Äsh..eilen väsyneenä töistä tulin ja söin sitten illalla 2000 kalorin edestä...inhoittaa niiiiin paljon
Jos väsymys painaa liikaa, sorrun näköjään

lauantaina, 30. maaliskuuta 2013 klo 09:43 murmis1 kirjoitti::
Äsh..eilen väsyneenä töistä tulin ja söin sitten illalla 2000 kalorin edestä...inhoittaa niiiiin paljon
Jos väsymys painaa liikaa, sorrun näköjään

Hei, tuosta ei tarvitse huolestua. 2000 kcal on lähes varmasti vain kulutuksesi verran. Moni unohtaa, että kaikki suositus- ja nollavajeen jäävä aluekin on vajetta eli kulutusta vähäisempää syömistä. Tuo väli on useimmilla yli 500 kcal, joten suosituksen saa ylittää melko reilusti eikä kulutus vielä ylity. Suunnilleen 2000 kcal on yleinen kulutus naisella, jolla ei ole paljoa ylipainoa. Jos pudotettavaa on enemmän, kulutuskin on suurempi. Viesti tulee ehkä päivän myöhässä, mutta toivottavasti jatkoit tänään kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Moni vähäkalorinen laihdutusohjelma antaa ymmärtää, että pienikin kalorien ylitys on paha juttu ja haittaa laihdutusta. Kun tavoitteena on pysyvät uudet elämäntavat ja hitaammat muutokset kuten Kiloklubissa, yksittäisillä ylikaloreillekaan menevillä päivillä ei ole merkitystä. Vasta, jos kulutuksen ylittäviä päiviä tulee usein, esimerkiksi kerran viikossa, ne voivat alkaa hidastaa painonpudotusta.

sunnuntaina, 31. maaliskuuta 2013 klo 23:33 Neljän tähden M. kirjoitti::
Ystävät, repsahduksia ei ole.
On luonnollista syödä eri päivinä hieman eri määriä, tai enemmänkin eri määriä. Samoin on luonnollista, että paino heilahtelee parin kilon verran, eikä kyse vielä ole lihomisesta.
Ihmisen moraalinen arvo ei myöskään vaihtele ateriakooon mukaan, eikä ihmisarvo painon mukaan. Kenenkään ihmisarvo ei ole nolla. Ja kaikkien ihmisarvo on tasan yksi.
Ihan rauhallisesti vain, niin hyvä tulee.

Joo komppaan ,repsahduksia ei ole olemassa,keho koittaa pysyä aivojen kans samalla viivalla,eli jos päivällä on syönyt huonosti se kostautuu illalla kuitenkin,energiat menee tasan,kun taas syöt tasaisemmin,kukaan ei grammalleen syö jokapäivä,eikä ole tarve edes pyrkiä siihen,kaloreitten alentamista ei parane tehdä,kuitenkin keho haluaa totutun määrän ruokaa,kas kun polttoainevajaus ei saa muuta aikaseksi kuin tankkaus ilmiön! Lääkärit aina sanoo syö vähemmän ,mulle juuri tulos,kolme kiloo lisää,pikana takaisin entisiin kaloreihin,muuten se on jääkaapin oven pitämistä kokopäivä!

Eilen repsahdin, tarkoituksella ja hartaasti. Morkkista ei näy eikä kuulu, krapulani on täysin fyysinen -ihan kuin olisin kaikkien herkkujen sijasta vetäissyt pullollisen viinaa. Saattaa hyvinkin olla, että seuraavaan kertaan on pitkä matka, mikäli tämän olon saa nyt tallennettua huolellisesti takaraivoon

mäki söin tänään muutaman rivin suklaata ja paljon lasagnea ja lounaalla hirveän läjän pinaattilettuja... eli kauhean paljon höttöhiilareita

Pitäisiköhän sitä itsekin merkata eilisen repsahduksen ruoat. Tuli syötyä ketutukseen kolme (3!) korvapuustia (no onneksi kaksi oli pienempää) kun luukusta kolahti tonnin lasku ja otti niin päähän.. Ärsyttää olla tällainen tunnesyöppö, eihän se pulla mitään paranna, päin vastoin. Mutta positiivisesti ajatellen: onpahan nekin pois pakastimesta kiusaamasta

Tänään aamu alkoi kiltisti ihanalle maitorahka+hedelmiä -setillä. Ei muuta kuin uuteen nousuun.

(ja joo, ei tosiaan satunnaiset pullat haittaa, harmi vaan että näitä herkutteluja tulee ihan liian usein, jolloin se todellakin haittaa, sillä paino ei laske toivotunlaisesti)

Joo, mä en käsitä mikä siinä on kun pitää mättää itsensä täyteen vaikka vatsa repee. seuraavana päivänä vatsa kipeenä vieläkin, töissä olo ei kovin mukavaa. välillä menee suklaata yms epäterveellistä, mutta myös puurohiutaleita, pussillisia leipää, itsetehtyä taikinaa(jauhoja, sokerii yms.) ja sitten loppuilta meneekin sisällä yksin. mun elämä menee hukkaan. haluun elää, nähdä, kokea, käydä paikoissa, nähdä ystäviä jne ihanaa mutta tää pilaa kaiken.
ja syön ihan kunnolla, tää on jotenkin vaan päässä henkisesti. omat eväät töissä. itsetehtyä koturuokaa. ja silti, töiden jälkeen pakko alkaa kotona ahmia. kun ei ois muuta.. sanotaanko että viimenen vuosi ollut melko paha. aiemmin harvemmin..
huoh..

Voi Olivania, tekstisi olisi melkein voinut olla minun kirjoittamani!
Minulla on ollut ihan samanlaista, kaikki suolainen on se mitä olen aina ahminut salassa hirveätä itseinhoa ja häpeää tuntien ja monta kertaa viikossa. Pari vuotta sitten onnistuin ryhdistäytymään ja laihdutin kiloklubin avulla 27 kg, silloin olin varma että olin onnistunut omaksumaan terveelliset elämäntavat loppu elämäkseni. Mutta kuinka kävikään, masennus ja ahmiminen nostivat taas päätään ja lihoin takaisin lähtölukemiin ja vähän ylikin. Nyt yritän jälleen saada painoa putoamaan ja syömistä normalisoitumaan samalla.

Paljon paljon tsemppiä sinulle sekä meille muille ahmimisongelman kanssa painiville!

Kiitos! Pikkuhiljaa hyvää tulee, jokaisen asian kanssa. Pitää vain olla itselleen armollinen, että jos yhtenä iltana ahmii, niin se ei tarkoita et kaikki on pilalla. Ihmisiä me vain ollaan.

Tsemppiä kaikille!

Viime yönä heräilin monta kertaa. Ensin söin omenen, persikan ja kirsikoita, toisella heräämisellä söin pari leipää kevytlevitteellä. Illalla olin jo repsahtanut jäätelöön ja valkohomejuustoon.
Kaloreita laskiessani huomasin ilokseni, että kalorit jäivät siitä huolimatta 1500-1600 väliin.