Heips!

Lähden päiväkäynnille mökille. Aurinkokin paistelee.

Kipa, miniä laittoi viestiä, että tällä viikolla heiltä kotiutetaan 7 henkilöä. Hän on viimeisenä listalla. Saa nähdä löytyykö koneesta paikkaa? Sunnuntaina mahdollisesti pääsis lähtemään ja olis pakkokin. Viisumin vuoksi.
Lento olis ensin Damaskokseen. Sieltä jossain vaiheessa Dubainiin. Siitä sitten kohti kotia. En tiedä pääseekö yhdellä lennolla jo kotiin saakka?
Poitsu sanoi että alustavasti näin ja olis sitten marraskuun alkupäivinä kotona?
Mutta tosiaan, vielä ei mitään tietoa.

Pikaista paranemista sulle

Ja muillekin paranemista. ILkin olis jo aika saada äänensä takaisin

Kaunista syyspäivää kaikille

Moi mimmit! Tapasin Tiinuliinun tänään kaupungilla ja nyt siinä kuulkaas kävi niin, että mitä enemmän kähistä kälkätin, sitä paremmin alkoi ääni kulkea ja erotessamme muistutin jo äänensä juonutta tupakoivaa laitapuolen kulkijatarta! Ehkä mä olen ollut liian hiljaa?

Tiinuliinua kauneushoitolasta odotellessani (tietäisittepä vaan, miten kukoistavan hehkeät posket rouvalla onkaan) kiertelin Stockmannilla. Mukaan tarttui pipo ja kaulaliina, jäisen vaaleanpunaiset. Väri jota rakastan ja joka ei sovi minulle ollenkaan. Tiinuliinu kunnon ystävän tavoin vakuutti, että juuri tämä sävy sopii eikä tee minua merisairaan näköiseksi.

Tapasin sattumalta erään entisen työkaverini vuosikymmenten takaa. Hän ihmetteli, miksi näytän niin säteilevältä ja minä tietysti Naapurinmiestä hehkuttamaan. Mutta sitten hän kertoi omia kuulumisiaan, puolitoistavuotias tyttärentytär on sairastunut leukemiaan, juuri opittu kävelytaito on poissa, lapsi sairaalassa kovin huonona. Siinä itkettiin molemmat, lasten kärsimys on niin väärin.

Surullinen on myös Fraun kohtalo. Luusyövän lisäksihän hänellä on todettu ihosyöpä, joka on sitä pahinta laatua, joka leviää helposti sisäelimiin. Frau soitti eilen, ettei pysty nielemään kuin keittoa ja jäävettä. Hän on nyt Espanjassa järjestelemässä loppuja asioitaan ja palaa pian Saksaan tutkimuksiin. Hän on väsynyt sairastamiseensa ja kertoi miettineensä, ettei halua enää vahvoja sytostaatti- ja sädehoitoja. Hän on aina ollut vahva ja positiivinen, nyt elämänhalu tuntuu kaikkoavan.

Motsku tänne ei enää ehdi kirjoitella, mutta omin lupineni kerron, että hän vietti Espanjassa 70-vuotispävänsä ja on siellä iloisena ja tyytyväisenä edelleen.

Heippa,

tuli vähän myöhään sun varoitus Muori- olen jo tehnyt pitkiäkin lenkkejä. Ulkopuolelta haava on ainakin hyvän näköinen - siellä "sisällä" ajoittain kipuilee. Luulisi sen olevan normaalia ilman repeämistäkin. Kuntosalille en kyllä vielä ole menossa.

Meillä olisi tarkoitus lähteä ensi tiistaina mökille, kun on kulunut kaksi viikkoa leikkauksesta. Ajattelin, että suurin riski "jälkihaitoille" olisi siihen mennessä ohi ja pääsisin sitten saunaankin. Mökillä olen kyllä ajatellut vähän varovasti soudella, että saadaan verkot laskettua. Olisi kiva saada vielä joulupöytään lohi ja miksipä ei myös siikaa lisää. Liekö vielä niissä mätiä tähän aikaan - kelpaisi sekin

Tänään olimme useamman tunnin vanhempieni luona. Olin ajatellut lähteä siellä metsään katselemaan suppilovahveroita. Kotona pakkasin kassiin "sienestysvaatteet" ja tarkoituksena oli ottaa sitten autotallista kumisaappaani. Vaan eipä niitä löytynyt mistään Tulimme siihen tulokseen, että rakas siippani on heittänyt ne roskiin autotallia siivotessaan Ehkä se oli hyvä, että tällä leikatulla vatsalla ei vielä sieneen mennyt, kun alas kumartelu muutenkin sattuu , joten kaipa pitää olla siipalleni kiitollinen siitä, että kotiin pitää ostaa uudet kumisaappaat. Mökillä on varalta useampikin pari.

Toissapäivänä kun olimme illasta tyttären ja vävyn luona syömässä, ihailin ja ihmettelin taas heidän uutta niiiin kaunista kotiaan. Takkaakin poltimme ja toimi moitteettomasti. Hajua tuli vasta seuraavana päivänä

Olen niiiiiiiin totaalisen kyllästynyt tuohon naapurin koiran haukuntaan. Nyt olen pitänyt kirjaa sen haukkumisista ja lähetän tuotokseni hallituksen puheenjohtajalle ennen mökille lähtöämme. Nytkin oon totaalisen väsynyt ja silmät meinasivat lupsua kiinni. Menin pitkäkseni kun olin purkanut tavarat kotiin päästyäni ja oli tarkoitus ottaa pienet torkut, että ilta sujuisi paremmin. Mokoma haukkuva hullu koira oli tunnin sisällä äänessä niin, että välillä viiden minuutin ja välillä parin minuutin tauko. Yritä nyt siinä levätä. Kiukkuiseksi vaan tulin ja verenpaine nousi Ei kertakaikkiaan sovi kerrostaloon tuollainen koira

Toivotan kaikille hyvää ja rauhallista viikonloppua . Meillä on edessä talvirenkaiden vaihto.

Tervehdys pitkästä aikaa

Oli tarkoitus kiitellä kirjoituksistanne.

Mukavaa IL että äänesi näyttää palautuvan. Voi, kun olen pahoillani Fraun puolesta .

Karmale voin kuvitella, että olette olleet huolissanne miniästäsi. Toivottasti pääsee sunnuntain lähtijöiden joukkoon

Muori on aina niin piristävää lukea aamunavauksiasi

Heipsan. Tallinnan matka takana. Kohtuullisen hyvin meni. Kylpylä oli kompaktin kokoinen, helppo vahtia lapsia.
Kävimme merimuseossa ja oli todella mielenkiintoinen paikka meistä kaikista.
Nuorimmalle vaan viriketulva oli valtava ja hermot meni kun pipo ja yksi pieni valojuttu hävisi. Alkoi itkeä hysteerisesti ja repimään itseään verille. Siinä laivan pois meno ruuhkassa oli kiva kiinnipitäminen kirkuvaa ja rimpuilevaa lasta. Katseita piisasi, mutta niihin olen lasten kanssa tottunut.
Junnukin hermostui mutta se meni nopsaan ohi kun heitin pari vitsiä.
D-pojan sokrut hipoivat taivaita. Viime yötäkin piti lisäinskaa pari kertaa pistää.

Äidilläni eilen hoitoneuvottelu. Lähtölaskenta kuulemma alkanut. Ei anna trombot enää kunnon vastetta. Alle viikon edellisestä ei tiputeta. Laitettiin kipupumppu. Aika raskasta tämä mutta eipä äidistä luopuakaan halua.

Tänään käytin sisaruksia vanhemmillaan. Peltipoliisi räpsähti.
Miehelle soitin ja kerroin, lupasi jos vain rikesakko tulee niin maksaa hiljaisesti ettei minulle enää pahaa mieltä tule. Lisäksi sanoi että eikös shoppailuterapia auta. Jos ostaa samalla summalla niin eikös se sakko nollaannu. Aika ihana, eikö vaan. Nodatin neuvoa.

Kävin siinä odotellessa Havin tehtaanmyymälässä ja yhden aikuistuneen lainalapsen luona. Siellä myös pienet mummatettavat. Niin suloisia, olikin pitkä aika kun viimeksi nähnyt.

Huomenna taas yksi lapsi vanhemman luo ja samalla käyn äitiäni moikkaamassa.

Nyt tuli omaa napaa.

Japenalla on nyt raskasta aikaa, voimia täälläkin toivottelen.

Me ollaan oltu aktiivisia eläkeläisiä tällä viikolla. Meno on ollut niin touhukasta, että tänään aion vaan vetelehtiä iltapäivään asti. Torstaina olimme Kaupunginteatterissa katsomassa Vihaista Leskeä ja sitä voin kyllä suositella. Yleisö meidän ikäistä, johon näyttämön tapahtumat purivat usein niin, että taputettiin kesken kaiken, naurun remahduksia usein.

Eilinen päivä meni Kirja-, Viini- ja Ruokamessuilla. Naapurinmies viihtyi ruoka- ja viinipuolella, lunastimme viinilasit ja kortin, jolla ostettiin 6 cl:n annoksia erilaisia viinejä. Ruokamaistiaisia oli niin paljon, ettei lounasta tarvittu. Tiinuliinun kanssa käytiin kaffeella, sitten hän hävisi kuuntelemaan luentoja. Minä löysin muutamia joululahjoja, Mies osti kaikenmaailman herkkuja. Ehdittiin heittää ostokset kotiin ja sitten kaupungille.

Mieheni poika oli kutsunut meidät Savoy-teatteriin Muskan 50 Years On The Road -konserttiin, hän soittaa kitaraa bändissä. Pitääkö muuten sanoa miesvainajani (kamala), ex-mies kai olisi sellainen, josta on erottu? Olimme kitaristipojan ex-vaimon sekä heidän lastensa kanssa. Tunnelma oli mainio, yleisö taas meidän ikäistä Muskan ihailijaa, taputettiin musiikin tahdissa, noustiin välillä penkkien väliin jammaamaan, heiluteltiin käsiä Muskan ohjeiden mukaan (= eläkeläisten tuolijumppaa) ja muut paitsi minä lauloivat kertosäkeitä mukana. Minultahan ei ääni vieläkään oikein kulje. Mutta voi miten piristävää oli olla rokkikonsertissa!

Tänään iltapäivällä mennään tervehtimään tytärtäni, joka on ollut sairaalassa koko yön kovien vatsakipujen takia. Joku bakteeritulehdus, kivut alkoivat hellittää vasta kolmen kipupiikin jälkeen. Kunnon ihminen sairastuu perjantai-iltana ja paranee maanantaihin mennessä!

Hyvää viikonloppua kaikille!

Heips taas.
Lueskelin taannehtivasti jälleen teidän postauksia
Kipa: Kyllä me tai oikeastaan minä seuraan brexitin mutkia. Alkaa jo olla toivotonta se touhu. Ei se ole mitenkään näkynyt meidän reissuilla, siellä kun maaseudulla ollaan. Lontoossa ehkä olisi säpinää asian ympärillä enemmän.

Pikseli: Meillä ei ollut kyllä mitään kuulusteluja eikä hidastuksia passintarkastuksessa Heathrowssa. Siitä automaatista vaan läpi eikä kukaan kysynyt mitään. Joskus ne masinat vaan ei toimi ja joutuu mennä ihan passihenkilön kautta, mutta ei nekään ole koskaan mitään kysyneet.

IL: Toivottavasti ääni jo alkaa palautua.
Kerroit myös noista raha-asioista parisuhteessa. Meillä ollaan melko tarkkoja oikeastaan miehen toiveesta. Hän tykkää laskea kaikenlaista ja niinpä me aika tarkasti maksellaan kaikki puoliksi edelleen, vaikka ollaan yhtä pidetty jo kohta 15 vuotta. Hän ei halua lähinnä sitä, että joku luulisi hänen jotenkin olevan mun siivellä No, ei mua haittaa, laskekoon rauhassa.

Japenalle voimia! Sinulla on melkoinen vaihe menossa. Omat vanhempani elivät vanhoiksi, äiti 84 ja isä 92, mutta ei silti ollut helppoa luovuttaa. Ymmärrän sinua hyvin. Ja sitten vielä työsi on noin vaativaa! Minusta ei olisi ollenkaan sinun pestiisi. Nostan hattua!

Minä olen harrastellut noiden ompelusteni kanssa ja tänään olin naapurikunnassa markkinoilla pussuikoitteni kanssa. Aika hiljaiset markkinat oli. Muut myyjät sanoivat, että ei koskaan ole ollut noin vähän väkiä. Olikohan syynä surkea sää: tuuli, satoi ja oli kylmä. Minä olin siellä eka kertaa eikä minulla ollut suuria odotuksia. Sain nyt kuitenkin pöydän maksettua ja matkakulut Ehkä vähän jäi vielä muutakin, jotta voi ainakin maksaa oman kylän joulumyyjäisten pöydän
Kivaa silti oli käydä vähän muuallakin kuin vaan tuossa kävelymatkan päässä.

Nyt jää ompelukset vähäksi aikaa. Ensi viikolla on reissu pohjoiseen ja marraskuun puolivälissä olen lupaillut koululle mennä katsomaan parina iltana tähtiä oppilaiden kanssa. Pitää vähän valmistautua En muista edes miten sitä kaukoputkea käytettiin....

Pitäisi siivoillakin kun velipoika ja vaimonsa tulevat torstaina. Lähdetään sitten heidän kanssaan perjantaina sinne pohjoiseen. Ja leipoakin pitäisi. Ei yhtään pullapalaa ole pakkasessa. Olen yrittänyt itse vältellä leivonnaisia, mutta tuloksia ei silti ole. Plääh. Mutta voihan täällä klubissa kai olla, vaikka ei tuloksia saakaan

Leppoisaa lauantai-iltaa jokaiselle ja suloista sunnuntaita.

IL
Taloudesta. Meillä on naurettava ruusukukkaro eli kotitalouskukkaro, johon kumpikin laittaa yhtä paljon käteistä. Jos Ani tankkaa omalla kortillaan, laitan kukkaroon sen verran sitten käteistä.
Koska olen töissä ja Ani eläkkeellä, tienaan enemmän ja joskus makselen omistani. Kun ollaan erillään, kukkaro on Anilla ja minä maksan omani. Kaikki pannaan puoliksi, paitsi Zan maksan kokonaan, koska liittyy työhöni.
Kotitalouskukkaro on naurettava, mutta toimii hyvin. Ihan sama kuka syö mitenkin paljon meillä. Puoliksi vaan. Lääkkeet ja silmälasit myös. Olen ehdottanut yhteistä korttia, mutta käteinen jyrää, kun Ani nyt niin halua, vaikka tietokoneista muuten tykkääkin. Turun vuokran ja mökin ja auton kulut pannaan puoliksi. Meillä on avioehto sitä aikaa varten, kun meitä ei enää ole.
Jokainen hakee oman tiensä. Moni systeemi toimii hyvin.

Vielä raha-asioista. Meillä on ollut Espanjassa niin Motskun, Tiinuliinun ja Ukkokullan kuin Naapurinmiehenkin kanssa käytäntö, että laitetaan sama summa talouskukkaroon, josta maksetaan sitten ruoat ja kaikki. On toiminut tosi hyvin, jos nyt joku syö joskus pari euroa kalliimman ravintola-annoksen, niin kyllä se toisessa kohtaa tasaantuu. Minä olen ehdottanut talouskukkaroa Naapurinmiehelle täällä kotimaassakin, mutta hän on sitä mieltä, että ostelee niin paljon kaikenlaista ruokatarviketta enemmän kuin mitä minä ostaisin, että se ruokaraha on parempi ainakin tällä hetkellä.

Kahviloissa ja joskus ulkona syödessä hän haluaa tarjota, enkä minä sellaisesta kieltäydy. Meidän tilanne on vaan siitä kinkkinen, kun kummallakin on kuitenkin oma asunto. Jos asuttaisiin oikeasti yhdessä, olisi helpompi jakaa kustannukset, mutta sellaisesta asumismuodosta emme ole edes jutelleet. Äskenkin liitelin yöpaidassa tuon meidän välisemme kolme metriä! Eilen miestä nauratti, kun keräsin kylppäristä kaikki pyyhkeet ja ilmoitin peseväni ne mun koneella, että sitäkin välillä kulutetaan. No oikeasti se johtui siitä, kun minulla on rumpukuivaaja ja isot froteiset tulevat siinä niin ihanan kuohkeiksi.

Kohta lähdemme kukkakauppaan ja sitten Naapurinmiehen pojanpojan synttäreille. Vaarinsa antaa rahaa. Minä totesin kesällä, että poika on ihan hulluna espanjalaiseen tomaattihilloon, joten hän saa sitä ison purkin, jossa on lappu "X:n henkilökohtainen hillo! Kerjäsin vävyltä myös lahjakortin Redin Irti Maasta -kiipeilykeskukseen.

Livahti teksti liian aikaisin menemään. Tytär on paremmassa kunnossa, tutkimuksia jatketaan viikolla, mutta aika rankka kipukohtaus se oli ollut.

Vaan nyt on mamman pakko hehkuttaa, kun heviteini sai Espoon Pursiseuran myöntämän Reilun Purjehtijan pokaalin, kiertopalkinto, johon kaiverretaan hänen nimensäkin. Poika on luonteeltaan kovin auttavainen, kokoaa ja purkaa pienempien veneitä, auttaa missä tarvitaan ja oli kesällä EM-purjehduskisoissa vapaaehtoisena työssä. Minä jo kesällä mökillä kehuin häntä, kuinka kannustavasti ja nätisti hän opetti pienempiään suppaamaan. Poika haluaa purjehdusseuransa ohjaajaksi ja yrittää päästä joulukuussa alkavalle kurssille. Hän on vain vielä kovin nuori, täyttää parin viikon päästä 14, vaikka onkin jo lähes 190 cm pitkä.

Poika oli muuten vienyt sen pokaalin itse Tapiolaan kaiverrutettavaksi. No ei siinä mitään, mutta oli mennyt bussilla. No ei siinäkään mitään, mutta oli ottanut Ikerin mukaan. No ei siinäkään muuten mitään, mutta se oli Ikerin eka kerta bussissa. Iksu oli käyttäytynyt hienosti ja joku vanhempi nainen oli tullut kysymään, onko koira saanut tuon pokaalin jostain kilpailuista, kun on noin upea koira! Kyllä oli heviteini iloinen, vanhempansa eivät niinkään, kun oli lupaa kysymättä vienyt Ikerin ostoskeskukseen!