Heips!

Muullakin motivaation puute ruokapäikyn täyttöön. Mistä sen nyt sais. Paino seilailee eestaas ja pysyttelee korkeuksissa.

Muutin kotiin muutama päivä sitten. Isäntä jäi mökkeileen. Nyt olis hyvä aika omistautua itselle, vaan mitä teen. Vielä on suunnittelun vaiheessa.
Vaaka ei näytä tänään onneks mitään. Patterit loppu.

Tulikselle onnittelut. Tartutas vähän muihinkin😚

Juu, kyllä motivaatiota kaivattaisiin!

Kirjasin eilen syömiset ylös ja kalorit paukku kyllä komeasti plussalle. Ja edelleen tuntui, että on nälkä! Ruuan laatu ei ollut myöskään kummoinen, vaaleaa leipää meni aivan liikaa. Voih, ei ole yhtään ihme, että kilot on taas kavunneet

Taukoa välillä, aloitin työt jo seitsemältä. Viisaampaa olisi tietysti mennä vaikka kuistille hengittämään raitista ilmaa.
Minä kirjaan syömiset vain satunnaisesti Fineliin. Määrät ovat kyllä liian suuria vaikka laatu on ok.
Olen ajatellut, että kun ei kuitenkaan jaksa jatkuvasti kirjata, niin pitää opetella muuten. Totta kai hillitsee syömistä, joten etukäteen suunnittelee. 

Paino vaan pysyy ja pysyy entisissä lukemissa.
Liikunnan lisääminen on vastaavasti lisännyt ruokahalua. Ja jostain syystä reippaassakin liikunnassa kulutan tosi vähän. Esim. tunnin mittainen tanssillinen, juuri yli 200 kcal. 40 min reipas vesijumppa 150 kcal. Omat tiedot on oikein syötetty, ja olen tehnyt vertailua kahdella eri laitteella ja sovelluksella. 

Mutta nyt lopetan höpinän ja teen aamujoogan.

Moi, aika nihkeetä tämä nyt on. Töissä pieni hengähdystauko. Jospa onnistuisi edes ruokapäiväkirjan pito. Mites muilla?

Heipä hei, kamut! Älkää antako syysmasennuksen viedä. Ja jaksaa, jaksaa tehdä aina jonkin hyvän teon oman hyvinvoinnin eteen. Ja toivottavasti kaikki muistamme, että elämään kuulu hieman vaikeammat kaudet.

Onkohan muita kuin minä joka jo pienellä kauhulla odottaa pikkujoulukauden alkua? Oma kalenteri alkaa jo marraskuun osalta olemaan täynnä juhlia joita on lykätty ja päätetty nyt pitää. Pikkujoulujuhlia ei ole vielä kertynyt kuin pari.... Ja syksy ei ole tähän mennessä mennyt kovin hyvin.

No, pieniä hyviä valintoja yritän välillä tehdä. Mutta esim ruokapäiväkirjan täyttäminen ontuu pahasti. Eikä liikuntaakaan tahdo tulla ihan riittävästi. Itsemyötätuntoa koitan harrastaa - kai se on parempaa kuin ei mitään.

Pikkujouluihin tuntuu olevan patoutunutta tarvetta, tiloistakin alkaa olla pulaa. No, onneksi yrittäjät saavat rahaa ja työntekijät töitä. Tosin moni hotraca-alan työntekijä on vaihtanut muihin hommiin, joten työvoimapulaa silläkin saralla.

Minulla oli viikonloppuna kahdet juhlat, tuomisina vajaa kilo. Työpaikan pikkujouluun menen autolla koska seuraavalle päivälle on paljon ohjelmaa. Mutta nuo minun yhden yön turvotukset eivät katoa muuten kuin laihduttamalla. LIsäksi olen nukkunut pitkään huonosti.

Haaveilen silti vielä kilo/kuukausi tavoitteesta.

Mitenkäs täällä on viikonloppu mennyt?
Sain ehkä viikon mittaan sen juhlakilon pois mutta hidasta on tahti. Tosin nyt en pyrikään nopeisiin tuloksiin vaan pysyviin. 

Huhuu, koko viikonko olen yksin taapertanut.
Muutama 100 g olisi tämän aamun lukeman mukaan kadonnut mutta sehän voi olla huomenna takaisin. Viikko meni ilman vesijumppaa kun olen ollut etänä ja aloittanut työt aikaisin.
Alaraajat ovat kipuilleet enemmän ja vähemmän, huomenna käyn lääkärissä. 
 Tänään kaupungille koululaisen  kanssa, siinä ne jalat saavat kyytiä.

Kyllä täällä taaperretaan! Suunta ei kylläkään ole oikein selvillä...

Kesän ajan paino pysyi melko hyvin tasapainossa, ei laskenut mutta ei noussutkaan. Syksyn mittaan nyt sitten on tullut kaikenmoisia mielitekoja, varsinkin makeaa tuntuu uppoavan lähes päivittäin. Kipuraja on ollut keväästä asti 95, sen yli olin päättänyt olla enää menemättä. Vaan nyt se on jo ylitetty puolella kilolla 😒.

Säät ei oikein suosi ulkoilua, mikä on tosi ikävää kun päivittäinen happihyppely pihatöissä tai lenkillä tienpäällä tasoittaisi unirytmiä ja sitä myöten helpottaisi syömisten ja mielitekojen hallintaa Näin syksyisin mulla tapaa olla vaikeuksia unirytmin kanssa, kärsin jonkunmoisesta kaamosmasennuksesta. Kirkasvalolamppu pitää varmaankin pikapuoliin kaivaa esiin ja käyttöön jos ei vesisateet lopu.

Kaksi kuukautta jouluun, sen jälkeen aina helpottaa ja painokin lähtee helpommin laskemaan kun vain vähänkään katsoo mitä suuhunsa laittaa. Eli pitkään ei tarvitse skarpata. ....kunhan vaan pääsisi siinä skarppaamisessa alkuun! Ruokapäiväkirjaa olen alkanut täyttää monta kertaa mutta kertaakaan en vielä ole saanut edes koko viikkoa täyteen kun se vain on jäänyt.

Huomenna aamulla taas ruokapäiväkirjan kimppuun! (nyt en uskalla luistaa kun julkisesti sen lupaan 😉)