Hei vaan pitkästä aikaa. Aamulla oli paino 95,2 kg (vihdoin) ja ensi viikolla toivottavasti siirryn 90 kg:n tavoittelijoihin.

Mulla paino herkkujen täyteisen pääsiäisen jälkeen 95.9 eli plussalla ollaan 900 grammaa viime perjantaihin. Perjantaina on taas punnitus ja tästä tulee minun ensimmäinen plussaviikko elämäntaparemontin aikana eli noin 4.5kk aikana. Kyllähän se ärsyttäää ja vituttaa, mutta itepä söin. Huoh.
Jospa tämän viikon aikana saisin tuon plussan poissa ja ensi viikolla vois taas alottaa odottelemaaan miinusgrammoja. Meinaa motivaatio kato olla nyt, ja viikon tauko liikunnasta ja salista on tehnyt minusta vetelän. Huomenna vois yrittää mennä salille.

Tänään taas palattu ruotuun pääsiäisen jäljiltä. Ja ruokapäiväkirjan täyttäminen aloitettu. Piti äsken vielä syödä kaks pähkinää, jotta sai kaikki pallurat vihreiksi. Ja syötin valmiiksi huomisen ruuat niin tulee huomisellekin vihreät pallurat

Minusta on häkellyttävä muutos, että kun olin täällä vuosia sitten, pallurat oli helppo saada aina vihreiksi, mutta nyt... Nyt saan tosissani kamppailla, että edes osa on vihreänä...aina on väärää rasvaa, liian vähän kasviksia tms. En ole lainkaan huomannut, että ruokailutapani olisivat muuttuneet, mutta näinpä totuus paljastui. Jokaiseen päivään täytyy vielä keskittyä

Tuli siis tuossa pääsiäisenä syötyä vähän eri tavalla kuin muuten viime aikoina, ja muutama siideri ja ouzopaukkukin tuli otettua. En mitenkään mässäillyt tai sillä tavalla, en vaan niin tarkkaan katsonut joka suupalaa.

Nyt kun katson itseäni peilistä, näen mielestäni paljon lihavamman ihmisen kuin viime viikolla. Tiedän, että ei niitä kiloja oikeasti tullut, vaikka vaa'alla en ole käynytkään pääsiäisen jälkeen, (en uskalla ) eihän kukaan parissa päivässä kymmentä kiloa liho, mutta kuva peilissä ei vaan miellytä .

Odotan taas sitä hetkeä, kun voin tuntea onnistumisen iloa ja vastaan katsoo nainen, joka voi olla itseensä tyytyväinen.

En aiemmin ole itseäni tällä tavalla syyllistänyt, en vaikka talvilomallakin otin rennommalla asenteella...

Onko teille käynyt näin?

keskiviikkona, 3. huhtikuuta 2013 klo 14:59 arbuusi71 kirjoitti::

Nyt kun katson itseäni peilistä, näen mielestäni paljon lihavamman ihmisen kuin viime viikolla. Tiedän, että ei niitä kiloja oikeasti tullut, vaikka vaa'alla en ole käynytkään pääsiäisen jälkeen, (en uskalla ) eihän kukaan parissa päivässä kymmentä kiloa liho, mutta kuva peilissä ei vaan miellytä .
Onko teille käynyt näin?

Mulla on kyllä hieman samankaltaisia tuntemuksia. Mulle tuli pääsiäisen aikana noin pari kiloa lisää painoa. Kun mä eilen katoin itteäni peilistä niin musta näytti että mun maha on suurempi kuin se koskaan on ollut. Ja mä en tiiä miks se maha nyt näyttää niin valtavalta kun oikeesti se ei ees oo se mun pahin paikka vaan enemmänkin kilot on reisissä ja lantiolla.

Oottekos te muut saaneet kommentteja muilta ihmisiltä laihtumisesta? Mulle ei oo kukaan vielä kommentoinut mitään. Ja itseasiassa se on hyvä juttu kun mä en niin piittaa muiden kommenteista. En hyvistä enkä huonoista. No se on ihan ok jos joku ystävä kommentoi mutta esim töissä mulla ei oo mitään mielenkiintoa ruveta selittelemään kuinka kilot ovat lähteneet. Mä en oo koskaan käyttänyt mitään ns. telttamaisia vaatteita, paitsi nyt!! Musta tuntuu että jonkun tunikan alla saan rauhassa tiputella kiloa ilman että kukaan sitä heti huomaa. Emmä tiiä onko tää ihan hölmön toimintaa

Tuo peilikuva vippasee vähän mullakin. sillon kun on syönyt jotain ei-niin-terveellistä, niin pielikuva näyttää ihan hirmulle. Ja sama efekti iskee päälle silloin kun pitäisi lähteä johonkin ja lähtötilanne aiheuttaa stressiä ja vaatteita ei löydy. Ja silloin myös jos on lähdössä paikkaan jossa on luvassa hoikempien kavereiden tapaamista, silloin on aina niin megaläski olo.

Hyvänä päivänä ajattelenkin sitten varmaan harhautuneesti, että enhän mä mikään hirmupyllerö olekkaan, vaan ihan sutjakka paketti. Kuitenkin muiden silmissä näytän hyvänäkin päivänä ihan porsaalle. Kumma toi oma pää, kun se tekee tepposia.

Nään vanhempiani ehkä kerran kuussa ja kyllä joka kerta tulee huomio, että taas olen laihtunut. Samaten hieroja kysyy joka kerta, että paljonkos nyt on pudonnut; selästä kuulema huomaa hyvin laihtumisen. Sitten on pari kaveria, yksikin mies johon olin joskus aika ihastunut, huomannut ja onnitellut laihtumisesta. Minusta se on ihan kivaa. En vaan jaksa kyllä aina selittää, että paljonko ja millä tavalla ja missä ajassa jajajaja... Onneksi ne taitaa jo tietää kaiken.

Eilen jäi lenkki välistä ja tuli salipäivän jälkeinen lepi, mutta tänään meinasin lähteä viemään tytön vaunupäikkäreille. Koko alkuviikko on muutnekin liuhotettu kylällä, niin ihana lähteä oman korpikylän raitille rauhaan vaunuja työntelemään.

Vähän samanlaisia tunnelmia täälläkin. Itse en pitkään aikaan ollut näkevinäni mitään suurta muutosta peilikuvassa, vaikka perhe ja pari ystävää vakuuttelivat, että muutosta oli jo hurjasti. Nyt vihdoin olen alkanut sen myös itse sisäistämään

Tämä viikko on ollut siitä mielenkiintoinen, että varmaankin 5-6 ihmistä on tullut kyseleen, että mitä sulle on tapahtunut ja kuinka paljon olet oikein laihtunut?? No tänä aamuna hätyyteltiin jo sitä -20kg lukemaa, jäi vielä 200g auki , mutta "virallinen" puntaripäivä tulos on tuo -18,5kg ja paino on pudonnut 3kk:n aikana, joten ehkä sen nyt ympäristökin alkaa pikku hiljaa huomaamaan

Toinen, mutta negatiivinen asia on se, että samat henkilöt kauhistelivat, että älä nyt sitten enempää vaan laihduta. Ja edelleen mun BMI on 32,5 ja kun haluan sen sinne 25 korville, niin pudotettavaa on edelleen se toinen 20kg..... Mikä näitä ihmisiä vaivaa?? Arghh, tuleeko meistä joku uhka muille kun pääsemme tavoitteeseen ja olemme normaalipainoisia? No onneksi, on myös niitä ihania kannustavia ihmisiä olemassa, ja heille suuri kiitos <3 <3

Onpa kiva kuulla, etten ole ainoa, jolla on "peiliongelmia".

Ja tuokin on myös mun kohdalla niin totta, että välillä sitä ei huomaa, että ollaanhan tässä vielä lihavia, vaan näyttää omissa silmissä paljon hoikemmalta kuin on, mutta sitten kun menee vaikka laittamaan pyykkiä narulla ja katsoo housujen vyötärön mittaa, niin käsittää, että matkaa sinne hoikkuuteen on vielä ja paljon!

Tällä hetkellä kyllä tuo peili näyttää sitä tooosi lihavaa naista. Vaaka kutsuu mua vasta lauantaina, katsotaan sitten mikä on totuus.

Ja noihin muihin ihmisiin, kotiväki, eli mies ja pojat on sanoneet, että ero on jo huomattava, mutta muuten en ole kuullut kommenttia. Töissä on väljät työvaatteet, joten sitä ei edes huomaa, enkä ole kenellekään sanonut sanaakaan koko asiasta.

Pikkuveljeni viimeksi täällä ollessaan katseli mun vyötärönseutua sen näköisenä, että olisi miettinyt, onko tuosta hävinnyt jotain, mutta ei sanonut mitään. Kysyi vaan ohimennen, olenko tehnyt jonkin muutoksen kun jääkaapin sisältö näytti paikoin erilaiselta .
Sen myönsin, mutta asiasta ei enempää puhuttu.

En tykkää tehdä tästä numeroa. Kotona olen tietenkin kertonut ja se on helpottanut projektia, kun voin rauhassa syödä "omiani", eivätkä he ihmettele sitä, mutta muuten pidän omana tietonani niin pitkään kuin mahdollista!

Huomenia!

Pääsiäisturvotukset on nyt onneks selätetty. Viikon tulokseksi siis huimat -200 grammaa. Mutta jotain positiivista, on se, ettei tullut vieläkään onneksi ensimmäistä plussaviikkoa. Jospa tulevan viikon aikana lähtisi puolisen kiloa, niin sitten taas motivaatio kasvaa!

Paino nyt 94.8kg. Siirryn 90 kilon tavoittelijoihin, mutta kyllähän se vaaka vielä joku aamu näyttää yli 95 kiloa, mutta ei pysyvästi!

Lueskelen kuitenkin teidän viestejänne täällä, tykkään tästä ketjusta