10% ja 10% kuulostaa kyllä terveellisemmältä. Mulle on toisaalta ruuan kontrolloiminen niin paljon helpompaa kuin liikunnan, että käytännössä ratkaisu on varmaan sitten 20% vähemmän ruokaa, jos se on se mitä painon ylläpitäminen vaatii.

Vatsa kumminkin tottuu siihen ruokamäärään, oli se sitten isompi tai pienempi. Tällä hetkellä oon nirkosesti normaalipainossa, syön 1400-1500 kcal päivässä ja paino hitaanlaisesti kuitenkin laskee, eikä tunnu että haluaisin syödä enempää. Syön päivässä kaksi ateriaa, kunnon aamupalan ja vähän välipalojakin. Ylläpitokalorit tavoitepainossa on siis varmaan vähän enemmän kuin nämä nykyiset, eli ei mitään hätää. Positiivisena huomiona vielä se, että 20% vähemmän ruokaa tarkoittaa suoraviivaisella matikalla myös 20% säästöä ruokalaskussa

Omalla kohdallani olen enemmän tuon 10% + 10% kannalla. Minun on paljon helpompi kontrolloida liikuntaa kuin syömistä, koska rakastan liikkumista ja liikunkin aika paljon. Sinällään liikuntaa en mielessäni edes liitä laihduttamiseen, vaan yleiseen jaksamiseen ja kehon hyvinvointiin. Kevyempi syöminen sen sijaan on hankalaa kun siitä ei saa samanlaista välitöntä tyydytystä kuin liikkumisesta.

Minulla ruokamäärät eivät ole pienentyneet varmaan yhtään ainakaan vielä, mutta kasvisten määrä lautasella on lisääntynyt hurjasti ja samalla siis muun syömisen määrä on pienetynyt. Tai ehkä ilta- ja välipala on pienentynyt kun olen tarkemmin yrittänyt kuunnella onko nälkä vai ei.

Avokkini on nyt kommentoinut useana päivänä että olenpas pienentynyt ja vaatteet sanovat samaa. Tosi hyvä olo kyllä kaikin puolin. Nyt tuntuu, että tämän hitaankin tahdin kestää kun tietää että lopputulos on varmaankin hyvä. Pitäisi vain ottaa ehkä kuvia tai jotain kun tuntuu etten ollenkaan hahmota omasta kehostani sitä pienenemistä vaan näytän omasta mielestäni aina yhtä isolta. Onko muilla samaa ongelmaa?

Oon miettinyt, että mussa on varmaan joku valmistusvirhe, koska en oikeastaan muista että liikunnasta ois ikinä tullut mitään sen ihmeempää hyvää mieltä tai tyydytystä. Aina kaikki fiilistelee, kuinka liikkumisesta tulee niin hyvä olo ja mieli, mut mulle se ei oo koskaan ollut oikein millään tavalla palkitsevaa, vaikka oon montaa sorttia kokeillut. Toisaalta mulle tulee esim. maalaamisesta sellainen hyvänmielenpöllähdys ja energiavirtaus, joka jatkuu sen tekemisen jälkeenkin, ja kuvittelen että samalta varmaan tuntuu niistä liikkujista, jotka siitä niitä endorfiineja saa. Mutta näistä lähtökohdista on hirveän vaikea motivoida itseään liikkumaan ja kehittää siitä rutiini

Stam1na, tuo laihtumisen tajuaminen on kyllä vaikea juttu eikä mitenkään lineaarisesti etenevää ainakaan mun päässä – et oo yksin. Vaikka järjen tasolla tajuan että oon ihan eri vartalossa kuin vuosi tai puolikas sitten, niin välillä edelleen tulee niitä päiviä tai hetkiä kun tuntuu että mikään ei ole muuttunut. Että ne kaikki numerot on vaan harhaa ja oikeasti oon pysynyt samanlaisena. Että pysyn ikuisesti lihavana. Onneksi vastapainoksi on sellaisia "oho, olenko tuo minä?"-hetkiä, kun tajuaa että ihan kivan näköinen vartalo sieltä peilistä näkyykin, tai että en ole valokuvissa sen paksumman näköinen kuin muutkaan (jos jalkoja ei lasketa, ne sitkeesti pysyy paksuina).

Mä olen hiljalleen vuosien saatossa oppinut liikkumaan ja se on alkanut pysyä yllä luultavasti pääasiassa siksi, että tietyt tunnit viikossa ovat muodostuneet rutiiniksi. Tässä ovat saaneet pysymään se, että selkä ja muu kroppa on tullut parempaan kuntoon liikunnan myötä samoin kuin se, että olen vihdoin löytänyt liikuntalajeja, joista oikeasti tykkään. Silti kuitenkin myös painonhallinta ja parempi kunto ylipäätään ovat motivaatioita, eikä liikkuminen aina jaksaisi huvittaa. Olisi helpompaa, jos voisi olla hyvässä kunnossa tekemättä mitään!

Olen myös joskus tuskastuneena kuunnellut jonkun "liikuntaherätyksen" saaneen tutun juttuja siitä, kuinka liikunnasta tulee niin mahtava olo ja että se on niin käsittämättömän hienoa ja että miksei ihmiset tee sitä enemmän. Ehkäpä pointtina on juurikin se, että kaikille tai jopa suurelle osalle liikkuminen ei kuitenkaan ole siinä määrin niin ihanaa, hauskaa ja mahtavaa, että sitä jo ihan sen vuoksi tulisi harrastettua. Miten muuten selittyy se, että varsin monelle liikkuminen sellainen juttu, että pitäisi kyllä ja olisi hyödyllistä mutta ei jaksa/ehdi/huvita jne!

Just vähän aikaa sitten luin facessa (oisko ollut Optimal Performancen julkaisu) motivaatiosta juttua. Siinä sanottiin, että sitä kuuluisaa treenikipinää on turha jäädä odottelemaan, se ei sieltä välttämättä tule koskaan. Monet, jopa huippu-urheilijat, treenaavat vain koska se on muodostunut rutiiniksi. Ei se treenaaminen välttämättä ole edes kivaa, mutta kun sitä tekee tarpeeksi, siitä tulee tapa.

Itse lukeudun niihin ihmisiin, jotka ei järin nauti itse liikunnasta eikä mulle sen jälkeen tule mitään endorfiiniryöppyä. Enemmän kyse on tyytyväisyydestä "olihan se rankkaa, mutta tulipahan tehtyä." Ainut mikä minua oikeesti motivoi, on tulokset. Puoli leikilläni treenaan voimanostoa ja onhan se hienoa, kun saa laittaa tankoon lisää rautaa. Itse treeni on silkkaa kidutusta, kuka hullu nauttii siitä kivusta?!

Tällä hetkellä treenaan vaan 2xvko, kun kroppa ei vaan pysy perässä. Tarkoitus ois päästä treenaamaan 4xvko. Lisäksi harrastan koiran kanssa lenkkeilyä päivittäin ja käyn välillä rullaluistelemassa tai pyöräilemässä. Juoksuharrastuksen aloittamista suunnittelen, mutta se vaatis jo lisää välineitä, joihin mulla ei ole varaa. Seuraava isompi urheiluvälineostos on lisää painoja, jotta pääsen treenaamaan kunnolla. Nyt mulla on painoja vain 45 kg saakka ja sehän ei riitä oikein mihinkään. Penkkitreenissä en ihan vielä tarttee kaikkia painoja, mutta muihin painot ei oikein riitä.. Tää meni nyt ihan asian viereen tää minun sepustus, anteeksi siitä.

Olenpa ilmeisesti erikoinen oman endorfiinipöllyni kanssa! Minulla nimittäin liikunnan vaikutus on aina ollut samanlainen, eli saan siitä todella hyvän olon. Esimerkiksi alkoholin juomisesta en ole ikinä saanut samanlaista oloa ja olen osittain lopettanut juomisenkin siksi että krapulapäivät sotkee liikkumisen. Tosin pitkien taukojen jälkeen on minunkin hankala päästä liikkeelle, esimerkiksi jos on ollut kipeänä. Mutta säännöllisen (3-5 krt viikossa) liikkumisen seurauksena lepopäivinä on usein jopa vähän vaikea olo, kun kaipaisi kovasti päästä liikkumaan. Itselleni tosin laihduttava hyöty ei ehkä ole kovin suuri, koska olen jo useamman vuoden liikkunut aika paljon, enkä silti ole laihtunut. Kropan muoto on tosin selkeästi urheilullisempi .

Ja jee, tänään siirryin uuteen lukuun, eli 85,7. Pudotus viime viikosta on 400 grammaa, mikä on minulle paljon. Tämä toukokuu on nyt sujunut todella mukavasti, vaikka olen tehnyt samalla tavalla kuin koko vuoden. Ehkä nälän tunnetta olen enemmän yrittänyt tunnustella ja huomannut tuon mitä Pieni karhukin sanoi eli vähemmänkin voi riittää. Luulen myös että tuolla kerran viikossa punnitsemisellakin on etunsa, ehkä jotenkin stressaan vähemmän enkä ajattele ruokaa niin paljon.

Mitäs viikonloppusuunnitelmia teillä on? Minä aion kyläillä ja urheilla ainakin. On kyllä niin tervetullut viikonloppu, tämä pari viikkoa koulua ja töitä yhtä aikaa on ollut aika kamalaa.

Stam1na, saat olla onnellinen sun liikuntaendorfiineista. Me toisenlaiset joudutaan motivoimaan itsemme järjen ja hyödyn kautta, ja se ei ihan aina onnistu Onnea muuten uusista numeroista!

Mulla on tänään ollut ohjelmassa kouluhommia (niin kuin tulee olemaan suurin osa kesästä), huomenna sitten vähän sukuloimaan. Ihan hassu fiilis kun ei ole yhtään lakkiaisia käytävänä tänä vuonna, yleensä joka vuosi ollut. Ja omista on kymmenen vuotta, herrajjestas ku oon vanha!

Maailma yrittänee viestiä minulle, että jäätelön syöminen ei kannata. Ostin kesän kunniaksi pehmiksen kun hirveästi teki mieli. No siinähän kävi niin, että ensinnäkin se oli ällömakeaa eikä oikeastaan edes hyvää, ja toisekseen vohvelissa oli aukko ja sulava jäätelö vuosi tötterön alapäästä pitkin hameenhelmaa Great success! Säästyy seuraavilla kerroilla pehmisrahat kun muistaa tämän kokemuksen.

Kiitos onnitteluista! Uudet numerot ovat aina motivoivia, erityisesti kuin etenen tahdilla vähän yli kilo kuukaudessa. Nyt kyllä tuntuu että keho on ottanut jonkin laihdutusspurtin, en kyllä ymmärrä miksi. Ja nam pehmis, se on niin hyvää! Mutta ilmeisesti ei tarkoitettu sinulle ainakaan juuri nyt .

Jos muuten joku kaipaa liikuntaa, joka ei tunnu liikunnalta niin suosittelen geokätköilyä. Kovasti hauskaa ja jännää etsiä kätköjä, tänään hurahti pari tuntia metsässä penkoessa. Kovin hikistä hommaa tuo ei ole, mutta kivaa ajanvietettä ja aktiivisuutta .

Omista lakkiaisistani on nyt 7,5 vuotta (valmistuin jouluksi). Apua miten pitkä aika sekin on. Ei olla teinejä enää ei. Ja hyvä niin .

Joo, huhhuh. Onneks teini-ikä kestää rajallisen ajan. Varsinkaan yläasteelle ei oo mikään ikävä takaisin. Olisi pitänyt teeskennellä olevansa kiinnostunut H&M:n postimyyntikatalogista ja poikabändeistä, ja kun ei jaksanut niin sosiaalinen status ei ollut ihan priimaa (eikä hyvä koulumenestys sitä ainakaan parantanut).

On laihdutusspurtteja liikkeellä. Paino möllötteli pari viikkoa samana, mutta nyt onkin muutamassa päivässä lähtenyt kilo! Eiköhän se sieltä taas pompahda ylöskin päin, mutta just nyt vaaka näyttää 300 grammaa alle tavoitepainon!

Kuvaa klikkaamalla näkee koko viimeisen kuukauden käppyrän. Ei tässä touhussa mitään logiikkaa ole, mutta tuloksiin olen ihan tyytyväinen.
Ylläpitäjä on poistanut tästä rikkinäisen linkin