Mua taas vaan aina kiinnostaa tuollaiset liikkuvuusongelmat ja niiden syyt. Tavallaan typerää olla niin kiinnostunut ja jopa vähän innoissaan siitä, jos joku on hieman rikki tai kärsii jostain vaivasta, mutta mä opin niistä itse aina niin paljon uutta.

vieras, mä mielelläni antaisin tarkempia tietoja selästäni, jos osaisin! Mutta kiva, että jotakin kiinnostaa.

Tällä viikolla olen kyllä palannut rytinällä liikunnan pariin: ma BodyCombat, ti lenkki koiran kanssa, ke-to sali (ja tietenkin kävellen salille joka kerta). Huomenna olisikin sitten taas vuorossa koiran kanssa agilitytreenit. Töissä on ollut myös aika raskasta ja en muista koska olisin viimeksi nauttinut niin paljon siitä tunteesta kun koira on illalla ulkoilutettu ja mä saan kaatua sänkyyn. Huippua! Juttelin eilen miehen kanssa puhelimessa ja pohdiskelin ääneen, että mitenköhän mun liikuntojen käy kun pitäisi olla parisuhteellekin aikaa niin se vastasi, että turha sitä viikko-ohjelmaa on muuttaa, kun se kerta toimii. Hän on luvannut siis hoitaa koiran ulkoilutukset ja kaikki arkeen liittyvät asiat sitten kun palaa että mä saan myös harrastaa ilman minkäänlaista stressiä. Ja se ihanaakin ihanampi matka odottaa jo kuukauden päässä!

On sulla Thema ihqu mies.
Vaikka kyllä toi munkin mies on pitänyt huolen siitä, että pääsin taas ohjattuun kahvakuulaan vaikka toi töiden jälkeen ei meinaa raaskita lähteä lasten luota mihinkään.

Mä olen taas pähkäillyt sykemittareiden kanssa. Sain työkaverilta kokeiltavaksi Polarin sykevyön, sellasen jonka voi liittää puhelimen sportstracker-sovellukseen. Se ei kuulema toimi Nokian uudemmissa malleissa kuten Lumiassa, mutta mulla kun on tollanen vanha rousku, ni pelittää ihan kivasti. Vyö tuntuu istuvan napakasti ja sykearvot vaikuttaisivat oikeilta. Todellisen maksimisykkeen sai syötettyö omiin tietoihin ja tietty iän ja painon. Kalorikulutusmittauskin vaikuttaa siis varsin luotettavalta. Taidan ostaa tuon pois kaverilta, kun hänellä ei enää ole sille käyttöä. Ainut huono puoli tossa on, että sykettä seuratakseen pitää kytätä sitä kännyä, mikä on paljon hankalampaa kuin ranteessa olevan kellon katsominen. Niin ja jos puhelinta pitää selkapuolella, niin signaali ei kulje vyöstä puhelimeen. Se ei tosin ole ongelma kuin silloin kun juoksee topissa ja sortseissa eikä ole etupuolella taskuja.

Tästä uudesta tekniikasta intoutuneena kävin iltasella juoksemassa koiran kanssa vielä lyhyen, mutta vauhdikkaan lenkin ja taisin tehdä uuden vauhtiennätyksen 11km/h. Lopussa alko kyllä jalat hyytyä vaikka matkaa oli vain 3,6km.

Thema, jännältä kuulostaa tuo sun selkä. Ne ei siis tienny onko se luissa vai lihaksissa vai missä? Muistaakseni mun äidillä on joku samankaltainen tila (en siis ole mikään alan ammattilainen mutta kuulostaa vähän samalta), joka joissain tilanteissa altistaa välilevyjen poksahtelemiselle. Eli ehkä oikeesti kannattaa varoa sellasia liikkeitä mitkä tuntuu ettei onnistu.
Mulla taas on tosiaan kuulemma liiankin mutkalla yläosasta, mutta liikkuu sentään.

Iurima, vähänko kova vauhti.

Taidan olla jo kolmen kokeilukerran perusteella aikalailla hurahtanut joogaan. Haastavaahan tuo on alkuun, mutta todellakin hyvän olon liikuntaa.

Kuulostaa hyvältä, lurima!

Hmph, kokeilin saada itseäni innostumaan kotijumpasta 22 viikon haaste: 2 x vko lihaskunto -hengessä. Juurikin punnerruksia, istumaannousuja, erilaisia lankkuja yms. Totesin, että olen totaalisesti unohtanut paitsi kyykky- myös punnerrustekniikan, käsivoimissani on toivomisen varaa (jo 10 penkkidippiä osui ja upposi) ja sykemittarini on vittuileva. Hukkasi sykkeet useemman kerran.. Ei ole ennen tehnyt sitä kertaakaan ja nyt tosiaan pariin kertaan, joten täytyypä ottaa tiskiharja kouraan. Ja lihaksia koskeva puoli tarkoittaa tietty sitä, että pitää useammin kyykätä ja punnertaa... Kunhan lunttaan YouTubesta parit opetusvideot.

Ja nyt isku hirveä hinku juoksemaan, mutta ehkä pidän vielä tänään taukoa, kun sunnuntaina oli juuri se verenkiertohäiriö, että kroppa oli aivan kylmä, sykkeet eivät nousseet yli 172:n vaikka kuinka painoi ja vauhdinkin sai vain kymppiin. Kaipaan niitä vauhdikkaampia "vapaan sykkeen lenkkejäni" entistä enemmän.

// Tiskipesu teki ihmeitä, taas toimii! Tai ainakaan ei hukannut signaalia leposykettä kartoittaessani. Kahden minuutin aikana sain keskisykkeeksi 51, normaali on lukion terveystiedonkirjan mukaan 45 - 80. Huhtikuussa oli sen kymmenisen lyöntiä enemmän.

Mulla oli myös ennen Thyroxin-lisäystä leposyke siinä 50:n molemmin puolin, mutta nyt yleensä yli 60. Siitä tulee kontrolli kahden kuukauden kuluttua lisäyksestä, eli lähete on jo labrassa syyskuun mittausta varten. Saa nähdä millä tasolla mennään, kun paino uhkaa tippua liiankin herkästi suhteessa vyötärön pienentämiseen.

Tuo tickerin 57kg saisi pysyä paikallaan kunnes vyötärö on aamuisin 75, mutta eilen kuntosalin vaaka näytti 56,8kg. Toisaalta toissailtana juokseminen tuntui erityisen hyvältä ja innostuinkin olemaan niin pitkään liikkeessä, että yöunet menivät. Kevyempänä on niin paljon kivampi juosta.
Että vähän säätämistä levon, juoksun ja kuntosalin kanssa. Salillahan ei paino tipu, joten saattaa olla hyväkin, että joudun vähentämään juoksemista työn takia, mutta salitreenit olis hyvä saada pidettyä 2-3kertaa/viikko. Jotenkin tuntuu, että hyötyisin salista enemmän myös selän takia. Mutta ehkä lihasprosentin korkeana pitäminen sallii paremmin kevyemmän rasvaprosentin niin, että voi juosta ainakin pään tyhjentämiseksi työasioista aina kun kaipaa sitä..?

Mulla lääkkeet ovat olleet kokonaan koskemattomina tosiaan joulusta asti, mutta koska mun viimeinen ulkoinen oire eli paksuuntunut kyynärpäänahka on nyt vihdoin kadonnut (vauvanpyllyiho <3), uusia ei ole tullut ja siihen päälle kuukautiset tulivat vain 6 vko edellisistä, niin toi leposykkeen tippuminen kymmenellä taitaa mennä kunnon kohenemisen piikkiin. Tai ainakin toivon niin... Lääkkeetön elämä on niin ihanan vaivatonta.

Juoksu laskee painoa puolisen kiloa, ainakin omalla kohdallani, joten tuo 56,8 kg saattaa olla väliaikainen lasku.

Olishan tuo toivottavaa, että olisi vielä väliaiakaisesti alle 57kg, mutta kyllä mulla yleensä juoksusta johtuva pianon tippuminen on tasaantunut seuraavan päivän kuntosalitreenin jälkeen . No, huomennahan sekin nähdään

Hyvä, jos kilpirauhanen ja lääkkeettömyys ei häiritse elämää, muistin vaan aikaisemmista maininnoistasi, että olisi ollut jotain muutakin oiretta. Ei mullakaan silti lääkäri ollut huolestunut viidenkympin sykkeistä.

Täällä on näemmä hiljaiseloa...

Nyt ei mene putkeen mun liikuntojen kanssa. Ensin oli tuo jalka, mikä on nyt kuosissa, mutta nyt flunssa. Olen onneksi päässyt käymään edes töissä ja sieltähän tämäkin tauti on alun perin lähtöisin. Harmittaa...Toivotaan, että tää nuhavaihe loppuisi niin pääsisin viikonloppuna tekemisen makuun tai sitten viimeistään maanantaina.

Mulla on nyt joku smoothievaihe. On kivaa kokeilla kaikkia erilaisia makuja ja taas vähän uudistaa omaa välipalavalikoimaa.

Viimeinen kova treeniviikko ennen kevyttä viikkoa menossa. Alkaa olla myös olo sen mukainen.