Huomasin hämmästyksekseni, että eilisen jälkeen tänne on tullut tuollaiset tykkäys-napit niin kuin naamakirjassakin Näemmä kehitys kehittyy!

Onnea, IL, uudelle hienolle autollenne. Minäkin totesin kokoeron ja tuumasin, että vaatii aika paljon säätöjä, että rouva näkee tuulilasista ulos. No, valmiit säädöt on hieno juttu. Meilläkin oli sellaiset edellisessä KIAssamme, kun siinä oli luxory-varustetaso. Nykyisessä tyydyimme "vain" executive-tasoon, joten säätöjä ei saa muistiin. Muuten ei siinä kovin suuria eroja ole ja olemme olleet ihan tyytyväisiä.

Kävimme perjantaina katsomassa komedian Peter Pan menee pieleen. Se oli jatkumoa muutaman vuoden takaiselle Näytelmä menee pieleen-jutulle. Kyse on "Pirkanmaan polyteknisen draamaseuran" kunnianhimoisesta teatteriesityksestä, joka vain menee totaalisesti pieleen Alku- ja välipuheissa käy ilmi, että seuralla on ollut runsaasti enemmän tai vähemmän pieleen menneitä esityksiä, joista ehdottomasti muistiinpainuvin oli Punahilkka, jossa "sangen hauraan oloinen vanha rouva" jäi suht kookkaan suden alle ja valitettavasti menehtyi! Muuten on ollut "vain" katkenneita jäseniä, eritasoisia ruhjeita ja jokunen tajunnanmenetys! Täytyy vain ihailla näyttelijöitä ja muuta henkilökuntaa, jotka osaavat lahjakkaasti esittää rahanpuutteesta kärsivän draamaseuran puutteellisissa puitteissa to-del-la huonosti näytteleviä harrastelijoita! Mielestäni edellinen näytelmä oli hieman parempi, mutta nauraa sai kyllä vedet silmissä tässäkin.

Jälleen oli teatterin puolelta koronajärjestelyt hyvin hoidettu. Siellä oli jopa nähty niin paljon vaivaa, että joka toinen penkki oli kokonaan poistettu, joten jalkatilaa oli ruhtinaallisesti pisimmillekin! Väliaika luonnollisesti aiheutti ylimääräistä liikehdintää, jota ei Työviksen pienellä ollut, kun Hitler ja Blondi vietiin läpi ilman väliaikaa. Väliaikatarjoilut oli kuitenkin kehotettu tekemään etukäteen netissä ja pöydän numerot oli ilmoitettu tekstiviestillä, joten myyntitiskille ei juuri muodostunut jonoja. Me otimme vain pienet drinkit, joten en ollut niitä etukäteen tilannut, mutta hyvin ne sai kuitenkin ostetuiksi. Maskeja ei nytkään kovin paljoa näkynyt ja täytyy tunnustaa, että minäkin jätin sen pois väliajan jälkeen, kun se haittasi nauramista

Kohta pitää alkaa piipahdella Tammelantorilla, kun ilmeisesti suppilovahveroita alkaa pian ilmestyä myyntiin. Niitä voisin muutaman kastikkeellisen pakkaseen laittaa talven varoiksi, kun ovat ne vain niin hyviä. Tarkistin jo, että meillä riittää vielä puolukoita sen verran, että meirämmiäs saa sitä kaali- ja riistaruokiin. Minä en hänen mukaansa ymmärrä hyvän päälle, kun en puolukkaa niissä käytä, mutta vaikka pidänkin puolukoista, haluan maistaa ruokien "oikean" maun. Puolukasta voin sitten tehdä keittoa puuron kanssa. Siihen se sopii mainiosti ja puolukkarahkakin on hyvää.

Täytynee lähteä harjaamaan perunoita, sillä syömme tänään savustettua lohta ranskankermasoosin kanssa eikä se vaadi vierelleen muuta kuin keitettyjä perunoita.

Mukavaa sunnuntain jatkoa ja reipasta alkavaa uutta viikkoa kaikille

Ihania nuo teidän erilaiset juhlanne IL. Olkoon sitten kysymys ihmisistä tai autoista löydätte syytä iloon ja riemuun. Valmistelette juhlia, tapaatte ystäviä, iloitsette elämästä. On niin mukava iloita kanssanne.

Kuka se kertoikaan, ettei oikein ole puolukoita löytänyt- Kipa, ja Suupaltti ainakin. Meillä on marjoja ollut tänä kesänä ja syksynä metsät ja suot tulvillaan: hillaa, mustikoita ja nyt puolukoita ja karpaloita. Mies poimii meillä marjat. Metsään hän menee yksin, mutta suolle hän lähtee aina hyvän kaverinsa kanssa, joka tuntee lähiseudun ja hieman kauemmatkin suot tosi hyvin. On turvallisempaa kulkea soilla ihmisen kanssa, joka ne tuntee.

Nyt pakastin ja kaapit ovat täynnä marjoja, hilloja ja mehuja–ja arvatkaa kenen valmistamina, no miehenipä tietenkin. Minun roolini on lähinnä ollut putsaajan rooli silloin kun sellaista on tarvittu. Ja tietysti syöjän rooli, jossa olenkin erityisen taitava.

Olen syntynyt syksyllä ja joskus mietin onko se syy siihen, että pidän syksystä niin paljon. Kävelen metsässä usein. Hyvin levollista vauhtia. Nautin metsän tuoksuista, hehkuvista väreistä, kurkien huudosta korkealla taivaalla. Taivaasta, joka ei koskaan muulloin ole yhtä sininen kuin syksyisin.

Ja jos minulla on ikävä, sellainen ikävä, joka sattuu sydämeen asti, toivoisin aina että olisi syksy. Oikein raju syksy. Veisin ikäväni ulos tuuleen ja sateeseen. Nostaisin takkini kaulukset pystyyn ja piiloutuisin sen suojiin. Itkisin sadepisaroiden sekaan kyyneleeni. Voisin huutaakin, mutta tuuli veisi huutoni- jonnekin kauas muiden kuulumattomiin. Koska vielä ei olisi aika puhua tuskaani muille, ei edes parhaimmille ystäville. Ikävä olisi vain syksyn ja minun.

Ja kun viima ja sade päättyisivät ottaisi syksyn kauneus minut hellästi syliinsä. Avaisin silmäni ja sydämeni. Silloin voisi ilokin taas hiipiä mieleen. Voisin hyppiä ja tanssia syksyn lehtien kanssa. Huimassa vauhdissa kaatuisin lehtien sekaan, levittäisin käteni ja ajattelisin - kyllä elämä sittenkin on elämisen arvoista.

Tänään näissä tunelmissa. Mukavaa päivää itse kullekin.

Hyvää viikon alkua arvon ladyt.

Jumbojet, kirjoitit taas niin kauniisti suhteestasi syksyyn.

Olen itsekkin alkusyksyllä syntynyt ja minäkin viihdyn parhaiten syksyisessä luonnossa ja varsinkin sadonkorjuussa joko pellolla, puutarhassa ja varsinkin metsässä.
Olen ollut onnellisessa tilanteessa kun entisen ammattini puolesta olen viettänyt keväästä syksyyn suurimman osan päivistä ulkona raataen ja samalla nauttien vuoden tuloksesta.
Myös eläkkeellä ollessani olen päässyt juoksemaan pitkin metsiä mielin määrin milloin marjojen ja sienien perässä tai muuten vain samoilemalla ja seuraamalla luonnon ihmeitä. Metsänraivaus on myös terapeuttista jos sitä ei tarvitse tehdä hiki päässä ja verenmaku suussa vaan rauhassa suunnitellen ja työn jälkeä ihaillen.

Nyt joudun vielä ainakin kaksi viikkoa pysyttelemään pois metsästä ja puutarhasta.
Piikkien poisto varpaista on lokakuun alkupuolella ja toiveena on että ainakin suppiksia pääsisin tänä syksynä poimimaan ja mökin pihalla puuhastelemaan.

Kipa, toivottavasti äitisi toipuu vielä tästäkin koettelemuksesta. Sinulla on ollut pitkään huolta vanhemmistasi, onneksi isäsi toipuminen edistyy hyvin.

Eilen kävimme etämiehen kanssa ajelulla toisella puolella pitäjää ja kun olimme kääntämässä autoa yhdessä pihassa tietä pitkin ravasi poni jolla oli kärryt perässä, mutta kuski puuttui. Lähdimme ponin tulosuuntaan ajamaan ja etsimään ohjastajaa. Jonkin matkaa ajettuamme vastaan tuli kolme hätääntynyttä pikkutyttöä jotka olivat tippuneet rattailta ponin vauhkoontuessa.
Otimme tytöt kyytiin ja ajelimme tallille päin etsimään ponia, joka löytyikin läheltä tallia noin kolmen kilometrin päästä haveripaikasta. Poni juoksi kohti laidunta muiden hevosten luo ja yritti läpi aidan saaden muut laitumella olevat säikähtämään ja karkaamaan myös läpi aidan toiselle laitumelle. Poni taisi saada aika tällin paimenaidasta ja teki kärryjen kanssa täyskäännöksen takaisin tielle. Siinä vaiheessa kun tytöt pääsivät ulos autosta ja me saimme auton käännettyä oli poni kadonnut jo mutkaista tietä näkymättömiin. Onneksi paikalle tuli tallin muuta henkilökuntaa jotka jäivät selvittämään sotkua ja me lähdimme jatkamaan matkaa.
Tytöille ei tainnut tulla mustelmia ja säikähdysta suurempia vaurioita tapahtuneesta.
Tämän jälkeen etämies totesi että minun kanssa liikkuessa ei ikinä voi tietää mihin soppaan joutuu osalliseksi.

Lieneekö tästä säikähtänyt kun pakkasi tänään kamppeensa ja lähti kotiinsa viettämään rauhallisempaa elämää. Käytti kuitenkin ennen lähtöä minut kaupassa ostamassa ruokaa varastoon jottei minun tarvitse repussa raahata painavia tavaroita neljällä jalalla. Kun kävin maksamaan ostoksia niin huomasin että pussi jäi kotiin joten hän joutui vielä lunastamaan minut kaupasta ulos, kyllä minua hävetti.

Minä olen viettänyt iltapäivän eri järjestöjen asioita hoitamalla.
Piti tehdä muutoksia yhdistysrekisteriin ja olivat taas uusineet lomakkeita joten yhden ilmoituksen tekoon tärvääntyi yli tunti aikaa. Malttamattomana en tietenkään lukenut kunnolla ohjeita, eikä sähköinen allekirjoitus onnistu jos lomakkeella on mitään puutteita. No sain sen viimein kelvolliseen kuntoon ja muutkin yhdistysten asiat tältä päivältä hoidettua.

Nyt taidan lähteä vähän käpsyttelemään tielle. Kun olen ulkoilmaan tottunut en tahdo saada yöllä unta jos vietän koko päivän sisällä.

Jestanpoo! Tykkäysnappeja, uusia autoja, paljon puolukoita ja vauhkoontunut poni! Kirsikkana kakussa vielä Jumbojetin ihanat syysmietteet – kiitos niistä!

Kotimaiset omenat, uudet kiinnostavat kirjat, kynttilänvalo ja kuuma tuoksuva yrttitee (onneksi kaikista näistä voi nauttia yhtä aikaa) – syksyssä on puolensa. Olkoonkin, että sieniä ei nyt kaiketi meidän taloudessa saada kun vanha tuttu suppilovahverometsämme on kadonnut monitoimikoneen kitaan enkä tiedä, mistä löytäisin korvaavan retkeilyalueen.

Muilta osin tämä syksy näyttää ihan älyttömän toimeliaalta ja touhukkaalta. Vene on onneksi nyt kauniisti pressun alla paketissa, ja miltei kaikki venetavaratkin on jo kannettu kellariin. Pääsen siis asettumaan mukavasti omaan nojatuoliini, kun isopurje ei enää retkota kuivumassa lemmikkilukupaikallani. Mutta kodinraivaus on vasta alussa.

Niiden kahden viikon aikana olevien kaikkiaan kahdeksan (!) webinaarin ja erilaisen etäkokouksen (pakkoko on hakeutua jäseneksi kaikenkarvaisiin yhdistyksiin? Toki taloyhtiön kevätkokoukseen olisi päässyt mukaan ihan livenäkin, mutta mukavampi istua omalla sohvalla kuin läheisen hotellin koleassa kokoushuoneessa) joukossa oli yksi webinaari, joka käsitteli kodinraivausta. Teemana oli ”eroon kasoista ja pinoista”.

Yhtenä siisteyden ylläpitokeinona esiteltiin se, että kun joltakin tasolta on saatu raivattua sille kasaantuneet tavarat, tilalle rakennetaan kaunis asetelma. No meillähän näitä asetelmia on vähän siellä sun täällä, kuten esim. olohuoneen nurkkapöydällä:
- tyhjä Aalto-maljakko, jonka alla sievä luonnonvalkoinen pitsiliina
- keskeneräinen käsityö ja siihen liittyvät kalastajalankakela (iso!), virkkuukoukku ja ohjelehtinen
- puoli tusinaa puoliksi luettua aikakauslehteä
- yksi miltei tuhatsivuinen kirja jonka aloitan ehkä nyt syksyllä kun keväällä en kerennyt
- tummansininen Teema-muki josta kahvi on juotu jo toissapäivänä
- tutun valokuvataiteilijan kehystetty meriaiheinen työ joka siirtyy olohuoneen seinälle kunhan UK löytää vasaran ja sopivankokoisen naulan

Mitä? Eikö tämä muka ole ihan valmis asetelma? (Unohdin kysyä sunnuntai-illan luennoitsijalta)

Ai niin, alussa mainittuihin syksyn riemuihin on vielä lisättävä se, että kuoromme, jonka kevätkausi katkesi yhden ainoan harjoituskerran jälkeen koronaan, alkaa taas toimia. Tällä kertaa Kallion kirkossa, jossa on tilaa hieman yli tuhannelle ihmiselle. Kun kuoroon otetaan vain maksimissaan 70 laulajaa, voimme olla varmoja siitä että turvavälit säilyvät.

Pysykää pirteinä ja terveinä! Minäkin yritän!

Eilen oltiin risteilyllä, ei menty Tallinnassa maihin ollenkaan. Hankintamatkalla tehdään hankintoja, me siis hankimme koko talven juomat, karkkeja viisikolle juhliin (pojat saavat täyttää taskunsa ja uskotella, ettei kukaan huomaa) ja minä hankin silmämeikin pohjustusvoidetta sekä hajuveden. Laiva oli käytännössä tyhjä, mennessä istuimme Comfort Loungessa kahden muun matkustajan ollessa ainakin 10 metrin päässä. Paluumatkalla lounastettiin ravintolassa ainoina asiakkaina. Saimme tosi hyvää palvelua, ehkä sekä kokki että tarjoilija olivat pitkästyneitä? Kokki lähetti terveisenään herkullisen marjakimaran jälkiruoaksi, sitä ei ollut listalla.

Täällä puhuttiin syntymäajan vaikutuksesta vuodenaikoihin. Minä olen syntynyt joulukuussa ja rakastan syksyä, koska se tietää joulun tuloa. Minähän keräilen joululahjoja pitkin vuotta, suunnittelen talvi-istutuksia ja pöytäkattauksia ja varustaudun kynttilämäärin. Ensimmäiset glögitkin on jo nautiskeltu. Sitä paitsi, kun lumi peittää mökkipihan (toivottavasti), se näyttää kauniilta kuin postikortti!

Justus luulee, että olen siivoamassa omaa kotiani. No oikeastaan melkein valmis jo, vävyn vanhemmat yöpyvät minun residenssissäni ensi viikonloppuna, kun on ne juhlat. Aika kätevää, eikö?

Tiinuliinu, eikun suunta torille. Sieltä saa suppiksia

Olen joskus itsekin lueskellut Ilana Aallon siivousohjeita, mutta sitten lopetin, kun aloin tuntea itseni huonoksi ihmiseksi! Välillä viihdehuoneen pöytä on kuin Amerikkaan lähdössä eikä pianoa käytetä enää muuhun kuin tavaroiden laskupaikkana, mutta pitkän pinnan omaavina ihmisinä me emme meirämmiähen kanssa ota niistä itseemme ja jos sitten jossain vaiheessa otamme - tai siis minä otan - niin asia on pian korjattu. Kaapeissa on mitä on ja ylipäätään tavaraa on, mutta koska niillä pääsääntöisesti on paikkansa, eivät ne mitenkään häiritse. Ilana Aallon kysymykseen, mihin haluan aikani käyttää, vastaan yksinkertaisesti, etten ainakaan sen miettimiseen, teenkö jollakin tavaralla mitään vai en. En myöskään koe "passaavani" tavaroita, kuten Merelle asian ilmaisi. Mitä se ylipäätään edes tarkoittaa Toisaalta, meidän tapauksessamme emme myöskään jätä jälkikasvulle tappavaa työmaata heittäessämme lusikan nurkkaan, vaan tyhjennyksen tulee tekemään joukko ammattityhjentäjiä ja he voivat tehdä kamalla mitä lystäävät!

Meirämmiäs istutti vihdoinkin tilaamani idänsinililjojen, lumikellojen sekä kaupantekijäisiksi tulleet tulppaanien sipulit pihalle. Toivottavasti työstä on jotain seurausta tulevana keväänä. Ulkona on yllättävän lämmintä ja meirämmiäs totesi kumartelemisen olevan raskasta hommaa. Sitä se varmaan on tottumattomalle eikä voi kuin ihastella teitä ahkeria puutarhaihmisiä!

Meinasin vähän aikaa sitten saada sydänslaagin, kun olin ripustamassa pyykkiä narulle. Meistä muutaman sadan metrin päässä on iso työmaa, jossa rakennetaan uutta Lidl'in myymälää ja sieltä kuului valtava pamaus. Varmaan pamausta edelsivät varoituspiippaukset, mutten minä niitä kodinhoitohuoneeseen kuullut. Niinpä pamaus tuli täytenä yllätyksenä ja hyvä ettei pissi lirahtanut pöksyyn Onhan työmaalta monenlaista ääntä kuulunut, mutta eivät ne häiriöksi ole olleet, kun ainahan rakentamisesta ääntä syntyy. Toivottavasti siellä ei kuitenkaan ole kovin paljon sellaista, mikä pitää räjäyttää pois, sillä johan noin lähellä olevasta voi syntyä vaurioita talolle. Ikkunat se ainakin pani helisemään!

Koronavilkku ilmoittaa yhä, ettei havaittuja altistumisia ole ja hyvä niin. Taas kerrottiin melkein sadasta tartunnasta eiliselle päivälle, mikä on aika paljon. Luin artikkelin, jossa asiantuntijat ihmettelivät, miksi kouluista ei ole lähtenyt liikkeelle tartuntoja kuin yksittäisin kappalein, mutta nuorison vapaa-ajalla tapahtuvista kokoontumisista sitä vastoin paljonkin. No, sehän on ilmiselvää. Koulussa istutaan pienen etäisyyden päässä toisistaan ja opettajat pystyvät valvomaan käsihygieniaa sekä jopa välitunnilla tapahtuvia liiallisia lähekkäin oloja. Vapaa-ajalla nuoret kerääntyvät yhteen tilaan, musiikki soi valtavalla volyymillä, mikä pakottaa huutamaan, jotta saa äänensä kuuluviin ja se puolestaan lisää pisarointia ja aerosoleja ilmassa. Seurauksena on tartuntarypäs M.O.T.

Minä olen syntynyt elokuussa ja vaikka elokuusta puhuttaessa syksy onkin jo vahvasti mukana, pidän itseäni kesän lapsena. Siitä varmaan johtuu sitten se, etten ole suuntautunut talvivarastojen keräämiseen, vaan elelen kuin iloinen heinäsirkka viuluani soitellen ja pyöritän päätäni muurahaisten ahkeroinnille! Ei silti, sikäli kuin itseäni tunnen, samaan minä syyllistyisin, olisinpa sitten syntynyt mihin aikaan vuodesta tahansa Se on hyvä tunnustaa rehellisesti itselleen, niin ei sitten tarvitse tuntea itseään huonoksi ihmiseksi (vrt. Ilana Aallon ohjeet)

Syyskuun viimeinen täysi viikko on puolessa ja ensi kuun jälkeen tulevan kuukauden jälkeen on jo joulu. Yritän pitää sen toistaiseksi poissa mielestäni ja toivottelen sen sijaan teille kaikille mukavaa ja leppoisaa syyskuista keskiviikkoa

Tervehdys

Kiitoksia kirjoituksistanne. Niitä on aina mukavaa lukea.

En ole käynyt naamakirjassa varmaan taas viikkoon, joten en ole sieltä bongannut IL:n kuvaa Mustin vieressä. Sen sijaan sain whatsappi-viesteinä kuvia autosta monesta eri kulmasta. Rakas siippani tutki niitä innolla.

JJ taas osasit pukea sanat niin kauniiksi lauseiksi. Minä olen syntynyt joulukuussa. Olen vähän jouluhullu, syksyä rakastan - sen tuoksuja ja värejä. Sysky tuo tullessaan myös mieleen sieniretket äitini kanssa. Kevät on ihanaa aikaa, kesän odotusta, lintujen laulua, kasvun ihmeen seuraamista. Ja kesä on tietty aivan ihanaa aikaa, kun sen saa kevään tapaan viettää täällä meidän ykköskodissamme. Ja normaalikesänä tapaamme täällä paljon rakkaita läheisiämme. Mustikkaahan meillä oli täällä aivan valtavasti, mutta ei niin paljon puolukkaa.

Mustikkaposki mukavaa, että parantuminen on edistynyt noin hyvin.

Karmale kyllä minullakin on ollut paikat kipeänä puolukkareissun jälkeen.

Mennan elämä alkaa normalisoitua, kun pääsee taas teatteriin. Hyvä, että turvatoimet on asiallisesti hoidettu.

Merelle Ilana Aallon siivousjuttu tuntui kiinnostavalta. Minun pitäisi vähentää tavaroita kaapeista. Muuten en kyllä kerää niitä minnekään tasoille, jos eivät siihen varsinaisesti kuulu. Minähän en osaa mennä nukkumaan, jos tavarat eivät ole paikoillaan. Sohvatyynytkin järjestän aina ennen sänkyyn siirtämistä. Se on luonteenpiirteeni, joka on minussa syvällä.

Tiinuliinun asetelma kuulosti hauskalta

Äitini tila meni sen verran huonompaan suuntaan, että lähdimmekin jo tiistaina täältä loppuviikon sijasta häntä katsomaan. Äidille oli noussut kuumekin, crp 108 ja maanantaina kuulin lääkäriltä, että häneltä on otettu koronatesti ja on eristyksissä. Poikamme oli juuri menossa häntä katsomaan ja oli kerran jo käännytetty ovelta pois. Sain kuitenkin sitten lääkäriltä erikoisluvan pojallemme maanantaille ja meille tiistaiksi, että pääsemme äitiä katsomaan, kun meillä oli P2-tasoiset hengityssuojaimet. Sairaalassa käynti oli kyllä sydäntä raastavaa. Emme saaneet koskea mihinkään. Lopulta nappasin seinässä olevasta telineestä kertakäyttöhanskan, jonka kanssa koskettelin äiti kättä, kun hän niin hapuili kättäni. Lupasimme vielä lääkärille, että emme olisi 15 minuuttia pidempää äidin luona. Kun teimme lähtöä, äiti otti purukaluston suustaan, kun proteesin alla oli joku, joka painoi ientä. Äitini ojensi sitä minulle, että huuhtelisin sen. Itku kurkussa selitin, että en voi siihen nyt koskea. Tuntui kauhealta, kun äiti ei varmaan ymmärtänyt oikein syytä. Lupasin, että hoitaja tulee sen huuhtelemaan. Hoitajat olivat kokouksessa ja oli vaikeaa saada ketään käsiini asian eteenpäin toimittamista varten. Olin sinnikäs ja lopulta onnistui. Kun pääsin sairaalasta ulos purskahdin tuskaiseen itkuun. Oli kauheaa, kun ei voinut auttaa äitiä ja tuskallista nähdä häntä niin huonossa kunnossa.

Eilen tulimme sitten aamusta takaisin tänne. Poikamme oli kyydissä - maski kasvoillaan joutui ressukka olemaan. Jää tänne varmaan ensi viikon alkuun asti.

Eilen kun poika sai työt tehtyä, lähtivät siippani kanssa kalaan. Saalista ei tullut, mutta yhdessäolo teki varmasti heille hyvää. Illasta söimme kesäkeittiössä.

Nyt siippani on kiivennyt korkealle isoon koivuun. On puhunut jo pari vuotta sen kaadosta. Siinä on yksi iso oksa, joka on kallellaan taloon päin ja juuresta puu ei ole enää ihan terve. Pelottaa katsella. Siippani ei antanut pojan ottaa riskiä ja kiivetä puuhun. Oksasta on vedetty naru ja poikamme kiristää sitä vinssillä. Siippanihan on kaatanut paljon puita ihan ahtailta pihoilta, joissa on ollut pakko kiivetä puuhun ja "karsia" sitä oksa ja pala kerrallaan. Ei ole vähään aikaan tuota enää tehnyt. Nyt on pakko mennä katsomaan ja pelkäämään, miten siinä käy. Moottorisaha heiluu vyötäisillä ja tekee sillä kaatokolon isoon oksaan. Pelottaa, että ei kaadu koko puu kerrallaan.

Mukavaa viikon jatketta. Pysykäähän terveenä

Minä olen marraskuussa syntynyt ja tykkään eniten syksystä ja talvesta

Kipa olipa raastava käynti äitisi luona.

Onpa taas ollut viikko. No onneksi se on kohta lopussa ja miehen kanssa mennään la-su Helsinkiin hotelliin. Vietetään etukäteen 42v hääpäivää, joka osuu ensi viikon keskelle.

Minä olen autonainen ja olen miestä kiusannut uuden auton varuste vaatimuksilla. Ajan paljon ja auton pitää olla mukava.
Citymaasturi, neliveto ja ajossa lataava hybridi on meidän kummankin vaatimus. Minä tiputin vaihtoehdot mersuun tai Hondaan kokeilun ja ulkonäön perusteella
Nyt näyttää että tulisi mersu, tosin saadaan vasta joulukuussa se. On tämän vuoden esittelyauto. Yksi tosi iso puute, siinä pitää avata avaimella ovet kun nykyisessä riittää avaimen oleminen käsilaukussa. En tiedä pääsenkö sen yli.
Nyt auto koeajossa tuossa pihassa huomiseen.

Voi Kipa, miten surullinen vierailu sinulla oli äitisi luona sairaalassa. Toivon niin kovasti, että äitisi kunto tuosta paranee!

Olen syntynyt lokakuussa, mutta en pidä syksystä, vaan olen täysin kesän lapsi. Olen myös jouluihminen, sillä on ihanaa, kun saa kaikki läheiset luokseen.

Täällä on puhuttu myös Ilana Aallosta. Kuten Kipa, minäkin olen järjestyksen ihminen. (Mitä muuta kirjastonhoitaja voi ollakaan! Ei ole kiva nousta aamulla, jos tavarat kodissa ovat sikin sokin. Mies jo valittaa, että kuljen rätillä pyyhkien hänen jäljissään, ja onhan se vähän niinkin. Nyt korona-aikaan olenkin siivoillut kaappeja ja vienyt lukemattomia pusseja vaatteita hyväntekeväisyyteen. Viimeksi mies oli kotona, kun poistin vanhoja pyyhkeitä ja lakanoita, eikä sallinut minun antaa niitä pois. Nyt ne sitten menevät maalle korvaamaan vielä vanhempia tekstiilejä, jotka sitten voi poistaa kunhan käly lähtee sieltä, sillä muuten ei kyllä mitään poisteta.

Kodin sisustaminen jatkuu. Nyt sain viimein luvan uuteen olohuoneen mattoon, sillä nykyisen villamaton musta on muuttunut vihreäksi. Luonnonvalkoinen nukkamatto olisi ihana, mutta pelkään, että se ei meillä pysyisi puhtaana (nimimerkki Kokemusta on). Oikeaa beigen sävyä ei tahdo löytyä ja ongelmana on, etten ajotaidottomana pääse kalusteliikekeskittymiin.

Ja ostinhan minä jo Ikeasta ison terassimaton, sillä nyt lasiterassimme on valmis. Yksi ainoa mies rakensi sen vain neljässä päivässä, mutta hänellä olikin kuulema 23 vuoden kokemus. Kiittelin häntä kun hän oli lähdössä ja sain aivan upean vanhanaikaisen kumarruksen. Olin otettu.

Mies lähti maalle junalla. En yhtään tykännyt ajatuksesta ja annoin nipun hengityssuojaimia mukaan. Junavaunussa ei ollutkaan kuin yksi kanssamatkustaja . En lähtenyt mukaan, sillä käly on vielä maalla, ja toisaalta minusta on ihanaa olla muutama päivä aivan yksin kotona. Maalla on tarkoitus katsastaa vanhemman kälyn (90-vuotiaan, joka menetti ajokorttinsa viime kesänä) Polo ja tuoda se tänne, sillä miniä ja poika ovat kumpikin vaihtaneet työpaikkoja ja tarvitsevat toisen auton.

Ja kun autoihin päästiin. Meillä on noin kaksi vuotta vanha Nissan Quashqai, mutta emme oikein tykkää siitä. Se tuli ostettua hätiköiden ja sitten paljastuikin, ettei siihen voi asentaa Webastoa eikä meillä ole autotallia. Ko. merkki mainostaa talvipakettia, mutta mikähän se mahtaa olla? Ehkä lumilapio, karvalakki ja villahousut?

Kaiken lisäksi mies vielä peruutti viime viikolla Sellon parkkihallista lähtiessämme toisen auton takakulmaan. Se auto oli kyllä jätetty aika pitkälle, mutta kumma oli, että parkkitutka oli ihan hiljaa. Miehelle ei ole tähän mennessä vahinkoja sattunut. Kaupunkimaastureista mekin pidämme, mutta toivon, että seuraava olisi helpommin kääntyvä ja että näkyvyys lähiympäristöön olisi parempi. Ja että siihen saisi lämmittimen!

Tiinuliinu, meilläkin seurakuntamme kanttorin vetämä Kuoro kaikille alkoi. Kirkkoon oli laitettu merkityt paikat joka toiselle riville neljän istuimen välein. Turvavälit oli siis huomioitu, mutta tilaisuuden loputtua ihmiset tungeksivat naulakolla iloisesti rupatellen. Minulla ja ystävilläni oli takit kirkkosalissa, joten puikkelehdimme nopeasti pois.

Mikä ihana lämmin sää ainakin tänne etelään vielä saatiin!