Pakko kertoa vähän erilaisista treeneistä: koiraurheilu. Tänään tuntui, että keuhkot tulee ulos ja jalkojakin hapotti. Mä juoksin joka ikinen kerta niin kovaa kuin ikinä pystyin ja sitten kuitenkin kropankin piti kääntyä liikkeen jatkuessa ja aivotkin pitäis pysyä mukana. Ihan täydellisen loistavaa! Ai niin ja sen ihmisen ja eläimen yhteistyön pitää olla täydellistä ja tänään se oli sitä.

Salillakin piti käydä tänään "pitkästä aikaa". Edellisestä kerrasta oli kulunut kolme päivää. Aikataulut ja vappuhumu piti mut poissa salilta, mutta tänään oli aika palata tuttuun ja turvalliseen arkeen (vaikka olinkin tänään vapaalla). No sainpahan ainakin vappuna palautetta siitä, onko salitreeni tehnyt muutosta tähän kroppaan. Ja kuulemma on.

Torstaina pystypunnerruksia, pitkä tanko 27,5 kiloa, 20 sarjoja, 20 minuuttia, 1-2 minuutin taukoja. Rinnalleveto ei paljon rasittanut, punnerrukset vähän hengästyttivät. Yhteensä noin 300 punnerrusta. Perjantaina tuettuja hauiskääntöjä 18 kiloa, kättä vain vaihtaen ilman taukoja, 7 kääntöä käsi, ja vaihto, jne. 20 minuuttia. Alkoi kyllä tämä jälkimmäinen rasittaa, hengästyin, hikosin, ja loppupuolella pelkäsin, että painot tippuu puolipuutuneista käsistä lattialle. Palautuminen ei vienyt kuitenkaan kauan, vaikka kädet tuntuivat normaaleilta vasta puolen tunnin päästä. Ehkä kun en ole joka päivä tehnyt näitä hauiskääntöjä, ne nyt pitkästä aikaa tuntuivat rasittavilta. Torstai oli pyhitetty pystypunnerruksille, pejantai hauiskäännöille. Tänään taas pitkän tangon vuoro, mulle taitaa riittää, että vähän hengästyn, ja rasitun vain kohtuudella, siis pidän 27,5 kiloa vartaassa, sillä saa enemmän toistoja, vaikka varaa olisi nostaa 47,5 kiloon, mutta pitää vielä totutella, kuukauden nää puntit vasta mulla ollut.

Tänään vasta ensimmäistä kertaa pääsin salille tällä viikolla, mutta kroppa kiitti ja tuntui siltä, että tätä kaivattiin Vastukset suureni n. parilla kilolla vatsa- ja selkäpenkissä, loitontajissa ja kulmasoudussa, joten ei suorituksissa ihmeempää edistymistä ole, mutta syvemmät kyykyt tekivät mukavan tunteen reisiin ja pakaroihin ja kulmasoudun monipuolistaminen käsipainojen lisäksi myös tangon kanssa ilmeisesti suoristi selkää, koska kaikki epämiellyttävät tuntemukset hävisivät käsipainoillakin soudellessa.

Olen kyllä tosi tyytyväinen tähän aerobisen ja puntin yhdistelmään, ja aina vaan vähemmän tarvitsee varoa selkää tai olkapäätä tai niveliä ylipäätään

Mulla on ollut tälle viikolle tähän mennessä ihan normaalit neljä punttia ja huomenna tulee viides, mutta neljäs punttipäivä putkeen tuntuu jo nyt ajatuksena aika häijyltä, kun vähän joka paikkaa kolottaa ja etenkin rinta on ihan jumissa. Noh, huomiseen treeniin on onneksi vielä monta tuntia aikaa ja tässä saa hyvin lepoa ja aamulenkinkin ennen sitä.

En ole hetkeen ehtinyt käydä joogatunneilla, vaan on pitänyt työaikataulujen yms. juttujen takia priorisoida kaikki oikea treeni hupiliikuntojen edelle. Tänään huomasin jo kaipailevani joogasalille, jotta saisi tehdä lihashuollot astangan merkeissä.

Mietiskelin tässä, että onko kukaan huomautellut teille tästä aktiivisesta ja terveellisestä elämäntavasta? Mullahan viikkoon kuuluu kolme salia, kerran bodycombat, kerran agility ja tietenkin kävelyä. Jos ehdin niin saatan mennä juokseen, mutta nämä kerrat ovat olleet aika vähissä. No joka tapauksessa olen alkanut kuulemaan kommentteja siitä kuinka sinne salille ei tarvitse aina mennä ja pitäisi ottaa rennommin. No mulle se sali ja muu on sitä rennosti ottamista. Mä nautin harvinaisen paljon siitä tunteesta kun saan nostaa painoja ja ylipäätänsä liikkua ja sen jälkeen kaikki stressi ja huolet ja murheet on haihtuneet pois ja jäljellä on hyvä olo.

En muuten olis arvannut, että ne eiliset pikajuoksua muistuttavat pätkät tuntuu kropassa tänään!

lauantaina, 3. toukokuuta 2014 klo 18:53 Thema kirjoitti::
No joka tapauksessa olen alkanut kuulemaan kommentteja siitä kuinka sinne salille ei tarvitse aina mennä ja pitäisi ottaa rennommin. No mulle se sali ja muu on sitä rennosti ottamista. Mä nautin harvinaisen paljon siitä tunteesta kun saan nostaa painoja ja ylipäätänsä liikkua ja sen jälkeen kaikki stressi ja huolet ja murheet on haihtuneet pois ja jäljellä on hyvä olo.

Hei Thema, ei noista kannata välttää Ainahan niitä löytyy, jotka arvioivat toisten tekemisiä omien tuntemustensa pohjalta. Ja sehän nyt yleensäkin on vähän tyhmää.
Mulla ei juoksut ja sali vaadi ollenkaan niin paljon aikaa ja huomioita kuin hevosen omistaminen, joten mun oma kuntoilu on varmaan aika tavallista terveen naisen itsestään huolehtimista. Hevosen omistamisesta kyllä puhun aika varovasti varsinkin työkavereille, se ei ole ihan järjellä ymmärrettävissä

Zardi, hevosharrastus voisi olla verrattavissa koiraharrastukseen. Ne ketkä sitä ei tee niin ne ei sitä ymmärrä. Tosin heppajutut vaatii mun käsityksen mukaan paljon enemmän aikaa ja vaivaa kuin tämmöisen pienen karvaturrin kanssa touhuilu. Ja en mä juurikaan ole välittänytkään noista puheista. Mulla on kuitenkin hommat balanssissa. Tälläkin hetkellä makaan sohvalla!

Kävin pitkästä aikaa tanssillisella tunnilla ja puolessa välissä tuntia löytyi pitkästä aikaa se tanssiin tarvittava liikkuvuus. Mustahan oli joskus maailman ihaninta käydä zumbaamassa. Sitten combat vei mennessään. Mutta ihan kivaa vaihtelua tehdä vähän erilaisia juttuja kropalla. Hiki valui, vaikka aika kevyeltä tuo tunti tuntui mun muihin liikuntoihin verrattuna.

Tuli mieleen, miten suhtaudutte siihen jos erilaisten menojen takia ei oikein ehtisi liikkumaan? Siis jos kyseessä ei ole ihan ehdottoman pakolliset menot, vaan sosiaaliset tapahtumat ja erilaiset hommat mitä pitäisi tehdä yms.
Tällä viikolla oli vappu, josta tuli jo kaksi lepopäivää, eilinen taas meni tietokonekaupoilla ja uutta konetta asentaessa enkä enää jaksanut lähteä iltamyöhään salille tai lenkille ja tänään pitäisi taas valita menisinkö yhteen tapahtumaan johon mut on kutsuttu vai skippaisinko sen päästäkseni salille tai zumbaamaan. Molempia ei ehdi tinkimättä joko ruoka-ajoista tai yöunista tai opiskelu"läksyistä", ja ne menee kuitenkin edelle.
Mitä te tekisitte tällaisessa tilanteessa?

Mä olen nyyti sitä mieltä, että teet niin kuin parhaalta itsestäsi tuntuu. Mullekin tuli tällä viikolla kolme lepopäivää peräkkäin ja syyt oli... no päätin että joskus on hyvä että se sosiaalinen elämä menee muun edelle. Sain itsekin taas lisäbuustia liikuntaan, kun lähdin perjantaina salille kun takana oli muutama lepopäivä. Joskus ei vaan kykene tai ehdi ja mitä siitä stressaamaan. Tämä on kuitenkin elämää eikä sitä kannata liikaa kiristää treenaamisen ympärille. Itselläkin saattaa tulla isokin muutos elämässä, mikä vähentää vapaa-aikaa, mutta senkin asian mä teen itseni vuoksi ja aion edelleen ehtiä salille, vaikken ehkä niin usein kuin nyt. Huomasin tänäänkin kuinka se salilla käynti lisää mun hyvinvointia ja sen jälkeen sain yhden asian hoidettua hyvin keskittyneesti, kun ennen salia oli vähän huolimaton ja laiska olo. Joskus on priorisoitava asioita, vaikkei se aina niin mukavaa olisikaan. Tässä mun ajatukset asiasta.

Tänään treenasin uuden ohjelman mukaisesti jalat yhdellä kerralla ja voi sitä tuskan ja hien määrää. Mä niin tiesin, että tää on rankka treeni!

sunnuntaina, 4. toukokuuta 2014 klo 14:17 nyyti91 kirjoitti::

Mitä te tekisitte tällaisessa tilanteessa?

Treenit.

Edit: Ylipäätään mun näkemys noista ajankäyttökysymyksistä on, että ei sen treenin ole aina pakko antaa viedä kauheasti aikaa, jos sitä aikaa ei oikeasti ole. Tulee mullekin niitä päiviä, jolloin ei ehdi tehdä kuin 20 kierrosta Cindyä tai kolmenvartin vauhdikkaan jalkatreenin, mutta se 20 minuuttia Cindylle löytyy kyllä, vaikka olisi kuinka kiireinen päivä, ja sen voin tehdä vaikka kotona.