Joukkueena juokseminen voisi olla hauskaa. Meilläkin on töissä muutama juoksua harrastava kundi (25 - 30 v), mutta en kyllä niille kehtaisi ehdottaa joukkueena lähtemistä, kun ne ovat niin kovassa kunnossa (kaksi kilpaurheilee) ja meikä on tällainen peruspunkero.

Jep nyyti, nää kiputilat on niin kauheita. Pitää varmaan puhua lääkärille, kun sinne joskus menen (kilpparikokeetkin viimeksi otettu tammikuussa.. ), koska nää on toistuvia eivätkä edes mene ohi vaan tarvitaan tosiaan lääkkeitä, jotta "suolitukos" lähtee.

Hm, realistinen juoksutavoite. Jos oot treenannut sieltä huhtikuulta ja nyt menee 3 km yhteen putkeen, niin varmaan lokakuussa voisi olettaa saavansa 5 km? Vaikea arvioida, kun en tunne harjoittelutyyliäsi ja kehitys on muutenkin aaltomaista. Mulla varmaan menisi jossain kilpailussa tarvittaessa 15 km jos ei nyt niin ens kuussa, vaikka lenkkipolulla olen juossut pisimmillään vain sen 9 km. Ainoana konkreettisena tavoitteena on tosiaan se Extreme Run 2014 eli alkuvuodesta pitää tietää, onko 8 km vai 16 km kunnossa, ja toukokuuhun on pidettävä huolta, että arvio myös pitää paikkansa. Noin muuten kisaan vain itseäni vastaan niin matkassa kuin ajassa ja koiran kanssa juostessa taas tavoitteena on tyytyväinen koira.

Tuo tavoitteellisuus on vähän tyyppikysymys, siis minkälaista tavoitteellisuutta liikkumismotiivin ylläpitäminen tarvitsee. Jonkinlainen edistymisajatus melkein aina pitää olla, mutta monet tarvitsevat ihan sosiaalisia tapahtumiakin.
Mulle itselle on tärkeintä, että tiedän miksi teen jotain treeniä, ja joiltain osin siinä riittää terveysvaikutuksetkin, jos ne ovat tarpeeksi vakuuttavia ja konkreettisia. Mutta juuri nyt tärkeintä kuitenkin on kaikki mikä tukee omaa ja rakkainta harrastusta, eli ratsastusta, ja sen mukaan sitten otetaan tai jätetään pois lajeja, jotka sopivat ja eivät sovi ratsastuksen kanssa yhteen.

Thema, tuosta avautumisestasi jokin aika sitten... minusta tärkeä pointti siinä oli minkälaisiin elämäntapoihin lapset totutetaan. Vaikka aikuiset päättävätkin omista syömisistään ja liikunnasta itse (tietysti mahdollisuuksiensa rajoissa), ei ole ollenkaan samantekevää, minkälaisen mallin he antavat lapsille. Ja totta on, että monet aikuiset eivät vaan jaksa tai välitä omasta hyvinvoinnistaan, vaikka sitten sairastuminen "elintasosairauksiin" onkin heidän omaa syytään. Mutta se syyttelykään ei siinä kauheasti auta, pikemminkin voi nostaa kynnystä muutokseen. Eikä lääkäritkään voi kieltäytyä hoitamasta itseaiheutettuja sairauksia, joten muuta ei oikein voi tehdä kuin kannustaa positiivisella tavalla.

tiistaina, 13. elokuuta 2013 klo 15:00 vieras- kirjoitti::
Minusta nämä hupijuoksutapahtumat ja temppuratakisat ovat just siitä hauskoja, ettei niitä varten tarvitse treenata. Riittää että vain kokoaa joukkueen jos on menossa joukkueen kanssa ja ilmoittautuu ajoissa.

Ymmärrän pointin, mutta epäilen kovasti että en selviäisi edes esim. 10 km juoksusta jos käskettäisiin mennä ensi viikonloppuna.

simmusormus, siis oon satunnaisesti lenkkeilly huhtikuulta. Eli tavoittellisella treenaamisella saisin varmaan aikaan paljon nopeampaakin kehitystä.
Ja sano ihmeessä tuosta jutusta lääkärille, täytyy siihen joku konsti olla.

nyyti, tuossa 5 km:ssä otinkin jo alustavasti huomioon, että menisi tavoitteellisemmaksi. Koska oot nyt harrastanut juoksua n. 4 kk (me molemmat taidettiin aloittaa huhtikuun alkupuolella?) ja juokset ~3 km, niin matkan melkein-tuplaaminen niin, että lenkki olisi kuitenkin kokonaisuudessaan mukava kokemus, 1,5 - 2,5 kuukaudessa olisi jo aika harppaus aiempaan kehityskaareen. Mutta kuitenkin vielä mielestäni täysin realistinen, käytännössä siihen riittäisi esim. 30 min kympin tuntivauhtia tai sitten 40 min 7,5 km/h -vauhdilla. Nythän sä taidat juosta yhteen putkeen jotain 20 min?

Yleensä se noin 10% juoksumatkaa / aikaa per viikko tuntuu olevan monille aloitteleville juoksijoille passeli edistymistahti.

Zardi, syyllistäminen ei todellakaan auta. Lähinnä taisin ajatella näitä omia tuttujani, jotka valittavat kuinka pitäisi ja kuinka pitäisi ja mutta mitään konkreettista ei tapahdu. Kuitenkin kaikkien muutosten elämässä on lähdettävä ihmisestä itsestään, koska kukaan muu ei niitä päätöksiä voi puolesta tehdä. Ja toki jokaisen pitää saada hoitoa sairauksiinsa, mutta olisihan se hyvä ymmärtää että tiettyjä sairauksia voi ennalta ehkäistä tai riski sairastua voi pienentyä merkittävästi oikealla ruokavaliolla ja liikunnalla.

Kävin ensimmäistä kertaa salilla nyt tän tapaturman jälkeen. Tein pikkuisen pienemmillä painoilla kuin aiemmin ja tuntui niin raskaalta. Ehkä tää taas pikkuhiljaa tästä. Edelleen vähän varon jalkaani kun eilen tikkien poiston yhteydessä haavaan laitettiin päälle teipit varmuuden vuoksi. Periaatteessa haava on parantunut hyvin, mutta silti pieni epäilys jäi niin tehtiin tällainen järjestely. Mutta mä pystyin pitään salikenkiä jalassa ilman kipua! Äkkinäiset liikkeet toki tuntuu vähän epämiellyttäviltä. Tavoitteena on päästä tällä viikolla edes kävelylenkille.

Ja pakko myöntää, että nyt kun olen nukkunut paremmin niin olo on levollisempi. On ihanaa, kun illat hämärtyy ja mua väsyttää iltaisin niin että odotan nukkumaan menoa.

Mun pitäisi mennä syksyn aikana vaateostoksille. Mun housuvalikoima vaatekaapissa on aika rajallinen ja paidatkin lököttää vatsan seudulta.

vieras, mietin itekin että oon muutamalla viime lenkillä kasvattanut juoksumatkaa joka kerta karkeasti parisataa metriä, eli hiukan vajaan tuon 10%, mutta siis tosiaan tämä on lenkki- eikä viikkotasolla. Joku jolla on parempi matikka voi sitten laskea kauanko menee 10% viikottaisilla lisäyksillä siihen, että on 5 tai 10 km kasassa.

simmusormus, jep viimeksi taisi mennä 22min.

Thema, sanon jälleen kerran, että tauon jälkeen aina 1-2 kertaa salilla tuntuu raskaalta, mutta sen jälkeen alkaa taas sujua niin kuin ennenkin, ellei kyseessä ole flunssasta tms. infektiosta toipuminen (en tosin tiedä miten jalkavamma suhteutuu tähän, mutta siltikin muutamassa kerrassa pitäisi kunto palautua). Tsemppiä!

nyyti, mä luulen että aika nopeasti sali alkaa taas tuntua vähemmän tahmealta. Tietyllä tavalla vähän jännitän, miltä jalassa tuntuu. Ja pitihän sitä käydä ihan vaan uteliaisuudesta kokeilemassa jalkaprässiä tosi kevyillä painoilla. No se jäi kokeiluksi, sen verran epämiellyttävältä se tuntui jalassa. Mutta oli kyllä ihan hauskaa kun esim. vatsalihaksissa tuntui oikein kunnolla pitkästä pitkästä aikaa. Ja voihan se olla, että pidempi tauko kasvattaa taas motivaatiota. Olin jo viikon tuskastellut tätä pelkkää hengailua...

Nyt vaan harmittaa se, että aloin löytää jonkinlaista juoksuiloa (vihdoin) ja nyt tuon osalta tauko jatkuu vielä joitakin päiviä. Jospa vaan maltan mieleni vielä hetken! Ja lohdutuksena itselleni: ulkona sataa nytkin kaatamalla niin voin hyvällä omalla tunnolla keskittyä yleisurheilun MM-kisoihin!

Kyllä se siitä vielä lähtee, Thema
Hyvä, että maltat ottaa rauhallisesti.

En taida pärjätä kokonaan ilman lenkkeilyä työkauden aikana. Tänään juokseminen tuntui tosi hyvältä kahden paivän sisällä istumisen jälkeen, ja päivällä jo tuntui, että oli ihan pakko päästä illalla ulos liikkumaan. Suorittamistarvetta ei ollut, joten sykemittarin jätin kotiin, mutta sen yhtäjaksoisen 3 km päästelinkin normaalia vauhdikkaammin, kun nyt sattui tuntumaan hyvältä Ajatuksena kyllä olikin työntää enemmän eteenpäin joka askeleella niin kauan kuin jaksan, ja sitten kävellä, mutta olin oikein iloinen, kun meni koko pururadan pätkä melkein samalla vauhdilla. Olin vielä muistanut sitoa kengännauhatkin niin hyvin, ettei tarvinnut pysähtyä auenneita nauhoja sitomaan

simmusormus, mulla tulee joskus runsaasta proteiinista ummetusta. Oliskohan sinulla samanlaista taipumusta?