Pikseli, ihailen niin järjestyksen ihmisiä!

Minä en ole. Kuinka kivaa olis tiptop asunto. Meillä ei ole. Kaikki on aina ns levällään. Ja liikaa tavaraa.
Toki siivoan aina välillä ja silloin on hetken järjestys, kunnes kohta taas on epäjärjestys

Poika pienempänä oli yhden kaverinsa luona yökylässä. Siellä oli niin kaikki siistiä, että kotio tullessa huokas, että täällä on niin kotoisaa

Puutarha on mulle se tärkeämpi paikka pitää jossain kuosissa.

Koitan talveksi parantaa tapani? Ja kotona tietty on erilaista kuin täällä mökillä.

Keittelin viimeiset omput tänään hilloksi. Eilen vielä puolukoilla.
Nyt on sadonkorjuu suoritettu.
Puskia ja puita voi sitten leikellä. Isot puut tulee yks tuttu mies kaatamaan.

Sitten voikin siirtyä sisätiloihin. Ollaan siis mökillä vielä.
Tehdään suursiivous mökissä. Ikkunatkin jäi keväällä pesemättä.
Jossain vaiheessa siirrytään kotiin? En vielä tiedä koska. Riippuu ilmoistakin.

Jouluksi sitten tullaan takaisin pariksi kolmeksi viikoksi.
Maaliskuulla varmaan sitten jo ollaan takaisin täällä?

Tämä ei ole talviasuttava, joten ihan kylmällä ei täällä tarkene.

Kipa, toivottavasti äitis vielä toipuu!

Jahas, mun pitää kömpiä sänkyyn. Öitä kaikille

Kipa, voi miten syvästi on täytynyt sydämeesi sattua käydessänne äitiäsi sairaalassa katsomassa.

Martti Lindqvist on joskus kirjoittanut näin: " Toivo on kykyä haluta, että huominen olisi. Minulle ja sinulle. Ja myös meidän jälkeemme."

Voimia sinulle ja ihan teille kaikille.

Voimia Kipa sinulle ja äidillesi! Tämä epidemia/pandemia-aika taitaa tehdä kaikki sairaala- ym. vierailut tavallista ankeammiksi, kun rajoituksia on huomattavasti normaalia enemmän.

Katselin juuri HUS:n alueen tiedotustilaisuutta Hesarivälitteisesti; maskin käyttöä suositellaan entistä lämpimämmin. Julkisissa liikennevälineissä kyllä käytänkin - silloin harvoin kun niissä liikun. Oman auton käyttö on lisääntynyt, ja kun mä olen päästänyt ajokorttini vanhaksi, niin UK kuskailee. Siitä huolimatta, että väitän pärjääväni myös ratikassa, metrossa ja bussissa ihan omin nokin vallan mainiosti.

Palstalla käytyyn autokeskusteluun en siis ota kantaa. Etenkään kun en ajamisesta ole koskaan erityisemmin tykännyt; jossakin vaiheessa oli töitten takia pakko ja vuoden kestänyt espoolaiskausikin pani ajamaan. Mutta kun on 25 vuotta asunut Stadissa ratikkareitin varrella, on tottunut kulkemaan julkisilla. Auto on perheessä lähinnä siksi, että saadaan roudata tavaraa venerantaan ja takaisin. Kun veneily loppuu, loppuu myös autoilu. Tästä meillä on jo ajat sitten tehty sopimus.

Syntymävuodenaika ja tykkäämisvuodenaika eivät kohdallani käy yksiin. Olen syntynyt keväällä, mutta tykkään ihan tasaisesti kaikista vuodenajoista. Just nyt odotan ihan innolla ensi viikkoa, jolloin saadaan nauttia pari päivää ulkosaariston syksystä. Saa nähdä, myrskyääkö vai paistaa!

Hyvää viikonloppua!

Voi Kipa, sinut tuntien tiedän, miten sydäntäsi raastaa. Toivotaan parasta, voimia niin sinulle kuin siipallesikin.

Kävin äsken kaupungilla. Ratikassa vain vähän ihmisiä, pidin maskin päällä koko ajan. Stockalta lahjakortti bonuslapsenlapsen synttärilahjaksi, sitten seitsemänteen kerrokseen kynsihoitoon. Nappasin vielä Juniorille 12-vuotislahjaksi lahjakortin Athletic foot -kauppaan, pojan jalkaterä kasvaa nopeaakin nopeammin ja aina on kaikki lenkkarit pieniä.

Saksan Frau on ollut sairaalassa jo useamman viikon. Kipulääkkeet eivät enää tehoa syöpään ja hänelle yritetään löytää jokin toisenlainen lääkitys. Mutta munuaiset alkavat pettää ja hänelle on asennettu jonkinlainen "kisko" munuaisesta virtsarakkoon, virtsa on katetroitava. Frau on älyissään vain pienen hetken päivästä ja jaksaa silloin vähän aikaa jutella. En voi kuin ihailla hänen luonnettaan; hän kertoo realistisesti, turhia valittamatta, oman tilanteensa ja haluaa sitten tietää minun kuulumisistani. Pyytää kuvia arkipäivän sekä juhlan hetkistä, sanoi elävänsä sillä tavoin mukana. En tiedä, olisiko minulla vastaavassa tilanteessa innostusta muiden juttuihin.

Mieleni on väkisinkin hieman apea, vaikka kaikkea hauskaa onkin tiedossa. Mutta tämä koronan leviäminen hermostuttaa.

Moro kaikille!

Kipa, voimia. Tulet tarvitsemaan sitä enenevässä määrin, mutta me kaikki olemme hengessä mukanasi ja toivon siitä olevan sinulle edes hieman tukea.

IL, Fraun tilan huononeminen on kurjaa. Onneksi kuitenkin kivut voidaan pitää poissa lääkityksellä. Epäilit omaa kykyäsi olla kiinnostunut muiden jutuista samassa tilanteessa. Vähäisen kokemukseni valossa uskon kuitenkin sinun, kuten niin monien muidenkin, siihen kykenevän tosi paikan tullessa. Kun elämä käy hyvin kapeaksi, ei oikein jaksa lukea eikä katsoa telkkariakaan, niin läheisten ja ystävien kuvat juhlista yms. auttavat edes hieman unohtamaan oman tilanteensa, sillä elämä jatkuu kaikesta huolimatta. Sen olen huomannut, että todella sairaat ihmiset valittavat paljon vähemmän ja usein jopa joutuvat lohduttamaan muita, niin oudolta kuin se kuulostaakin!

Tiinuliinu, meilläkin on ilo asua kaupungissa, jossa on hyvä julkinen liikenne. Tosin facebook-kirjoitusten valossa se on maailman surkein ja ratikka pilaa sen lopullisesti! Enää ei riitä se, että ratikka romauttaa totaalisesti kaupungin talouden, vaan se on täydellinen susi jo syntyessään ja kaikki, jotka tulevat sillä matkustamaan, ovat vähintäänkin maanpettureita. En oikein jaksa käsittää ihmisten sitkeää tarvetta haukkua ja valittaa kaikesta. Luulisi elämän olevan huomattavasti mukavampaa, kun näkisi joskus jossain edes pienen valonpilkahduksen!

Koronan uusi tuleminen ei varsinaisesti hermostuta, mutta toki ajatteluttaa. Olen fb:ssa esittänyt painokkaita mielipiteitäni maskipakosta ja monet ajatuksiani kannattavatkin, mutta kyllä sieltä saa välillä lukea hyvinkin kitkerää palautetta. Siinä olen samaa mieltä erään kolumnistin kanssa, että päivittäinen altistuneiden ja karanteeniin laitettujen määrän luetteleminen ei ole tarpeellista. Riittää, että terveysviranomaiset tiedottavat asiasta niille, joiden kannalta se on tärkeää. Ihmisillä on kuitenkin kummallinen tarve olla periaatteessa aina eri mieltä. Keväällä huudettiin siitä, ettei maskisuositusta annettu ja nyt kun se on annettu, niin huudetaan "pidä tunkkis"-tyyliin ja viis veisataan mistään suosituksista. Nyt käynnissä olevan "kiihtymisvaiheen" voi tavallaan tulkita kahdella tavalla. Ensinnäkin viruksen leviämisvauhti kiihtyy ja toiseksi ihmiset kiihtyvät, kun eivät saa tehdä mitä huvittaa ja matkustusrajoituksiakin ollaan taas kiristämässä! Tosin täytyy ihmetellä, miksi niitä ylipäätään piti purkaa, kun oli jo selvästi nähtävissä tartuntojen lisääntyminen, mutta enhän minä, tyhmä naisparka, tietenkään mistään mitään ymmärrä Valitettavasti meirämmiäs tuntuu olevan vähän sellainen änkyrämäinen, joka ei haluaisi maskia pitää, mutta olen tehnyt kristallinkirkkaasti tiettäväksi, että joko hän pitää tai sitten itkee ja pitää

Minulla on kaalilaatikko uunissa ja kohta se alkaa olla syömistä vailla valmista, joten kiitän ja kumarran tällä kertaa ja poistun takavasemmalle. Olkaahan iloisia, mutta varovaisia ja voikaatten hyvin

No niin mimmit, nyt on varsinaiset kihlajaiset vietetty ja jäljellä kilokaupalla ihania muistoja! Juhla onnistui hienosti, aurinko helli, vieraat viihtyivät ja me nautimme. Kuulimme toinen toistaan hauskempia puheita, välillä naurettiin ja välillä tuli kyynel silmäkulmaan. Vävy aloitti kertomalla unelma-anopistaan ja kuinka tämän elämään ilmestyi MIES! Vävyn isä nousi ja jatkoi kertomalla parikymmenvuotisesta ystävyydestämme, kuinka olemme tukeneet toinen toisiamme vaikeissakin elämäntilanteissa ja kuinka epäluuloinen hän aluksi oli Justusta vielä tuntematta, onko tämä kunnollinen mies. Ystävämme, joka asuu samassa taloyhtiössä, kertoili, että vaikka kuinka alussa menimme toinen ylä-, toinen alakautta autotalliin, ei sitä tilannetta salassa voinut pitää kuitenkaan ja kuinka koko taloyhtiö (mehän ollaan asuttu talon valmistumisesta asti kaikki melkein) on iloinen kanssamme.

Viisikolle oli oma pöytä, jossa oli kulhollinen paperillisia karkkeja. Se tyhjeni jo ennen kuin kahvitus oli aloitettu, sen jälkeen pojat tyhjensivät myös muiden pöytien kulhot ja hävisivät. Löytyivät läheltä senioreille tehdystä liikuntapuistosta vempeleitä kokeilemassa. Meidän taloyhtiössä on kaunis puutarha ja siellä pojat viihtyivät keinutellen ja puhelimiaan räpläten, välillä lähettivät jonkun heistä hakemaan cokista tai syötävää.

Me kiersimme rupattelemassa kaikkien kanssa,unohdettiin laittaa taustamusiikkikin soimaan, kun oli muutoinkin niin iloinen puheensorina. Tiinuliinu oli leiponut kolmiosaisen täytekakun, se oli valtavan hyvää. Hän oli tehnyt myös ystävyydestämme kuvakirjan, josta löytyi vuodesta 2015 asti ihania muistoja. Taidemaalariystäväni oli kutonut villapeiton, jonka alle kaksi mahtuu lämmittelemään. Tuli muitakin ihania lahjoja ja aika monta sampanjapulloa!

Justuksen sukulaisten kanssa juteltiin sukujemme pienistä eroavaisuuksista, minun suvussani on totuttu halaamaan ja heidän ei. Naureskeltiin, että Justus on kyllä muuttanut tapojaan hienosti, koska minun ystäväni halaavat häntä joka tapauksessa. Ja kuvitelkaa, kun Justuksen poika vaimoineen oli lähdössä, tämä veti syvään henkeä, mutisi silmät ylös päin luotuina, että "mä pystyn tähän kyllä" ja koppasi minut syliinsä! Olen aina pitänyt tästä pojasta, hänen silmistään näkyy huumorintaju ja ihmisystävällisyys. Ja vaimo perässä halasi, vaikka heidän suvussaan siihen ei todellakaan ole totuttu, olen nähnyt hänen kättelevän isänsä kanssa poikien synttäreillä.

(Älköön nyt kukaan hermostuko, kaikki me olimme terveitä ja otimme tietoisen riskin koronasta huolimatta, toivotaan parasta)

Kolme läheisintä ystäväpariskuntaa ja me siirryimme juhlan päätyttyä salajatkoille Justuksen kotiin yläkertaan. Ja kyllä me puhuttiin! Ja syötiin ja pikkuisen nautittiin viinejäkin. Katseltiin rauhassa kaikki lahjat läpi. Mitn ihanaa oli istuskella ystävien kanssa juttelemassa kaikenmaailman asioista. Vävyn vanhemmat siirtyivät myöhemmin minun kotiini yöpymään, olin varannut heille aamiaistarvikkeet, joten nautimme aamukahvit erikseen. Sen jälkeen jälkipuitiin vielä juhlia tunnin verran, ennen kuin lähtivät kotimatkalle Tampereelle. Aika kätevää, kun on kaksi kotia vierekkäin!

Me lähdimme mökille, minä ajoin Mustia ja kokeilin kaikenmaailman nappuloita, kiihdyttelin ja kaartelin mutkissa. Hyvin kulkee!

Eilen oli niin lämmintä, että söimme terassilla voileipäkakun rippeitä ja katselimme joutsenpariskuntaa, joka lipui rannan tuntumassa kahdeksan poikasensa kanssa. Poikaset ovat kesän aikana kasvaneet pienistä untuvapalloista isoiksi harmaasulkaisiksi, mutta seuraavat vielä tarkkaan vanhempiaan. Ja myöhemmin illan kruunasi upea kuu ja kuun silta tyynen järven yllä.

Iloinen Lemmitty

Kuulostaa aivan ihanalta juhlalta. Onnea paljon kihlaparille ja tietysti heidän ylpeille vanhemmilleen.

-vimppo-

IL jaJustus, ihanat kihlajaiset teillä taas, onnea .

Kipa, toivottavasti äitisi voi jo paremmin.

Mökkikausi vetelee meillä viimeisiään, tultiin eilen kaupunkiin ja tänään oltiin ekaa kertaa jumpissa. Tilaa oli hyvin myös pukkarissa, eläkeläiset osaavat olla varovaisia. Ensiviikolla varmaan mennään käymään mökillä, vesikourut pitää putsata, tavaraakin sinne vielä jäi ja haluan vielä lisää suppiksia kun niitä on tulossa runsaasti. Puolukoitakin saatiin kohtuullisesti, eivät ihan riitä ensi syksyyn mutta onhan lisäksi vadelmia ja mustikoita, viimevuotisia mansikoitakin on vielä vähän. Luontoäiti on ollut tänä kesänä tosi antelias, tällainen hamsteri tykkää, kun pakkaset ja jääkaapit ovat täynnä vitamiineja.

Hampaiden pesuun ja koisaamaan, huomenna on kolme tuntia jumppaa, yksi tunti onneksi kehonhuoltoa . Pysykää erossa viruksista.

Vielä sananen kihlajaisista jos sallitte!

IL ja Justus olivat tosi säteilevä pari ja kuten tunnettua, ilohan tarttuu. Näyttää myös olevan niin, että mukavat ihmiset keräävät ympärilleen pelkkiä mukavia ihmisiä. Me nimittäin tapasimme yhden näistä kihlaparin ystäväpariskunnista ensimmäisen kerran (taidemaalarirouvan olin nähnyt vain vilaukselta hänen näyttelynsä avajaisissa viime keväänä) mutta niinpä vain viihdyimme yhdessä tuntitolkulla (en enää edes muista montako, mutta harvemmin me UK:n kanssa on valvottu yhtä pitkään!). Ja juttu luisti.

Myös IL:n tytär nähtiin ensimmäistä kertaa livenä, silti yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja puheenaiheita löytyi heti. Entäs sitten viisikko josta tälläkin palstalla on ollut puhetta useaan kertaan? Nuoret herrat olivat tosi tyylikkäitä; valkoiset paidat kaikilla ja taisipa joillakin olla peräti pukukin. Mutta ymmärrän hyvin, että temppurata kiinnosti, olkoonkin että se oli senioreille tarkoitettu. Olisikohan pitänyt ehdottaa, että lähdetäänkö koko juhlaväki kokeilemaan? No toisaalta, ohjelmasta ei ollut pulaa kun puheitakin oli kolme eikä iloisessa puheensorinassa ollut pienintäkään taukoa.

Juhlat ja kaikkinainen yhdessäolo – niitä kaivataan aina! Ja erityisesti nyt, kun erilaisia varoituksia ja rajoituksia satelee suunnasta jos toisestakin. Lähinnä tietysti valtiovallan ja terveydenhoitoviranomaisten suunnasta. Elämää ei kuitenkaan voi pistää hyllylle odottelemaan epidemian laantumista. Terveydenhuollon suosituksia noudattaen ja maalais/kaupunkilaisjärkeä käyttäen tästäkin selvitään. Tämänpäiväisissä kuoroharjoituksissa turvaväli oli kaksi metriä joka suuntaan, paitsi kuoronjohtajan suuntaan kuusi metriä. Hyvin laulaminen silti luonnisti, ja kivaa oli kaikilla.

Vähän voisi vielä maailmanmenoa pohdiskella, mutta nyt on mentävä nukkumaan. Aamulla on herättävä milteipä ennen kukonlaulua ja lähdettävä kohti ulkosaaristoa. Siitä myöhemmin.

Hyvää loppuviikkoa ja vaikkapa jo viikonloppuakin!

Hei Vimppo, kiitos onnitteluista! Tosin me kihlapari olemme jo reippaasti +60 ja tässä tapauksessa onnellisia kanssamme ovat lapsemme ja lastenlapsemme.

Kuljeskelin tänään yksin metsässä ja sain ihan mukavan kantarellisaaliin. Justus korjasi laituria, joten ylitin itseni ja valmistin meille pastaa ja kantarellimuhennosta. Koristelin annokset herneenversoilla. Joko mies oli tosi nälkäinen tai kohtelias, mutta kehui kovasti. Täytyy varoa, etten joudu ruoanlaittajaksi useammin!

Joutsenperhe yrittää mahtua luodolleen ja tööttäily on kovaa, kun isot poikaset putoilevat järveen. Voi että niitä on hauska seurata. Ja hei mimmit, haikara lensi laiturin yli, ei kai se mikään enne ole?

Justuksen saatua unikoneen olen nukkunut yöni kuin pieni vauva. Ilmeisesti olen kuitenkin aikaisemmin nukkunut koiranunta ja vahtinut niitä hänen hengityskatkoksiaan. En ole tarvinnut nukahtamislääkkeitä moneen viikkoon ja energiataso alkaa olla senmukainen! Olen myös yrittänyt lisätä ruokailuhetkiä viiteen, tosin pikkuruisia annoksia ja kohta on taas hankittava pienempiä pitkiksiä. Mikä siinä oikein on, että läski lähtee pepusta, vaan ei mahasta?

Ihania syyspäiviä kaikille!