Hyvä kun muistutit kirkasvalolampusta !

Heikonlaisesti asiat edistyy myös täällä. Olin viikon verran syyslomalla. Eli siis jo, vihdoinkin vapaata. Olisin kaivannut vielä vähintään viikon vapaata, mutta työt ei mahdollista. Nytkään en ollut vuosilomalla vaan koko viikon saldovapailla. Nyt on enää alle 20 tuntia plussasaldoa jäljellä.

Käytiin mökillä ja oli siinä mielessä rentouttavaa. Kaadettiin n. 10 puuta ja oli oikein mukavaa päästä tekemään fyysisesti raskasta työtä. Komean halkopinonkin sain aikaan (meillä ei siis mitään konetta, vaan ihan perinteisellä tyylillä kirves käytössä).

Enpä ole myöskään päässyt vaa'alle. Enkä ole täyttänyt täällä ruokakirjaa. Ilmoittauduin mukaan HUS:n painonhallintaryhmään ja kuvaan/kirjaan syömiset päivittäin MealLoggeriin, mutta en siis jaksa kahta ruokapäiväkirjaa täytellä.

Kirjoittelin tuossa tuskaisen päivityksen tänne ja pum, se katosi. 

Eli lyhyesti: tuskaa ja ahdistusta. Olen jo monta kertaa aikonut lyödä hanskat tiskiin, mutta josko vielä täältä suosta nousisi Paino on kolminumeroinen, en ole aamupainoa uskaltanut mitata. Tosi itseeni tyytymätön olo. Viime talvi meni NIIN hienosti, miksi oi miksi annoin taas kaiken mennä niin, että kilot tulivat vauhdilla takaisin 😭😭

Ehkä tämän eilisen jälkeen täytyy nyt käydä tiuhaan kirjoittelemassa, niin josko tämä pysyisi mielessä. Ja pääsisi uuteen lentoon asian kanssa.

Eilen pidin ruokapäiväkirjaa ja onnistuin jäämään jopa n. 200 kcal miinukselle. Jee 😉. Tosin siinä oli itse leipomaani leipää mukana, niin sen kaloreita on aika vaikea arvioida. Pitäisi kai tehdä jonkun reseptin mukaan ja tehdä siitä resepti ruokakantaan.

Mutta taas uuteen aamuun. Tulin tänne aamupalaa merkkailemaan, josko tämäkin päivä sujuisi!

Pirteää päivää kaikille!

Kyllä täällä pitää käydä kirjoittelemassa, varsinkin jos on mennyt huonosti. Sunnuntaina taisi olla ilahduttava lukema, nyt on taas parina aamuna punnitus unohtunut. Vähän on sellainen lohturuoan tarve ollut muutaman päivän.

Näin se on Tulirumpu. Sen kyllä huomaa, että ainakin jos ei kirjoittele, helposti antaa itsensä syödä. Aina se kirjoittelukaan ei auta, mutta jos edes joskus . 

Lohturuoka, huoh. Se on kyllä liiankin tuttua... 

Tänään taisi mennä aika lailla plusmiinus -tuloksiin syönnit, jos illalla en enää mitään syö. Päivällinen oli ihan liian raskas ja runsas, mutta koitan tässä hiljalleen taas parantaa tätä syömistä. Muu ei auta.

Keskiviikkohuomenta!

Täällä taas. Tälle syksylle ennätys, olen kolmatta päivää peräjälkeen kiloklubissa ja äsken merkkailin aamupalan ylös. 

Viime yönä tuli nukuttua TODELLA pitkä yö. Selvästi kroppa kaipaa unta. Pitää koittaa vähentää illalla television ja koneen ääressä istumista ja mennä vain ajoissa kirjan kanssa sänkyyn. Se on selvästi parasta itselleni, mutta tuokin on liukunut taas viime aikoina pahojen tapojen puolelle.

Kuuntelin pari päivää sitten radiosta kuulumisia Korkeasaaresta. Kertoilivat karhujen ja murmeleiden asettumisesta talviunille. Totesin olevani osaksi alppimurmeli 😂! Nimittäin niille maistuu syksyisin ennen horrokseen vetäytymistä vain raskas rasvainen ja hiilihydraattipitoinen ruoka, kaikki vihreät terveelliset ruoat viskataan sivuun. Kuulosti niin tutulta, ihan kuin omasta keittiöstäni 🤣

Lisäksi jo vuosia oon toivonut näinä pitkinä harmaina syksyinä että saisin kaivautua peittojen alle edes pariksi kuukaudeksi, sitten kun aurinko paistaa lumihangelle, sitten voisin vasta herätä taas.

Jotain aktiviteettia nyt pitää keksiä taas kun aurinko välillä ulkona paistelee, kävellen töihin edes? Sadevaatteet mukaan koska illalla kumminkin sataa kun pitää taapertaa takaisin.

Kuulostaapa tutulta memmilä! Taidan olla myös samaa lajia

Keskiviikko ei sitten mennytkään ruokailujen suhteen ihan niin hyvin kuin maanantai ja tiistai. Leipää tuli taas liikaa. Tämä päivä mennyt toistaiseksi ihan hyvin. Kävin tosin pitkästä, pitkästä aikaa työpaikkalounaalla (olen käytännössä melkein koko ajan etätöissä edelleenkin, tänään kävin työpaikalla ap), niin olipa vaikea arvioida ruokien kalorit. Painoakaan ei voi kuin arvata. Miten ihmeessä toimitte noissa tilanteissa?

Aamulla totesin, että turha kieltää todellista tilannetta ja kipusin heräämisen jälkeen vaa´alle. Pahaltahan se näytti (ja tuntui!), todella pahalta. Mutta nyt jo viides päivä merkattuja ruokia, olisko taas toivoa?