Hah! Mä sain vihdoin ostettua ne uudet juoksutossut. Tänään hurautin ruokatunnilla Stadiumiin ja hain sieltä Adidaksen energy boostit. Mä sovitin niitä muutava viikko sitten, mut en sitten raaskinut ostaa. En kuitenkaan ole löytänyt sen halvempia, jotka ois yhtä hyvät, joten pitkän pähkäilyn jälkeen päätin sit ostaa ne. Nyt pohdin, et ehtisköhän sitä tänään juoksemaan, vaikka eilen just kävin...

Mitään muuta mä en sit oikein olekaan tehnyt aikoihin. Meillä kotona on sairasteltu oikein urakalla. Varmaan kolme viikkoa on mennyt, niin että koko ajan on joku kipeenä. Itelläkin oli ensin mahatauti ja sen jälkeen muutaman päivän kurkku kipeänä, ettei kauheesti uskaltanut urheilla.

Paino on kuitenkin jostain syystä jämähtänyt 54-54,3kgon. En valita, mut ihmetyttää, kun syömiset ei ole ihan menneet niinku ois pitänyt... Ehkä se on just se, ettei turhia mieti.

Ihan hyvillä mielin siis täällä ollaan. Viikonloppuna toivottavasti pitkää juoksulenkkiä ja ens viikolla taas kahvakuulaa.

Mut huomenna rentoudutaan. Pyysin ton ukkokullan kanssani treffeille. Lapset menee mummolaan ja me mennään illalla syömään ja sen jälkeen keilaamaan. Hih, mitähän siitäkin tulee....

lurima, hienoa, että sait hyvät kengät
Mulle sopi myös Adidaksen juoksukenkä kevyistä vauhtikengistä parhaiten, vaikka ensin yritin sovitella kehuttuja Asicseja + muita muotimerkkejä. Mutta Intersportin myyjä kuvasi sitten mun jalat ja toi 2 paria Adidaksia kokeiltavaksi, joista Adizero Tempo 5 sopi ihan täydellisesti
Nytkin piti sitten käydä illalla toiden jälkeen kokeilemassa pieniä spurtteja asfaltilla, kun jatkan vauhdinlisäysongelmieni omaehtoista diagnosointia. Näyttää siltä, että tasapaino jalkojen päällä on mulla todella huono, ainakin verrattuna istumatasapainoon hevosen selässä, joka taas saadaan aikaan keskivartalon lihaksilla. Jalkojen päällä tarvittaisiin lisäksi yllättävän vahvoja reisi- ja pakaralihaksia tasapainon pitämiseksi, ja olen nyt aloitellut kotona askelkyykkyjä ilman mitään vastuksia, koska ne ovat mulle ihan älyttömän vaikeita. Noissa lihaksissa mulla on sekä jäykkyyttä että heikkoutta, joten saa myös venytellä kyykkyjen jälkeen. Nuo askelkyykyt vahvistavat ja avaavat myös tuota lonkan seutua, joka on tärkeää ratsastuksessakin.

Täälläkään ei painoa ole enää pahemmin mietitty. Kun vointi paranee ja hyvin menee niin menköön

Heips. Tänään on jo vähän inhimillisempi olo tuon visurin poiston jäljiltä, mutta kiinteän ruuan syöminen tuntuu edelleen aika mahdottomalta ajatukselta.
"Virallista" liikuntakieltoa sain vain eilisen päivän, mutta taidan jättää jumpat väliin vielä viikonlopun ajan jos tää ei tästä huimasti lähde paranemaan, kun on vielä antibioottikin päällä (kuulemma jotenkin tarpeen koska porattiin luuta; musta on kyllä vähän hölmöä syödä antibioottia vaan siksi että saattaa tulla tulehdus).

simmusormus, melonta oli kyllä tosi kivaa. Ja toimii varmaan hyvänä käsi-selkä-treeninäkin. Tuo oli siis vaan yksi kokeilutunti yliopiston liikuntapäivään liittyen, mutta keväällä niillä on ihan kursseja ja ajattelin harkita hyvinkin sellaiselle menemistä. Purjehdusta oon harrastanut ennekin, mutta täällä sisämaassa se on vähän vaikeaa, niin olisipa sitten edes joku vesiurheilumuoto.

perjantaina, 4. lokakuuta 2013 klo 16:43 nyyti91 kirjoitti::
musta on kyllä vähän hölmöä syödä antibioottia vaan siksi että saattaa tulla tulehdus).

Hei kyllä se on ihan hyvä juttu estää antibiootilla komplikaatiot hammasleikkauksen jälkeen. Ja voihan niitä muitakin tulla kuin tulehdus. Muistaakseni mulle tuli joku leukalukko aikoinaan, kun YT:ssä poistettiin kerralla useampi viisaudenhammas, jotka eivät olleet edes tulleet esille. Ja olin kyllä ihan saraslomalla muutaman päivän.
Mutta varmaan yhden hampaan poistamisen kanssa on helpompaa.
Sitäpaitsi antibiootti voi joitain väsyttää, jolloin urheilussa ei siitäkään syytä ole paras mahdollinen veto päällä.

Zardi, multa poistettiin kaks kerralla, samalta puolelta ylä ja alahammas. Ja sootin eilen töihin ja pyysin saikkua vaikkei lääkäri sitä ollut suoraan määrännytkään. Liikuntaa aattelin harrastaa vasta sitten kun tohon ei enää satu, tai korkeintaan käydä esim rauhallisella kävelyllä tms.

Kävelystä puheenollen, tuolla juoksutavoitteet-ketjussa ihmettelin ääneen lun ei ole oikein homma edistynyt ja tajusin että multa on puuttunut siellä suositeltu perus kestävyys treeni lähes kokonaan. Viime talvena kävin pilkilläkin kävelyillä mutta kun aloin juosta ne unohtui. Ei toki yhtään idiootti olo tai mitään.

Ainiin, pitäiskö meidän jatkaa uuteen ketjuun kun nyt on jo syksy 2013 niin ehkä uusiakin uskaltaisi mukaan?

Eikö näitä otsikkoja saa muokattua?

Tuo on kyllä totta, että peruskestävyyden tekeminen tuntuu monilta unohtuvan jostain syystä kokonaan. Se on tietenkin hirvittävän tylsää mennä tekemään jotain kahden-kolmen tunnin sauvakävelyitä ja maltillisia hölkkälenkkejä, jos ei ole kiinnostusta kestävyyslajeihin, mutta jos peruskestävyyttä ei ole, niin on paha rakentaa mitään sellaisen pohjan päälle. Ei sillä, itsekin laiminlyön pk-lenkkien tekoa ja mulla suurimpana tekosyynä siihen on just tylsyys. Kaverin kanssa pitkienkin lenkkien tekeminen on ihan ok ja vaeltaminen on aina kivaa, mutta tutuilla kulmilla pitkien lenkkien teko yksin on ihan käsittämättömän puuduttavaa.

Voi olla että ketjun alottaja pystyy muokkaamaan? ?

Vieras, jep ja mä ainakin en edes tajunnut että tuollaisia lenkkejä kannattaa tehdä; ajattelin vaan että juokseminen kehittää kuntoa ja kävely = helppoa = tehotonta. Ts että jos haluaa juosta pidempiä matkoja niin yrittää vaan joka lenkillä juosta mahd pitkän matkan.

Kuinkahan suuri osuus peruskuntoa on aerobinen puoli?

Ajattelin vaan aerobista kuntoa nostavaa spinningiä, jota koko viime kevään harrastin suurinta kilomäärää laihduttaessa ennen tätä kiloklubia. Mahdollisesti sen ansiosta nuo hölkkälenkit mulla pitenivät odotettua nopeammin sen jälkeen, kun kroppa alkoi sietää juoksemista. Aluksihan se oli ihan kamalaa, kun selkä hölskyi ärsyttäen vauriokohtaa ja reidet ja lonkat eivät toimineet edes sen vertaa kuin nyt. Aluksi piti vielä ottaa vauhtia enemmän kuin jaksoi paria minuuttia kauempaa pitää, koska hitaammassa askelluksessa en löytänyt keskivartalon tukea kantamaan selkää. Alamäissäkkään tasapaino ei pitänyt ollenkaan ja kerran jopa kaaduin, kun yläkroppa meni liian etukenoon eikä jalat toimineet tarpeeksi nopeasti
Sitten kun tukea alkoi löytyä oikeista lihaksista, pitenivät matkat yllättävän nopeasti. En muista, että olisin pitempiä kävelylenkkejä ollenkaan tehnyt. Mutta eihän tuo vauhti nytkään kummoinen ole, ja sitä ongelmaa nyt pommitetaan lyhyiden pyrähdysten ja askelkyykkyjen avulla

Tänään oli salipäivä, ja vedenjuonnin ja suolapähkinöiden ansiosta paino nousi salillaoloaikana yli kilon. Ehkä nuo suolapähkinät oli vähän liikaa, kun join kuitenkin proteiinilisän ennen lähtöä. Mutta aamullakin paino oli vähän noususuunnassa, vaikka vyötärömitta aavistuksen pienempi kuin ennen. Mielenkiintoista kehitystä

Ja juu, olen kyllä mielelläni mukana täällä vuodenaikojen vaihtelussa