on niin sitten ehkä pitää tyytyä näihin löllyköihin, en nimittäin oikein koskaan ole saanut painoani alle sen 55,5

Rasvaa ei saa pois muuten kuin laihtumalla, kun rasvakudos vähenee. Kiinteytys sen sijaan ei ole sama asia kuin laihtuminen ja rasvan vähentäminen. Se on mahdollista ilman laihtumistakin kiinteyttämällä lihaksia. Etsi itsellesi sopiva kuntoilumuoto (siis sellainen josta tykkäät) ja joka tepsii noihin alueisiin. Esim. saliharjoittelu on hyvä jos siitä tykkäät. Näin lihakset kiinteytyvät ja voimistuvat ja se kiinteyttää raajoja (tietysti kannattaa treenata koko kroppaa) ja saa ne näyttämään paremmilta. Samalla tietysti kulutat energia joten se voi auttaa laihtumisessakin Eikä kannata pelätä että lihakset kasvaa jotenkin hirveästi. Varsinkin naisella sellaisten tosi isojen bodarilihasten saavuttaminen vaatii tuhottomasti työtä, siihen ei vahingossa pääse Ja kyllähän kiinteät, lihaksikkaat kädet on paremman näköiset kuin sellaiset voimattomat löllyt, vaikka lihaksen mukana tulisikin sentti tai kaksi lisää ympärysmittaa. Ainakin mun mielestä

Vaikka et olisi aiemmin liikunnasta piitannut kannattaa kokeilla! Mä aloitin aikanaan ekaa kertaa elämässäni säännöllisen liikunnan 20-vuotiaana opiskelijana ja tykkäsin kovasti Opiskeluaikana olinkin hoikka ja urheilullinen, muutama vuosi sitten työelämään siirtymisen ja kaikenlaisten aikaa ja voimia vievien juttujen myötä liikunta väheni, syöminen lisääntyi ja lihoin. Nyt olen taas aloittanut säännöllisen liikunnan ja olo on sekä fyysisesti että psyykkisesti parempi kuin vuosiin Ja mitat on pienemmät kuin silloin kun olin tässä samassa painossa matkallani ylöspäin, juurikin sen takia että nyt isompi osa on lihasta ja se pysyy kiinteämmässä paketissa kuin läski.

torstaina, 10. kesäkuuta 2010 klo 19:34 Alexandra '82 kirjoitti::

torstaina, 10. kesäkuuta 2010 klo 07:26 Nöppöskä kirjoitti::

Syön aamiaisen, välipalaksi banaanin, lounaan, joskus iltapäivällä leivän välipalaksi ja sen jälkeen en oikeestaan syö enää mitään kunnollista. Saatan syödä maustettua rahkaa ja hedelmiä tai ruokalusikallisen siemeniä kotosalla, mutta en oikeestaan muuta. Ja käyn joka toinen päivä salilla treenaamassa, ja salipäivinä syön (jos mahdollista) vielä vähemmän!

Ei sen nyt oikein noin pitäis mennä... Kaloreita ei tuu tarpeeks, ja pallot on takuulla punaisia (en oo ees jaksanu merkitä...). Mitä ihmettä mä söisin illalla kotona, kun ei oo energiaa tehdä yhtään mitään?

Voiskohan tuossa ylläolevassa tekstissäsi olla juurikin vastaus tuohon, miksi olet niin väsynyt? Jos et treenin jälkeen syö juurikaan mitään, niin miten sitä energiaa olisikaan? Tai jos et päivän aikana muutenkaan syö kunnolla ja tuhlaat viimeisetkin energian rippeet siellä salilla, niin ei ihme, ettei virtaa riitä.. Ja voin sanoa, että tiedän mistä puhun.

Mut ei mulla ikinä oo ollu energiaa tehdä illalla mitään. Mies meillä tekee ruoat, ja mä vaan lähinnä autan, ja silloinkin pakosta. Ja kun me tehdään illalla ruokaa, niin sitä ei syödä, vaan se menee seuraavan päivän evääks töihin. Ja jotenkin lämmin ruoka arki-iltana öklöttää. (tiedän olevani vaikea tapaus)
Viikonloppuisin on ok olo, kun rytmi on ihan toinen kuin arkena. Arkena rytmi on kaikkea muuta kuin luonnollinen, kun joutuu joka aamu ma-pe heräämään 5.40, niin ei sitä kyllä muutenkaan jaksa, vaikka söiskin kunnolla. Yleensä, mitä oon merkkaillu, niin aamiaisen, välipalan, lounaan ja välipalan jälkeen pallukat on pun.-vihr.-vihr.-pun. Mutta sit toi ilta on tosi ongelmallinen. Meen lähestulkoon suoraan töistä saliin (käyn kotoa hakemassa laukun), joten siinä välissä en ehdi syödä mitään. Kun tuun salilta, ei tee mieli mitään. Ja sit kun on jo vähän nälkä, niin kello on jo kahdeksan korvilla, ja yhdeksän jälkeen käyn jo nukkumaan. Mitä tossa illalla enää voi syödä, kun sitten ei saa unta, jos jotain syö? Ja jos syön ennen salia, niin sitten en jaksa salilla tehdä mitään. Vaikeeta