ovulaation aikaan? huomasin vasta tässä ruokapäiväkirjan pidon yhteydessä ja enempi tekee mieli napostella ja herkutella ovulaation aikaan ja saa ihan taistella ettei homma täysin riistäydy käsistä.

Onkohan yksi syy jotenkin että luonto haluaa aina maksimoida hedelmällisyyden? Tähän liittyviä tieteisjulkaisuissa on ollut, vaikka olemme eläneet sivilisaatioissa ja yltäkylläisyydessäkin niin meidän elimistöt toimii edelleen samoin kuin luolakauden ihmisillä eli elimistö pyrkii maksimoimaan ravinnon saannin silloin kun sitä tarvii; esim. ne jotka ovat lisänneet laihdutuksen myötä liikuntaa, ulkoilua, aktiivisuuttaan niin saattavat huomata että ruokahalu vaan lisääntyy - keho huolehtii että energiantarve täytetään kulutusta vastaavaksi - pirullista eikö?. Imettävät naiset valittavat usein että tulee syötyä liikaa ja on makean himoa - sekin on varmaan vaan sitä että luonto huolehtii siitä että vauva saa tarpeeksi maitoa jne,,

Olemme siis aika lailla elimistömme vietävissä, toisaalta se ei tiedä että elämme yltäkylläisyydessä niin sitä tarvii huijata eri konstein, tulee valita ruoat mitkä pitää kylläisyyden pitkään ilman että tarvii ahmia isoja annoksia ja päälle herkkuja.

Mutta ei varmaan ole katastrofi jos tulee herkkupäivä tai kaksi peräkkäin, sitten vaan taas aloitetaan uudestaan.

Minulla on ovulaation ja kuukautisten välillä kova makeanhimo ja nälkä, jossa ei ole oikein järkeä. Sitten kun kuukautiset ovat alkaneet, on taas tasaisempaa mielitekojen kanssa.

Niin ja vielä tuosta imetyksestä. Kun imetin, minulla oli koko ajan jäytävä nälkä, johon ei tehonnut mikään määrä ruokaa (tai edes suklaata). Murehdin sitä, kun paino ei tippunut, mutta eipä se kyllä noussutkaan. Tuolle vuosien takaiselle itselleni voisin sanoa, että se 60 kg oli erittäin kohtuullinen paino.... Ja kun lopetin imetyksen, se jäytävä nälkäkin lähti. Oli kai siinä hommaa valmistaa vauvalle ruoka.

Jännä aihe, mikä ettei. Mä olen ollut havaitsevinani makeanhimoa siinä joskus viikko ennen menkkoja, loppuu pari päivää ennen.

Täällä myös yksi joka kärsii pahasta PMS:stä... Syöpöttelyn nyt vielä kestäis, itsellä kun sitä ruoanhimoa ei kestä kuin muutama päivä, mutta murhamieliala on se mikä latistaa koko elämän aina kerran kuussa. Tuntuu että kaikilla ihmisillä on ihana mahtava elämä ja itellä ihan paska elämä, ja se itsevihan määrä... Saatan oikeasti mielessäni haistattaa tosi monella paskat. Ihan tuntemattomillakin, jos näyttävät liian onnellisilta. Tuntuu että kukaan ei välitä minusta ja minulla ei ole mitään merkitystä ja elämä on paskaa ja mitään ei jaksa tehdä eikä mitään kannatakkaan tehdä koska mistään ei ole mitään hyötyä ja plaa plaa plaa. Joskus harvoin musiikista on apua. Olen huomannut että Facebookissa ei todellakaan kannata roikkua, muitten ihmisten ihkudaa elämä tralalaa -päivitykset ottaa ihan tarmokkaasti aivoon Ja tämä on siis ihan PMS:ää kaikki. Eikä tilannetta valitettavasti auta se että tiedostan itse että kaikki johtuu vaan siitä että on se aika kuusta.

Olen lukenut tätä ketjua välillä... Toimiskohan toi Anti-Stress mitä joku oli kokeillut. Piparminttu1:n ohjeet kiinnostaisi kokeilla mutta jos ostan nuo kaikki, menee siihen paljon paljon rahaa... Opiskelijabudjetilla kun ei ole varaa hirveästi mihinkään

Luin Gillian McKeithin kirjaa ja etenkin sitä osiota missä puhutaan PMS:stä ja Gillian suositteli tietty vähähiilarista ruokavaliota (ja siis kaikki sokerit ja valkoiset vehnät on pannassa), ja hm mitähän muuta... Ai niin, hän sanoi että kofeiini ois pahasta. Onko kukaan teistä kokeillut olla ilman kofeiinia, että onko sillä jotain merkitystä? Olen itse aika riippuvainen kofeiinista enkä tiiä viitsisinkö alkaa kokeilla jos en tiedä että varmasti toimii...

B complex -tabletteja hän suositteli, ja D-vitamiinia (aurinkoon 15 minuutiksi päivässä), ja vihreitä vihanneksia. Pitäisköhän kokeilla ostaa B-vitamiineja. Onko joku kokeillut?

Joka kuukausi, kun PMS alkaa, mietin että nyt minä etin sen avun ja keinon millä loppuu tämä paskamainen PMS joka helkkarin kuukausi, mutta en ole sitten ikinä jaksanut.

Suklaata menee PMS-aikaan paljon. No, itte sitä kaupasta kotti rahtaan.
PMS:ään mul auttaa combo: B-vitamiinivalmiste, jossa erityisesti B6-vitamiinin (pyridoksiini) pitäisi auttaa oireisiini, ja lisäks vielä rauhoittava ja masislääke (joiden molempien käyttöaiheena on paniikki ja PMS).

Ennen ovulaatiota en, mutta aina ennen menkkoja kyllä. Sekin on tosin helpottunut ja menee parilla suklaapalalla ohi, ne voi kyllä huoletta Kiloklubin kalorimääriin syödä vaikka päivittäin.

Normaalia ruokaa tulee ennen menkkoja syötyä ehkä reilumpia annoksia kuin muulloin, paitsi silloin jos tulee kovat kivut (niitä välillä on, ei joka kuukausi). Silloin ei maistu mikään.

Minä luovuin maaliskuussa hormonikierukasta 10 vuoden jälkeen ja voin sanoa, että PMS-oireiden laatu yllätti. Ne palasivat rytinällä. Mieli on surkea, alakulon suuressa alhossa ryven viikon verran ennen kuukautisten alkua.

Kestäisin kyllä tuon mielialan laskun, mutta en nälkää. Nälkä alkaa siinä samalla kuin surullinen olo ja nälän laatu on kyltymätön. Mielen synkkyydestä tiedän toipuvani ilman seuraamuksia, mutta elefantin ruokahalu nollaa helposti koko kuukauden ponnistelun painonlaskun edestä. Suurin nälkä on juuri edellisenä päivänä. Viime kerralla söin kuukautisten alkua edeltävänä päivänä pari lihapiirakkaa, kaksi munkkia, normaalin ruuan tupla-annoksina ja pientä napostelua siihen väliin. Silti vatsa kurisi ja vaati ruokaa kivuliailla nälkäväänteillä. En käsitä!

Kierukan aikana kaikki ruokahimot pysyivät kohtuudessa. Tai oikeastaan voin sanoa, että sen jälkeen kun löysin oman ruokailurytmini vuoden 2013 aikana, en ole edes kärsinyt herkkujen tai ruuanhimosta. Siksi tuon tunteen palaaminen yllätti aivan täysin.

Kokeilen nyt tässä ketjussa vinkattuja lisäravinnejuttuja. Toivottavasti niistä on apua.

Olen kärsinyt jo lähes 10 vuotta vaikeista PMS-oireista. Henkiset oireet ovat olleet pahimpia, avioero on lähellä kerran kuussa. Joskus on voimakkaita fyysisiä oireita, päänsärkyä, unettomuutta, seläkipua ja armotonta väsymystä. Silloin ei ole yleensä niin paljon henkisiä oireita, onneksi!! Mässäily on mahdotonta! N. Viikko ennen kk on hillitön hiilaritankkauspäivä. Siitä voin laskea, koska alkaa menkat. Toki nälkä on koko ajan.
Olen syönyt mielialalääkkeitä noin kaksi vuotta oireisiin. Kahdessa vuodessa 10 kiloa painoa lisää?!? No, toki ikäkin tekee tehtävänsä, 47, mutta lopetin nuo tabut. Yritän luonnollisempia teitä: B6 vitamiini, sinkki, d-vitamiini. Luin myös, että magnesium voisi auttaa. Ja liikunta tietysti myös. Tuohon aikaan ei tee mieli liikkua rankasti ja kuuntelen itseäni. Mässäilyyn nuo tuskin auttavat? Mutta kun saisi sen syömisrn pysymään joten järkevissä mitoissa. Eiköhän se ole kuitenkin luonnollista, etyä energian tarve nousee ennen menkkoja?

Mulla on myös ollut "aina" selvä tankkausaika ennen kuukautisia. Olen aina yrittänyt hillitä itseäni sen aikana, mutta silti karkki- tai sipsipussi poikineen on hävinnyt enemmän kuin usein. Ruokaa olen kyllä syönyt tavallista enemmän, koska olen ajatellut sen hillitsevän hallitusti ruokahalua. Mitään suurempia henkisiä oireita minulla ei ole koskaan ollut.

Nyt, mehupaastolla, on minulla ollut kerran kuukautiset. Mielitekoja oli paljon, varsinkin himoitsin leipää, pastaa tai pitsaa, mutta selätin ne tahdonvoimalla. Nyt huomaan, että ne alkavat taas nostaa päätään. Syön vitamiini- ja mineraalivalmisteita, joten niistäkään ei taida olla apua. Pitänee siis vaan yritä parhaansa mukaan taas hillitä itsensä - onhan tästä selvitty aiemminkin...

PMS-oireet ovat vaimentuneet combolla essitalopraami (masislääke) + Neurobion Forte (B-vitamiini). Menkat oli minipillereillä n. 6 kk pois, mut nyt on taas ollu niukkoja kuukautisia tai ihan pientä satunnaista vuotoa. Syötättää kyllä melkein entiseen tahtiin (paljon), mutta on ruvennu tulemaan kylläisyyden tunnekin takas, josta olen tyytyväinen.