Terveisiä kirjamessuilta

vaikka IL niitä jo näyttää tuoneenkin. Mutta mä olen messunnut niin maan perusteellisesti eli luuhannut kirjojen keskellä kokonaista neljä päivää. Paino sanalla kokonaista - pisimmät kestivät aamukymmenestä iltaseitsemään eli semmoisia tavallisen työpäivän mittaisia.

Paitsi etten tehnyt tippaakaan töitä, vaan nautiskelin kaiken aikaa. Messuillahan on luentoja ja vaikkamitä esityksiä ihan tolkuttoman paljon. Olo oli kuin lapsella Linnanmäellä: ensinnäkin mulla oli kädessä neljän päivän messuiluun oikeuttava ranneke ja toiseksi valinnanvaikeudet olivat vähän samantyyppisiä. Eli mennäkö kummitusjunaan vai maailmanpyörään vai Vekkulaan? Kuunnellako tuota, tätä vai ehkä sittenkin jotakuta kolmatta kirjailijaa?

Lavoja taisi olla 14, ja jokaisella niistä esiintyjät vaihtuivat puolen tunnin välein. Puolessa tunnissa nyt ei tietenkään ehdi kuulla kirjasta kuin maistiaiset, mutta tarkoitus onkin houkutella väki ostamaan ko. opus, kun sen saa alennuksella ja vieläpä tekijän omistuskirjoituksen varustettuna.

Mun kirjakassistani ei tullut kovin painavaa, kun kodin hyllytila on loppunut jo ajat sitten enkä siksi osta kovin paljon romaaneja, ja tietokirjojen kohdallakin yritän käyttää harkintaa (paino sanalla yritän).

Paitsi jos niitä saa kierrätettyä ystäville ja mitä nyt keinoja keksii (IL:ltä tosin piti pyytää Elena Ferranten Napoli-sarja takaisin kun tyttäreni siitä innostui. Lukekaa jos käsiinne saatte, on se aika koukuttava!)

Muutaman mielestäni lähes välttämättömän tietokirjan kannoin kotiin; jouluruoka- ja -koristekirjaa hipelöin kunnes muistin että on niitä ylähyllyllä puolen tusinaa. Minähän olen jouluhullu jollen ole tullut aiemmin maininneeksi.

Messuilla mulla oli siis seuraa IL:stä ja Naapurinmiehestä sekä tyttärestäni ja tyttärentyttärestä, joka takavuosina totesi että kirjamessut ovat miltei paremmat kuin joulu (ja tuntui olevan samalla kannalla edelleen). Lisäksi siellä törmäsi tuon tuostakin tuttuihin, ja kun äsken poistin kokoaikarannekkeen kädestäni, oli vähän kuin olis joulukuusta riisunut.

Viinimessut jäivät väliin, enkä ruokaosastollakaan pahemmin pyörinyt, sillä jääkaappi on syötävä tyhjäksi ennen keskiviikkoaamua. Silloin lähden ukkokullan iloksi Costa del Solille ja myöhemmin marraskuussa saamme vielä muutakin mukavaa seuraa, mutta tuostapa tuonnempana.

Mukavaa uutta viikkoa!

PS. Onnea IL:n heviteinille ja pikaista paranemista tyttärelle! Kyllä näistä lapsista aina huolta kantaa vaikka olisivat miten aikuisia...

Huomenta!

Eilen haravoin etupihan ja sitten tuli isäntä sopivasti kotiin kärräämään roskat pois. En siis pysty taas kumarteleen.
Innostuttiin vielä yleisiä alueita haravoimaan ja saatiin joku nuorempi poitsu mukaan.
Meillä on ostopalvelu pihan siivoamiseen kun talonväkeä ei mikään ulkopuuhastelu kiinnosta. Mut eipä oo ketään näkynyt ja oli niin törkeän näköistä, joten päätettiin itse haravoida. Tuli siistiä.

Nyt sataa sitten lunta. Kesärenkaat on vielä kummallakin alla, joten pitänee tänään ajella mökille renkaanvaihtoon.

Miniä päässyt toissapäivänä lentämään Damaskokseen. Aamuyöllä oli tultu vaan sanomaan että nyt on lähtö, pitää nopeasti mennä kentälle.
Odottelee siellä nyt lentoa Beirutiin. Viikonloppuna sit varmaan suomessa?

Voikaahan hyvin

Muori, kiitos onnitteluista, vien perille. Karmale, hyvä että miniä on päässyt matkan alkuun, helpottaa sinun huoltasi.

Me olimme eilen Naapurinmiehen pojanpojan 11-vuotissynttäreillä. Poika riemastui, kun sai minulta mm. Espanjasta tuomaani tomaattihilloa, koska hän ihastui siihen kesällä ihan suunnattomasti. Suuret silmät vaan seurasivat vuohenjuustoleipiä, että riittääköhän minulle noiden ahmattien jälkeen enää toista leipää. On arempi kuin muut pojat.

Tapasin lisää sukulaisia. Sikäli oli kiva juttu, että Miehen miniän isä on myös leski ja hänkin toi nyt juhlaan naisystävänsä. Siellä me mummonkorvikkeet istuimme ja ihmettelimme. Pienin Mienen lapsenlapsista (9) ryntäsi suoraan syliini ja alkoi pulputtaa asioitaan. Isommat esittelivät 3D-tulostimella tekemiään taideteoksia ja piirustuksia. Tunnelma oli mukava, olen niin onnellinen, kun minut on hyväksytty Miehen sukuun omana itsenäni. Sain jopa tuliaisia tyttäreltä, jonka perhe oli syyslomalla Thaimaassa kuin myös pojalta, joka oli perheineen Lontoossa!

Vaan nyt kaupungille, Downton Abbey odottaa!

Hienoa Karmale, kyllä nyt saa koko perhe huokaista jo helpotuksesta, ja lopullisesti sitten kun on Suomessa.

IL, ihana juttu nuo uudet sukulaiset, sydän.

Olisivatpa Anin sukulaiset samanlaisia. Huokaus. Tytär ei vastannut lopultakaan kolmeen ystävälliseen viestiini. Puolimököttää Anille. Toinen poika pitää Anille mykkäkoulua, kun Ani ei totellut komentelua. Ex ei halua nähdä minusta vilaustakaan. Luulin meneväni muina lääkäreinä exän kanssa kahville!
Mikä suku.
Onneksi omat penskat suhtautuvat jo positiivisesti Aniin.

Karmalelle terveisiä. Muista kahvilupaus.

Kiitos Kosh. Jonain päivänä vielä yllätän sut

Minäkin panen oman lusikkani soppaan keskustelussa raha-asioista.
Meillä on vähän samantapainen tilanne kuin IL:llä, joten olen mielenkiinnolla lueskellut kirjoituksianne.
Minä olen ehdotellut etämiehelle että minä ostan ruoat kun ollaan luonani ja hän taas ku ollaan hänen luonaan. Jostain syystä hän kuitenkin tyhjentää jääkaappinsa muka pilaantuvat tavarat lähtiessään luokseni. Minä en vain ymmärrä miksi sieltä kylmälaukusta löytyy myös tuoretta lihaa, kalaa sekä juomia yms. jotka säilyvät pitkään. Niimpä minä "kostoksi" vien myös jääkaapista kasviksia ja muuta herkästi pilaantuvaa sekä leivon ja ostan kaupasta jotain extraa menessäni savoon. Hölmöähän tällainen varustamien on, mutta kumpikin haluaa kantaa oman kortensa kekoon ruokahuollossa eikä hämäläisen miehen tapoja niin vain muuteta.
Kulttuuririennot maksamme kumpikin omilla rahoillamme. Molemmat olemme muuten aika tarkkoja rahan käytössä, kun kummankaan tulot eivät ole kummoiset.

Minä olen mennyt melkoista haipakkaa viime ajat. Reiluun viikkoon mahtuu kahdet hautajaiset, yksi pitopalvelukeikka, käräjät, kokoustamista, pihatöitä, käynti Viipurissa sekä etämiehen mökin talvikuntoon laitto.
Kansalaisopistossa oli syysloma viime viikolla, en kyllä olisi ehtinyt siellä käymäänkään muualla liehuessani.

Tänään olen ottanut vähän rauhallisemmin ja pysytellyt omalla kylällä.
Nyt on lumi maassa ja loput pihatyöt saavat odottaa puolestani vaikka ensi kesään jos kelit eivät lämpene. Jostain syystä puista lähtivät lehdet paljon tavallista myöhemmin. Kirsikkapuussa ja verivaahterassa on vieläkin paljon lehtiä jäljellä.
.
Toivottavasti Kipa malttaa vielä rajoittaa ahertamistaan että leikkausjälki paranee kunnolla. Nyt on luvattu kylmiä kelejä tälle viikolle joten mikäli menette suunnitelmien mukaan mökille niin siellä saattaa olla liukasta joten muistathan varoa askeleitasi. Tässä asiassa olen asiantuntija koska olen liukastellut useita kertoja joka talvi. Lihaksia on repeytynyt, mutta luut ovat toistaiseksi säästyneet ehjinä.

Karmalen miniän pikaista paluuta kotiin toivon minäkin. Onneksi matka on jo alussa.

IL on niin elämänmyönteinen ja omatoiminen ihminen että ei ole mikään ihme että jälkikasvukin pärjää hyvin ja kahmii palkintoja reiluudesta.
Hienoa että naapurinmiehen suku on ottanut sinut hyvin vastaan. Heissä olisi kyllä jotain vikaa jos niin ei olisi.

Japenan elämässä tuntuu edelleen riittävän vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Äitisi tilanne vielä lisää taakkaa. Voimia sinulle.

Ei tunnu Muorikaan hiljentäneen vauhtiaan. Kiva että ehdit kuitenkin silloin tällöin ilmoittelemaan itsestäsi.

Tällä viikolla aion osallistua kaikkiin varaamiini kansalaisopiston kursseihin koska ensi viikolla tulee taas tauko sillä lähden etämiehen kanssa viiden päivän kylpylälomalle kotimaahan. Me emme uskaltaneet varata ulkomaanmatkaa kun olen leikkausjonossa sekä ylä- että alapään takia, eikä ajankohdista ole vielä mitään tietoa. Hoitotakuuaika menee umpeen toisessa leikkauksessa tammikuussa ja toisessa maaliskuussa.

Tänä aamuna oli kiva herätä kun oli jo valoisaa. Osan valoisuudesta toi illalla satanut lumi.

Valoisaa mieltä teille kaikille vuodenajasta huolimatta. Voimia niitä tarvitseville ja paranemista sairastaville.

No moi,

ei mun pitänyt tänne kirjoittaa ennen kuin Espanjasta mutta Downton Abbey -elokuva kirvoitti kielenkannat.

Tv-sarja oli aikanaan supersuosikkini. Epäilin jo jossain vaiheessa maailmankuvani vääristyvän. kun en katsonut telkkarista muuta kuin uutiset ja A-studion, Avaran luonnon ja Downton Abbeyn. Sitten kun DA loppui, käsitykseni maailmasta saattaa olla vielä kieroutuneempi kun katson vain noita kolmea ensin mainittua.

No hyvä että olin katsonut tv-sarjan (muutamat osat kahteenkin kertaan, etenkin ne jotka yhtenä talvena tulivat Espanjan telkkarista ihan satunnaisessa järjestyksessä ja tietenkin dubattuina!) sillä hahmojahan ei elokuvan alussa liiemmin esitelty vaan he marssivat katsojan eteen kartanon salissa ja keittiössä ja missä nyt kukakin osuivat puuhailemaan.

Joitakin uusia kiintoisia sivuhenkilöitäkin filmiin ilmaantui, kuten esimerkiksi Englannin kuningaspari joka kunnioitti vierailullaan Downton Abbeyta yhden yönseudun, ja siitäpä sitten syntyi aika revohka. Lisäksi muutama nuorenpuoleinen sinkku, joista katsoja tietysti alkoi aavistella pareja parittomille.

Mä olin kyllä luullut, luettuani siitä että sarjan jatkoksi aiotaan tehdä elokuva, että se sijoittuisi johonkin toiseen aikaan kuten esimerkiksi toiseen maailmansotaan tai sen jälkeisiin pulavuosiin jolloin kartanon lapset alkaisivat olla aikuisia ja uusi aika tekisi muutenkin tuloaan.

Vielä mitä: remmissä oli ihan koko vanha jengi, sitä ihanaa riivinrauta-isoäitiä (Lady Violet) myöten. Ja puvuista, autoista ym. päätellen elettiin edelleen kaksi-, korkeintaan kolmekymmenlukua.

En nyt aio spoilata mahdollista leffaelämystänne juonipaljastuksilla. Sanonpahan vain, etten oikein tiennyt, katsoinko komediaa vai tragediaa. Molempien aineksia elokuvassa nimittäin oli. Ja tämän siis totean positiivisessa mielessä.

Downton Abbey on siis leffana semmoinen suloinen tunteisiin vetoava aikuisten satu, jossa oli ihania maalaismaisemia, komeasti kalustettuja saleja ja tunnelmallisia budoaareja, hieno vanha englantilainen kylänraitti ja mitäpähän vielä.

Pelkästään pukujen takia olisi kannattanut istahtaa katsomoon - nehän ovat tv-sarjassakin olleet aivan mahtavia. Entäs hatut - muutaman kerran jo meinasin tönäistä vieressäni istuvaa IL:ää ja kuiskata että tuommoinen mulle! (Vaikka en kyllä käsitä, missä hattua käyttäisin. Ruuhkaisessa ratikassahan se on lähinnä tiellä, ja veneillessä meinaa lentää mereen!)

Leffaseurana mulla siis oli IL jonka kanssa on aiemminkin nähty valkokankaalla yhtä sun toista. Ja Naapurinmies, joka väitti ettei ollut nähnyt telkkarista sarjaa lainkaan. Jaksoi silti istua koko kaksituntisen pitkästymistä valittamatta.

Juoni on vähän höttöinen mutta kyllä sitäkin kotitarpeiksi leffasta löytyy. Ja jos pukuloisto nappaa, niin tämä on teidänkin leffanne!

Tiinuliinu, Naapurinmies istui sen takia niin mukavasti pitkästymättä, koska torkkui osan aikaa. Mä välillä tökkäsin ja salaa kädestä puristin. Elokuva oli minun mielestäni niin valloittava, että katselisin uudestaankin. Ja loppu sellainen, että salaa pyyhittiin Tiinuliinun kanssa kyyneleitä ja naurettiin sitten itsellemme.

Mä tarjosin italialaisessa ravintolassa Miehelle ruoan, kun jaksoi olla kaverina leffassa. Hän söi maksapihvit ja minä tattirisoton,molemmat suussa sulavia, jaoimme toisillemme. Naapurinmies kommentoi elokuvaa, että olihan siinä muutama toimintakohtauskin, kun kuningas yritettiin ampua ja niin ala- kuin yläkerrankin väki juonitteli, mutta tanssiaiskohtauksissa hän torkahteli. Ja jotenkin siinä kävi niin, että lupasin lähteä puolestani katsomaan jotain Miehen haluamaa toimintaelokuvaa, apua!

Huomista en odota innolla, kun on mentävä hammaslääkäriin. Aloitetaan taimmaisen ylähampaan kruunutushommat. Ja tässä se kruunu ei ole yhtään niin kiva kuin elokuvassa!