Hei!

Olen ekaa kertaa täällä 95 kg:n tavoittelijoissa. Puntari nimittäin näytti tänään 99,4 kg. Olen lähes koko aikuisikäni painanut noin 92 kg (joka sekin on paljon), mutta viimeisen vuoden aikana tein kahta työtä yhtäaikaisesti (perustin työn ohessa oman yrityksen) ja kun illatkin meni tietokoneella istuessa, havahduin siihen kauheuteen, että painoin reilusti yli 100 kiloa.

Tulin mukaan Kiloklubiin kolme viikkoa sitten, haen täältä ennen kaikkea vertaistukea. Paikkaa, jossa fiiliksiä voi purkaa just sellaisena kuin mitä ne milloinkin on. Olen yrittänyt painonpudotusta aikaisemmin yksin ja jaksanut silloin aika lyhyitä ajanjaksoja - se jatkuvuus on puuttunut. Nyt tunnustin itselleni, että minulla on ongelma. Syön kun on väsy, ilo, suru, stressi, juhla, mikä vaan. Ja sokeriin olin kehittänyt pahimman asteen riippuvuuden. Päätin, että tämä on nyt otettava tosissaan. Jos en teidän ja Kiloklubin työkalujen tuella onnistu pudottamaan painoani pysyvästi, marssin seuraavaksi työterveyslääkärin vastaanotolle ja pyydän apua sairaalloiseen lihavuuteeni. Se tuntuu niin nöyryyttävältä ajatukselta, että eipä tee mieli paljon suunnitelmista lipsua.

Painoni on tippunut näin alussa aika vauhdilla, joten osaan ennakoida mahdollista jumia tai jopa ylös pompsahdusta. Toivottavasti kuitenkin pysyn täällä alle sadan kilon kerhossa. Hauska tutustua!

Tervetuloa LadyLadonna.

Mulla aamupaino tänään 96,6 kg eli pudotusta 100 g viime viikosta. Ärsyttää, kun eilen paino oli jo 95,9 kg ja mun teki niin mieli päivittää lukuja. No ensi viikolla sitten.

Minä myös olen antanut itselleni sellaisen sallivan tyylin, esim. jos joskus töissä joku on tuonut tarjolle vaikka keksejä, jos oikeasti tekee kovasti mieli, otan yhden. Mutta vain yhden. En ole niinkään perso makealle, joten yleensä pullat tai muut makeat eivät tuota suurta himoa. En kiellä itseltäni mitään, mutta kohtuus pitäisi osata säilyttää. Varsinkin ne suolaiset herkut, nam!

Viime viikonloppuna meille tuli äkkilähtö eräälle mökille, oltiin siellä pari yötä. Grillattiin ja muutaman saunasiiderinkin join. Kesä tuo mukanaan omat haasteensa, olen toisaalta niin iloinen kun tulee syksy ja talvi. Kesällä reissaamme yleensä paljon sekä Suomessa että ulkomailla ja syömisetkin ovat mitä ovat. Syksyllä lomien jälkeen koittaa taas arki, joka tuo mukanaan myös säännöllisen ruokailurytmin. Toisaalta taas, lenkkeily on mukavampaa kesällä. Puolensa ja puolensa..

LadyLadonna tervetuloa!

Moi!

Mulle salliva tyyli ei sovellu lainkaan. Olen syömisen suhteen kuin alkoholisti snapsilasin ääressä. Yksi kourallinen karkkia johtaa kokonaisen pussillisen salaa syömiseen. Onnellisia saatte olla te, joilla homma pysyy kohtuudessa.

Täällä eletty hiljaiseloa, mutta liikuttu kuitenkin 3xvko. Paino ma 97,7 eli pikku hiljaa alaspäin, mutta valitettavan hitaasti. Nyt tosin aivan erilainen draivi päällä!

Minullakaan tuo salliva tyyli ei toimi sipsien kanssa, ainakaan yleensä. En uskalla niitä ostaa kotiin, helposti menee kerralla koko pussi. Meillä mies ottaa yleensä vain pienen kupillisen ja minulle jää loput. Kylässä sellaista suurta himoa ei onneksi ole tullut, siellä onnistun ottamaan vain muutaman. Selkeästi vielä opettelemista kohtuuteen, mutta pikkuhiljaa mennään. Askel kerrallaan

Karkkien tai suklaan kanssa vastaavaa ongelmaa ei ole. Karkkipussi voi ihan hyvin olla kotona pitkäänkin auki ja silloin tällöin nappaan sieltä 1-2 namusta jälkiruuaksi, en kuitenkaan joka päivä. Karkkia muutenkaan en osta kotiin kovin usein, ei vain oikeastaan tee mieli. Sama koskee pullaa ja muita leivoksia. Keksiä meillä taitaa olla kotona tällä hetkellä yksi paketti, omia suosikkejani ovat LU:n Bastogne keksit. Sekin paketti on kestänyt jo jonkin aikaa.

Tänään uskaltauduin myös katsomaan vaakalukemaa. Pelkäsin, että tuo viikonlopun mökkeily olisi tuonut painoa lisää, mutta vaaka näytti tänään 96,8 kg. Aamulla tuli iloinen mieli

Liikuntaakin pitäisi taas pikkuhiljaa lisäillä. Kohta alkavat taas uimahallissa vesijumpat, tykkään ihan hurjasti käydä aamulla kuuden aikaan vesijumppailemassa. Siitä ehtii vielä näppärästi kahdeksaksi töihinkin. Olen myös miettinyt, että ilmoittautuisin kansalaisopiston kautta johonkin jumppaan. Olen joskus käynyt kymppikortilla muissakin jumpissa, mutta tämä kansalaisopiston kautta ilmoittautuminen tulee huomattavasti edullisemmaksi. Kunto on kesän aikana päässyt romahtamaan ja mielessä kävikin ajatus, että voinko edes tässä kunnossa mennä mihinkään jumppiin, mutta ajatushan on suorastaan vinoutunut! Siinähän se kunto nimenomaan nousee ja sitä varten sinne mennään. Pois tuollaiset tyhmät ajatukset!

Hienoa aktivoitumista liikuntarintamalla, Necotine L. Voithan sä valita sieltä opiston jumppalistalta jonkun kevyen jumpan (pilates, syvävenyttely tms.) niin ei jää ainakaan sen takia käymättä, että lähteminen tuntuu ikävältä. Ja tuollainen kroppaa avaava liikunta varmasti osiltaan auttaisi tuota aineenvaihduntaa työssään ja tekisi mielellekin hyvää. Ei paikat rikkoutuisi ja tulisi liikunnasta hyvä olo. Vai oletko sä sellainen tyyppi joka syttyy itsensä haastamisesta ja rääkkäämisestä? Meitä on niin erilaisia ja sehän on just parhautta!

Hei kaikki!

Olen ollut taas pidemmän aikaa ihan hunningolla, mutta nyt olisin taas yrittämässä saada itseäni niskasta kiinni. Tänä aamuna vaaka näytti 98,6 kg joten kaikkineen pudotettavaa olisi ainakin 30 kg. Mutta lähdetään nyt liikkeelle siitä, että tavoitellaan tuota 95 kiloa ensin.

Hurjan paljon tsemppiä kaikille ketjua seuraaville!

Minä (taas ) mukana!
Nyt tällä kertaa lähtö siis 100 kg. Mä olen niin monta kertaa laihduttanut ison määrän, mutta heti, kun vähänkään hellittää lihon takaisin. Mä siis olen pahimman sortin ruokaholisti. En koskaan pysy kohtuudessa. Se on joko tai laihdutetaan tai repsahdetaan kunnolla.

Kolme lasta löytyy ja kiireinen elämä ja työ. Liikunta ei oikein tahdo aikatauluun mahtua ja laiskakin olen. Äidin oma aika kortilla ja rattaiden kanssa yritän lenkkeillä.

Nyt riitti taas tämän ihrasäkin raahaaminen. Makkaraa siellä ja makkaraa täällä. Ei mahdu vaatteet ja ällöttää. Ei tahdo jaksaa eikä edes hiekkalaatikolle taivu leikkeihin. Askel kerrallaan tavoitetta kohti.

Tsemppiä kaikille!

Mulle Kiloklubin arvokkain anti ruokapäiväkirjan ohella on juuri tämä vertaistuki. Mukava huomata, että täällä 95 kilon tavoittelijoissa keskustelu on aktiivisempaa kuin 100 kilon tavoittelijoissa oli.

Siirryn nyt tähän ryhmään kokonaan, koska puntari näytti jo toistamiseen alle satasen tulosta. 99,2 kg tänään! Hyvin tämä menee, kun on kavereita täällä apuna. Tää on nyt mun elämän tärkein juttu. Teen ekaksi kaikki laihduttamiseen liittyvät asiat (liikun, teen terveelliset eväät jne.) ja muut hommat kuten siivous tulee sen jälkeen jos ehtii

Tehkäähän tästä hyvä päivä!