Hohoo...toimipa se hyvinkin! Noita transteoreettisia muutosvaihemalleja (tai sitten yksikössä) ollaan käytetty terveyden edistämistyössä. Ja jossain tutkimuksessa tai artikkelissa on myös koottuna ne neuvontamenetelmät, mitä noissa eri tilanteissa voi toimia.

Muistelen, että retkahdusten varalta piti neuvoa "asiakasta" kartoittamaan retkahdusta edesauttavat syyt ja ennaltaekäisemään ne.. Enpä muista, että olisin missään nähnyt tutkimusta kuinka monta repsahdusta ihminen jaksaa, niin ettei motivaatio lopullisesti katoa.

Kokonaisuutena ihmisen terveysmuutoksessa posittiivinen palaute, kannustaminen auttaa jokaisessa niissä vaiheissa, joita Huhuu tuossa aikaisemmin luetteli. Että siinä mielessä kiloklubilaisten kannustukset ja hurraahuudot ovat tarpeen!!

Asiakasta myös kehoitetaan itse palkitsemaan itseään onnistumisesta.

Mun kyllä täytyy sanoa, että teoria tietty auttaa ymmärtämään omaa käyttäytymistä, mutta käytännössä kun on nälkä.. niin on nälkä..., vaikka kuinka kalorimäärät näyttäisi riittäviltä

Patrik kyseli suomenkielistä linkkiä muutoksen tukemiseen. Alla oleva linkki on tosin päihdeongelman käsittelemiseen tarkoitettu, mutta Rennoin lasein luettuna sopii kyllä muuhunkin elämään, myös painon hallintaan... (Ainakin omalta osalta koen niin)

Ylläpitäjä on poistanut tästä rikkinäisen linkin

-h-

Ps. Se, että käytän päihdetyön linkkejä ei siis johdu siitä että olisin tai olisin ollut päihdeongelmainen (tai että koskisi jotain läheistäni). Ihan vaan ajattelin täsmentää, hälventääkseni epäilyjä, ja haihduttaakseni väärinkäsityksiä minimiin...

Patrik tuolla aiemmin kyseli montako epäonnistumista tarvitaan oppimiseen, kertakaikkisen mielenkiintoinen ajatus. Fysioterapeuttini juuri sanoi, että asentovirheen korjaamiseen vaaditaan noin 2000 toistoa, jotta uusi, vähemmän kuormittava asento tulisi automaattisesti. Syömisten suhteen jäin asiaa kuitenkin miettimään, sappikohtaus opetti, ettei ruuan suuren määrän tunkeminen kerralla tuokkaan parempaa oloa, mitä siellä tiedostamattani olin aiemmin hakenut. Ilman sappikohtauksen uhkaa ja pelkoa ison määrän syöminen oloisi edelleen nautintoni. Tavallaan yksi kohtaus riitti käsittämään lopulta asian. Vaikka eihän ähky ennenkään tuntematon olotila ollut. Viikonloppuisin syön edelleen usein liikaa ja huonolaatuista elintarviketta, jota en elämiseeni vältttämättä tarvitsisi, miksi en lukemattomista ylisyödyistä vikonlopuistani opi ? Olleellinen oppi kuitenkin on ollut, että aina on yksi repsahduksesta ylösnousu enemmän kuin repsahduksia, väljäkö lopulta niiden lukumäärällä, kun ei jää repsahtaneeksi relapsiksi.

Toinen ajatuksiani liikuttanut asia on tuo päihdeongelman ja vääränlaisen syömisen vertaaminen, että molemmat saattavat olla riippuvuusongelmia. kuinka paljon niissä ongelmissa lopulta on yhteneväisyyksiä, tai kummastakin ongemasta pääsemisessä? On usein nykyään niinkin, että kun myöntää, että on ongelma, se olisi selitys sille, ettei sille tee mitään. Esim. olen alkoholisti, myönnän, =minun on juotava kun olen alkoholisti, tai mulla on ollut aina kiero suhtautuminen ruokaan, myönnän olen paino-ongelmainen tai syömisongelmainen= minulla on ongelma, joten minun on toteutettava sitä. Toisaalta muutosteorioissahan usein ongelman tunnustaminen ja myöntäminen antaa vasta mahdollisuuden muutokselle. Niin kaikkiaan mukava tarkastella teorian läpi omiakin ongelmia, saattaa joskus katsoa eri suunnasta ja nähdä jotain uutta.

Itse olen kuitenkin kokonaisvaltaisemman katsantakannan ihminen. Enemmän ajattelen niin, että Ihmisestä ei koskaan voi eikä saa katsoa vain pelkkää paino, tai alkoholiongelmaa, jotta voi ko. vaivaan saada aikaan toivottua muutosta, on katsottava kokonaisuutta, nähdä ihmistä niin, että ymmärtää syitä ja seurauksia, myös syömisongelmat saattavat olla jonkin muunlaisen ongelman verho. Itsetunto-, koulukiusaus-, päihde-..... lukuisten muiden ongelmien näkyvin "oire" saattaa olla juuri syömisongelma. Johonkin muuhunkin ketjuun aikaisemmin olen kirjoittanut siittä miten onnistuminen lähtee itsensä arvostamisesta. Vaikka muutostahan se voi vaatia sekin.

Voi martti76! Osu ja uppos!

Sosiaali- ja terveysalan työn kautta olenkin ymmärtänyt jotakin omista solmuistani. Me kaikki, IHAN KAIKKI, ihmiset olemme kuitenkin ihmisiä. Joku kuvasi niin että "samaan viivaan takertuneena, kuin harakat tervassa - nokkimassa kukin omaan suuntaamme - mutta samassa ihmisyyden viivassa kiinni..."

Yhtenevyyksiä ja eroavaisuuksia on riippuvuuksissa, esimerkiksi päihdeongelmissa niiden sisällä sekä päihde- ja syömisongelmassa keskenään. Se, miksi tuon alkuperäisen tekstin oikeastaan kirjoitin, oli jossakin toisessa ketjussa maininta siitä että keskustelu on kuollutta. Ajattelin tosiaan kantaa oman korteni kekoon ja keostahan on tullut jo kahden sivun keko!

Monet asiat nivoutuvat keskenään. Se mitä, martti76, kirjoitit arvostamisesta ja siihen liittyvästä muutoksen tarpeesta kolisee, osuu ja uppoaa. Siitä on monesti kysymys. Olen tehnyt elämässäni vast' ikään tietoisen muutoksen. Itseäni arvostavan muutoksen ja siksi on nyt muutama päivä aikaa kirjoitella. Ennen kuin aloitan uudessa, tosin määräaikaisessa, työssä.

Mutta kuten tuossa hohoon tai huhuun (kiitos hymyistä siniliini) nimimerkin alla lukee, luotan lujasti siihen että asioilla on TAIPUMUS järjestyä. (Olen sitä mieltä että niillä ei ole pelkästään tapana järjestyä, vaan myös taipumus järjestyä)

Ja jottei tämä karkaisi ihan eksistentiaalis-filosofiseksi pohdiskeluksi vaan pysyisi painoasioissa, kysyisin: mistä löytäisin luotettavan lähteen paineisen elämän ja painon hallinnan välisestä yhteydestä?

-h-

Muoks: Pari sanamuotoa muutettu "yleisempään suuntaan"

HH,

noita yhteyksiä on tutkittu kyllä paljon vaikka eipä ne juuri painotu mediassa näkyväksi. Kyllä suurin osa "laihdutusasiantuntijoista" varmasti pitää painonhallintaa varsin sosioekonomisena ongelmana mutta niiden taustoihin on vaikeaa ja hidasta vaikuttaa niin kovin yksilötason asioilla ja varsinkin elintavoilla yleensä pelataan..

"Paineinen" elämä sisältää tietysti hirveän monenlaisia asioita ja niitä voi kaivella enemmänkin. Mutta onko esim. tämä yhtään lähellä?

Ylläpitäjä on poistanut tästä rikkinäisen linkin

Kiitos, PB!

Jup, kyllä liippaa liki. En ihan vielä osaa ulkoa kokonaan, mutta siellä oli muutamia hyviä pointteja kuten painopiste ulkoisen ja sisäisen kontrollin kesken... Ja sitä paitsi lähdelista näytti mielenkiintoiselta.

-h-

Koko viikon olin syönyt hyvin terveellisesti, olokin oli aivan mahtava (koko viikkona vain 3 keltaista palloa, muut vihreällä), mutta tänään heti aamun alkajaisiksi popsin 120g suklaata

Nyt masentaa, kalorimäärä näyttää 835 suklaan, jugurtin ja appelsiinin jälkeen. Elikä jos syön tänään vielä yhden kunnon ruuan, oliko tästä niin haittaa painon pudotukseen jos koko päivän saldo kuitenkin näyttäisi noin 1300kcal? Joudun tosin olemaan aika nälkäisenä loppupäivän, mutta en haluaisi syödä liikaakaan...

Tätä on siis kysytty täällä jo 100 kertaan, mutta en vieläkään ole saanut selkeää vastausta. Jos siis syön esimerkiksi päivässä pelkkää sulaata 1300 kilokalorin verran, laihdunko silti? Tiedän että terveyskannalta erittäin huono vaihtoehto, mutta jos muuten pääsääntöisesti syö terveellisesti niin jarruttaako tämä painonpudotusta vai onko sillä loppupeleissä niin väliä?

Angst, taitaa mennä vielä väärään osioonkin mutta menköön.

On huono valinta alkaa nyt panttailla ruuan kanssa ja kärvistellä loppupäivä nälässä. Se, mitä syömme tänään, vaikuttaa vielä 24-48 tuntia eteenpäin, joten tänään kerrytetty nälkä saattaa aiheuttaa repsahdusta tulevina päivinä. Suosittelen syömään loppupäivän aivan normaalisti ja nollaamaan suklaansyönnin aiheuttaman huonon omantunnon.

Jos syöt 1300 kalorilla suklaata, kyllä sinä silloinkin laihdut. Niin kauan laihtuu, kun syö vähemmän, kuin kuluttaa. Mutta jos syöt samalla kalorimäärällä pallukat vihreiksi, laihdut paremmin.

Kyllä, jos syöt vain 1300 kcal laihdut. Mutta 1300 on liian vähän on se sitten suklaata tai mitä tahansa muuta. Tuolla kalorimäärällä on lähes mahdotonta koostaa ruokavalio niin, että saisit kaikki tarvittavat hiven ym. aineet ja pysyt virkeänä ja terveenä. Jos korvaat osan ruuasta sen lisäksi suklaalla ruokavalio sisältää lisäksi suhteettoman paljon huonoja rasvoja. Eli tuo ei ole vaihtoehto jos hakee a) normaalia suhdetta ruokaan b) terveellistä laihtumista.

Pitempään noilla kalorimäärillä jatkaessasi laihtuminen voi hidastua/hidastuu merkittävästi koska elimistösi oppii käyttämään saamansa energian aiempaa tarkemmin hyödykseen. Tämä on ilmiö, jota kutsutaan säästöliekiksi.

Itse katsoisin nyt eteen ja unohtaisin mokoman suklaan. Se on mennyttä ja teet itsellesi karhunpalveluksen, jos nyt paastoat loppupäivän. Eli normaalia terveellistä ruokaa lautaselle. Suositus varmaan ylittyy mutta sillä ei ole mitään merkitystä kokonaisuuden kannalta. Itsensä rankaisemisesta on enemmän haittaa kuin yhdeän päivän suosituksen ylityksestä. Nälkä kun tunnetusti ei häviä mihinkään vaan päivän paasto saattaa kostautua huomiselle haluna syödä se toinen suklaalevy eli kierre on valmis.

Eli normaalia terveellistä ruokaa loppu päivä.

Komppaan. Unohda syöneesi suklaa ja jatka eteenpäin kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Ei siitä suklaasta tule kuin muutama hassu gramma, jos sitäkään. Kannattaako 100 gramman painon pudotuksen/nousun takia kärvistellä nälässä? Ei todellakaan!